"tyytyväiset sinkut voidaan kuitenkin kokea itsekkäinä tai jopa uhkana"

Ihan turhaa uhkakuvien luomista sinne missä niitä ei ole. Jotta saadaan ohiset klikkailemaan. Ei sen kummempaa.

Sinkkuna tyytyväinen nainen ei ole uhka kenellekään.

Palstauleja vain harmittaa, koska joku nainen ei haluakaan heille kodinhoitajaksi vaan pitää pyykätä ihan itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi kuka niitä pitää uhkana?

Sinkun on mahdollista olla sinkku tai vakiintua ja perustaa perhe. Vakiintuneella ei ole enää sinkkuusvaihtoa jäljellä. Nuori on nuori ja tulevaisuudessa vanha. Vanha ei ole koskaan enää nuori, vain vanha.

Näin perheellisenä en vieläkään tajua. Voin minäkin erota jos suhde muuttuu huonoksi. Lapset ei liity sinkkuuteen mitenkään muuten tässä kai kirjoitettaisiin lapsettomista ihmisistä?

niinhän sä voisit mutta et kuitenkaan eroaisi kun et osaisi olla yksin

Oletpa sinä ylimielinen. Mistä näin päättelet?

Parisuhteesta eronnut tekee kuitenkin tietoisen valinnan omasta sinkkuudestaan. Olettaisin näiden olevan onnellisempia siinä kuin ne jotka olosuhteiden pakosta ovat sinkkuja. Tai ainakin tietävän paremmin mitä haluavat kuin sellainen joka ei ikinä ole pitkässä suhteessa ollut.

Oletan siis tuon ylimielisen kuuluvan johonkin näistä kun olettaa ettei suhteessa oleva osaisi olla yksin. En tarkoita että kaikilla sinkut olisivat tuollaisia.

No eikös siitä parisuhteestakin erota nimenmaan olosuhteiden pakosta joten miten se eronnut sinkku olisi sen onnellisempi kuin kukaan muukaan sinkku? Melkein luulisi, että ihminen joka joutuu eroamaan syystä tai toisesta on ainakin pettyneempi, kuin (iki)sinkku joista monille sinkkuus on ihan oma valinta. Ne sinkut kun on tienneet jo suhteen alkumetreiltä asti mitä haluavat ja ovat siksi ymmärtäneet viheltää pelin poikki jo heti kättelyssä. Pitkässä parisuhteessa ollut (ja eronnut) on taas ymmärtänyt mitä oikeasti haluaa vasta ollessaan siinä suhteessa.

N40

En voi lukea artikkelia, mutta olen tyytyväinen sinkku ja kyllä, minut koetaan uhkana hyvän ulkonäköni takia. Kaverit pelkää että vien heidän miehensä:D en viitsi tätä heille sanoa, mutta en ikinä ottaisi sellasia miehiä mitä heillä on! Olen ollut nyt 8 seurustelu vuoden jälkeen sinkku ja aion myös olla vähän aikaa.

En lukenut juttua. Mutta tuli mieleeni tästä, että varmati sinkkuna olen itsekkäämpi kuin itse ehkä tiedostankaan. - Toisaalta ärsyttää kaksi asiaa ensinnäkin se, että koska olen sinkku, niin osa kuvittelee, että silloin minun pitäisi joustaa enempi koska olen sinkku. - Esimerkiksi eräs työnantajani edustaja laatiessaan  työvuorolistoja,  aikanaan oletetti, että koska olin sinkku, niin olen varmasti "se" joka voi uhrautua; tehdä ilman muuta pidempää päivää, niin projekti pysyy aikataulussa ja pyhäpäiviä, kuten nyt vaikka Joulua minä en varmaankaan halua viettää, koska kenen kanssa nyt sinkku Joulua viettäisi. Olin kuulemma itsekäs, kun muistutin, että yhtälailla minullakin oikeus viettää niin Joulua ja on kohtuutonta olettaa, että aina voisin tehdä ylitöitä.      

Toinen esimerkki, joka tuli tuosta jopa uhana toi mieleeni on  kuinka tälläkin palstalla toisinaan keskusteltu siitä, voivatko kaksi eri sukupuolta olla keskenään "vain" ystäviä(?) - Siis niin, että ystävyyteen ei liity lainkaan vaikka sitten ammatillista kollegialisuutta tms. joka "pakottaisi" vastakkaiset sukupuolet toimimaan ja jakamaan asioita töiden puitteissa yhdessä. 

