***Viikonlopun Viisaat Syysystävät***

Juhlat on nyt juhlittu, ja hyvä niin:) Olenkin aivan poikki ja tekis mieli vaan makoilla koko päivä. Esikoinen nukkuu taas aika lyhyitä öitä ja pienempi taas aamulla herätessään haluaa heti paikalla aamiaista. Ei armoa väsyneille vanhemmille. Eiliset juhlat loppui jo alkuillasta, joten päätin lähteä veljeni mukaan humputtelemaan. Kauaa en sitten viitsinytkään katsoa sen porukan menoa, joten lähdin kotiin. Bussia tietty sain odotella yli puoli tuntia, joten kävelin pitkän pätkän manskua odotellessani. Lämpimänä piti kuitenkin pysyä. Kotona olin klo 23:)



Tänään tosiaan ois kiva löysäillä, mutta lapsetkin kaipais varmaan ulkoilua yms. Ulkoilut on jääneetkin vähiin, joten kohta kiipeilevät seinille jo. Minen vaan millään jaksais lähteä minnekään. Väsyttää niin, että kolottaa.



Ensi viikolla ei suuremmin olekaan ohjelmaa, paitsi lauantaina kivaa mammaseuraa. Ai niin, ja ne hullut päivät:)



T: Ynis

Olen täällä ihmetellyt elämän helppoutta ja kodin hiljaisuutta. Joskus elämäni on aina ollut näin helppoa, yksinäisyyttä ja rauhaa ei vaan osaa arvostaan, ennenkuin ne on menetetty. Ah tätä itsekkyyttä ja keskeyttämättömyyttä. Tähän voisi tottua, toinen yö menis vielä oikeen mukavasti.



Eilen olin aika tehokas. Miten paljon saakaan aikaan äidin tehokkuudella ja nopeudella, kun kukan ei keskeytäkkään. Illalla olin syömässä ja kotona jo 23. Klo 9 aamulla ei enää unta riittänyt.



Jotten vaikuta ihan hirviö-mutsilta, voin kertoa, että olen soittanut ja kysynyt, miten lapsilla menee. Hyvin.



Itsekkäästi vaan omaa napaa. Palaan kommentoimaan.



Pile

Tytön viihtyvät puistossa vaihtelevasti. Syksyllä meni paremmin ja talvella huonommin. Nyt musta on taas parempaa viihtymistä. Kunhan tulee oikeen kunnon kurakelit, ni sitten on kivaa :). Paitsi mulla. Mä ulkoilen joka tapuksessa ja keinuttamista en jaksa. Meidän puisto on iso ja siellä löytyy paljon tutkittavaa. Valma on myös innokas kävelijä. Ojentaa käden ja sitä ei saa irrottaa hetkeksikään (vaikka yrittäis avata avaimella ulko-ovea). Myös puistossa lapset saavat kulkea vapaasti, en kulje perässä, mutta seuraan toki tilannetta. Tytön tosin harvoin menevät minusta kovin kauaksi.



T@hti: näin kaupunkilaisen näkökulmasta kuulostaa kivalta, että lapset voi laittaa keskenään pihalle leikkimään. Mutta tavallaan tuntuu hurjalta. Meillä koululaisetkin haetaan koulusta iltapäiväkerhoon. Paljon voimia katraasi kanssa ja toivottavasti saat levättyä.

Pakko sanoa, että toi kuulostaa aivan ihanalta! Myös minä kaipaisin just sitä yksinoloa kotona ja vapautta tehdä ihan mitä haluaa. Ei haittais, vaikka siivoaisin tai jotain sinä aikana, kun senkin sais tehdä ihan rauhassa ja makoilla sohvalla sen päätteeksi tai ihan mitä mieleen tulee.



Mulla on vähän ankea fiilis. Veljeni ja kavereidensa touhu on jotenkin niin älytöntä, että harmittaa. Eivät taida ikinä kasvaa aikuisiksi. Mutta tulipa nähtyä sekin taas. Ehkä siihen on syy, että veljeni kanssa nähdään ja kuullaan harvoin, vaikka pk-seudulla asutaan molemmat. Elämäntilanne muutenkin on niin eri, kun veli on sinkku (ja tota menoa taitaa pysyä sellaisena). Hyvä ihminen menee pilalle, kun viikonloput menee baanalla ja lopputulos taitaa aina olla lärvit. Muuten onneksi elää ihan normaalia työläisen elämää ja urheileekin paljon.



