Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Taas hermostuin miehelle turhasta
22.07.2017 |
Tänään meillä oli mukava aamupäivä. Kävelylenkki, elokuva, romanttista aikaa... Olin todella onnellinen.
Siehen puhelin soi kahden maissa ja hänen kaverinsa pyytelivät ulos. Vajaan tunnin päästä mies oli jo käynyt suihkussa, pukenut ja laittanut hiuksensa. Minua otti päähän, kun olisin halunnut grillata yhdessä illalla jne.
Mutta emme olleet edes sipineet mitään illaksi. Eli mies ei pettänyt mitään lupausta. Toisaalta, ei hän suostukaan tekemään mitään suunnitelmia, että esim. ensi lauantaina ollaan kahdestaan koko päivä. Minulle jäi (taas) sellainen olo, että minun kanssa voi olla, kunnes tulee jotain parempaa.
Mies oli eilenkin liikenteessä kavereidensa kanssa, ja taas piti nähdä samat tyypit. Ja kun yritin sanoa jotain, mies syytti nalkuttamisesta.
Sanoin lopuksi, että ehkä voka onkin minussa, kun en ole järjestänyt itsellenikin tekemistä kevareiden kanssa. Mutta minun ystävistäni lähes kaikilla on perhe tai poikaystävä, jonka kanssa he ovat. Ei voida spontaanisti vain lähteä ulos.
Pahoitin mieleni kuitenkin kai turhaan, kun ei meillä ollut niitä suunnitelmia. Ehkä lähdenkin tuöhuoneelle ja suunnittelen ensi viikon työt. Siellä voin olla vaikka huomiseen asti, kun ei meillä ollut niitä suunnitelmia. :-)
Miksi miehen menot ärsyttävät minua niin paljon? Ja miksi minä olen huomionkipeä ja haluaisin lomalla viettää yhdessä kokonaisia päiviä? Olenko luuseri?
Kommentit (28)
Helppo samaistua. Mä olin koko viikon sanonu miehelle, että tän viikon lauantaille järjestetään parisuhdeaikaa. Mies lähti ryyppäämään eilen illalla mutta lupas ottaa niin, että tää päivä ei vesity. Heräsin ajoissa, että meikkaan ja laitan hiukset nätisti. Mies makas kahteentoista. Esitin suunnitelman, että mennään käymään läheisessä isommassa kaupungissa syömässä ja noin muuten vaan. Vaikka vähän kaupoilla tai kattelemassa kaupunkia jne. Miehellä siis loppuu kesäloma tällä viikolla eikä koko lomalla tehty mitään yhdessä. Ollaan lapsettomia.
Mies oli hyvin vastentahtosen olonen ja sano, että hänelle riittää ruoka ja joku leffa. Ja huom!! Mies tietää että vihaan elokuvia. Elokuvasta riippumatta. En vaan pidä niiden katselusta. Sanoin, että mennään syömään ja katotaan sitten. Käytiin vittu mäkkärissä, minkä jälkeen mies ajo kotiin ja kävi sohvalle kattomaan elokuvaa. Mä itkeskelin asiaa aikani kunnes otin puheeks. Miehen mielestä ehdotus oli huono ja "miks pitää aina lähtee johonkin". Meni nukkumaan krapulaansa pois....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et hankkisi uusia ystäviä, joiden kanssa voit vaikka harrastaa tai muuten vain viettää aikaa? Voin kuvitella, että miehellä on aika paha olo, jos hän on vastuussa sinun viihtymisestäsi koko ajan. Tekee hyvää suhteelle, jos molemmilla on myös omaa elämää ja omat (aktiiviset)kaveripiirinsä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos että tulit tänne avautumaan. Onko nyt parempi mieli urpo?
Ps. Olet pahanhajuinen luuseri (kakanhajuinen hiiri)
Jaha, ja mies löysi palstalle.
