Mun pitäs miettiä kakkavaippoja ja sormiruokailua eikä itkeä salarakkaan perään

Voi. Se vaatii aikaa ja kylmähermoista päättäväisyyttä. Kiellät itseltäsi tuon toisen kokonaan. Järkeile, ettei suhde hänen kanssaan olisi todennäköisesti yhtään sen kummempi kuin mitä aikaisemmat suhteesi tai nykyinen suhteesi. Samat ongelmat yms, saattaisi olla vielä kurjempikin, ihan mahdollista. Olen joutunut muutamaan kertaan tappamaan tunteeni tuolla tavoin. Päädyin siihen, että parasta valita elämänkumppani enemmän järjellä kuin tunnekuohun perusteella. Ajanoloon alkaa kyllä rakastamaan toista, jos on valinnut sellaisen ihmisen, jota arvostaa ja kunnioittaa, ja jonka kanssa on tarpeeksi yhteistä. Ihastumisen/rakkauden huumassa olen valinnut lähinnä pskaa. Ei se ole sen arvoista, eikä se toinen välttämättä ole ihan niin rakastunut sinuun kuin sinä häneen, hän saattaa enemmänkin vaan nauttia rakastumisen kohteena olosta ja kokea sinut ihan mukiinmeneväksi. Ei se ole niin satumaista kuin tahtoo kuvitella.

Kiitos sulle. Noin se just menee. Mun täytyy nyt yrittää. Miten väännän ajatukset toisaalle aina kun se ikävä tulee?!?