Höh, pitipä vuodattaa tääkin:)



Rauhasta tuli mieleen, että aamulla kävin koiran kanssa ulkona ja ihmettelin miten ihanan raikas ilma oli ja hiljaistakin. Linnut vaan lauloi. Sitten tajusin, että eipä täällä kaupunkiympäristössä oikeasti ole koskaan hiljaista. Koko ajan kuului hurinaa ja hyrinää kauempaa autoteiltä ja kaikenlaista moottorinääntä kuuluu joka paikasta. Että sellaista on kaupunkilaisen hiljaisuus:) Nautin silti siitäkin, koska mulle se oli hiljaista!



T: Ynis

Miten voi kaksi kertaa tehdä saman mokan...

Meikäläinen taitaa olla ihan matikannero ;) " 6/65 on hieman yli kymmenen prosenttia"



Antsa nukkui koko yön heräämättä (ainakin minun tietääkseni, mies vielä nukkuu ja voi olla toista mieltä) ja nousikin sitten virkeänä heti seitsemän pintaan. Eilen sain minä nukkua. Tässä vaiheessa tuntuu jo oikein mukavalta, yli pari tuntia hereillä, aamupuurot mahassa ja pyykitkin koneessa pyörimässä.



Meillä ei puistoilla, kun ei puistoja sellaisenaan ole. Viikonloppuisin ulkoillaan jonkun verran. Viikolla poika kyllä ulkoilee päiväkodissa tahi isinsä kanssa. Kovasti tykkää ulkona leikkiä ja tepastella. Usein näin viikonloppuna käy tosin niin, että vien pojan ulos vasta lounaan jälkeen vaunuissa ja sittenhän tuo nukkuukin muutaman tunnin ulkoilmassa. Pitäisi sitten aktivoitua vielä iltapäivällä vaikka pulkkailemaan.



Isin lisäksi myös isommat sisarukset ovat meillä in. Sehän on oikein mukava juttu :) Välillä saa tehtyä vaikka mitä, kun isovelkku leikkii pitkät tovit pienimmän kanssa.



Esikoinen sai viikolla hammastuen, jota joutuu käyttämään yöt ja neljä kertaa 30 min päivässä. Raukka-parka, urheasti tuota pitää, vaikkei maailman mukavimmalta laitteelta näytä. Onpa varmasti kuitenkin hiukan helpompi, kuin koko ajan pidettävät hammasraudat. Mistä mieleen: Monellako oli hammasraudat nuoruudessaan? Minulla ei ikinä ollut, vaikka oikojalla kovasti kävinkin. Neljä hammasta vedettiin pois ja tilanteen todettiin parantuneen sillä (ikävä kyllä ovat alahampaani aivan vinksin vonksin).



Nyt mentävä, Antsa kaipaa " tätää"



♥

Se alkaa tämä maalaiselämä tuntua vähintääkin mukavalta. Aamulla Hesaria hakiessani linnut lauloivat ja oli todella hiljaista. Yöllä piha oli kuivunut, kiitos pakkasen. Eilisen leikin jäljet näkyivät vielä, puroja kuravesille, liukuratoja hyppyreineen ja tunneleineen neppiskelkalle. Potkukelkat, sukset ja pulkat olivat poissa seinustalta, onhan kevät virallisesti julistettu tervetulleeksi.



Vähemmän romanttista kuvaa pihalta, se on täynnä kesäkalusteita ja sankosia sun muuta. Mökki on tyhjennetty ja eilen tuli kai viimeinen lasti tavaraa meijän pihaan. Nyt voin huokaista, meidän suvulla ei ole enää mitään nurkkia, josta tulisi ehdottoman säästettäviä lipastoja sijoiteltavaksi omien tavaroiden keskelle. Perintöastiastot ovat siis paikoillaan.