Vierailija kirjoitti:
Miehet kavereineen voisivat tosiaan suunnitella menonsa useammin etukäteen, niin tietäisi varautua, eikä tulisi (kotiin) yksinjäävälle juuri tuollaista hylätyksi tulemisen ja kakkoseksi jäämisen tunnetta. Joillain miehillä on kyllä liikaa menoja ilman puolisoa/perhettä, on monia harrastuksia tai harrastuskertoja viikossa ja lisäksi usein vapaamuotoisia kaveritapaamisia.
Miehelle ja hänen kavereilleen tuollainen spontaanius on ihan normaalia. Monilla heistä ei ole vaimoa ja vielä harvemmalla on lapsia.
Tyhmältähän tämä tuntuu, mutta minusta olisi tuntunut paremmalta, jos olisin tiennyt, että he taas tapaavat. Sitten olisin itsekin orientoitunut tähän päivään eri tavoin. Nyt oltiin kirjaimellisesti juuri sylikkäin ja suutelimme, kun puhelin soi ja mies alkoi vetää kuteita niskaan. Mitään kotiin paluun aikaa en myöskään "saanut" kysyä, kun sekin oli nalkutusta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi et hankkisi uusia ystäviä, joiden kanssa voit vaikka harrastaa tai muuten vain viettää aikaa? Voin kuvitella, että miehellä on aika paha olo, jos hän on vastuussa sinun viihtymisestäsi koko ajan. Tekee hyvää suhteelle, jos molemmilla on myös omaa elämää ja omat (aktiiviset)kaveripiirinsä.
Olen tavannut ystäviäni tässä kesän aikana. Olemme sopineet tapaamisia ja käyneet syömässä yms. Mutta ne sovitaan etukäteen. Minusta aikuisena tekisi mieli sopia menot ensin yhdessä mieheni kanssa ja sitten toki katsotaan, että aikaa jää myös omille ystäville.
Se suunnittelemattomuus ja asetelma, jossa joudun anelemaan häneltä aikaa, eivät tunnu mukavilta. Ehkä olen itse liian helposti saatavilla.
Haluaisin nyt itse jo miettiä syysloman lomakohdetta. Mies ei voi vielä sitoutua yhteiseen ajanviettoon. Kun ei tiedä, tarvitseeko yksi kaveri muuttoapua ja toinen ehkä pitää sillä viikolla bileet. Tätä tämä on ollut jo kolme vuotta. Niin jäävät yhteiset lomat viettämättä. Tänö kesänä molemmilla on ollut 1,5kk lomaa. Yhden viikonlopun vietimme yhdessä. Muita suunnitelmia ei voida tehdä. Ja ei, minun ei ole päästävä mihinkään pitkille matkoille tms. Ihan vaan sovittaisiin, että nyt kun on lomaa niin paljon, edes kolme viikonloppua vietettäisiin yhdessä.
Kyllä kai niitä kavereita sitten löytyy. Mutta haluaisin viettää aikaa juuri mieheni kanssa. Ehkä olen sitten liian riippuvainen hänestä. Koitan katsoa asiaa eri tavalla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nosta kissa pöydälle senkin uhalla, että "nalkutat" tai tyydy kohtaloosi varautuen samalla, että mies ei ole koko aikaa sinun kanssasi. Saat itse miettiä, mikä näistä on sopivampi vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Nosta kissa pöydälle senkin uhalla, että "nalkutat" tai tyydy kohtaloosi varautuen samalla, että mies ei ole koko aikaa sinun kanssasi. Saat itse miettiä, mikä näistä on sopivampi vaihtoehto.
Enhän minä "koko aikaa" kaipakaan yhdessä. Mutta kyllä olisi mukava saada tunne siitä, että kavereille voi sanoa ei, koska nyt vietämme yhteistä aikaa. Ja sen ajan voisi sopia etukäteen. Minun mielestäni parisuhteessa ei aina tarvitse olla vapaa toimimaan spontaanisti. Silloinhan voisi sitten olla sinkku.
