Lue keskustelun säännöt.
Lapsi on kauheassa ahdistuksessa kun syksyllä pitäisi mennä TET-harjoitteluun
22.07.2017 |
Lapsen piti tulla minun työpaikalleni, mutta nyt jo itkee, että ahdistaa ja ei pysty. Voiko TETiksi jäädä sitten vain kotiin vai pitääkö mennä kouluun?
Kommentit (45)
Ei liity, mut muistan et olin suomalaises kirjakaupas tetissä (2005) ja tein pahan
ja nolon mokan lähetyslistan kaa.... Ja sit joku asiakas kysy multa jotain kun olin hinnoittelemas alekirjoja ja sanoin "emmä tiä, en oo töissä täällä vaan tetis" 😂😂😂 nykyään asiakaspalvelija/myyjä, ja ihan hävettää mimmonen oon ollu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi te puhutte siitä keskellä kesää?? Sinä aloitit puhumisen,ap, älä edes yritä kiistää.
Vierailija kirjoitti:
Aika huonosti ihmiset ymmärtävät ujon lapsen kehitystä. Lapselle ei ole hyväksi mikään karaiseminen. Hän tarvitsee omaan tahtiinsa hyviä ja positiivisia kokemuksia siitä, että hän pärjää, jolloin itsetunto ja uskallus kasvavat. Lapsen tahtiin meneminen ei ole mitään ylenmääräistä paijaamista. Ei potallekaan opeteta lasta, joka ei ole siihen kehitykseltään valmis. Uskalluskin on kehitysasia ja tulee toisille hitaammin ja vaatii enemmän harjoittelua kuin toisille.
Hyvänen aika, pitäisikö lasta suojella maailmalta aikuisuuteen saakka ja kenties vielä sen jälkeen? Eikö kasvatuksen pitäisi tähdätä siihen, että lapsi parjäisi itsenäisesti aikuisena? Itse olin ujo lapsi ja äitini ylisuojeleva, tukahduttava ja halusi eristää minut ulkomaailmasta lähes täysin eikä varmaan halunnutkaan että olisin koskaan lähtenyt kotoa. Itse kuitenkin halusin ujoudestani eroon ja itsenäistyä ja hakeuduin tietoisesti pelottaviin tilanteisiin, vaikka äiti yritti vastustaa. Kokemuksista sain itsevarmuutta ja pääsin ujoudesta eroon, muutin kotoa 16-vuotiaana töihin ja opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja kaikki mennyt ihan hyvin. Mitäköhän olisi tapahtunut, jos olisin jäänyt riippuvaisena äidin helmoihin pyörimään? Tuskin mitään hyvää, koska äitini kuoli kun olin 20-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika huonosti ihmiset ymmärtävät ujon lapsen kehitystä. Lapselle ei ole hyväksi mikään karaiseminen. Hän tarvitsee omaan tahtiinsa hyviä ja positiivisia kokemuksia siitä, että hän pärjää, jolloin itsetunto ja uskallus kasvavat. Lapsen tahtiin meneminen ei ole mitään ylenmääräistä paijaamista. Ei potallekaan opeteta lasta, joka ei ole siihen kehitykseltään valmis. Uskalluskin on kehitysasia ja tulee toisille hitaammin ja vaatii enemmän harjoittelua kuin toisille.
Hyvänen aika, pitäisikö lasta suojella maailmalta aikuisuuteen saakka ja kenties vielä sen jälkeen? Eikö kasvatuksen pitäisi tähdätä siihen, että lapsi parjäisi itsenäisesti aikuisena? Itse olin ujo lapsi ja äitini ylisuojeleva, tukahduttava ja halusi eristää minut ulkomaailmasta lähes täysin eikä varmaan halunnutkaan että olisin koskaan lähtenyt kotoa. Itse kuitenkin halusin ujoudestani eroon ja itsenäistyä ja hakeuduin tietoisesti pelottaviin tilanteisiin, vaikka äiti yritti vastustaa. Kokemuksista sain itsevarmuutta ja pääsin ujoudesta eroon, muutin kotoa 16-vuotiaana töihin ja opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja kaikki mennyt ihan hyvin. Mitäköhän olisi tapahtunut, jos olisin jäänyt riippuvaisena äidin helmoihin pyörimään? Tuskin mitään hyvää, koska äitini kuoli kun olin 20-vuotias.
