Lue keskustelun säännöt.
Tähän te ette osaa vastata niin, että siitä olisi apua
21.07.2017 |
Ei kukaan viisas osaa. Ei kukaan enkelikorttien tai elämänviisauskorttien tekijäkään osaa. Että millä lailla saan itsestäni pois loukatuksitulemisen tunteet ja muistot?
Kommentit (47)
Ja se suuttuva ehdottaja on mielestään hyvä ihminen, kun keksi ehdottaa jotain, wow, ja minä paha, kun en tee niin. Ihan käsittämätöntä ajattelua.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antamalla anteeksi. Jos katkeroidut, siitä on sinulle vain haittaa. Katkeroitunut on raskasta seuraa. Sillä ei voita yhtään mitään.
Rohkaiset sinua etsimään elävää Jumalaa Raamatusta.
Saadaan uskoa synnit anteeksi annetuiksi iloon, rauhaan ja vapauteen saakka.Katkeroitunut on raskasta seuraa. No, entä jos minusta on raskasta esittää iloista yhtään kenenkään seurassa?
Jättäydyn yksin sen takia, etten vaivaa teitä iloisia.
ap
Anna elämäsi Jeesukselle, Hän täyttää sinut silloin niin suurella ilolla ja rakkaudella muita ihmisiä ja koko luomakuntaa kohtaan, että silloin katkeruutesi ja vihasi sulavat kuin lumi auringossa ja pikku hiljaa huomaat, että kaikki negatiivisuus on poissa!
Eli tällaiset suuttuvat ehdottajat saavat ansiotonta hyvän ihmisen saldoa kerrytettyä, ja kehtaavat vieläpä pitää itseään parempana, kuin se, jolle ehdotus ei sovi. Hyvä ihminen ei suhtaudu toiseen negatiivisesti, vaikkei omat neuvot auttaisikaan, eikä varsinkaan ajattele itse siinä olleensa parempi toista, koska auttoi. Auttaa vasta sitten, kun neuvosta oli apua.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antamalla anteeksi. Jos katkeroidut, siitä on sinulle vain haittaa. Katkeroitunut on raskasta seuraa. Sillä ei voita yhtään mitään.
Rohkaiset sinua etsimään elävää Jumalaa Raamatusta.
Saadaan uskoa synnit anteeksi annetuiksi iloon, rauhaan ja vapauteen saakka.Katkeroitunut on raskasta seuraa. No, entä jos minusta on raskasta esittää iloista yhtään kenenkään seurassa?
Jättäydyn yksin sen takia, etten vaivaa teitä iloisia.
apAnna elämäsi Jeesukselle, Hän täyttää sinut silloin niin suurella ilolla ja rakkaudella muita ihmisiä ja koko luomakuntaa kohtaan, että silloin katkeruutesi ja vihasi sulavat kuin lumi auringossa ja pikku hiljaa huomaat, että kaikki negatiivisuus on poissa!
Ei tässä mietitä katkeruutta ja vihaa vaan satutetuksitulemisen kokemuksia ja tunteita. Mikä ihme Jeesukseen liittyen hoitaisi ne? Jokin älyllinen vastaus, pliis.
ap
Ei kukaan muu voi parantaa toista, se on jokaisen itsensä tehtävä ja löydettävä keinot siihen. Olet juuttunut menneisyyteen ja ikäviin muistoihin, katkeroitunut. Miksi? Elämässä pitää mennä eteenpäin, kohti uusia asioita. Tee lista hyvistä asioista elämässäsi, kai niitäkin on. Oletko terve ja pystyt liikkumaan? Sinulla on läheisiä ihmisiä, ehkä perhekin? Et näe nälkää, on asunto jne? Et elä sodan keskellä, niinkuin lukuisat ihmiset. Mene vaikkapa metsään ja katsele luontoa ja eläimiä siellä, se rauhoittaa ihanasti.
Jokaiselle meistä on sattunut elämässä ikäviä asioita, toiselle pahempia kuin toiselle. Nekin on annettu meille elettäväksi, ei väistettäväksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
45-v äitihullu jauhaa ja jauhaa. Äiti käski siivota ja moitti kerran 25 v sitten.
Jo on draamaa.
Tästä syystä ei tarvitse ottaa vastuuta mistään. Eikä tehdä mitään. Ei huolehtia lapsista. Saa uhriutua rauhassa. Haukkua kaikki
Tästä on apua: Sinä et ole maailman napa. Ihmisiä ei kiinnosta sinun pieni elämäsi. Kasva aikuiseksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on narsismia, niin eihän sitä sitten vaan tajua, miksi ei voisi tehdä kenelle vaan mitä vaan, kun siitä tulee endorfiinipläjäys. Ei nää uskalla varmaan koskaan käsitellä asioita itse asianomaisten kanssa, koska siitähän tulisi lisää pahoja tunteita, kuten pelko persiiseen. Ikispojan juttuja.
Hei,
jouduin keskustelua lukiessani palaamaan alkuun, että mihin oikein pyydätkään apua. Mietin tässä, että voisiko olla niin, että loppujen lopuksi et (ehkä tiedostamatta?) haluakaan eroon loukatuksi tulemisen kokemuksesta/tunteesta? Se on sinulle tuttua ja turvallista. Niin kauan, kun pidät kiinni siitä, voit "oikeuttaa" sen kautta kurjat fiiliksesi (liittyen oikeastaan mihin vaan) eikä sinun ole pakko itse tehdä asioille mitään (koska "kaikki johtuu siitä, että tulin epäreilusti kohdelluksi väärin ja se aiheutti minussa sen, että tunnen, ajattelen ja toimin näin eikä siten voi tehdä sille yhtään mitään" <- virheellinen ajatus!). Tällöin saat rauhassa olla uhri ja roolina se on sinulle helpompi kuin täysivaltaisen ja itsenäisen aikuisen rooli. Aikuinen on vastuussa siitä, että hakee apua, etsii oikeita keinoja selvitä asioiden kanssa, pyrkii muuttamaan itse (ja tarvittaessa terapeutin kanssa) omia tavanomaisia toimintamallejaan ja jumiutuneita ajatusmallejaan. Aikuinen on itse vastuussa siitä, että haluaa muutosta ja pyrkii sitä kohti. Ilman tätä omaa halua ei kukaan voikaan auttaa eikä muutosta voi tapahtua, tämän halun syntymisessä toki voi ystävä tai ammattilainen tukea (esim. auttamalla kohti toisentyyppisiä ajatusmalleja, auttamalla katsomaan eri kulmasta asioita/tunteita jne).
Tarkoitus ei ole kommentillani loukata tai pahoittaa kenenkään mieltä, mutta kirjoittelusi perusteella halusin tuoda esiin tämänkin näkökannan.
Ja vielä; sinua lapsuudessa loukannut henkilö ei voi muuttaa tänä päivänäkään silloin tapahtuneita asioita. Hän ei voi sinua korjata eikä se, että kostat. Kostaminen on aina myös oman itsen vahingoittamista. Loukattu ja vihainen saa toki silti olla.
Mielenkiintoinen kysymys tuo suojeleminen. Itse kysyisin ehkä sitä, että "miksi minua ei suojeltu lapsena?". Se on aikuisten tehtävä, samoin kuin aikuisten/vanhempien tehtävä olisi opettaa meitä suojelemaan itseämme, opettaa ns. turvataitoja.
No tällaista keittiöpsykologeilua tänään! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos asenteesi on tuo, niin ei sinua voi todellakaan tukea (auttaa). Kaikki lähtee ihmisestä itsestään, etkä sinä ole ainoa, jolla on/on ollut suruja elämässään. Niin, että parasta vain luovuttaa ja mennä esim. makaamaan tuonne katuojaan pissat housussa ja pää aineissa. Kai sinut joku sieltä aikanaan korjaa.