En taida ymmärtää parisuhteista paljoakaan, ehkä plen naiivi. Ja olihan meillä nyt lomalla se yhteinenkin viikonloppu. Itse haluaisin enemmän yhyeistä aikaa, mutta täytyy kai hyväksyä se, ettei toinen sitä kaipaa.
Tämä ei vain ole sellainen parisuhde, jonka luulin sen olevan. Rakastan häntä kuitenkin enkä aio pilata liittoa nalkutuksella. Parempi on todella keksiä itsellekin omaa tekemistä. Viihdyn myös yksin ja teen paljon käsitöitä ja maalaan. Välillä vain kaipaan niin läheisyyttä ja pidän tunteesta, että meillä on sovittuna yhteistä aikaa, jolloin voimme vain olla ja rakastaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nosta kissa pöydälle senkin uhalla, että "nalkutat" tai tyydy kohtaloosi varautuen samalla, että mies ei ole koko aikaa sinun kanssasi. Saat itse miettiä, mikä näistä on sopivampi vaihtoehto.
Enhän minä "koko aikaa" kaipakaan yhdessä. Mutta kyllä olisi mukava saada tunne siitä, että kavereille voi sanoa ei, koska nyt vietämme yhteistä aikaa. Ja sen ajan voisi sopia etukäteen. Minun mielestäni parisuhteessa ei aina tarvitse olla vapaa toimimaan spontaanisti. Silloinhan voisi sitten olla sinkku.
En taida ymmärtää parisuhteista paljoakaan, ehkä plen naiivi. Ja olihan meillä nyt lomalla se yhteinenkin viikonloppu. Itse haluaisin enemmän yhyeistä aikaa, mutta täytyy kai hyväksyä se, ettei toinen sitä kaipaa.
Tämä ei vain ole sellainen parisuhde, jonka luulin sen olevan. Rakastan häntä kuitenkin enkä aio pilata liittoa nalkutuksella. Parempi on todella keksiä itsellekin omaa tekemistä. Viihdyn myös yksin ja teen paljon käsitöitä ja maalaan. Välillä vain kaipaan niin läheisyyttä ja pidän tunteesta, että meillä on sovittuna yhteistä aikaa, jolloin voimme vain olla ja rakastaa.
Ap
Olin samassa tilanteessa 5 vuotta sitten mieheni kanssa, kaverit veivät aina "voiton" verrattaessa minuun. Siinä tarvittiin paljon valitusta, natkutusta ja tappelua, jotta mies tajusi, että haluan edes yhden päivän viikossa, ettei hän menisi minnekään kavereiden kanssa silloin. Se auttoi asiaan. Jos sinä olet antanut tilanteen jatkua näin pitkään, mies ei osaa välttämättä ajatella asiaa samalla tavalla sinun kannaltasi. Siinä mielessä joudut tyytymään kohtaloosi, mikäli et halua lähteä nalkutuksen polulle.
Kyllä se oma kumppani on parisuhteessa ykkönen,se henkilö,jonka kanssa kaikkein mieluiten haluaa viettää aikaa. Tietysti kaveritkin on tärkeitä,mutta parisuhteessa on hyvä etukäteen vähän sopia omista menoista. Lasten tultua perheeseen,se on välttämätöntä.
Kannattaa kertoa toiselle suoraan omista toiveista ja odotuksista yhteisen ajan suhteen.
Mielestäni et hermostunut turhasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nosta kissa pöydälle senkin uhalla, että "nalkutat" tai tyydy kohtaloosi varautuen samalla, että mies ei ole koko aikaa sinun kanssasi. Saat itse miettiä, mikä näistä on sopivampi vaihtoehto.