Meillä on siistiä, jee. Flunssa tulossa ja ens viikolla tietty niin paljon töitä, ettei muka vois sairastaa. Raskaus tuntuu rasittavalta, närästää, kolottaa ja kiristää. Sanalla sanottuna tuntuu epämukavalta. Ajatukset pitää naksauttaa toiselle uralle ja miettiä, että tätä tulen kaipaamaan, kun tämä viimeinen lapsonen on syntynyt. Positivisti.



Mies suunnittelee meilläkin mökkeilyä. En uskalla vielä iloita, mutta menisivät pääsiäisenaluspäiviksi. Useampi yö yksin siis, jahhuu. Piletyksen kuvaama äidin tehokkuus on tuttua. Töissä tuntuu juuri siltä. Ihmettelen, miten joitain asioita on joskus voinut tehdä niin pitkään, kun nykyisin hommat hoituvat huomattavasti vähemmällä pohdinnalla ja silti mielestäni ihan hyvin. Saamuskalle vinkki, kannattaa palkata paljon äitejä töihin.



Kukkanen lausehtii. Lintu - lentää. Ynsi - leikkaa (k alkuun) ja äiti - hakee. Tosi suloista. Lapio - hommiin käy nyt käsky.



Kukkuu, Poikanen 6v 120,5 cm ja Kukkanen 84 cm ja Ihmelapsi 20+viikkoa

Mä rakastan aamuja kaupungissa! Kaupunki vasta herää ja liikkeellä on vain jokunen koiran ulkoiluttaja. Mökillä sitten tajuu sen, että mitä on oikea hiljaisuus. Mutta kuten Yniskin, minäkin tykkään tästä kaupungin " hiljaisuudesta" .



Oma viikonloppuni on ollut siitä ihana, ettei mieskään ole täällä. Jos olisimme kahdestaan, se aiheuttaisi lisää paineita. Pitäisi keskustella ja muutekin hoitaa parisuhdetta ;). Mutta luulen, että tämä toimii paremmin myös parisuhteen kannalta. Tämä taidetaan ottaa tavaksi. Mies käy tämän saman insinööriporukan kanssa mökilllä 2 x vuodessa ja mökki on lähellä anoppilaa. Joten lapset mummolaan ja mies mökille.



Ynis: tämä veljesi toiminta taitaa olla aika tyypillistä " nuorille" kolmekymppisille kaupunkilaisille sinkkumiehille. Sitoutuminen ei kiinnosta ja kaikki vapaa-aika ja raha kulutetaan kavereiden kanssa. Urheilu ja biletys ovat pääosassa. Aikoinaan seurasin, kun hyvän ystävän poikaystävä toimi samoin. Onneksi ystäväni pääsi lopulta irti miehestä ja on onnellisesti naimisssa toisaalla. Usein näiden miesten ympärillä pyörii myös paljon naisia, jotekin sellainen menevä ja vähän renttu mies vetoaa. Jotkuthan sitten löytävät " sen oikean" ja rauhottuvat, mutta näkeehän noita 4-kymppisiä kulahtaneita trendsettereitä, jotka lähinnä säälittää.





PL

Kukkuu, kuvauksesi herätti sisäisen maalaisen. Josko sittenkin? Rauhallista, hidasta elämää, ilman kaupungin kiusauksia. Puutarhan hoitoa ja aamukahvit terassilla. Oikeaa hilajisuutta. Etätyötä.



Pistää miettimään.

aamulla heti seitsemältä heräsin ja tein testin, ja haamu taas. Tosin tuosta meidän taaperostakin tein haamun vielä kp 37 ja kunnon plussan vasta kp39, nyt siis 33. Kyllä siinä vaaleanpunainen ohut viiva näkyy, ei sii mikään viivanpaikka tms. mutta ohut ja haalea se on. *huoh*



Taidan lähteä tampereelta hakemaan herkempää testiä, en jaksa odottaa.... Oireita ei ole, muuten kun että iltaisin väsyttää kamalasti.



Pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttäkö tässä pitäisi taas oppia. Niin kai.