Vierailija kirjoitti:
Hei,
jouduin keskustelua lukiessani palaamaan alkuun, että mihin oikein pyydätkään apua. Mietin tässä, että voisiko olla niin, että loppujen lopuksi et (ehkä tiedostamatta?) haluakaan eroon loukatuksi tulemisen kokemuksesta/tunteesta? Se on sinulle tuttua ja turvallista. Niin kauan, kun pidät kiinni siitä, voit "oikeuttaa" sen kautta kurjat fiiliksesi (liittyen oikeastaan mihin vaan) eikä sinun ole pakko itse tehdä asioille mitään (koska "kaikki johtuu siitä, että tulin epäreilusti kohdelluksi väärin ja se aiheutti minussa sen, että tunnen, ajattelen ja toimin näin eikä siten voi tehdä sille yhtään mitään" <- virheellinen ajatus!). Tällöin saat rauhassa olla uhri ja roolina se on sinulle helpompi kuin täysivaltaisen ja itsenäisen aikuisen rooli. Aikuinen on vastuussa siitä, että hakee apua, etsii oikeita keinoja selvitä asioiden kanssa, pyrkii muuttamaan itse (ja tarvittaessa terapeutin kanssa) omia tavanomaisia toimintamallejaan ja jumiutuneita ajatusmallejaan. Aikuinen on itse vastuussa siitä, että haluaa muutosta ja pyrkii sitä kohti. Ilman tätä omaa halua ei kukaan voikaan auttaa eikä muutosta voi tapahtua, tämän halun syntymisessä toki voi ystävä tai ammattilainen tukea (esim. auttamalla kohti toisentyyppisiä ajatusmalleja, auttamalla katsomaan eri kulmasta asioita/tunteita jne).
Tarkoitus ei ole kommentillani loukata tai pahoittaa kenenkään mieltä, mutta kirjoittelusi perusteella halusin tuoda esiin tämänkin näkökannan.
Ja vielä; sinua lapsuudessa loukannut henkilö ei voi muuttaa tänä päivänäkään silloin tapahtuneita asioita. Hän ei voi sinua korjata eikä se, että kostat. Kostaminen on aina myös oman itsen vahingoittamista. Loukattu ja vihainen saa toki silti olla.
Mielenkiintoinen kysymys tuo suojeleminen. Itse kysyisin ehkä sitä, että "miksi minua ei suojeltu lapsena?". Se on aikuisten tehtävä, samoin kuin aikuisten/vanhempien tehtävä olisi opettaa meitä suojelemaan itseämme, opettaa ns. turvataitoja.
No tällaista keittiöpsykologeilua tänään! :)
Minua loukannut henkilö ei voi muuttaa asioita joita hän teki, mutta hän voisi muuttaa suhtautumistaan niihin ja sanoa, että ne olivat väärin, minä en ollut vääränlainen eikä hänellä ollut oikeutta haukkua minua siksi, että hän teki minusta vihaisen ja minä haluan pahaa siksi muille.
Ja olen hakenut apua, mutta sanoinhan, etteivät viisaatkaan osaa vastata miten minä irtaudun satutetuksitulemisen tunteista ja kokemuksista, niin, että minä todella pääsen irti niistä, eikä niitä vain haudata jonnekin. Niin kaian kuin en paremmasta tiedä minusta on kivaa satuttaa toisiakin, kuten minua on satutettu. On kivaa nähdä, kun toiseen sattuu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos asenteesi on tuo, niin ei sinua voi todellakaan tukea (auttaa). Kaikki lähtee ihmisestä itsestään, etkä sinä ole ainoa, jolla on/on ollut suruja elämässään. Niin, että parasta vain luovuttaa ja mennä esim. makaamaan tuonne katuojaan pissat housussa ja pää aineissa. Kai sinut joku sieltä aikanaan korjaa.