Enhän minä "koko aikaa" kaipakaan yhdessä. Mutta kyllä olisi mukava saada tunne siitä, että kavereille voi sanoa ei, koska nyt vietämme yhteistä aikaa. Ja sen ajan voisi sopia etukäteen. Minun mielestäni parisuhteessa ei aina tarvitse olla vapaa toimimaan spontaanisti. Silloinhan voisi sitten olla sinkku.
En taida ymmärtää parisuhteista paljoakaan, ehkä plen naiivi. Ja olihan meillä nyt lomalla se yhteinenkin viikonloppu. Itse haluaisin enemmän yhyeistä aikaa, mutta täytyy kai hyväksyä se, ettei toinen sitä kaipaa.
Tämä ei vain ole sellainen parisuhde, jonka luulin sen olevan. Rakastan häntä kuitenkin enkä aio pilata liittoa nalkutuksella. Parempi on todella keksiä itsellekin omaa tekemistä. Viihdyn myös yksin ja teen paljon käsitöitä ja maalaan. Välillä vain kaipaan niin läheisyyttä ja pidän tunteesta, että meillä on sovittuna yhteistä aikaa, jolloin voimme vain olla ja rakastaa.
Ap
Olin samassa tilanteessa 5 vuotta sitten mieheni kanssa, kaverit veivät aina "voiton" verrattaessa minuun. Siinä tarvittiin paljon valitusta, natkutusta ja tappelua, jotta mies tajusi, että haluan edes yhden päivän viikossa, ettei hän menisi minnekään kavereiden kanssa silloin. Se auttoi asiaan. Jos sinä olet antanut tilanteen jatkua näin pitkään, mies ei osaa välttämättä ajatella asiaa samalla tavalla sinun kannaltasi. Siinä mielessä joudut tyytymään kohtaloosi, mikäli et halua lähteä nalkutuksen polulle.
Avioliiton alussa meillä olikin yksi yhteinen päivä viikossa. Sunnuntaisin olimme aina yhdessä. Muta nyt kolmeen vuoteen tällaista ei ole voitu edes sanoa ääneen.
Mies haluaisi lapsenkin, mutta sanoin etten voi alkaa äidiksi, jos isän on aina mentävä, kun kaverit soittaa.
Siitä alkoi iso riita, jonka mies päätti sanomalla, ettei hän missään vankilassa ole. Eli ei auta nalkuttaa tai puhua asiallisestikaan tästä.
Minä taas en suostu olemaan kuin yh-äiti, joka on kuitenkin naimisissa.
Kateeölisena katsoin kaverini luona heidän keittiön seinällään olevaa kalenteria, johon oli merkitty lasten harrastukset ja vanhempien omat menot etukäteen. Ja oli siellä joka kuulle yksi deitti-iltakin, vaikka heillä tosiaan on lapsiakin.
Tuntuu mahdottomalta yhtälöltä olla aviopari - tai varsinkaan perhe - jos kaverit menevät aina kaiken muun ohi.
Ap
Parisuhde aikaa? Älkää tehkö elämästä liian vaikeaa ja kaikenmaailman terapeuttien raamien mukaista.Arki on parisuhde aikaa mitä se ikinä tarkoittaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea ymmärtää,että omat kaverit ovat puolisoa tärkeämpiä. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 30 vuotta ja kyllä olemme toistemme parhaat kaverit,vaikka omaa elämääkin ja kavereita on. No mutta ehkä maailma on vaan muuttunut niin monimutkaiseksi,että parisuhteelle pitää oikein erikseen varata aikaa. Olen varmaan onnekas,kun viihdyn parhaiten oman mieheni seurassa,enkä juuri kaipaa mitään tyttöjen iltoja. Mutta tietysti jokainen tekee niin kuin itselle on paras.