Olisi käynyt kuten kälyilleni jotka pienestäkin risauksesta palasivat aina kotiin äidin luo. Ns itsenäistyivät keski-ikäisinä kun äiti kuoli. Työelämään ei kumpikaan ole kyennyt.
Täällä nyt päivitellään lapsen itsenäistymisen puolesta. Kuitenkin juuri pari päivää sitten oli ihan ok,jopa toivottavaa,että lapsi keskeyttää armeijan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika huonosti ihmiset ymmärtävät ujon lapsen kehitystä. Lapselle ei ole hyväksi mikään karaiseminen. Hän tarvitsee omaan tahtiinsa hyviä ja positiivisia kokemuksia siitä, että hän pärjää, jolloin itsetunto ja uskallus kasvavat. Lapsen tahtiin meneminen ei ole mitään ylenmääräistä paijaamista. Ei potallekaan opeteta lasta, joka ei ole siihen kehitykseltään valmis. Uskalluskin on kehitysasia ja tulee toisille hitaammin ja vaatii enemmän harjoittelua kuin toisille.
Silti ei voi alkaa pitää lasta kotona maailmalta piilossa. Tuohan on jo nyt madallettu kynnys, kun äiti hommaa paikan ja on siellä työpaikalla. Normaalisti teinit hommaa sen paikan itse.
1
Huomaa, ettet ole ikinä ollut tekemisissä esim. ahdistuneisuushöiriöstä ja paniikkihäiriöstä kärsivän kanssa. Mistä tiedät, ettei AP:n lapsi kamppaile tällaisen ongelman kanssa. Siihen ei nimittäin auta mikään pakottaminen, katkaiseminen ja itseä niskasta kiinni ottaminen. Jos on vaikka vahva sosiaalisten tilanteiden pelko, täytyy niitä tilanteita harjoitella hyvin vähän kerrallaan ja usein esim. psykologin ohjauksessa. Joskus on vaikea uskoa, etteivät tietyistä mielenterveyden ongelmista kärsivät voi vain ryhdistäytyä ja että joskus sairaus ei kunnolla tasapainotu edes terapian ja lääkityksen avulla. Pitkäaikaista kamppailua on raskasta ja ärsyttävääkin seurata sivusta, kun toivoo, että toinen vain nyt tokenisi. Vakuutan, ettei kukaan valitse tämäntyyppisiä ongelmia. Ja todellakin joskus pitää vain ymmärtää ja silittää.
Vastauksena näihin kommentteihin on se että lapsi kokee että on vain liian ahdistavaa mennä uuteen ympäristöön. Häntä myös pelottaa että suututaan eikä hänellä ole motivaatiota työntekoon.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh huh, ei ole valoisa tulevaisuus edessä... varaudu elättämään lastasi tulevat vuosikymmenet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika huonosti ihmiset ymmärtävät ujon lapsen kehitystä. Lapselle ei ole hyväksi mikään karaiseminen. Hän tarvitsee omaan tahtiinsa hyviä ja positiivisia kokemuksia siitä, että hän pärjää, jolloin itsetunto ja uskallus kasvavat. Lapsen tahtiin meneminen ei ole mitään ylenmääräistä paijaamista. Ei potallekaan opeteta lasta, joka ei ole siihen kehitykseltään valmis. Uskalluskin on kehitysasia ja tulee toisille hitaammin ja vaatii enemmän harjoittelua kuin toisille.