Sori ei muuta nyt mielessä. Palaan vielä.



aamukahville nyt,

äitikuu

Tiedän tunteen, Pile! Sen kun saa olla yksin ja rauhassa sekä tehdä asiat aivan alusta loppuun. Se on huippua! Ja ihanaa että olet saanut siitä nauttia!! Antaa hyvin voimaa arkeen.



Äitikuulle on täällä peukut pystyssä! Voimistu, haamu, voimistu!



Ynis, minustakin tuo veljesi toiminta kuulostaa tyypilliselle kaupunkilaisen sinkkumiehen toiminnalle. Rauhoittunee ennemmin tai myöhemmin kun löytyy sopiva puoliso rinnalle kulkemaan .. vaikka sitten myöhemmin.



Kukkuulle voimia ihmelapsen kantamiseen!



Saamuskan G: mulla on ollu hammasraudat nuorena. Tai ne olivat juuri tuollaiset sun kuvailemat hammastuet yöksi mitkä sun esikoisellakin nyt on. En tarkkaan muista kuinka kauan niitä jouduin pitämään. Purentaa korjattiin. Aluksi muistan kuinka inhottavalta niiden kanssa oli nukkua mutta aika nopeasti siihen tottuikin.



Lempo, me olemme niiltä teidän kulmilta (etelästä) muuttaneet tänne Laaksolahteen. Ehkäpä olemme vaunujemme kanssa ohittaneet joskus toisemme :)



Ulkoilu. Tyttö tykkää ulkoilla ja puistossakin viihtyy. Ei sinänsä leiki (enkä usko että nyt kukaan tämän ikäinen varsinaisesti leikkii siellä) mutta kävelee ympäriinsä lapio kädessä. Keinuu välillä. Laskee liukumäestä välillä. Liukumäen portaat ovat pop (äiti takana). Tutkii myös kaikenlaista mitä eteen tulee. Viime aikoina pihalla tutkinut ränneistä tippuvaa vettä. Myös erilaiset kepit ja risut ovat kiinnostavia. Sellaista kävelyä ja tutkimista tämä elämä hänellä on - oltiin sitten missä tahansa :)



Lähdemme nyt sinne miehen vanhemmille. Synttärilounas odottaa :)



Kivaa päivää kaikille

Alli

Äitikuu,eiköhän se plussaksi muutu,se haamu.ja eikös viiva ole kuitenkin viiva,jos testi on nega ei pitäis näkyä mitään viivoja....tsemppiä!



Maalla vai kaupungissa??? No tietty lähellä kaupunkia mutta luonnonläheisesti. Täällä Kangasalla on luonto lähellä,muttamyönän et toisinaan kaipaisin et olis lähempänä kaupunkia (18km) Täällä kun on aika vähäiset palvelut tuossa kylällä. Tori toki on ja muutamia kauppoja,siis kaikki tarvittava,mutta kaipasi toisinaan hieman enempi vipinää ja jotain kahvilaa johon voisi mennä lapsen kassa. Muuton jälkeen tulemme asumaan Jyväskylän maalaiskunnan puolella mutta Jyväskylän keskustaankan ei olematka kuin 6-7 km, tuo etäisyyksien lyhyyn on hyvä puoli pikkukaupungeissa. Luontoa kaipaan lähelle,mutta eiköhän se ole melko lähellä melkein missä vaan Suomessa,kaupungeissakin. Lapsena oli ihana kun sai rymytä ja leikkiä metsässä,tehdä majoja yms,ilman et vanhemmat oli valvomassa vieressä,sentoivoisin voivani tarjota omilekin lapsille myöhemmin. Ymmärrän molemmat hiljaisuudet,hiljaisen kaupungin viehätyksen ja maaseudun. Parasta on hiljaisuus tai oikeammin luonnonäänet kesäyönä saaressa mäkillä.Uudelta kodilta odotan myös rauhaa ja luonnonläheisyyttä, lähipuiston kyllä kaipaisin täältä sinne.meillä kun poju tykkää puistosta,kiikku ja liukumäki on pop.



Äitikuu vielä,apteekki tos keskustassa aukee 10.00,mentiin siitä ohi kun oisin ostanut Panadolia,kun loppu kaapista,aamuajelulla olitiin Viltsun kanssa,käytiin ostaa lasinpesunestettä huoltoasemalta: ) Poju olitosi kärttyherätessä,jotain puuha piti keksiä niin lähettiin ajelulle ja sit touhuttiin tuos kotipihalla,joka ihan kamalassa kunnossa kun purot ja lätäköt jäätyneenä.Mies meni töihin täks päiväksi.



tiivii

taidan roikkua täällä koko päivän. Poika nukahti päikyille,kulmahampaitten teko saa kärttyiseksi ja ruokahaluttomaksi. Eilen kokeilin antaa ranskiksia ja niitä kyllä pisteli poskeen innoissaan,vähän poroaki meni kyytipoikana.Vaaleaa jo ikenissä pilkottaa,vaan läpi ei ole vielä tullut.



Sais jo tulla kunnon kevät,helpottais ulkoilua,vaikka kyllä meidän poju tykkää ulkoilla nytkin,pakkasilla oli viihtyvyys huono kun vaatetta oli niin paljon että liikkuminen oli hankalaa ja paksut hanskat hermostutti.



Olo on saamaton,ainahan olis näitä ikuisuusprojektejakuten valokuvien laittoa ja tavaroiden järjestelyä ja jotain siivottavaakin löytyy aina,mutta ei jaksais.



Taidan mennä lukemaan puutarhalehtiä soffalle ja haaveilemaan kesästä ja pihatöistä.

Hassua, hiljaisuuteen minäkin kiinnitin aamulla huomiota kun mentiin ulos. Meillekin kohisee, Kehä I ja Länsiväylä etäältä, mutta nyt oli tosiaan hiljaista. Ehkä tuo lotinan ja litinän puuttuminen maan jäädyttyä teki kaupungista erityisen hiljaisen? Ihaninta kaupungin hiljaisuus on kyllä siellä Pilen kotinurkilla, " oikeasti kaupungissa" . Kaupunkilomilla samasta syystä sunnuntai-aamun kävely kaupungilla saattaa olla loman paras hetki!



Kukkuu saattaa kyllä onnistua meidänkin perhettä vetämään maaseutua kohti, jos moisia juttuja kertoo :)



Nyt on kotonakin hiljaista. Venna ja mies molemmat päiväunilla. Olin hyvä vaimo ja keitin reissussa rähjääntyneelle, väsyneelle ja punasilmäiselle miehelle myöhäiset aamukahvit ja tein nakkimunakkaan krapularuuaksi. Ihan oikeesti kyllä vähän ärsyttää tuo itse aiheutettu väsymys, mutta eipä se sillä parane jos alan siitä naputtaa. Päätin siis suhtautua positiivisesti ja antaa toisen nukkua ja potea rauhassa. Niinhän mieskin antaa minun, jos oon ollut ulkona (sen max 2 x/vuosi nykyisin :) )



Äitikuun kanssa jännitän. Mulle osuu seitsemännet piinapäivät (7 kk yritystä siis takana) ensi viikonlopulle. Jos nytkään ei oo tärpännyt, kokeillaan ensi kuussa ovulaatiotestiä.



Meidän puistoilu on sellaista, että useimmiten ollaan tuossa viereisessä puistossa, jossa iso aidattu piha (siinä toimi vielä 2 v sitten päiväkoti). Venna keinuu, " ajaa" autolla, konttailee tunnelissa ja ratsastaa hepoilla ja kamelilla (laulaen i-ha-haa, i-ha-haa, hepo i-ha-haa). Ja lapioi. Eilen ihaninta oli juosta edestakaisin isossa vesilätäkössä, suuri oli pettymys tänään kun lätäkköä ei enää ollutkaan :( Kovin pitkiä matkoja typy ei vielä kävele, aika usein kannan sylissäkin koska en tuolle alle 100 m matkalle viitsi vaunuja ottaa mukaan. Typy ei oo mitenkään aktiivinen tai ketterä liikkuja, monet pienemmät menee vikkelämmin ja rohkeammin. Mutta edistystä tapahtuu tasaisen varmasti.



Nyt pitäisi katsella ensi viikonlopuksi sitä hotellihuonetta meidän minilomaa varten.



- tea -

Tulppa meinaa olla tiukassa. Saisinkohan nyt lähetettyäkin viestin.



Meidän Salaiseen Laaksoomme kuuluu touhua, rauhaa, itkua, kipua, ystävyyttä, rakkautta ja onnea.



Itkua ja kipua löytyy mammalta. Työnhakustressin ilmestyminen ja rakentamisstressin lopahtaminen laukaisivat melkoisen kipuhurjimuksen rakossa. Yritän rentoutua ja rauhoittua. Työt tärppää, kun tärppää. *vakuuttelee itselleen*

Ankkikselle ja Hipsulle jaksua ja onnea työnhakuun. Samassa veneessä soudetaan.



Nöösälläkin on ollut itkua, vaikka iloakin on piisannut leikkikavereiden ja touhun muodossa.



Ystävät ovat olleet auttamassa. Ihania ovat! Kiitos!



Tavarat alkavat löytää paikkansa, pyykit alkaa olla hallinnassa ja ikkunoista näkyy kirkkaasti Salaiseen Laaksoomme. (Tämän nimityksen antoi eräs pikkuinen vieraamme. :) Ihmeellistä, miten pölyisten ja likaisten ikkunoiden pesu kirkastaa koko talon ja maiseman.



Onnea ja rakkautta on talo tulvillaan. Meillä on aikaa olla vihdoin kunnolla kolmisin ja nautiskella elosta ja rauhasta.



Kaupungissa emme ole, muttemme ihan maaseudun rauhassakaan, mutta hiljainen kylämme ja luonnon rauha on ympärillämme: metsää ja niittyä. Upeaa, kun kevät ja kesä valtavat tilaa. Lumivaippa niityiltä ja metsistä väistyy vehreyden ja kukkien tieltä. Vielä kuitenkin hetkisen oveamme vahtii lumiukko.



Ynis: Kuulostaapa tutulta veljesi meno. Iästä vaan vähän pois ja hulluja päähän pistoja nuoruuden innolla lisää niin saadaan minun veljeni. Löytyisipä nainen, joka pistäisi ojennukseen. Nöösä on kyllä tässä tehtävässä hivenen onnistunut. On ihan saanut enonsa pauloihinsa ja pikku sormen ympärille. Pehmopuolikin tulee esiin. Jaksua!



Saamuska: Mukava kuulla, että siskon vauva voi hyvin. Jaksua työkiireisiin!



Sairastupiin jaksua!



Äitikuulle toivon haamun kirkastumista selväksi plussaksi!



Jatulle myöhästyneet synttärionnittelut! Ajatuksissa lähetin oikeana päivänä, mutta katkos esti tuomasta julkiseen muotoon. Haleja!



Nyt lähetän nopeasti. Smuik!



-Mimmuli ja Nöösä

Koiran " tyttökaveri" oli saanu 9 pentua!!! Ja kaikki tasakokoisia ja hyvävoimaisia. Minä arkirealistina olisin taas käyttäny meidän osuuden harkiten ym. mutta mies sanoi, että jaataan potti jollain tavalla ja kumpikin saa käyttää ne ihan miten haluaa. Täytyy nyt oikein miettiä asiaa ja itseään, että mitä kivaa pientä sitä haluais. Kovin suurtahan ei saa kuitenkaan. Mutta pikkulomareissut saa tehtyä ainakin rauhassa eikä tarvi joka suupalaa ja ostosta niin tarkkaan miettiä :)



Äitikuu. Plussa se on haamukin, mutta toki toivon, että vahvistuu, niin saisit mielenrauhan.



Nyt on täälläkin ihan reilusti plussan puolella ja aurinkokin paistaa, eli rupeaa tiet sulamaan ja lumipenkat hiljalleen hupenemaan. Jospa tuo mun salaatti- ja versovirityskin tuosta innostuis.



