Mies 29v + 3v miettii; mitä ajattelet poistuessasi yöelämään?
Tarkoitan lähinnä sinkkuja ja yksinäisiä.
Minä ajattelen että "Tuolla ulkona on paljon ihmisiä, jotka haluaisivat tutustua minuun ja ehkä rakastua myös."
Sitten lähden.
Kommentit (21)
Ajattelen, että varmaan palataan taas yksin kotiin hieman köyhempänä vain.
4ever alone kirjoitti:
Ajattelen, että varmaan palataan taas yksin kotiin hieman köyhempänä vain.
Toivon että löydät rakkauden tänä kesänä; sitä on vielä kohtalaisesti jäljellä. Ainakin näillä kulmilla on tulossa hellerajaa kolkutteleva (ensi) viikko.
Mikä ihmeen pakkomielle joillakin on parisuhteen hankkimiseen? Epätoivo haisee todella kauas ja tekee tavoitteen saavuttamisesta mahdottoman. Tee elämästäsi sellainen jossa viihdyt 100%, nauti elämästä täysillä ja tee siitä juhla ilman mitään "oon surkea jos oon sinkku" -sääntöjä. Niihin bileisiin haluaa liittyä muitakin. Toisin kuin surkuttelu-pity partyyn.
Jos et ole onnellinen omassa seurassasi, minkä takia kukaan muu olisi?
Poistuminen on tässä yhteydessä outo. Yleensä poistutaan jostakin, ei jonnekin.
Tykkään tanssia eli ajattelen ja odotan sitä. En lähde ulos etsimään yhtään mitään muuta.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen pakkomielle joillakin on parisuhteen hankkimiseen? Epätoivo haisee todella kauas ja tekee tavoitteen saavuttamisesta mahdottoman. Tee elämästäsi sellainen jossa viihdyt 100%, nauti elämästä täysillä ja tee siitä juhla ilman mitään "oon surkea jos oon sinkku" -sääntöjä. Niihin bileisiin haluaa liittyä muitakin. Toisin kuin surkuttelu-pity partyyn.
Jos et ole onnellinen omassa seurassasi, minkä takia kukaan muu olisi?
Tuohon tietysti pitäisi pyrkiä, mutta koskaan mitään täyttä onnellisuutta ei tavallinen ihminen voi saavuttaa ilman sosiaalista elämää.
Tuon kirjoituksen voi tulkita myös niin, että masentuneella tai alakuloisella ei ole oikeutta tyydyttävään sosiaaliseen elämään, vaikka ainoastaan se sosiaalinen elämä tekisi hänet onnellisemmaksi. Alakuloisellakin ihmisellä voi olla paljon harrastuksia ja aktiviteetteja ja juttuja kerrottavaksi sekä halukkuutta viihdyttää muita ihmisiä.
Sloganeja on helppo jaella.
Mietin, että toivottavasti kauhean vanhat (+30v.) miehet ei tuu ahistelemaan, vaan saisin seuraa ikäisestäni mukavasta pojasta.
n21
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen pakkomielle joillakin on parisuhteen hankkimiseen? Epätoivo haisee todella kauas ja tekee tavoitteen saavuttamisesta mahdottoman. Tee elämästäsi sellainen jossa viihdyt 100%, nauti elämästä täysillä ja tee siitä juhla ilman mitään "oon surkea jos oon sinkku" -sääntöjä. Niihin bileisiin haluaa liittyä muitakin. Toisin kuin surkuttelu-pity partyyn.
Jos et ole onnellinen omassa seurassasi, minkä takia kukaan muu olisi?
Tuohon tietysti pitäisi pyrkiä, mutta koskaan mitään täyttä onnellisuutta ei tavallinen ihminen voi saavuttaa ilman sosiaalista elämää.
Tuon kirjoituksen voi tulkita myös niin, että masentuneella tai alakuloisella ei ole oikeutta tyydyttävään sosiaaliseen elämään, vaikka ainoastaan se sosiaalinen elämä tekisi hänet onnellisemmaksi. Alakuloisellakin ihmisellä voi olla paljon harrastuksia ja aktiviteetteja ja juttuja kerrottavaksi sekä halukkuutta viihdyttää muita ihmisiä.
Sloganeja on helppo jaella.