- Minusta  mies ja naien tai nainen ja meis  olla keskenään  erinomaisen hyvin ystävykset, eivätkä siis pariskunta / seurustelukumppanit avo tai avioliitossa yhdessä eläviä, vaan "vain" ja ainoastaan ystäviä,   

 Olenkin ollut hyvin hämmästynyt kun olen lukenut (viimeksi täältä) kuinka osa tuomitsee ja suhtautuu vastakkaisten sukupuolten ystävyyden täysin mahdottomana ajatuksena. - Tai miten sille pitäisi tulla loppu ja / tai päätös viimeistään siinä vaiheessa kun toinen alkaa seurustella, tai perustaa perheen (toisen) kumppaninsa kanssa,    

Tämä selvä. Ihminen ei saa olla tyytyväinen itseensä ja elämäänsä sen enempää sinkkuna kuin ylipainoisenakaan vaan kumpikin asia on "vika" jota pitäisi hävetä ja pyrkiä aktiivisesti muuttamaan "parempaan" suuntaan. Ja jos et näin tee (eli pyydä käytökselläsi elopainoasi/elämäntapaasi anteeksi) niin oletkin muiden silmissä itsekäs ja uhkaava.

Todella suvaitsevaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi kuka niitä pitää uhkana?

Sinkun on mahdollista olla sinkku tai vakiintua ja perustaa perhe. Vakiintuneella ei ole enää sinkkuusvaihtoa jäljellä. Nuori on nuori ja tulevaisuudessa vanha. Vanha ei ole koskaan enää nuori, vain vanha.

Näin perheellisenä en vieläkään tajua. Voin minäkin erota jos suhde muuttuu huonoksi. Lapset ei liity sinkkuuteen mitenkään muuten tässä kai kirjoitettaisiin lapsettomista ihmisistä?

niinhän sä voisit mutta et kuitenkaan eroaisi kun et osaisi olla yksin

Oletpa sinä ylimielinen. Mistä näin päättelet?

Parisuhteesta eronnut tekee kuitenkin tietoisen valinnan omasta sinkkuudestaan. Olettaisin näiden olevan onnellisempia siinä kuin ne jotka olosuhteiden pakosta ovat sinkkuja. Tai ainakin tietävän paremmin mitä haluavat kuin sellainen joka ei ikinä ole pitkässä suhteessa ollut.

Oletan siis tuon ylimielisen kuuluvan johonkin näistä kun olettaa ettei suhteessa oleva osaisi olla yksin. En tarkoita että kaikilla sinkut olisivat tuollaisia.

No eikös siitä parisuhteestakin erota nimenmaan olosuhteiden pakosta joten miten se eronnut sinkku olisi sen onnellisempi kuin kukaan muukaan sinkku? Melkein luulisi, että ihminen joka joutuu eroamaan syystä tai toisesta on ainakin pettyneempi, kuin (iki)sinkku joista monille sinkkuus on ihan oma valinta. Ne sinkut kun on tienneet jo suhteen alkumetreiltä asti mitä haluavat ja ovat siksi ymmärtäneet viheltää pelin poikki jo heti kättelyssä. Pitkässä parisuhteessa ollut (ja eronnut) on taas ymmärtänyt mitä oikeasti haluaa vasta ollessaan siinä suhteessa.

N40

Hauskoja olettamuksia sinulla. Luuletko ettei parisuhteessa oleva ole ikinä kokenut millaista on olla sinkku?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi kuka niitä pitää uhkana?

Sinkun on mahdollista olla sinkku tai vakiintua ja perustaa perhe. Vakiintuneella ei ole enää sinkkuusvaihtoa jäljellä. Nuori on nuori ja tulevaisuudessa vanha. Vanha ei ole koskaan enää nuori, vain vanha.

Näin perheellisenä en vieläkään tajua. Voin minäkin erota jos suhde muuttuu huonoksi. Lapset ei liity sinkkuuteen mitenkään muuten tässä kai kirjoitettaisiin lapsettomista ihmisistä?

niinhän sä voisit mutta et kuitenkaan eroaisi kun et osaisi olla yksin

Niinpä. Pitkään sinkkuna ollut on tottunut siihen itsenäiseen ja jopa itsekkääseenkin elämäntapaansa joten parisuhde ja yhdessä oleminen/asuminen vaatii sopeutumista ja opettelua. Sama pätee tietenkin myös toisin päin ja siksi useimmat vetkuttaakin sitä eroamista hamaan tappiin.

