Lue keskustelun säännöt.
Kuolema ahdistaa aivan älyttömästi
21.07.2017 |
Olen 17v ja mietin kuolemaa lähes päivittäin. En usko että kuoleman jälkeen pääsee taivaaseen (ainakaan kirjaimellisesti). Ehkä tietyllä tavalla kuitenkin uskon johonkin, kun olen kuullut niin paljon yliluonnollisen kuuloisia juttuja läheisiltäni. Kuitenkin, kuolema ahdistaa minua todella... Ajatus siitä, että olisin äärettömiä aikoja, miljardeja vuosia tajuttomassa tilassa, kelluisin jossain mustassa avaruudessa...
Elämä on niin lyhyt aika, ainakin verrattuna kuoleman jälkeiseen aikaan. En toivo mitään muuta niin paljoa, kuin että eläisin pitkään ja kuoleman jälkeen olisi jotain. Mitä te uskotte kuoleman jälkeen tapahtuvan? Itse ajattelen lähinnä, että palaudumme samankaltaiseen tilaan jossa olimme ennen syntymäämme.
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä siinä kuoleman jälkeisessä tilassa on niin kamalaa, jos et itse tiedosta olevasi kuollut? Olettaen siis että kuoleman jälkeinen olotila on samanlainen kuin ennen syntymää vallinnut tila. Maailmankaikkeuden synnyn ja sinun syntymäsi välissä kului aikaa 13 miljardia vuotta, muistatko muka siitä jotain?
Totta, hyvä pointti. Enhän minä siinä kärsi tietenkään, kun en tiedosta mitään. Se on vaan se kun ei voi tietää mitä kuoleman jälkeen tapahtuu.
En oikein osaa muodostaa ajatuksiani sanoiksi. Vaikka asia olisikin juuri noin, ajatus siitä että olisin samanlaisessa tilassa seuraavat 13 miljardia vuotta ja pidempäänkin ahdistaa.
Kiitos, tämä lohdutti ehkä vähän jollain tavalla.
Ap
Kaikki kuolee. Siinä on elämän hieno tasaaja. Ei väliä oletko hyvä vai huono, iso vai pieni tai köyhä vai rikas. Kaikki kuolee. Ja ei sen jälkeen mitään ole. Nyt kun tämän tiedät niin lähde tekemään jotakin mistä pidät.
Mulla loppui kuolemanpelot kun pyysin Jeesusta sydämeeni. Tuli rauha ja ilo. :)
Vierailija kirjoitti:
Uskonto voisi auttaa.
Niin voisi, ja aivan varmasti auttaisikin. Harmi, etten voi vaan päättää että alankin nyt uskomaan Jumalaan, tai johonkin muuhun. Elämäni olisi varmasti paljon helpompaa jos uskoisin. Uskonto loisi turvaa, eikä minun tarvitsisi miettiä kuolemaa, jos kerran uskoisin että elämä jatkuu sen jälkeenkin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut kuolevan ihmisen vieressä. Kun kuolema on luonnollinen (siis ei äkillinen onnettomuus tms.), ei siinä ole mitään pelättävää. Ihminen hiipuu, nukkuu pois.
Itselläni on tietty ajatus siitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Siksi en myöskään itse pelkää kuolemaa.
On mahtavaa päästä lopulliseen lepoon. Painajainen olisi jos ei ikinä kuolisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut kuolevan ihmisen vieressä. Kun kuolema on luonnollinen (siis ei äkillinen onnettomuus tms.), ei siinä ole mitään pelättävää. Ihminen hiipuu, nukkuu pois.
Itselläni on tietty ajatus siitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Siksi en myöskään itse pelkää kuolemaa.
Mitä sinä ajattelet kuoleman jälkeen tapahtuvan?
Älä huoli. Meistä kukaan ei voi tietää mitä elämän jälkeen tapahtuu. Kuoleman edessä jokainen on tasa-arvoinen.
Itse mietin asiaa niin, että me emme muista aikaa ennen syntymää. Vastasyntynyt näyttää välillä vielä muistavan ja tietävän enemmän kuin muut. Se antaa lohtua ja toivoa siitä, että ennen syntymää ja elämän jälkeen joku osa meistä jatkaa elämää jotenkin.
Tämä lyhyt elämä kannattaa käyttää hyvin, omasta mielestä hyvin siis, eikä miettiä liikoja kuolemaa. On kesä, olet vielä nuori ja maailma on avoin.
Mitä siinä kuoleman jälkeisessä tilassa on niin kamalaa, jos et itse tiedosta olevasi kuollut? Olettaen siis että kuoleman jälkeinen olotila on samanlainen kuin ennen syntymää vallinnut tila. Maailmankaikkeuden synnyn ja sinun syntymäsi välissä kului aikaa 13 miljardia vuotta, muistatko muka siitä jotain?