Silti ei voi alkaa pitää lasta kotona maailmalta piilossa. Tuohan on jo nyt madallettu kynnys, kun äiti hommaa paikan ja on siellä työpaikalla. Normaalisti teinit hommaa sen paikan itse.
1
Huomaa, ettet ole ikinä ollut tekemisissä esim. ahdistuneisuushöiriöstä ja paniikkihäiriöstä kärsivän kanssa. Mistä tiedät, ettei AP:n lapsi kamppaile tällaisen ongelman kanssa. Siihen ei nimittäin auta mikään pakottaminen, katkaiseminen ja itseä niskasta kiinni ottaminen. Jos on vaikka vahva sosiaalisten tilanteiden pelko, täytyy niitä tilanteita harjoitella hyvin vähän kerrallaan ja usein esim. psykologin ohjauksessa. Joskus on vaikea uskoa, etteivät tietyistä mielenterveyden ongelmista kärsivät voi vain ryhdistäytyä ja että joskus sairaus ei kunnolla tasapainotu edes terapian ja lääkityksen avulla. Pitkäaikaista kamppailua on raskasta ja ärsyttävääkin seurata sivusta, kun toivoo, että toinen vain nyt tokenisi. Vakuutan, ettei kukaan valitse tämäntyyppisiä ongelmia. Ja todellakin joskus pitää vain ymmärtää ja silittää.
NO varmaan siitä kun ap ei väitä lapsella olevan sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastauksena näihin kommentteihin on se että lapsi kokee että on vain liian ahdistavaa mennä uuteen ympäristöön. Häntä myös pelottaa että suututaan eikä hänellä ole motivaatiota työntekoon.
Ap
Uuden ympäristön jännittämisen vielä ymmärrän.
Mutta suututaan ja ei ole motivaatiota... koitahan valaa uskoa lapseen ja töitä pitää jokaisen tehdä.
Tuleva työnvieroksuja siellä kasvamassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärrän nuortasi erittäin hyvin. Omasta tet-jaksosta on jo yli 20 vuotta, mutta muistan miten ahdistavaa se oli nuorelle huonoitsetuntoiselle tyypille. Olin siis päiväkodissa ja mut otettiin tosi huonosti vastaan, lapset haukkuivat mua päivittäin rumaksi ja aikuiset nauroivat kun olin heidän mielestään liian hiljainen. Itsetuntoni ei ole ollut sen 2-viikkoisen jälkeen koskaan niin alhaalla. Sen lisäksi sain tetistä huonot arvostelut. En ollut tarpeeksi hyvä. Edes lasten kanssa.
En kuitenkaan ole ikinä ollut mikään työtävieroksuja. Opiskelin ja olen ollut ihan aina töissä, olen jopa viihtynytkin työpaikoissa hyvin. Itsetuntokin pikkuhiljaa parani.
Kysy nuorelta mikä siinä ahdistaa. Ei nuori ole yhtään sen huonompi vaikka tuleva tet-jakso jännittää ja ahdistaa. Minua ahdistaa edelleen monet uudet tilanteet, vaikka olen jo aikuinen.
Eikös nämä TETtiläiset ole jotain 15v. Ainakin meidän työpaikalla pyörii joskus jotain sen ikäisiä. Niille annetaan jotain typeriä hommia joita ei kukaan muu viitsi tehdä. Teiniaines on vissiin heikentynyt menneistä ajoista. Itse olin 14v ensimmäisen kerran kesätöissä ja ihan kunnon töitä sain ja maksettiin vielä normaalia palkkaakin. Näitä mykyisiä paapotaan kuin pikkulapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peruskoulun päättötodistus jää saamatta, jos TET jakso jää suorittamatta. Tämä aiheuttaa taas sitten muita ongelmia kuten estää jatko-opintoihin pääsyn päättötodistuksen puuttuessa. Opetussuunnitelmaan kuuluu työelämään tutustuminen, se ei ole siis vapaaehtoinen kokeilu. Jos taustalla on mt-ongelmia tai muuta vastaavaa niin yhteys koulun opoon heti syksyllä kun koulu alkaa. En tiedä millä lailla sitten asiaan puututaan mutta se on koulun ja opon asia. Vanhempi ei voi kuitenkaan tehdä päätöstä tai "vapautusta" tästä asiasta nuoren puolesta. Jollain tavalla tämä TET-jakso on suoritettava joka tapauksessa.