Voi tsiisus. Eli meinaat, että jonkun tytönreppanan pitäisi yksin vastata sun sosiaalielämästä? Ei kukaan lähde tohon, piste. Hanki se sosiaalielämä ja ystäviä, kumppani vasta (mahdollisesti) tähän päälle. Tämä järjestys. Sitä ennen maksullisilta saa myös GFE (girl friend experience). Ilmaiseksi kukaan hullukaan ei lähde täyttämään toisen sosiaalielämän koko tyhjiötä ja hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Mietin, että toivottavasti kauhean vanhat (+30v.) miehet ei tuu ahistelemaan, vaan saisin seuraa ikäisestäni mukavasta pojasta.
n21
Toivottavasti minkään ikäiset miehet eivät tule ahdistelemaan sinua.
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen pakkomielle joillakin on parisuhteen hankkimiseen? Epätoivo haisee todella kauas ja tekee tavoitteen saavuttamisesta mahdottoman. Tee elämästäsi sellainen jossa viihdyt 100%, nauti elämästä täysillä ja tee siitä juhla ilman mitään "oon surkea jos oon sinkku" -sääntöjä. Niihin bileisiin haluaa liittyä muitakin. Toisin kuin surkuttelu-pity partyyn.
Jos et ole onnellinen omassa seurassasi, minkä takia kukaan muu olisi?
Tuohon tietysti pitäisi pyrkiä, mutta koskaan mitään täyttä onnellisuutta ei tavallinen ihminen voi saavuttaa ilman sosiaalista elämää.
Tuon kirjoituksen voi tulkita myös niin, että masentuneella tai alakuloisella ei ole oikeutta tyydyttävään sosiaaliseen elämään, vaikka ainoastaan se sosiaalinen elämä tekisi hänet onnellisemmaksi. Alakuloisellakin ihmisellä voi olla paljon harrastuksia ja aktiviteetteja ja juttuja kerrottavaksi sekä halukkuutta viihdyttää muita ihmisiä.
Sloganeja on helppo jaella.
Voi tsiisus. Eli meinaat, että jonkun tytönreppanan pitäisi yksin vastata sun sosiaalielämästä? Ei kukaan lähde tohon, piste. Hanki se sosiaalielämä ja ystäviä, kumppani vasta (mahdollisesti) tähän päälle. Tämä järjestys. Sitä ennen maksullisilta saa myös GFE (girl friend experience). Ilmaiseksi kukaan hullukaan ei lähde täyttämään toisen sosiaalielämän koko tyhjiötä ja hyvä niin.
Nyt homma on osin omaa syytäni mennyt taas sivuraiteille ja päädytty joidenkin lempipuuhaan eli asioiden henkilökohtaistamiseen turhan takia.
Se viesti, mihin minä vastasin, syyllisti ja viisasteli ilman tilausta sillä miten elämää pitäisi elämää, vaikka aloituksessa ei mitenkään valitettu yksinäisyyttä tai sanottu miten maailman pitäisi toimia.
Sosiaalisesta elämästä puhuminen oli ehkä liian leväperäistä, mutta rakkauselämästä tai seksuaalielämästä puhuminen ei sitä varmasti olisi. Varmasti on myös ihmisiä, joilla riittää se, että on se oma kumppani ja jotain hyvän päivän tuttuja siihen päälle tai esim.sukulaiset. Ei tuohon ole mitään yhtä ja oikeaa taivaasta saneltua järjestystä, vaikka imagosyistä ja seuran saamisen helpottamiseksi nuo verkostot varmasti ovatkin hyödyllisiä. Joten voitaisiinko luopua tästä aggressiivisesta 'sanelupolitiikasta' ja palata ketjun aiheeseen, joka näkyy aloituksessa?
Kun poistun yöelämään on mieleni tyhjä. Zeniläinen tyyneys valtaa olemukseni, ja vain siirryn ajasta ja paikasta sekä baarista toiseen. Harvemmin vedän mitään änkyräkännejä, mutta kun vedän, olen aina mahottoman mukavata seuraa xD
Yleensä yö päättyy pilkkuun, ja sen jälkeen poistun kotiini, yksin joka kerta.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen pakkomielle joillakin on parisuhteen hankkimiseen? Epätoivo haisee todella kauas ja tekee tavoitteen saavuttamisesta mahdottoman. Tee elämästäsi sellainen jossa viihdyt 100%, nauti elämästä täysillä ja tee siitä juhla ilman mitään "oon surkea jos oon sinkku" -sääntöjä. Niihin bileisiin haluaa liittyä muitakin. Toisin kuin surkuttelu-pity partyyn.
Jos et ole onnellinen omassa seurassasi, minkä takia kukaan muu olisi?
Tuohon tietysti pitäisi pyrkiä, mutta koskaan mitään täyttä onnellisuutta ei tavallinen ihminen voi saavuttaa ilman sosiaalista elämää.