Yleensä erotaan, jos suhteessa on paha olla.

Mutta sitä pahaa oloa siedetään usein pitkäänkin, koska se on kuitenkin tuttua ja turvallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi kuka niitä pitää uhkana?

Sinkun on mahdollista olla sinkku tai vakiintua ja perustaa perhe. Vakiintuneella ei ole enää sinkkuusvaihtoa jäljellä. Nuori on nuori ja tulevaisuudessa vanha. Vanha ei ole koskaan enää nuori, vain vanha.

Näin perheellisenä en vieläkään tajua. Voin minäkin erota jos suhde muuttuu huonoksi. Lapset ei liity sinkkuuteen mitenkään muuten tässä kai kirjoitettaisiin lapsettomista ihmisistä?

niinhän sä voisit mutta et kuitenkaan eroaisi kun et osaisi olla yksin

Niinpä. Pitkään sinkkuna ollut on tottunut siihen itsenäiseen ja jopa itsekkääseenkin elämäntapaansa joten parisuhde ja yhdessä oleminen/asuminen vaatii sopeutumista ja opettelua. Sama pätee tietenkin myös toisin päin ja siksi useimmat vetkuttaakin sitä eroamista hamaan tappiin.

Yleensä erotaan, jos suhteessa on paha olla.

Paitsi jos toinen on väkivaltainen kuspää joka pieksää niin kumppaniaan kuin lapsia... Silloin niistä ei haluttaisi erota niin millään.

Vaikuttaa siltä, että ihminen (olipa missä elämäntilanteessa tahansa) joka on onnellinen tai tyytyväinen, on uhka.

Vierailija kirjoitti:

En voi lukea artikkelia, mutta olen tyytyväinen sinkku ja kyllä, minut koetaan uhkana hyvän ulkonäköni takia. Kaverit pelkää että vien heidän miehensä:D en viitsi tätä heille sanoa, mutta en ikinä ottaisi sellasia miehiä mitä heillä on! Olen ollut nyt 8 seurustelu vuoden jälkeen sinkku ja aion myös olla vähän aikaa.

Ihan oikeasti? Minusta tuo kertoo jotain sinusta, näistä kavereistasi, näistä heidän miehistään tai heidän parisuhteistaan. Ei minun kaverini ainakaan tietääkseni pelkää, että vien heidän miehensä. Miksi ihmeessä veisin? Kaverini kyllä tuntevat minut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi kuka niitä pitää uhkana?

Sinkun on mahdollista olla sinkku tai vakiintua ja perustaa perhe. Vakiintuneella ei ole enää sinkkuusvaihtoa jäljellä. Nuori on nuori ja tulevaisuudessa vanha. Vanha ei ole koskaan enää nuori, vain vanha.

Näin perheellisenä en vieläkään tajua. Voin minäkin erota jos suhde muuttuu huonoksi. Lapset ei liity sinkkuuteen mitenkään muuten tässä kai kirjoitettaisiin lapsettomista ihmisistä?

niinhän sä voisit mutta et kuitenkaan eroaisi kun et osaisi olla yksin

Niinpä. Pitkään sinkkuna ollut on tottunut siihen itsenäiseen ja jopa itsekkääseenkin elämäntapaansa joten parisuhde ja yhdessä oleminen/asuminen vaatii sopeutumista ja opettelua. Sama pätee tietenkin myös toisin päin ja siksi useimmat vetkuttaakin sitä eroamista hamaan tappiin.

Yleensä erotaan, jos suhteessa on paha olla.

Mutta sitä pahaa oloa siedetään usein pitkäänkin, koska se on kuitenkin tuttua ja turvallista.

Ovatko ikisinkut samasta syystä sitten sinkkuja? Koska se on heille tuttua ja turvallista niin eivät uskalla lähteä suhteeseen? Pelkäävät tätä tuntematonta.

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että ihminen (olipa missä elämäntilanteessa tahansa) joka on onnellinen tai tyytyväinen, on uhka.

Erinomaisen hyvin sanottu. Tässäpä päivän osuvin AV-kommentti. Voi, kunpa täällä olisi ns. kultapeukkuja, joiden avulla voisi aina äänestää kommenttia päivän/viikon/kuukauden parhaimmaksi! Toisaalta täällä trollien riivaamalla av:lla on ehkä ihan hyvä, että moinen ominaisuus loistaa poissaolollaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi kuka niitä pitää uhkana?

Sinkun on mahdollista olla sinkku tai vakiintua ja perustaa perhe. Vakiintuneella ei ole enää sinkkuusvaihtoa jäljellä. Nuori on nuori ja tulevaisuudessa vanha. Vanha ei ole koskaan enää nuori, vain vanha.

Näin perheellisenä en vieläkään tajua. Voin minäkin erota jos suhde muuttuu huonoksi. Lapset ei liity sinkkuuteen mitenkään muuten tässä kai kirjoitettaisiin lapsettomista ihmisistä?

niinhän sä voisit mutta et kuitenkaan eroaisi kun et osaisi olla yksin

Niinpä. Pitkään sinkkuna ollut on tottunut siihen itsenäiseen ja jopa itsekkääseenkin elämäntapaansa joten parisuhde ja yhdessä oleminen/asuminen vaatii sopeutumista ja opettelua. Sama pätee tietenkin myös toisin päin ja siksi useimmat vetkuttaakin sitä eroamista hamaan tappiin.

Yleensä erotaan, jos suhteessa on paha olla.

Mutta sitä pahaa oloa siedetään usein pitkäänkin, koska se on kuitenkin tuttua ja turvallista.

Ovatko ikisinkut samasta syystä sitten sinkkuja? Koska se on heille tuttua ja turvallista niin eivät uskalla lähteä suhteeseen? Pelkäävät tätä tuntematonta.

En tiedä ikisinkuista, mutta itselläni on kyllä nyt eronneena todella iso kynnys lähteä uuteen parisuhteeseen. Pelkään satuttavani itseni tai jotakuta toista. Niin paljon draamaa ja pahaa oloa oli edellisessä suhteessa, ettei oikeasti jaksaisi enää, kun nyt on niin paljon helpompaa ja vapaamaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi kuka niitä pitää uhkana?

Sinkun on mahdollista olla sinkku tai vakiintua ja perustaa perhe. Vakiintuneella ei ole enää sinkkuusvaihtoa jäljellä. Nuori on nuori ja tulevaisuudessa vanha. Vanha ei ole koskaan enää nuori, vain vanha.

Näin perheellisenä en vieläkään tajua. Voin minäkin erota jos suhde muuttuu huonoksi. Lapset ei liity sinkkuuteen mitenkään muuten tässä kai kirjoitettaisiin lapsettomista ihmisistä?

niinhän sä voisit mutta et kuitenkaan eroaisi kun et osaisi olla yksin

Oletpa sinä ylimielinen. Mistä näin päättelet?

Parisuhteesta eronnut tekee kuitenkin tietoisen valinnan omasta sinkkuudestaan. Olettaisin näiden olevan onnellisempia siinä kuin ne jotka olosuhteiden pakosta ovat sinkkuja. Tai ainakin tietävän paremmin mitä haluavat kuin sellainen joka ei ikinä ole pitkässä suhteessa ollut.

Oletan siis tuon ylimielisen kuuluvan johonkin näistä kun olettaa ettei suhteessa oleva osaisi olla yksin. En tarkoita että kaikilla sinkut olisivat tuollaisia.

No eikös siitä parisuhteestakin erota nimenmaan olosuhteiden pakosta joten miten se eronnut sinkku olisi sen onnellisempi kuin kukaan muukaan sinkku? Melkein luulisi, että ihminen joka joutuu eroamaan syystä tai toisesta on ainakin pettyneempi, kuin (iki)sinkku joista monille sinkkuus on ihan oma valinta. Ne sinkut kun on tienneet jo suhteen alkumetreiltä asti mitä haluavat ja ovat siksi ymmärtäneet viheltää pelin poikki jo heti kättelyssä. Pitkässä parisuhteessa ollut (ja eronnut) on taas ymmärtänyt mitä oikeasti haluaa vasta ollessaan siinä suhteessa.

N40

Hauskoja olettamuksia sinulla. Luuletko ettei parisuhteessa oleva ole ikinä kokenut millaista on olla sinkku?

Mistä ihmeestä sä noin kuvittelet? Ihmiset on erilaisia ja parisuhdeihminen on taatusti onnettomampi sinkkuna kuin ihminen joka ei kaipaa parisuhdetta hinnalla millä hyvänsä. Toisaalta harvempi on elämäänsä elänyt sekä pitkässä parisuhteessa että sinkkuna. Se että on (alle) parikymppisenä sinkku muutaman kuukauden on kuitenkin aikalailla eri asia kuin olla sinkku useampia vuosia vaikka kolmekymppisenä. Harva vertaa muutaman viikon/kuukauden teiniseurusteluakaan vuosia kestäneeseen,aikuiseen parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi lukea artikkelia, mutta olen tyytyväinen sinkku ja kyllä, minut koetaan uhkana hyvän ulkonäköni takia. Kaverit pelkää että vien heidän miehensä:D en viitsi tätä heille sanoa, mutta en ikinä ottaisi sellasia miehiä mitä heillä on! Olen ollut nyt 8 seurustelu vuoden jälkeen sinkku ja aion myös olla vähän aikaa.

Ihan oikeasti? Minusta tuo kertoo jotain sinusta, näistä kavereistasi, näistä heidän miehistään tai heidän parisuhteistaan. Ei minun kaverini ainakaan tietääkseni pelkää, että vien heidän miehensä. Miksi ihmeessä veisin? Kaverini kyllä tuntevat minut. 

Minusta se kertoo kavereista/ ystävistä, huomannut mm. Kateellisuutta. Osa kavereiden miehistä oli ensin kiinnostunut minusta ennen kun rupesivat seurustelemaan heidän kanssaan. Minä olin silloin varattu ja niinkun sanoin, en ottaisi heidän miehiään.

"voidaan kokea" on sanayhdistelmä joka ei tarkoita yhtään mitään. Josko joku pitäisi niitä uhkana nyt kun toimittejia on sepittänyt juttunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi kuka niitä pitää uhkana?

Sinkun on mahdollista olla sinkku tai vakiintua ja perustaa perhe. Vakiintuneella ei ole enää sinkkuusvaihtoa jäljellä. Nuori on nuori ja tulevaisuudessa vanha. Vanha ei ole koskaan enää nuori, vain vanha.

Näin perheellisenä en vieläkään tajua. Voin minäkin erota jos suhde muuttuu huonoksi. Lapset ei liity sinkkuuteen mitenkään muuten tässä kai kirjoitettaisiin lapsettomista ihmisistä?

niinhän sä voisit mutta et kuitenkaan eroaisi kun et osaisi olla yksin

Oletpa sinä ylimielinen. Mistä näin päättelet?

Parisuhteesta eronnut tekee kuitenkin tietoisen valinnan omasta sinkkuudestaan. Olettaisin näiden olevan onnellisempia siinä kuin ne jotka olosuhteiden pakosta ovat sinkkuja. Tai ainakin tietävän paremmin mitä haluavat kuin sellainen joka ei ikinä ole pitkässä suhteessa ollut.

Oletan siis tuon ylimielisen kuuluvan johonkin näistä kun olettaa ettei suhteessa oleva osaisi olla yksin. En tarkoita että kaikilla sinkut olisivat tuollaisia.

No eikös siitä parisuhteestakin erota nimenmaan olosuhteiden pakosta joten miten se eronnut sinkku olisi sen onnellisempi kuin kukaan muukaan sinkku? Melkein luulisi, että ihminen joka joutuu eroamaan syystä tai toisesta on ainakin pettyneempi, kuin (iki)sinkku joista monille sinkkuus on ihan oma valinta. Ne sinkut kun on tienneet jo suhteen alkumetreiltä asti mitä haluavat ja ovat siksi ymmärtäneet viheltää pelin poikki jo heti kättelyssä. Pitkässä parisuhteessa ollut (ja eronnut) on taas ymmärtänyt mitä oikeasti haluaa vasta ollessaan siinä suhteessa.

N40

Hauskoja olettamuksia sinulla. Luuletko ettei parisuhteessa oleva ole ikinä kokenut millaista on olla sinkku?

Mistä ihmeestä sä noin kuvittelet? Ihmiset on erilaisia ja parisuhdeihminen on taatusti onnettomampi sinkkuna kuin ihminen joka ei kaipaa parisuhdetta hinnalla millä hyvänsä. Toisaalta harvempi on elämäänsä elänyt sekä pitkässä parisuhteessa että sinkkuna. Se että on (alle) parikymppisenä sinkku muutaman kuukauden on kuitenkin aikalailla eri asia kuin olla sinkku useampia vuosia vaikka kolmekymppisenä. Harva vertaa muutaman viikon/kuukauden teiniseurusteluakaan vuosia kestäneeseen,aikuiseen parisuhteeseen.

