Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa tyypeista, joiden on PAKKO päästä pätemään ja sanomaan kaikkeen se viimeinen sana!
22.07.2017 |
Kuka on se raivostuttava tapaus?
Itselläni tulee mieleen hyvänpäiväntuttu, joka aloitti vuosi sitten lähihoitajaopinnot. Ensimmäisen kouluviikon jälkeen hän oli omasta mielestään pätevä diagnosoimaan minkä tahansa sairauden ja tiesi aina mistä milloinkin on kyse. Kun opinnot jatkuivat, ei omlut enää mitään tautia johon hän ei olisi törmännyt ja KAIKKEEN löytyi neuvot ja vastaukset. Näitä faktoja (huivista heitettyjä) oli jaettava tilanteessa kuin tilanteessa ilman, että kukaan halusi edes näitä diagnooseja ja neuvoja. Kiitos vain, pärjäämme paremmin ilmankin. Jos tahdomme apua, otamme yhteyttä kokeneeseen lähihoitajaan, lääkäriin tai sairaanhoitajaan.
Sitten tulee mieleen toinen tuttavani jonka yksinkertaisesti on PAKKO sanoa se viimeinen sana. Aina. Kun keskustelu on muiden kohdalta loppuunkäsitelty, tulee vielä se viimeinen osuva kommentti. Tämä kommentti saattaa tulla monen tunnin viiveellä ikäänkuin "hautoen" sitä lopullista sanaa. Asia nyt vain on niin, että hän on oikeassa. Aina.
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep. Itse olen lähäri..mutta tiedän useampiakin tapauksia joista tulee lähihoitaja koulun myötä kunnanlääkäreitä..ne on lähes poikkeuksetta vanhemmalla iällä opiskelleita. Näitä sitten pitää töissä sietää😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tiedän jostain asiasta niin sanon mielipiteeni...tai sitten en. Pätemisen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Häiritsee se jo etukäteen että toiset luulee että haluaa päteä kun vaan haluaa esittää oman ajatuksensa.
En ota kantaa avauksen esimerkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
6v vanha juttu.hyvä mammat.
Nyt en ymmärtänyt
Mää olen enemmän kuullut tapauksista, joissa potilaat on itse diagnosoineet itsensä. Lähärit on yleensä OK.
Tykkään itse olla kaikesta oikeassa, joten olen varmaan tuota tyyppiä, jota tässä haet takaa. En tosin kehtaa sanoa tuntia myöhemmin, että hei nyt keksinkin nasevan vastalauseeen. Sitten vaan sapettaisi itseäni että miksi en tätä aiemmin ajatellut. Onneksi kuitenkin yleensä keskin sen ajoissa, jolloin kaltaisesi jauhoaivo hiljenee, ja minä saan rauhassa olla kaikista paras :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun perheeni mielestä se olen minä. Itse en tietenkään ole samaa mieltä. Minähän vain opetan ja ohjaan niitä... ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ah työpaikassamme hoitoalalla noin 40v nainen. Erittäin negatiivinen tapaus. Kukaan ei työyhteisössä pidä hänestä. Jos esim minä ja työkaveri x puhumme keskenämme että tuossa oven edessä oli punainen auto niin tämä negatiivinen korppu hyökkää ruokatilan toiselta puolelta sekaantumaan keskusteluun ettää niin siinä se punanen auto oli ja joo se oli punanen vai ootsä vähän idiootti... Joo siis haastaa riitaa vaikka samaa mieltä asiasta ja sekaantuu muiden keskusteluihin, on usein aiheesta ihan pihalla mutta väliäkö sillä kunhan pääsee päällepäsmäröimään ja haukkumaan toista idiootiksi ja sanomaan viimeisen sanan. Työyhteisössämme on ainakin 150 työntekijää eikä kukaan hänestä pidä. Hän on samanlainen potilaille...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minähän se... yritän kyllä hillitä itseäni. :[
Av:n imetysvihaajat. Tyyppiesimerkki ihmisestä, joka ei edes käsitä mistä vouhottaa, mutta vouhottaa pelkästä vouhottamisen ilosta. Omaa kokemusta ei ole, mutta se ei haittaa. Kunhan saa meuhkata.
Vierailija kirjoitti:
Kuka on se raivostuttava tapaus?
Itselläni tulee mieleen hyvänpäiväntuttu, joka aloitti vuosi sitten lähihoitajaopinnot. Ensimmäisen kouluviikon jälkeen hän oli omasta mielestään pätevä diagnosoimaan minkä tahansa sairauden ja tiesi aina mistä milloinkin on kyse. Kun opinnot jatkuivat, ei omlut enää mitään tautia johon hän ei olisi törmännyt ja KAIKKEEN löytyi neuvot ja vastaukset. Näitä faktoja (huivista heitettyjä) oli jaettava tilanteessa kuin tilanteessa ilman, että kukaan halusi edes näitä diagnooseja ja neuvoja. Kiitos vain, pärjäämme paremmin ilmankin. Jos tahdomme apua, otamme yhteyttä kokeneeseen lähihoitajaan, lääkäriin tai sairaanhoitajaan.
Sitten tulee mieleen toinen tuttavani jonka yksinkertaisesti on PAKKO sanoa se viimeinen sana. Aina. Kun keskustelu on muiden kohdalta loppuunkäsitelty, tulee vielä se viimeinen osuva kommentti. Tämä kommentti saattaa tulla monen tunnin viiveellä ikäänkuin "hautoen" sitä lopullista sanaa. Asia nyt vain on niin, että hän on oikeassa. Aina.
Eihän toi vielä mitään.
Ei ole varmaan ihan sama asia mutta exän sukulainen oli vänkääjä. Hänen päätavoite oli varmaan saada toinen tuntemaan itsensä maan matoseksi asiassa kuin asiassa. Otetaan vaikka toi autoesimerkki, jos sille, tai edes sen kuuloetäisyydellä sanoo että "kappas, sininen auto" niin on heti pakko päästä vänkäämään että "anteeksi nyt vaan mutta kyllä se on TUMMANsininen, ei sininen *merkitsevää silmienpyörittelyä*".
Taidanpa olla itse tällainen 😌 onneksi tiedostan asian nykyään ja yritän todella kovasti pitää leipäläpeni kiinni silloin kun minun kommenttejani ei tarvita tai ole kysytty (tuttujen kanssa jutellessa). Av:llä oleminen pitäisi tosin pistää minulta pannaan, vaikka täällä erikseen kysytäänkin neuvoja joihin olisi jopa "luvallista" vastata 😂
Itselläni tämä muiden analysointi ja neuvominen on pakko-oireista käytöstä jolla yritän ohjata ajatukseni pois todellisesta ongelmasta (eli itsestäni).
Up