Tuletko saamaan tai jättämään reilusti perintöä?
Varallisuus on lisääntynyt,tosin erot varallisuuden määrissä myös. Tuletko itse saamaan perinnöksi asuntoa,mökkiä tai rahaa? Entä ajatteletko,että haluat jättää lapsillesi mahdollisimman paljon vai enemminkin käyttää esim.säästetyn asunnon matkusteluun muuttamalla vaikkapa asumisoikeusasuntoon myöhemmin?
Kommentit (26)
Tulen perimään noin 5 miljoonan euron omaisuuden.
Perintöä sain ja suunnilleen saman summan tulen jättämään/per lapsi.
Kun äiti kuoli sain 175000mk (n 30 000€). Sillä ostin ensin kesäpaikan ja myytyäni sen sain rahalla pk seudulta okt tontin.
Kun isä kuoli sain 20 000€, olimme äidin kuoltua sopineet että isä käyttää rahansa elämästä nauttimiseen. Sillä rakensimme autotallin em tontille.
Itsellä on 4 lasta joten kun minusta aika jättää mun osuuteni jaetaan 4 osaan. Kuopus perii suhteessa eniten koska saa sitten aikanaan isänsä osuuden kokonaisuudessaan, isompien lasten isältä ei mitään tule jäämään.
Sinänsä tuolla ei liene lapsilleni paljoa merkitystä, isoilla on jo omat elämät ja asunnot yms hankittuna ja varmaan maksettunakin ennen kuin minusta aika jättää:)
En ole itse perimässä juuri mitään. Vanhempani asuvat edelleen vuokralla (tietoinen valinta heiltä) eivätkä muutenkaan omista mitään. Mahdolliset säästöt tulevat heiltä hupenemaan loppuelämän palveluasumiseen. Ja hyvä niin. Anopin ja appiukon suhteen näytti vielä muutama vuosi siltä, että mieheni sisarukset saavat ison riidan perinnöstä aikaan. Sittemmin on käynyt ilmi apen löperö taloudenpito ja se, että perittävää ei ole sielläkään. Erittäin hyvä sekin!
Tällä hetkellä käytämme kaiken rahamme asumiseen ja lasten harrastuksiin. Tarkoitus on jatkossakin avustaa lapsia heidän opiskeluissaan yms. Eikä kovasti säästellä sukanvarteen.
En ja en. Mulla ei ole mitään omaisuutta. Palkka menee elämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Perintöä sain ja suunnilleen saman summan tulen jättämään/per lapsi.
Kun äiti kuoli sain 175000mk (n 30 000€). Sillä ostin ensin kesäpaikan ja myytyäni sen sain rahalla pk seudulta okt tontin.
Kun isä kuoli sain 20 000€, olimme äidin kuoltua sopineet että isä käyttää rahansa elämästä nauttimiseen. Sillä rakensimme autotallin em tontille.
Itsellä on 4 lasta joten kun minusta aika jättää mun osuuteni jaetaan 4 osaan. Kuopus perii suhteessa eniten koska saa sitten aikanaan isänsä osuuden kokonaisuudessaan, isompien lasten isältä ei mitään tule jäämään.
Sinänsä tuolla ei liene lapsilleni paljoa merkitystä, isoilla on jo omat elämät ja asunnot yms hankittuna ja varmaan maksettunakin ennen kuin minusta aika jättää:)
Isiä riittää. Wt on sinussa vahva.
Sitten kun vanhempieni perintö jaetaan 3 lapsen kesken, kukin perillinen saa vajaat 100 000 euroa. Olen päättänyt kieltäytyä perinnöstä, jolloin perintö menee minun lapsilleni.
Minä jätän perintönä talon, eli 300 000 e. Haluan asua kotona loppuun asti ja minun tuleva eläkkeeni riittää mukavaan elämään ja matkusteluun.
Sain isäni perintönä sen verran rahaa, että ostin itselleni ihanan kodin sekä kaksi pientä sijoitusasuntoa. Kahdelle lapselleni siis jää jotain.
Tulen perimään asunnon, mökin ja hieman rahaa.
En tule saamaan perintöä, mutta yritän kerryttää varallisuuttani sen verran että lapsilleni jää ainakin muutama sijoitusasunto perinnöksi.
Itse sain aikoinaan perintöä 4000.- markkaa.
Perintöä tulemme jättämään n. 0,5 miljoonaa euroa vaimoni kanssa yhdessä. Jakajia 2 lasta.
Vaimon puolelta on nähtävästi tulossa perintöä, ehkä 100 000 - 250 000. Minu vanhemmiltani jää tuskin merkittäviä summia, kun jakajina on viisi lasta. Oma omaisuus siihen päälle, eli varmaan omat lapseni tulevat saamaan tuon saman 100 000 - 250 000 per nenä.
Saatavaan perintöön en ota kantaa, mutta nykyisellään itseltä jää Arabian Ruska-astiat neljälle, kiinalaiset kopio-aterimet ja takkuavat stereot sekä akkuvikainen läppäri, loppu on arvotonta kuraa...