Tuon kirjoituksen voi tulkita myös niin, että masentuneella tai alakuloisella ei ole oikeutta tyydyttävään sosiaaliseen elämään, vaikka ainoastaan se sosiaalinen elämä tekisi hänet onnellisemmaksi. Alakuloisellakin ihmisellä voi olla paljon harrastuksia ja aktiviteetteja ja juttuja kerrottavaksi sekä halukkuutta viihdyttää muita ihmisiä.
Sloganeja on helppo jaella.
Voi tsiisus. Eli meinaat, että jonkun tytönreppanan pitäisi yksin vastata sun sosiaalielämästä? Ei kukaan lähde tohon, piste. Hanki se sosiaalielämä ja ystäviä, kumppani vasta (mahdollisesti) tähän päälle. Tämä järjestys. Sitä ennen maksullisilta saa myös GFE (girl friend experience). Ilmaiseksi kukaan hullukaan ei lähde täyttämään toisen sosiaalielämän koko tyhjiötä ja hyvä niin.
Nyt homma on osin omaa syytäni mennyt taas sivuraiteille ja päädytty joidenkin lempipuuhaan eli asioiden henkilökohtaistamiseen turhan takia.
Se viesti, mihin minä vastasin, syyllisti ja viisasteli ilman tilausta sillä miten elämää pitäisi elämää, vaikka aloituksessa ei mitenkään valitettu yksinäisyyttä tai sanottu miten maailman pitäisi toimia.
Sosiaalisesta elämästä puhuminen oli ehkä liian leväperäistä, mutta rakkauselämästä tai seksuaalielämästä puhuminen ei sitä varmasti olisi. Varmasti on myös ihmisiä, joilla riittää se, että on se oma kumppani ja jotain hyvän päivän tuttuja siihen päälle tai esim.sukulaiset. Ei tuohon ole mitään yhtä ja oikeaa taivaasta saneltua järjestystä, vaikka imagosyistä ja seuran saamisen helpottamiseksi nuo verkostot varmasti ovatkin hyödyllisiä. Joten voitaisiinko luopua tästä aggressiivisesta 'sanelupolitiikasta' ja palata ketjun aiheeseen, joka näkyy aloituksessa?
Pointti oli luultavasti se, että outo hyypiö, jolla ei ole ystäviä, ei kiinnosta ketään parisuhdemielessä.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin, että toivottavasti kauhean vanhat (+30v.) miehet ei tuu ahistelemaan, vaan saisin seuraa ikäisestäni mukavasta pojasta.
n21
Toivottavasti minkään ikäiset miehet eivät tule ahdistelemaan sinua.
No mikä siinä nyt on niin kamalaa, että nainen toivoo saavansa ikäistään seuraa? Se nyt kuitenkin on fakta, että nuoria naisia piirittää kaikenlaiset miehet, ja etenkin vanhemmat miehet ovat kuin iilimatoja jotka eivät usko lausetta "ei kiitos". Todella vaivaannuttavaa ja turhauttavaa!
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen pakkomielle joillakin on parisuhteen hankkimiseen? Epätoivo haisee todella kauas ja tekee tavoitteen saavuttamisesta mahdottoman. Tee elämästäsi sellainen jossa viihdyt 100%, nauti elämästä täysillä ja tee siitä juhla ilman mitään "oon surkea jos oon sinkku" -sääntöjä. Niihin bileisiin haluaa liittyä muitakin. Toisin kuin surkuttelu-pity partyyn.
Jos et ole onnellinen omassa seurassasi, minkä takia kukaan muu olisi?
Tuohon tietysti pitäisi pyrkiä, mutta koskaan mitään täyttä onnellisuutta ei tavallinen ihminen voi saavuttaa ilman sosiaalista elämää.
Tuon kirjoituksen voi tulkita myös niin, että masentuneella tai alakuloisella ei ole oikeutta tyydyttävään sosiaaliseen elämään, vaikka ainoastaan se sosiaalinen elämä tekisi hänet onnellisemmaksi. Alakuloisellakin ihmisellä voi olla paljon harrastuksia ja aktiviteetteja ja juttuja kerrottavaksi sekä halukkuutta viihdyttää muita ihmisiä.
Sloganeja on helppo jaella.
Voi tsiisus. Eli meinaat, että jonkun tytönreppanan pitäisi yksin vastata sun sosiaalielämästä? Ei kukaan lähde tohon, piste. Hanki se sosiaalielämä ja ystäviä, kumppani vasta (mahdollisesti) tähän päälle. Tämä järjestys. Sitä ennen maksullisilta saa myös GFE (girl friend experience). Ilmaiseksi kukaan hullukaan ei lähde täyttämään toisen sosiaalielämän koko tyhjiötä ja hyvä niin.