Kyllä minä ennemmin aiheutan hyvinvoiville pahoinvointia. Toki samoissa rajoissa kuin minullekin on tehty, niin, ettei kukaan edes vaadi eikä anna rangaistusta minulle, niin kuin ei heillekään ole vaadittu ja annettu, jotka minuun ovat koskeneet.
ap
Ja turha on puhua mistään karmasta, vaikka tekisin niin. Se karma, jonka saan oli jo siinä, että minua satutettiin eikä apua saa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole myöskään nähnyt äidilleni tapahtuvan mitään erityisen karmallista, vaikka hän ei arvostanutkaan minua.
Koska homma menee niin, että hänelläkin oli jo jotain vialla ("pahaa karmaa") niin että opetti minulle, että olen arvoton, joten vaikka hän opetti sen, eikä kukaan suojellut minua, niin hänen karmansa (se mikä hänessä on vialla) ei siitä enää pahene. Joten minä en sitä kostoa karmallisesti tule hänelle milloinkaan näkemään.
ap
Haluaisin panna äitini kärsimään ja muutkin ihmiset siksi, että minulle on tehty pahaa, eikä apua saa. Se on kaikkien ihmisten vika. Apua olen hakenut, mutta osa auttajista....pffhht.... Mitähän he sanoisivat, jos löisin heiltä hampaat kurkkuun? Kai mulla on oikeus? Lait eivät koske minua, koska minun suojelemistakaan eivät yhdetkään lait ole koskeneet.
ap
Puolustautukoot he sitten sillä, minkä heidän äitinsä isänsä tai kuka tahansa onkin heille antanut. Ja ellei ole antanut, niin katsokoot hekin sen omaksi viakseen, että vihainen kanssaihminen löi heitä. Koska minun äitini mielestä jos se sovelletaan minuun, he ovat siinä jotain mokanneet, niin että minä hermostuin.
Mutta jos ovat eri mieltä, koska joku on oikeuttanut heille jottain onko se nyt omanarvontuntoa niin puolustautukoot sitten sillä! Tietty voivat hakea korvauksia oikeudesta, mutta silti minä nöyryytin heitä siinä hetkessä, kukas sen korvaa heille?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antamalla anteeksi. Jos katkeroidut, siitä on sinulle vain haittaa. Katkeroitunut on raskasta seuraa. Sillä ei voita yhtään mitään.
Rohkaiset sinua etsimään elävää Jumalaa Raamatusta.
Saadaan uskoa synnit anteeksi annetuiksi iloon, rauhaan ja vapauteen saakka.Katkeroitunut on raskasta seuraa. No, entä jos minusta on raskasta esittää iloista yhtään kenenkään seurassa?
Jättäydyn yksin sen takia, etten vaivaa teitä iloisia.
apAnna elämäsi Jeesukselle, Hän täyttää sinut silloin niin suurella ilolla ja rakkaudella muita ihmisiä ja koko luomakuntaa kohtaan, että silloin katkeruutesi ja vihasi sulavat kuin lumi auringossa ja pikku hiljaa huomaat, että kaikki negatiivisuus on poissa!
en itse ole uskovainen,mutta jos tuntuu siltä että mikään konsti ei tunnu mielestäsi oikein sinulle sopivalta,niin voisithan kokeilla tätä uskonasiaa jospa se auttaisi.Tuntuu siltä että monet kaltaisesi ovat saaneet uskonnosta tarvitsemaansa apua,ja lievitystä kipuihinsa.
Jos/kun olet jo valmiiksi päättänyt, ettei sinua voi kukaan auttaa, miksi teet jatkuvasti lisää näitä aloituksia?
Enkä minä noin tee, mutta mietin vain, että milleköhän se jostakusta auttajasta, joka ei osaa autttaa mutta ylimielisenä katsoo minua nenänvarttaan alaspäin, koska on joku pikku tuntkinto alalta hankittuna, tuntisi?
ap
En etsi taikatemppua, mutta oivaltaminen saattaa toisaalta tapahtua kertaiskusta. En voi käyttää aikaani konsteihin, joihin en usko. Sitten ehdottaja melkein suuttuu, kun ehdotus ei toimi mulle.