Oman poikani koulussa nuoria kannustettiin hankkimaan TET-paikkansa itse. Jos sitä ei onnistunut saamaan, opo avusti tarvittaessa. Poika pirautti haluamaansa työpaikkaan heti syksyllä kun TET-jakson ajankohta oli selvillä ja kauppias lupasi hänelle jo puhelimessa paikan. Ja kuinka pollea hän olikaan kun rohkaistui ja heti tärppäsi. TET-harjoittelussa on aika rajattua mitä koululaisilla saa teettää koska siinähän vasta TUTUSTUTAAN työelämään. Minäkin sanoin pojalle että riittää kun katsot ihmisiä silmiin, käyttäydyt kohteliaasti, vastaat kun kysytään ja hoidat työtehtävät niin hyvin kuin osaat, kuuntelet ohjeet ja teet parhaasi.. Etkä räplää puhelinta työajalla. Jos joku kysyy jotakin etkä tiedä, sanot että otat selvää. Näillä ohjeistuksilla pärjäsi kiitettävästi. Kesätöitä on ollut joka kesä kolmena vuotena peräkkäin, ja into työntekoon kova. Sanottakoon vielä, että omakaan poika ei ole mikään suuna päänä menossa joka suuntaan, vaan rauhallinen ja harkitseva, ujokin ensialkuun vieraassa seurassa.
Nämä TET-jaksot ovat yleensä nuorille toivottuja hengähdyshetkiä kiireiseen koulutyöhön, ja useimmiten niistä jää mukavat muistot ja kipinä työelämään, kenties tulevaan ammattiin. Tsemppiä teille, ja toivottavasti asia ratkeaa parhaalla mahdollisella tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän nuortasi erittäin hyvin. Omasta tet-jaksosta on jo yli 20 vuotta, mutta muistan miten ahdistavaa se oli nuorelle huonoitsetuntoiselle tyypille. Olin siis päiväkodissa ja mut otettiin tosi huonosti vastaan, lapset haukkuivat mua päivittäin rumaksi ja aikuiset nauroivat kun olin heidän mielestään liian hiljainen. Itsetuntoni ei ole ollut sen 2-viikkoisen jälkeen koskaan niin alhaalla. Sen lisäksi sain tetistä huonot arvostelut. En ollut tarpeeksi hyvä. Edes lasten kanssa.
En kuitenkaan ole ikinä ollut mikään työtävieroksuja. Opiskelin ja olen ollut ihan aina töissä, olen jopa viihtynytkin työpaikoissa hyvin. Itsetuntokin pikkuhiljaa parani.
Kysy nuorelta mikä siinä ahdistaa. Ei nuori ole yhtään sen huonompi vaikka tuleva tet-jakso jännittää ja ahdistaa. Minua ahdistaa edelleen monet uudet tilanteet, vaikka olen jo aikuinen.
20 vuotta on sen verran muuttanut maailmaa, että nykyään oletetaan yhteiskunnan elättävän ilman muuta ap:n lapsen kaltaiset työpelkoiset, ja annetaan heille täysi siunaus olla ees yrittämättä, tasotellaan elämän tietä ettei vaan tulisi paha mieli tai ahistaisi... ettei vain kohtaisi pelkojaan koskaan.
20 vuotta sitten oli niin erilainen maailma että ne ujoimmat arat tettiläiset kasvoikin oikeasti aikuisiksi ja menivätkin töihin, nyt lapsen annetaan olla ikuisesti lapsi ja ahistua kotonaa jos jännittää, ei tarvi yrittää jännittää. Ja ihmetellään kun lapsi on 25 vuotiaana työtön yhä...
