Nuukuus, joka alkaa mennä liiallisuuksiin. Kerro, minkälaista olet nähnyt.

Vierailija kirjoitti:

Se, että tilillä on lähemmäs puoli miljoona, mutta hammaslääkäriin EI voi missään nimessä mennä koska on aiiiivan liian kallista. Kärsi siinä sitten kauheasta hammassärystä.

Rahaa saa säästää ja saa olla nuuka, mutta tarvitseeko oman terveytensä kanssa pelata?

Olisiko kyse hammaslääkäripelosta? Monet välttävät pelon takia viimeiseen asti hammaslääkärikäyntejä.

Aineellisesti sairaalloisen pihi on usein pihi myös henkisesti ja pihi esim rakkauden ja positiivisten tunteiden osoittamisessa - ei raaski antaa _mitään_ muille. Liekö sitten seurausta omasta lapsuudesta ja siitä, miten hänelle on annettu huomiota ja rakkautta. Vanhemmilla ihmisillä sairalloinen saituus on usein sodan ja pula-aikojen peruja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että tilillä on lähemmäs puoli miljoona, mutta hammaslääkäriin EI voi missään nimessä mennä koska on aiiiivan liian kallista. Kärsi siinä sitten kauheasta hammassärystä.

Rahaa saa säästää ja saa olla nuuka, mutta tarvitseeko oman terveytensä kanssa pelata?

Olisiko kyse hammaslääkäripelosta? Monet välttävät pelon takia viimeiseen asti hammaslääkärikäyntejä.

Mäkin veikkaan tätä...olen itse hammaslääkäripelkoinen, ja nyt kun on ollut pakko käydä särkypäivystyksessä useampi kerta tämän vuoden puolella, hampaat on olleet jokainen juurihoitokunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Aineellisesti sairaalloisen pihi on usein pihi myös henkisesti ja pihi esim rakkauden ja positiivisten tunteiden osoittamisessa - ei raaski antaa _mitään_ muille. Liekö sitten seurausta omasta lapsuudesta ja siitä, miten hänelle on annettu huomiota ja rakkautta. Vanhemmilla ihmisillä sairalloinen saituus on usein sodan ja pula-aikojen peruja.

Olin ihan samaa kirjoittamassa. