Lue keskustelun säännöt.
Tähän te ette osaa vastata niin, että siitä olisi apua
21.07.2017 |
Ei kukaan viisas osaa. Ei kukaan enkelikorttien tai elämänviisauskorttien tekijäkään osaa. Että millä lailla saan itsestäni pois loukatuksitulemisen tunteet ja muistot?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Puolustautukoot he sitten sillä, minkä heidän äitinsä isänsä tai kuka tahansa onkin heille antanut. Ja ellei ole antanut, niin katsokoot hekin sen omaksi viakseen, että vihainen kanssaihminen löi heitä. Koska minun äitini mielestä jos se sovelletaan minuun, he ovat siinä jotain mokanneet, niin että minä hermostuin.
Mutta jos ovat eri mieltä, koska joku on oikeuttanut heille jottain onko se nyt omanarvontuntoa niin puolustautukoot sitten sillä! Tietty voivat hakea korvauksia oikeudesta, mutta silti minä nöyryytin heitä siinä hetkessä, kukas sen korvaa heille?
ap
Nyt kun mietin, niin tuo alkaa kuulostaa sille, mikä asenne äidilläni oli isäänsä, se vähä, mitä hän on siitä puhunut, koska äiti joutui fyysisesti erilleen isästään alle 6-vuotiaana erossa. Eli äidin puheissa rivien välissä hänen isällään oli oikeus kohdella pahasti heitä lapsia. Ja vaikka se ilmeisesti on sattunut äitiini niin isällä oli oikeus. Jotenkin kamalaa minusta. Äidin sen uuden perheen siskopuoli on sanonut minulle kärsineensä aikuisena masennuksesta isänsä takia. Eli hän oli paljon rehellisempi sellaisista vaikutuksista, kuin äitini, jonka mielestä isä sai toimia niin, eikä suostu näkemään, että taitaa äiti itse olla tuhonnut siihen oikeutukseen oman tytärsuhteensa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitihullu on palstan kammottavin hahmo
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu on palstan kammottavin hahmo
Mikä sua tässä kammottaa? Etkö sä osaa puolustautua pahantekijöiltä vai oletko itse sellainen ja puntti tutisee, kun joku voikin keksiä sinut tästä viisastuneena?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunne lukkosi-kirja
En usko, että siellä on vastaus. Sitä ei ole ikinä missään. Minua vastaan on rikottu, ai että sen jälkeinen käyttäytymiseni niihin oppeihin pohjautuen, joiden kritisointiin ei todellakaan jätetty tilaa, on minun vastuullani?
Tekstiäsi on hieman vaikea ymmärtää. Jos jakaisit tuon kahdeksi lauseeksi, voisimme ymmärtää asiasi paremmin.
Aikuisena olemme itse vastuussa itsestämme. Sinun täytyy löytää keinot menneisyytesi kohtaamiseen.
Aikuisena emme kuitenkaan ole edelleenkään vastuussa lapsuuden ja nuoruuden traumoista. En minäkään ole kyennyt pääsemään asiasta eroon, vaikka siitä 20 vuotta kestäneestä 24/7/365 helvetistä on jo 20 vuotta aikaa ja olen käynyt psykoanalyysin, meditaatiot, joogat, lääkitykset, ei lääkitystä, taas lääkitystä, keskustellut ja keskustellut ja koettanut nähdä itseni arvokkaana ihmisenä joka ei ole ansainnut tulla ympäritönsä tuhoamaksi lapsena. Sitä ei vaan tapahdu.
Ette tietenkään normaalin psyykenne kanssa voi käsittää mitä on kun minä on hajotettu lapsena ja nuorena, eikä mitään loukkauksia ja rikkomuksia, ahdistelua, pelottelua, piinmaamista, häiriköintiä ole pahoiteltu koskaan ja aina asiaan syyllinen on vanhmepien, ikätovereiden, koulun, ystävien mielestä sinä, joka otiti vain vastaan toisen pahuuden. Kyllä siinä psyyke menee pysyvästi piloille osalta. Minulta meni.
Googlatkaa psyyken resilienssi te epäempaattiset kommentoijat. Sitä jos ei ole, ei voi olla koskaan psyykeltään terve ja se kehittyy lapsena, jos on kehittyäkseen.
Minulla oli yksi kerta koko nuoruuden aikana, kun yksi kaupungin kuraattori yritti autta mua, luovutettiin, kun tilanteeni oli toivoton ja opettajani ja rehtorini halveksivat sekä minua että kuraattoria avoimesti ainoaksi jääneessä tapaamisessamme. Ehkä ei vain voi ymmärtää, että jonkun puolella ei ole koskaan olltu kukaan, eritysiesti vanhempani hylkäsivät vastuunsa minun niskoilleni. Empaitakyvyllä pötkisitte pitkälle.
Tsemppiä ap:lle, toivon hyvää jatkoon. Teksitäsi oli myös täysin helppoa ymmärtää, nuo vain vinoilevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hieman erikoinen kirjoitustyyli,oletko suomenruotsalaisia,tai kenties hyvätuloinen porvari.
En ole päättänyt. Joku voi kyetä auttamaan minua. Epäilin vain, tokko hän on täällä. Kun täällä joku aina luulee itsestään niin hyvää, että voi auttaa mua vain sanomalla hokkuspokkus ziliokkus ja suuttuu, kun se ei auta mua.
ap