Oletko itse koskaan pelännyt jotain asiaa todella paljon, tehnyt sen, ja sitten selviytynyt siitä? Osaisitko kertoa lapselle jostain tällaisesta omasta kokemuksesta ja siitä, että miten kokosit itsesi kasaan ja päätit yrittää?
Tuo pelko ja ahdistus on kuitenkin lapselle todellista, joten ei kannata vähätellä sitä. Mutta pala palalta purkaa: voisitteko käydä tutustumassa paikkaan jo etukäteen, jos työpaikkasi on sellainen, että se on mahdollista? Onko siellä joku erityisen mukava työkaveri, jonka voisit kutsua muuten vain teille kahvittelemaan?
Ja jos kaiken valmistelunkin jälkeen lapsen ahdistus on niin voimakasta, ettei uuteen paikkaan meneminen vain onnistu, niin sitten pitäisi harkita ammattiapua. Jos ei muuten, niin pari juttelukertaa koulupsykologin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän nuortasi erittäin hyvin. Omasta tet-jaksosta on jo yli 20 vuotta, mutta muistan miten ahdistavaa se oli nuorelle huonoitsetuntoiselle tyypille. Olin siis päiväkodissa ja mut otettiin tosi huonosti vastaan, lapset haukkuivat mua päivittäin rumaksi ja aikuiset nauroivat kun olin heidän mielestään liian hiljainen. Itsetuntoni ei ole ollut sen 2-viikkoisen jälkeen koskaan niin alhaalla. Sen lisäksi sain tetistä huonot arvostelut. En ollut tarpeeksi hyvä. Edes lasten kanssa.
En kuitenkaan ole ikinä ollut mikään työtävieroksuja. Opiskelin ja olen ollut ihan aina töissä, olen jopa viihtynytkin työpaikoissa hyvin. Itsetuntokin pikkuhiljaa parani.
Kysy nuorelta mikä siinä ahdistaa. Ei nuori ole yhtään sen huonompi vaikka tuleva tet-jakso jännittää ja ahdistaa. Minua ahdistaa edelleen monet uudet tilanteet, vaikka olen jo aikuinen.
Kylläpä suututti tuo, että millaisia puupäitä siellä päiväkodissa lienee ollut kun nuoreen työelämään tutustujaan ei osata suhtautua, hitto sentään!
Mulla on ollut toisaan harjoitteluissa nuoria aikoinaan ja on itsestäänselvää ettei heiltä odoteta mitään mahdottomia, kunhan seuraavat ja TUTUSTUVAT että millaista se arki siellä työntouhussa on. Kunhan tulivat tunnollisesti paikalle ja käyttäytyivät ookoo, niin ilman muuta hyvät arvostelut!
Sitten yksi oleellinen seikka : suomalainen nuori on ujo. Se nyt vain on fakta. Toki poikkeuksiakin on.
Hitaastilämpiäviä ja ujoja on nuoremma ja sanon tämän kokemuksen kautta. Samalla he ovat kuitenkin tunnollisia ja osaavia kun paikka tulee.
Ja sitten tuosta paapomisesta vielä sen verran :
Satavarmasti tiedän että äitejä soittelee mm armeijaan poikiensa puolesta, jotkut äideistä jopa yrittävät vaikuttaa jo alkaapäältä siihen mihin yksikköön ja tehtävään kultamuru haluisi/sopisi heidän mielestään. Koska äidit nyt ovat....äitejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän nuortasi erittäin hyvin. Omasta tet-jaksosta on jo yli 20 vuotta, mutta muistan miten ahdistavaa se oli nuorelle huonoitsetuntoiselle tyypille. Olin siis päiväkodissa ja mut otettiin tosi huonosti vastaan, lapset haukkuivat mua päivittäin rumaksi ja aikuiset nauroivat kun olin heidän mielestään liian hiljainen. Itsetuntoni ei ole ollut sen 2-viikkoisen jälkeen koskaan niin alhaalla. Sen lisäksi sain tetistä huonot arvostelut. En ollut tarpeeksi hyvä. Edes lasten kanssa.