Olen saanut jo perintönä osia muutamasta kiinteistöstä, hiukan rahaa ja lisää osuuksia kiinteistöistä on tulossa lähiaikoina. En niitä osuuksia tarvisi ja todennäköisesti tulemme toisen kiinteistön myymään vapailla markkinoilla, ja toisen myymme alihintaan(ei liian paljon kuitenkaan) sukulaiselle, kunhan näissä asuvista henkilöistä aika jättää (asujat ovat leskiä). Toivoisin että enää ei tulisi suurempia rahasummia vaan nämä joilta perintöä on vielä tulossa käyttäisivät rahansa itse omaan elämäänsä. Minulta tullee jäämään reilu perintö, kun tulot suht hyvät, omaisuutta on kertynyt ja elän suht vaatimatonta elämää, vaikkakin nauttien siitä. Mutta eihän sitä tiedä miten käy. Jos nyt kuolisin perinnön arvo olisi noin 400 000€, velkojen jälkeen, josta noin puolet likvidiä varallisuutta.
Oma äitini aina välillä miettii mitä minulle ja siskolleni jää perinnöksi. Olen sanonut, että käyttää rahansa elämästä nauttimiseen. Äiti on 65-vuotias ja elämänsä kunnossa, elää ehkä vielä toivottavasti 20 vuotta. 20 vuoden päästä minä olen kuusikymppinen ja elämä on jo nyt taloudellisesti mallillaan, en todellakaan tarvitse mitään perintöä tuolloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perintöä sain ja suunnilleen saman summan tulen jättämään/per lapsi.
Kun äiti kuoli sain 175000mk (n 30 000€). Sillä ostin ensin kesäpaikan ja myytyäni sen sain rahalla pk seudulta okt tontin.
Kun isä kuoli sain 20 000€, olimme äidin kuoltua sopineet että isä käyttää rahansa elämästä nauttimiseen. Sillä rakensimme autotallin em tontille.
Itsellä on 4 lasta joten kun minusta aika jättää mun osuuteni jaetaan 4 osaan. Kuopus perii suhteessa eniten koska saa sitten aikanaan isänsä osuuden kokonaisuudessaan, isompien lasten isältä ei mitään tule jäämään.
Sinänsä tuolla ei liene lapsilleni paljoa merkitystä, isoilla on jo omat elämät ja asunnot yms hankittuna ja varmaan maksettunakin ennen kuin minusta aika jättää:)
Isiä riittää. Wt on sinussa vahva.
?? 2 pitkää parisuhdetta - 14v ja nykyinen jo yli 20v.
En saanut perintöä enkä luultavasti pysty mitään lapsilleni jättämään. Toivottavasti kullanarvoisia muistoja kuitenkin. Molemmat ovat syvästi rakastettuja joka päivä. Fiksuja ja osaavia nuoria. Uskon, että pärjäävät elämässään hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini aina välillä miettii mitä minulle ja siskolleni jää perinnöksi. Olen sanonut, että käyttää rahansa elämästä nauttimiseen. Äiti on 65-vuotias ja elämänsä kunnossa, elää ehkä vielä toivottavasti 20 vuotta. 20 vuoden päästä minä olen kuusikymppinen ja elämä on jo nyt taloudellisesti mallillaan, en todellakaan tarvitse mitään perintöä tuolloin.
Näinpä. Minulla ei ole aavistustakaan perinkö joskus jotain, vaikka vanhempani ovatkin suhteellisen varakkaita. Varansa he ovat hankkineet opiskelemalla hyvän ammatin ja tekemällä raskasta työtä pitkää päivää vuositolkulla. Sisaruksien kanssa olemme sitä mieltä, että on vain oikeus ja kohtuus, että he eläkkeelle päästyään käyttävät rahansa juuri niinkuin mielivät ja nauttivat työnsä tuloksista. Jäljelle jää mitä jää, en elä perintöä odotellen. Olen nähnyt läheltä ihmisen ahneuden perintöasiassa, enkä kuuna päivänä halua omalle kohdalleni sellaista. Onneksi sisarukseni ovat täyspäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perintöä sain ja suunnilleen saman summan tulen jättämään/per lapsi.
Kun äiti kuoli sain 175000mk (n 30 000€). Sillä ostin ensin kesäpaikan ja myytyäni sen sain rahalla pk seudulta okt tontin.
Kun isä kuoli sain 20 000€, olimme äidin kuoltua sopineet että isä käyttää rahansa elämästä nauttimiseen. Sillä rakensimme autotallin em tontille.
Itsellä on 4 lasta joten kun minusta aika jättää mun osuuteni jaetaan 4 osaan. Kuopus perii suhteessa eniten koska saa sitten aikanaan isänsä osuuden kokonaisuudessaan, isompien lasten isältä ei mitään tule jäämään.
Sinänsä tuolla ei liene lapsilleni paljoa merkitystä, isoilla on jo omat elämät ja asunnot yms hankittuna ja varmaan maksettunakin ennen kuin minusta aika jättää:)
Isiä riittää. Wt on sinussa vahva.
?? 2 pitkää parisuhdetta - 14v ja nykyinen jo yli 20v.
Haarat auki joka äijälle, nolo ämmä.
2 on jokainen?
Jos sinä olet jäänyt a) ilman naista, b) ilman perintöä älä tule tänne itkemään:D Pysy vaan itse siellä neukkukuutiossasi ja nauti elämästäsi.
Niin minäkin;D
Olen saanut perinnöksi palan suota, jolle verottaja kyllä laski arvon, mutta josta en koskaan tule mitään itse hyötymään. Jos asiat menevät niin kuin pitäisi, eikä matkalla tule vastaan yllättäviä katastrofeja, jätän lapselleni perinnöksi vähän vaille miljoonan - ja olen silloin ehtinyt elää suhteellisen mukavasti itsekin. Mutta koska asiat eivät useinkaan mene ihan niin kuin suunnitellaan, tämän varaan ei kannata paljon rakentaa.