Kyllä oikeassa olet ap, luokatonta kohtelua saat osaksesi. Oisko teillä aikalisän paikka? Mies ei kuuntele sinua eikä kiinnostu sinun tarpeistasi vaan on itsekäs. Hänelle tekisi hyvää kokeilla, olisiko elämä sinkkuna sittenkin parempaa. Ainakin sinä ansaitset parempaa. Ei se mikään parisuhde ole että toinen itkee yksinäisyyttään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi nauttii olostaan kavereidensa kanssa. Oletettavasti myös sinun kanssasi, mutta onko se välttämättä pakko asettaa vastakkain kaveriajan kanssa kun on kuitenkin ihan eri asia. Pystyisitkö olemaan onnellinen miehesi puolesta ja ottamaan vastuun omasta elämästäsi? Pystyisitkö olemaan onnellinen siitä, että (oletettavasti) miehesi pystyy viettämään kavereidensa kanssa aikaa ja samalla kunnioittamaan ja rakastamaan sinua niin, ettei tarvitse pettää tai muuten vikitellä muita naisia? Voisitko ajatella itse myös kunnioittavasi miestäsi siten, että et olisi vaativa ja rajoittava, sen sijaan nielisit yksinäisyytesi ja miettisit miten itse voisit puolestasi viettää omaa aikaasi silloin kun parisuhdeaikaa vain ei ole tarjolla? Just a thought.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nosta kissa pöydälle senkin uhalla, että "nalkutat" tai tyydy kohtaloosi varautuen samalla, että mies ei ole koko aikaa sinun kanssasi. Saat itse miettiä, mikä näistä on sopivampi vaihtoehto.
Enhän minä "koko aikaa" kaipakaan yhdessä. Mutta kyllä olisi mukava saada tunne siitä, että kavereille voi sanoa ei, koska nyt vietämme yhteistä aikaa. Ja sen ajan voisi sopia etukäteen. Minun mielestäni parisuhteessa ei aina tarvitse olla vapaa toimimaan spontaanisti. Silloinhan voisi sitten olla sinkku.
En taida ymmärtää parisuhteista paljoakaan, ehkä plen naiivi. Ja olihan meillä nyt lomalla se yhteinenkin viikonloppu. Itse haluaisin enemmän yhyeistä aikaa, mutta täytyy kai hyväksyä se, ettei toinen sitä kaipaa.
Tämä ei vain ole sellainen parisuhde, jonka luulin sen olevan. Rakastan häntä kuitenkin enkä aio pilata liittoa nalkutuksella. Parempi on todella keksiä itsellekin omaa tekemistä. Viihdyn myös yksin ja teen paljon käsitöitä ja maalaan. Välillä vain kaipaan niin läheisyyttä ja pidän tunteesta, että meillä on sovittuna yhteistä aikaa, jolloin voimme vain olla ja rakastaa.
Ap
Olin samassa tilanteessa 5 vuotta sitten mieheni kanssa, kaverit veivät aina "voiton" verrattaessa minuun. Siinä tarvittiin paljon valitusta, natkutusta ja tappelua, jotta mies tajusi, että haluan edes yhden päivän viikossa, ettei hän menisi minnekään kavereiden kanssa silloin. Se auttoi asiaan. Jos sinä olet antanut tilanteen jatkua näin pitkään, mies ei osaa välttämättä ajatella asiaa samalla tavalla sinun kannaltasi. Siinä mielessä joudut tyytymään kohtaloosi, mikäli et halua lähteä nalkutuksen polulle.
Avioliiton alussa meillä olikin yksi yhteinen päivä viikossa. Sunnuntaisin olimme aina yhdessä. Muta nyt kolmeen vuoteen tällaista ei ole voitu edes sanoa ääneen.
Mies haluaisi lapsenkin, mutta sanoin etten voi alkaa äidiksi, jos isän on aina mentävä, kun kaverit soittaa.
Siitä alkoi iso riita, jonka mies päätti sanomalla, ettei hän missään vankilassa ole. Eli ei auta nalkuttaa tai puhua asiallisestikaan tästä.
