Lue keskustelun säännöt.
Isä ei halua tavata lastaan
22.07.2017 |
Onko täällä muita joilla tilanne olisi tällainen?
Meidän lapsi täyttää viisi kohta ja tämä asia painaa taas mieltä. Lastenvalvojalla esittää että on kiinnostunut, lupaa soitella ja kertoo kuinka haluaa nähdä lasta, mutta kun laitan viestiä että milloin haluaisit niin ei vastaa mitään. Lapsi oli toivottu kummankin puolelta, ja aiemmin on halunnut nähdä. Nyt lähiaikoina toiminta on mennyt tämmöiseksi.
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Sillä on parempa tekemistä.
Selvästi.. mutta miksi esittää että lapsi kiinnostaa jos näin ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkäs sille voi jos ei vastaa. Viesteillä ei kuiten tarvitse sun pommittaa. Kysyt ja ootat vastausta. Jos ei kuulu, kohautat vain olkapäitä ja jatkat arkea.
Tyypillinen isä.
Sitten voi taas Isät Lasten Asialla- sovinistiryhmässä huudella, miten "lasten äiti on vieraannuttaja".
Nähty ja kuultu on.
Vierailija kirjoitti:
Minkäs sille voi jos ei vastaa. Viesteillä ei kuiten tarvitse sun pommittaa. Kysyt ja ootat vastausta. Jos ei kuulu, kohautat vain olkapäitä ja jatkat arkea.
No en todella pommita viesteillä, mitä sekään hyödyttäisi.
Ihmettelen vaan tätä esitystä. Mikä voi olla syynä että esittää että on kiinnostunut. Antanut jopa joillekin ihmisille sellaisen kuvan että minä en anna lasta hänelle.
Vetää kyllä mielen matalaksi lapsen puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen isä.
Sitten voi taas Isät Lasten Asialla- sovinistiryhmässä huudella, miten "lasten äiti on vieraannuttaja".
Nähty ja kuultu on.
No tällaisen viestin sain lapsen isän avovaimolta tuossa muutama kuukausi sitten. Että vieraannutan lasta. Häneltäkin kysyin moneen otteeseen, milloin lapsi voisi tulla, niin ei vastausta.
Se on vaikeaa. Lapsen tapaamiseen ja yhteydenpitoon liittyy monenlaisia ikäviä tunteita: riittämättömyydentunnetta, syyllisyyttä, ikävää, surua jne. Ja pitäisi myös osata kasvattaa ja kaikkea. Helpompi unohtaa koko juttu ja leikkiä ettei koko lasta olekaan, jottei tarvitsisi yrittää kohdata noita tunteita (ja samalla kehittyä henkisesti). Sitten voi puolustautua, ettei saa tavata lasta, jos joku erehtyy kyselemään asiasta (jolloin saa vielä sääliä ja ymmärrystäkin hankalaan tilanteeseensa, johon on hyvänä ja rakastavana isänä tahtomattaan joutunut).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on vaikeaa. Lapsen tapaamiseen ja yhteydenpitoon liittyy monenlaisia ikäviä tunteita: riittämättömyydentunnetta, syyllisyyttä, ikävää, surua jne. Ja pitäisi myös osata kasvattaa ja kaikkea. Helpompi unohtaa koko juttu ja leikkiä ettei koko lasta olekaan, jottei tarvitsisi yrittää kohdata noita tunteita (ja samalla kehittyä henkisesti). Sitten voi puolustautua, ettei saa tavata lasta, jos joku erehtyy kyselemään asiasta (jolloin saa vielä sääliä ja ymmärrystäkin hankalaan tilanteeseensa, johon on hyvänä ja rakastavana isänä tahtomattaan joutunut).
Olet asian ytimessä.
Mies on sisimmässään kauhuissaan ja pelkää ottaa yksinään vastuuta lapsestaan.
Isyyshän on absurdia:
mies ei tule raskaaksi, ei synnytä uusia vauvoja, ei imetä, eikä kanniskele jälkikasvua rinnoillaan.
Tämä hämmentää miehiä, he kadehtivat naisia näiden ihmeellisestä kyvystä synnyttää uutta elämää. Tähän perustuu voimakkain ja aggressiivisin naisviha.
Kiitos vastauksista :)
Olisikos täällä ketään kenellä olisi samanlainen tilanne, miten lapsi on asian ottanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanne oli parisen vuotta sama exäni kohdalla, lapsi oli 1v kun erottiin (mies oli jo löytänyt uuden heilan).
Oli päivänselvää ettei oikeasti kiinnostanut nähdä lasta mutta elatussopimukseen oli kuitenkin kirjattu että 1-2 yötä/vko että sai luonapitovähennystä =joutui maksamaan vähemmän elareita.
Eipä siinä kauaa mennyt kun vaadin uutta sopimusta koska en myöskään halunnut että' lapsella on paha olla siellä jos asenne on niin evvk. Ajattelin että lapsen kannalta parempi että hoidan itse ja odottelen jos äijän asenne vaikka muuttuisi, ja muuttuihan se sitten kun lapsi oli lähemmäs 3v,tosin siihen mennessä lapsi oli jo sen verran vieraantunut isästään että hankalia olivat tapaamiset aluksi...nyt kuitenkin suht ok mennyt vuoden verran.
Kiitos vastauksesta myös sinulle.
Tuota olen juuri miettinyt, että olisi varmasti parempi lapselle olla kotona kuin väkisin työntää isän luokse jota ei kiinnosta.
Sillä on parempa tekemistä.