Nyt homma on osin omaa syytäni mennyt taas sivuraiteille ja päädytty joidenkin lempipuuhaan eli asioiden henkilökohtaistamiseen turhan takia.
Se viesti, mihin minä vastasin, syyllisti ja viisasteli ilman tilausta sillä miten elämää pitäisi elämää, vaikka aloituksessa ei mitenkään valitettu yksinäisyyttä tai sanottu miten maailman pitäisi toimia.
Sosiaalisesta elämästä puhuminen oli ehkä liian leväperäistä, mutta rakkauselämästä tai seksuaalielämästä puhuminen ei sitä varmasti olisi. Varmasti on myös ihmisiä, joilla riittää se, että on se oma kumppani ja jotain hyvän päivän tuttuja siihen päälle tai esim.sukulaiset. Ei tuohon ole mitään yhtä ja oikeaa taivaasta saneltua järjestystä, vaikka imagosyistä ja seuran saamisen helpottamiseksi nuo verkostot varmasti ovatkin hyödyllisiä. Joten voitaisiinko luopua tästä aggressiivisesta 'sanelupolitiikasta' ja palata ketjun aiheeseen, joka näkyy aloituksessa?
Pointti oli luultavasti se, että outo hyypiö, jolla ei ole ystäviä, ei kiinnosta ketään parisuhdemielessä.
'Outo hyypiö' ei ole mikään objektiivinen arvio, vaan tahallista ankeuttamista ja asioiden negatiivisessa valossa näkemistä. Jos Y-kromosomi puuttuu, niin aivan varmasti kiinnostaa miehiä ja ei esim.joillakin sukulaismiehilläni ole suuremmin kavereita, mutta puoliso tai lapsia on ja kaikilla naisillakaan ei ole kavereita, mutta lapsia on.
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin, että toivottavasti kauhean vanhat (+30v.) miehet ei tuu ahistelemaan, vaan saisin seuraa ikäisestäni mukavasta pojasta.
n21
Toivottavasti minkään ikäiset miehet eivät tule ahdistelemaan sinua.
No mikä siinä nyt on niin kamalaa, että nainen toivoo saavansa ikäistään seuraa? Se nyt kuitenkin on fakta, että nuoria naisia piirittää kaikenlaiset miehet, ja etenkin vanhemmat miehet ovat kuin iilimatoja jotka eivät usko lausetta "ei kiitos". Todella vaivaannuttavaa ja turhauttavaa!
Mistä minä sen tietäisin? Minähän vain sanoin, että toivottavasti minkään ikäinen ei ahdistele.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin, että toivottavasti kauhean vanhat (+30v.) miehet ei tuu ahistelemaan, vaan saisin seuraa ikäisestäni mukavasta pojasta.
n21
Toivottavasti minkään ikäiset miehet eivät tule ahdistelemaan sinua.
No mikä siinä nyt on niin kamalaa, että nainen toivoo saavansa ikäistään seuraa? Se nyt kuitenkin on fakta, että nuoria naisia piirittää kaikenlaiset miehet, ja etenkin vanhemmat miehet ovat kuin iilimatoja jotka eivät usko lausetta "ei kiitos". Todella vaivaannuttavaa ja turhauttavaa!
Mistä minä sen tietäisin? Minähän vain sanoin, että toivottavasti minkään ikäinen ei ahdistele.
Totta. Ahdistelu ei ole toivottavaa minkään ikäiseltä mieheltä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen pakkomielle joillakin on parisuhteen hankkimiseen? Epätoivo haisee todella kauas ja tekee tavoitteen saavuttamisesta mahdottoman. Tee elämästäsi sellainen jossa viihdyt 100%, nauti elämästä täysillä ja tee siitä juhla ilman mitään "oon surkea jos oon sinkku" -sääntöjä. Niihin bileisiin haluaa liittyä muitakin. Toisin kuin surkuttelu-pity partyyn.
Jos et ole onnellinen omassa seurassasi, minkä takia kukaan muu olisi?
Se nyt vaan on niin että jos haluaa elää parisuhteessa niin yksin ei voi olla 100% onnellinen. Eivät kaikki puolison löytäneet ole olleet 100% onnellisia ja sellainen onnellisuustila on muutenkin harvinainen.
Joskus minulla on sanakirja taskussa ja ajattelen, että jos en tule elävänä takaisin, sanakirjan avulla minut muistetaan omistautumisesta harrastukselle.