Lue keskustelun säännöt.
Tähän te ette osaa vastata niin, että siitä olisi apua
21.07.2017 |
Ei kukaan viisas osaa. Ei kukaan enkelikorttien tai elämänviisauskorttien tekijäkään osaa. Että millä lailla saan itsestäni pois loukatuksitulemisen tunteet ja muistot?
Kommentit (47)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai siis ehkä siellä maksimissaan saatetaan sanoa, että anna itsellesi anteeksi (kun et voinut pelastaa tai auttaa itseäsi ja torjua pahaa), mutta miten mä sen anteeksi itselleni annan, kun se ei ollut minun vikani, kun olin niin pieni, etten pystynytkään siihen millään ja silti sattuu?
Tai jos loukkaukset toistuivat nuorella aikuisiällä sen vuoksi, että uskoni oman puolustautumiseni oikeutukseen oli hajotettu jo pienenä, niin vaikka olisin jossain teoreettisessa tilassa voinutkin puolustautua minua satuttavia ihmisiä kohtaan isompana, niin enhän mä siitä vastuussa ollut, etten puolustautunut, koska minun oikeuksiani ymmärtää mikä on minulle parasta oli rikottu jo aivan pienenä.
Vierailija kirjoitti:
Tunne lukkosi-kirja
En usko, että siellä on vastaus. Sitä ei ole ikinä missään. Minua vastaan on rikottu, ai että sen jälkeinen käyttäytymiseni niihin oppeihin pohjautuen, joiden kritisointiin ei todellakaan jätetty tilaa, on minun vastuullani?
Miksi muistot pitäisi pyyhkiä pois, ei kai se edes ole mahdollista?
Loukatuksitulemisen tunteita voit käsitellä terapiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunne lukkosi-kirja
En usko, että siellä on vastaus. Sitä ei ole ikinä missään. Minua vastaan on rikottu, ai että sen jälkeinen käyttäytymiseni niihin oppeihin pohjautuen, joiden kritisointiin ei todellakaan jätetty tilaa, on minun vastuullani?
Tekstiäsi on hieman vaikea ymmärtää. Jos jakaisit tuon kahdeksi lauseeksi, voisimme ymmärtää asiasi paremmin.
Aikuisena olemme itse vastuussa itsestämme. Sinun täytyy löytää keinot menneisyytesi kohtaamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siksi kirjoitan, että "minun oikeuksiani ymmärtää mikä on minulle parasta" että niin se minua satuttanut henkilö sanoi minua kohtaan toimivansa. Hän siis vakuutti ja lupasi, että hän toimii minua kohtaan niin kuin on parasta. No, missä se nyt sitten on??? Jos se ei ollutkaan sitä, niin hänhän siitä vastuussa on. En minä, joka olisin kohdellut itseäni paremmin ja oikein ja laittanut minua satuttavat ihmiset ties minne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaahas, jokapäiväinen Äitihullun marina alkoi jälleen. Seuraa 16 sivua yksinpuhelua. Voisit kyllä laittaa tuohon otsikkoon jo varoituksen näistä oksennuksistasi, ettei tarvitsisi turhaan klikkailla auki.
Antamalla anteeksi. Jos katkeroidut, siitä on sinulle vain haittaa. Katkeroitunut on raskasta seuraa. Sillä ei voita yhtään mitään.
Rohkaiset sinua etsimään elävää Jumalaa Raamatusta.
Saadaan uskoa synnit anteeksi annetuiksi iloon, rauhaan ja vapauteen saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunne lukkosi-kirja
En usko, että siellä on vastaus. Sitä ei ole ikinä missään. Minua vastaan on rikottu, ai että sen jälkeinen käyttäytymiseni niihin oppeihin pohjautuen, joiden kritisointiin ei todellakaan jätetty tilaa, on minun vastuullani?
Tekstiäsi on hieman vaikea ymmärtää. Jos jakaisit tuon kahdeksi lauseeksi, voisimme ymmärtää asiasi paremmin.
Aikuisena olemme itse vastuussa itsestämme. Sinun täytyy löytää keinot menneisyytesi kohtaamiseen.
Minusta tuo lause ei ole totta. Emme ole vastuussa kaikesta siitä, mitä meille tapahtuu. En ymmärrä, että miten joillain on oikeus satuttaa minua, mutta jos minä satutan heitä siitä hyvästä, se onkin yhtäkkiä väärin? Minulle tulee hyvä olo siitä, kun minä teen heille pahaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Jaahas, jokapäiväinen Äitihullun marina alkoi jälleen. Seuraa 16 sivua yksinpuhelua. Voisit kyllä laittaa tuohon otsikkoon jo varoituksen näistä oksennuksistasi, ettei tarvitsisi turhaan klikkailla auki.