Taidatte olle kaikki ulkona nauttimassa. Mä olin aamusta ulkona, nyt nautin sisällä. Kohta lähdetään miehen veljen luo kylään. Vaimonsa kattelee mun kangasta, josko siitä sais mulle housut.



T@hti ja kolmikko sekä rv 25

miten nämä viikonloput aina meneekin niin nopsaan ettei ehdi kunnolla palstailemaankaan :-O mutta ehkä hetken ehdin istumaan tässä koneella.



TÄnään olen leikkinyt SuperMarjattaa. Väsäsin toistasataa lihapullaa pakkaseen ja siivosin tuon myyrien sotkeman ulkovaraston. Pesin myös Milon ja oman talvihaalarin, taisin manata takatalvea kun siellä alkoi taas sataa lunta - syyttäkää siis minua vaan ;-)



Eilen oltiin isäni synttäreillä. Kinuskikakkua siellä oli tarjolla ja minä jouduin kieltäytymään :-( vieläkin ollaan maidottomalla dieetillä huomista Lillin maitolatistusta varten. Mistä tulikin mieleen, hei te viisaat ja kokeneet, kertokaa, miten kauan latistuksessa yleensä menee? Odotettavissa on, ettei näkyviä reaktioita latistustilanteessa tule. Aika meillä on 9.30. Ehdinkö kotiin ennen kuin Milo tulee koulusta yhden jälkeen? Pitkäksikö aikaa maksan pysäköinnistä sairaalan pihalla?



Hip-su, kiitos kysymästä, ei ole kuulunut mitään hakemistani työpaikoista. Ihmettelen vähän sitä, ettei niistä mitä myöhemmin hain, ole tullut ainuttakaan haastattelukutsua, olisin kyllä odottanut... Toisaalta, tilanteeni ei ole epätoivoinen, ei alkuunkaan, minullahan on oma hyvä vakivirka joka minua odottaa, pidän työstäni ja viihdyn työyhteisössä. Tämänhetkinen työnhakuvimmani johtuu pikemmin siitä, että olen ollut kymmenen vuotta samassa virassa, ja pelkään, että jos en nyt lähde " kokeilemaan siipiäni" muualle niin sitten en enää osaakaan lähteä ja jämähdän samaan työpaikkaan eläkepäiviin asti.



Onneksi olkoon Lempo työhaastattelukutsuista, täällä peukut pystyssä odottelen kuulumisia. Mimmulille ja hip-sulle myös tsemppiä ja onnea -sitäkin tarvitaan- työnhakuun. Samoin tietysti muille samassa tilanteessa oleville.



Mimmulille *hali* ja jaksamista kipujen kanssa. Äitikuulle onnittelut, minusta tuo on jo plussa kun kaksi kertaa peräkkäin testaa haamun, mutta tietysti toivon viivan vahvistumista. Tealle on myös peukut pystyssä, toivottavasti olisi tärpännyt.



Muutakin piti kommentoida, mutten muista... Ensi viikolla voi jäädä palstailut vähemmälle, joka illaksi on ohjelmaa, koululla kaksi vanhempainiltaa, kahtena päivänä sairaalakeikka jonkun lapsen kanssa ja sitten pitäisi vielä normaaliakin arkea pyörittää... No, onneksi lauantaina on tiedossa kivaa :-)



Mukavaa viikonlopun loppua kaikille!

T. Ankkis ja [color=red]♥Lilli♥

Tultiin just mexikolaisesta (no, hädin tuskin sitä sellaiseksi oikeesti voi sanoa, meksikossa oikeesti käyneenä siinä ruoassa ei ollut mitään meksikolaista, mutta rasvaista ja täyttävää se kyllä oli!) Panco Villasta syömästä. Mähkittiin oikeen olan takaa ja nyt masua kivistää ja olo on kuin olis jo 7:llä kuulla..... ;)



Tea, pidän peukut ja varpaatkin pystyssä sulle!!!! Toivottavasti tää olis tarttuvaa!!!