Minä taas en suostu olemaan kuin yh-äiti, joka on kuitenkin naimisissa.
Kateeölisena katsoin kaverini luona heidän keittiön seinällään olevaa kalenteria, johon oli merkitty lasten harrastukset ja vanhempien omat menot etukäteen. Ja oli siellä joka kuulle yksi deitti-iltakin, vaikka heillä tosiaan on lapsiakin.
Tuntuu mahdottomalta yhtälöltä olla aviopari - tai varsinkaan perhe - jos kaverit menevät aina kaiken muun ohi.
Ap
Rakastatko miestäsi niin paljon, että jaksat tällaista elämää loppuelämäsi (tai ainakin pitkän aikaa)?
Ehkä teidän kannattaisi ottaa ihan ajan kanssa keskustelu yhdessä siitä, millaisia toiveita teillä kummallakin on parisuhteelta ja yhteiseltä ajalta. Kannattaa vaikka aikatauluttaa tuo keskustelu jollekin päivälle, että siitä tulee puhuttua muulloin kuin silloin kun on jo ns. tilanne päällä, eli ei silloin kun mies on juuri lähdössä kavereiden kanssa. Silloin se varmasti näyttäytyy miehelle nalkuttamisena, kun "yrität pilata sen hetken kun hänellä on kivaa ja juuri lähdössä iloisena kavereiden kanssa". Yritän siis lähinnä sanoa, että on hyviä ja huonoja hetkiä puhua noista asioista, eli juuri silloin kun se tunnemyrsky on pahimmillaan menossa ja toinen tekee jo lähtöä, ei ole ehkä se hedelmällisin ajankohta.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde aikaa? Älkää tehkö elämästä liian vaikeaa ja kaikenmaailman terapeuttien raamien mukaista.Arki on parisuhde aikaa mitä se ikinä tarkoittaakaan.
Mutta jos arkena käydään vuorotöissä ja on hankala edes löytää yhteistä aikaa ruokailulle. Eikö silloin olisi nimenomaan hyvä sopia, että ainakin kesälomalla ollaan yhdessä sovitut päivät? Ja tietysti molemmille myös aikaa tehdä omia juttuja. Mutta niitä omia harrastuksia voi koko vuoden sumplia oman aikataulun mukaan. Kesällä voisi sitten asettaa puolison etusijalle "varauksissa".
Kyllä minun mielestä voi olettaa, että parisuhteessa haluaa viettää aikaa myös puolison kanssa. Ei tietenkään koko aikaa, mutta alamäki alkaa siinä vaiheessa, kun toinen otetaan itsestäänselvyytenä.
Sulla pitää kyllä olla oikeus ilmaista mielipiteitäsi ja olettaa, että niitä kuunnellaan ilman, että syytetään nalkuttamisesta. Nyt kysymys taitaa olla siitä, että ukkoasi ei kiinnosta tai hän vähättelee sinun tarpeitasi. Hyvä kumppani kuuntelisi ja yrittäisi ainakin ymmärtää sinun näkökulmaasi ja ehdottaa jotain kompromomissia. Koko omaa elämää ja ystäviä ei tietenkään pidä heittää täysin taka-alalle, mutta kyllä puolison pitäisi olla tärkeydessä vähintään samalla viivalla ystävien kanssa. Hyvälle kumppanille olisi tärkeää, että sinullakin on hyvä olla.
Alue: Aihe vapaa
Miehet kavereineen voisivat tosiaan suunnitella menonsa useammin etukäteen, niin tietäisi varautua, eikä tulisi (kotiin) yksinjäävälle juuri tuollaista hylätyksi tulemisen ja kakkoseksi jäämisen tunnetta. Joillain miehillä on kyllä liikaa menoja ilman puolisoa/perhettä, on monia harrastuksia tai harrastuskertoja viikossa ja lisäksi usein vapaamuotoisia kaveritapaamisia.