En kuitenkaan ole ikinä ollut mikään työtävieroksuja. Opiskelin ja olen ollut ihan aina töissä, olen jopa viihtynytkin työpaikoissa hyvin. Itsetuntokin pikkuhiljaa parani.
Kysy nuorelta mikä siinä ahdistaa. Ei nuori ole yhtään sen huonompi vaikka tuleva tet-jakso jännittää ja ahdistaa. Minua ahdistaa edelleen monet uudet tilanteet, vaikka olen jo aikuinen.
Kylläpä suututti tuo, että millaisia puupäitä siellä päiväkodissa lienee ollut kun nuoreen työelämään tutustujaan ei osata suhtautua, hitto sentään!
Mulla on ollut toisaan harjoitteluissa nuoria aikoinaan ja on itsestäänselvää ettei heiltä odoteta mitään mahdottomia, kunhan seuraavat ja TUTUSTUVAT että millaista se arki siellä työntouhussa on. Kunhan tulivat tunnollisesti paikalle ja käyttäytyivät ookoo, niin ilman muuta hyvät arvostelut!
Sitten yksi oleellinen seikka : suomalainen nuori on ujo. Se nyt vain on fakta. Toki poikkeuksiakin on.
Hitaastilämpiäviä ja ujoja on nuoremma ja sanon tämän kokemuksen kautta. Samalla he ovat kuitenkin tunnollisia ja osaavia kun paikka tulee.
Ja sitten tuosta paapomisesta vielä sen verran :
Satavarmasti tiedän että äitejä soittelee mm armeijaan poikiensa puolesta, jotkut äideistä jopa yrittävät vaikuttaa jo alkaapäältä siihen mihin yksikköön ja tehtävään kultamuru haluisi/sopisi heidän mielestään. Koska äidit nyt ovat....äitejä.
Ei.
Tuo on asiatonta käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Eikös nämä TETtiläiset ole jotain 15v. Ainakin meidän työpaikalla pyörii joskus jotain sen ikäisiä. Niille annetaan jotain typeriä hommia joita ei kukaan muu viitsi tehdä. Teiniaines on vissiin heikentynyt menneistä ajoista. Itse olin 14v ensimmäisen kerran kesätöissä ja ihan kunnon töitä sain ja maksettiin vielä normaalia palkkaakin. Näitä mykyisiä paapotaan kuin pikkulapsia.
Tervetuloa nykyaikaan, muumio.
Työttömyys kukoistaa ja ei edes aikuisille löydy " ihan kunnon normaalipalkka" töitä.
Ei kannata lähteä tukemaan liikaa lapsen taipumusta mielenterveysongelmiin ja opettaa sitä, että ahdistumalla ja itkemällä saa tahtonsa läpi. Semmoinen käytös toimii ehkä läheisriippuvaisten kanssa, jotka haluavat elää toisen epäsosiaalisten oikkujen mukaan ja mukauttaa käytöstään milloin mihinkin avuttomuuteen. Varmasti moni tämänkin maan ahdistuneista ottaisi itseään niskasta kiinni, jos olisi pakko eikä heitä hyysättäisi tai sitten luonto hoitaa semmoiset paniikkihäiriöiset pois, jos eivät kykene edes perustoimintoja suorittamaan.
Jospa sitä lasta ahdistaa se vanhemman työpaikalle meno, jos on onnistumispaineita vanhemman edessä. Mieluummin johonkin muualle missä joutuu oikeasti tutustumaan uusiin ihmisiin. Onko se ongelma, että pitää tutustua uusiin ihmisiin?