Tämä ei ole mitään marinaa, vaan filosofista pohdiskelua. Erittäin mielenkiintoista sellaista minun mielestäni, tietenkin, itse kun aloituksen teinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenties kärsit kroonisesta väsymyksestä kuten minä mikä herkistää kokemaan kaikenlaisia tunteita, myös muistoihin liittyviä, ylivoimakkaina. Jos väsymystila korjaantuu niin muistoihin liittyvät tunteetkin haalistuvat ikään kuin sivutuotteena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunne lukkosi-kirja
En usko, että siellä on vastaus. Sitä ei ole ikinä missään. Minua vastaan on rikottu, ai että sen jälkeinen käyttäytymiseni niihin oppeihin pohjautuen, joiden kritisointiin ei todellakaan jätetty tilaa, on minun vastuullani?
Siis:
Minua vastaan on rikottu sanoen samalla jopa, että se on minun parhaakseni. Se, että minua sattuu on rikkojan mielestä ollut parasta mitä mulle voi antaa.
No, jos mä olen sitten sen takia hyväksynyt itselleni pahan teon, niin millä lailla se on mitenkään minun vastuullani?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kenties kärsit kroonisesta väsymyksestä kuten minä mikä herkistää kokemaan kaikenlaisia tunteita, myös muistoihin liittyviä, ylivoimakkaina. Jos väsymystila korjaantuu niin muistoihin liittyvät tunteetkin haalistuvat ikään kuin sivutuotteena.
Voi olla, haluaisinkin lääkäristä apua uupumukseeni ja voimattomuuteen, mutta tiedän, ettei sitä ole saatavilla. Onko sinulla siis diagnosoitu jotain? Ja paha olo linkittyy siihen, sekin on totta. Mutta sitä ei vain muista, jos on energiaa, eli se ei tee tapahtumia valheiksi, vaikka ne muistaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaahas, jokapäiväinen Äitihullun marina alkoi jälleen. Seuraa 16 sivua yksinpuhelua. Voisit kyllä laittaa tuohon otsikkoon jo varoituksen näistä oksennuksistasi, ettei tarvitsisi turhaan klikkailla auki.
Tämä ei ole mitään marinaa, vaan filosofista pohdiskelua. Erittäin mielenkiintoista sellaista minun mielestäni, tietenkin, itse kun aloituksen teinkin.
Pohtisit ihan issekses vaikka päiväkirjan sivuille. Näitä sinun marinoitasi on nyt saatu kuunnella jo ihan liian monen vuoden ajan.
Olet toistanut tässä ketjussa ongelmasi ytimen monta kertaa: "En usko, että siitä on apua."
Toisaalta, jos etsit taikatemppua, joka saisi ajattelutapasi muuttumaan kertaiskusta, sitä ei todellakaan ole. Ei se anteeksi antaminenkaan (itsellesi tai toisillekaan) tapahdu hetkessä. Siihenkin voi mennä vuosia. Mutta jos kieltäydyt edes kokeilemasta mitään konsteja, joita sinulle ehdotetaan, ei paranemisesi pääse käynnistymään.
Vierailija kirjoitti:
Antamalla anteeksi. Jos katkeroidut, siitä on sinulle vain haittaa. Katkeroitunut on raskasta seuraa. Sillä ei voita yhtään mitään.
Rohkaiset sinua etsimään elävää Jumalaa Raamatusta.
Saadaan uskoa synnit anteeksi annetuiksi iloon, rauhaan ja vapauteen saakka.
Katkeroitunut on raskasta seuraa. No, entä jos minusta on raskasta esittää iloista yhtään kenenkään seurassa?
Jättäydyn yksin sen takia, etten vaivaa teitä iloisia.
ap
Vierailija kirjoitti:
Antamalla anteeksi. Jos katkeroidut, siitä on sinulle vain haittaa. Katkeroitunut on raskasta seuraa. Sillä ei voita yhtään mitään.
Rohkaiset sinua etsimään elävää Jumalaa Raamatusta.
Saadaan uskoa synnit anteeksi annetuiksi iloon, rauhaan ja vapauteen saakka.
Nimenomaan juuri tällä tavalla!
Itsekin kiepuin ennen kaikenlaisissa tuskallisissa muistoissa ja tapahtumissa - oikein märehdin niitä ja aivan järkyttävä ahdistus ja masennus vain kasvoivat päivä päivältä.
Lopulta tuntui, etten kestä enää päivääkään ja uskaltauduin menemään työkaverini kanssa erääseen ihanaan seurakuntaan jo 80-luvulla ja tulin ihanasti Jeesus-uskoon, samalla tuskatilat hellittivät ja syvä rauha ja ilo vaihtuivat tilalle.
Vaikka toisinaan elämä voi olla kovin vaikeaakin - olen aina saanut Jumalalta ihmeellisesti apua kaikkiin ongelmiin, kun olen Häneltä sitä apua rukoillut.
Ja olen todellakin 100 % varma, että jos en olisi silloin ottanut Jeesuksen tarjoamaa ihanaa elämää, en olisi enää elossakaan.
Itsehän joisin enemmän.