Ensinnäkin, tuossa aiemmin puhuttiin mielestäni ihan selkeästi niistä, jotka ovat vastentahtoisesti sinkkuna. Toiseksi, aika paljon on meitä eronneita, jotka olemme eläneet sekä pitkässä parisuhteessa, mutta myös sinkkuna. Kun ikää on tällaiset 37, niin aika paljon siihen mahtuu niitä sinkkuvuosiakin, vaikka siinä pitkä parisuhde olikin välissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi kuka niitä pitää uhkana?

Sinkun on mahdollista olla sinkku tai vakiintua ja perustaa perhe. Vakiintuneella ei ole enää sinkkuusvaihtoa jäljellä. Nuori on nuori ja tulevaisuudessa vanha. Vanha ei ole koskaan enää nuori, vain vanha.

Näin perheellisenä en vieläkään tajua. Voin minäkin erota jos suhde muuttuu huonoksi. Lapset ei liity sinkkuuteen mitenkään muuten tässä kai kirjoitettaisiin lapsettomista ihmisistä?

niinhän sä voisit mutta et kuitenkaan eroaisi kun et osaisi olla yksin

Niinpä. Pitkään sinkkuna ollut on tottunut siihen itsenäiseen ja jopa itsekkääseenkin elämäntapaansa joten parisuhde ja yhdessä oleminen/asuminen vaatii sopeutumista ja opettelua. Sama pätee tietenkin myös toisin päin ja siksi useimmat vetkuttaakin sitä eroamista hamaan tappiin.

Yleensä erotaan, jos suhteessa on paha olla.

Mutta sitä pahaa oloa siedetään usein pitkäänkin, koska se on kuitenkin tuttua ja turvallista.

Ovatko ikisinkut samasta syystä sitten sinkkuja? Koska se on heille tuttua ja turvallista niin eivät uskalla lähteä suhteeseen? Pelkäävät tätä tuntematonta.

No on siinä ainakin itselläni sitäkin. Tai siis parisuhde sinällään ei pelota, mutta yhdessä asumiseen on kyllä melkoisen korkea kynnys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi lukea artikkelia, mutta olen tyytyväinen sinkku ja kyllä, minut koetaan uhkana hyvän ulkonäköni takia. Kaverit pelkää että vien heidän miehensä:D en viitsi tätä heille sanoa, mutta en ikinä ottaisi sellasia miehiä mitä heillä on! Olen ollut nyt 8 seurustelu vuoden jälkeen sinkku ja aion myös olla vähän aikaa.

Ihan oikeasti? Minusta tuo kertoo jotain sinusta, näistä kavereistasi, näistä heidän miehistään tai heidän parisuhteistaan. Ei minun kaverini ainakaan tietääkseni pelkää, että vien heidän miehensä. Miksi ihmeessä veisin? Kaverini kyllä tuntevat minut. 

Minusta se kertoo kavereista/ ystävistä, huomannut mm. Kateellisuutta. Osa kavereiden miehistä oli ensin kiinnostunut minusta ennen kun rupesivat seurustelemaan heidän kanssaan. Minä olin silloin varattu ja niinkun sanoin, en ottaisi heidän miehiään.

Miksi ihmeessä sinulla on tällaisia kavereita? Kaikki ovat sinulle olleet kateellisia vuosikausia? :O 

Minäkin olen ollut sellaisessa tilanteessa, että olin kiinnostunut ensin ex-mieheni kaverista, mutta kuitenkin päädyin pitkään parisuhteeseen ex-mieheni kanssa. Nyt, kun olemme eronneet, en kyllä todellakaan ole kiinnostunut enää tästä ex-mieheni kaverista enkä ollut silloinkaan, kun olin vielä parisuhteessa ja tämä ex-miehen kaveri erosi ja oli sinkkuna. 

Ja olenpas ollut sellaisessakin tilanteessa, että olin ensin kiinnostunut miehestä, joka päätyi yhteen parhaan kaverini kanssa. Jos he nyt eroaisivat, ei tulisi mieleenikään alkaa hänen kanssaan yhtään mihinkään. 

Jotenkin ihmeelliseltä tuntuu tämä kuvaamasi kuvio. 

Vain sellainen ihminen, joka on tyytymätön omaan elämäänsä, voi kokea uhkaksi toisen ihmisen tyytyväisyyden.