Kiitos kaikille kannustuksesta ja tsempistä. Mä kävin punttisalilla päivällä Tampereella ja hain samalla uuden, herkemmän acon 10 testin apteekista. Tuolla se nyt polttelee kaapissa, katsotaan josko aamuun jaksan odottaa. Sillä ainakin pitäis näkyä kunnon viivat. Mutta totta joo, että mulla raskaushormoonia kai vielä niin vähän virtsassa kun oon, jos oon vielä niin alussa, että noilla tavistesteillä ei saa kun haamuja...



Hampaista piti sanoa, että nyt viimein meilläkin jotain alkaa tapahtua, 6 etuhampaan lisäksi on vihdoin puhkeamassa niitä poski-kavereita. Molemmat puolet posket ja kulmatkin on ihan turvoksissa, tarkkaan kun kattoo niin vähän valkoistakin hohtaa jostain läpi. Saa nähdä tekeekö poika kerralla 4 poskihammasta sitten vai miten ne sieltä tulee.... Ikenet näyttää niinkun ampiaiaset olis niihin pistelleet, ihan pallukat...



Tuosta kaupunki vs. maalla, mä oon kans vähän linjalla " molempi parempi" tässä jutussa, rakastan luontoa ja se on mulle tosi tärkeää, en vois asua pitkään keskellä kaupunkia sillä tarviin puita ympärilleni. Jopa tää paikka missä nyt asutaan, vaikka onkin rauhallista omakotitaloaluetta rauhallisella alueella täällä Kangasalla, välillä kaipaan vielä kauemmas maalle missä ei kuuluis autojen ääniä ollenkaan. Se maaseudun rikkumaton hiljaisuus on ihanaa. Mutta sitten taas kaipaan välillä kaupunkiinkin, joten on hyvä asua siedettävän matkan päässä, niin pääsee tarvittaessa kulttuurimenoihin tai istuskelemaan katukahvilaan ja kattelemaan ihmisvilinää. Sekin on ihanaa. Ja kokemusta on myös ihan keskustaasumisesta, ja ne aamuyön hiljaiset tunnit kun koko kaupunki nukkuu on myös ihania. Opiskeluaikana asuin mm. Sorsapuistossa Tretalon " vieressä" ja joskus kun tuli kesällä aamuyöstä kotiin ja linnut vaan lauloi, muuten oli ihan hiljaista, se oli jotenkin taianomaista.



Huh, mikä sepustus. Kahvikuppi on jo tyhjä ja odottaa täydennystä. Menen alas hakemaan.



Mukavaa sunnuntainjatkoa kaikille!



äitikuu

Voi kun tuo Pilen yksin olo kuulostaa niiiiiin ihanalta :-)



MEillä oli eilen kiva shoppailu päivä miehen kanssa :-) Ihan putkee ei menny,mut eihän ne päivät koskaa..Lapset oli kuitenki ollu kiltisti mun vanhempien kanssa,mut olivat kyl mummi ja ukki väsyjä!Eka vierailu ku typy ei huutanu öitä...nukku tosi hyvin!!!!

tänää lähtivät vanhemmat ja poika meni mukaa...Ikävä kyllä on!



Tuosta kaupunkilais aamusta tuli mielee ku olin joskus kotipalvelussa,keskustassa ja vkl töissä..tulin bussilla ja hakiksessa vaihoin ratikkaa...Oli ihan hiljasta,kaupunki heräili ja japanilais turistit kulki kamerat kaulassa :-)



Ynis:Mietinki et Hullut päivät taitaa olla just kyläily la:na..mäkää en esitteestä mitää bongannu ja harkitsen jopa et jätän välii...mut saa nähä,maltanko??!



Mimmulille jaksua!



Työnhakijoille onnea ja tsemppiä!!!



tealle peukut pystyssä!!!



Syömään pitää mennä...



jatu

Äitikuun haamulle vahvistusta!!!Mukana jännätään



Typy tykkää ulkoilla..On vaan aikalailla kujettava perässä kun puistossakin kiipeilee jokapaikkaan ja se alastulo ei ole ihan hallinnassa-Typyhän hypää alas korkeutta miettimättä..ja juosta viipottaa jokapaikkan!!!



Mulla hampaita on poistettu ja sillä saatu tulevat mahtumaa,rautoja ei tarvittu..



Nyt syömään..



jatu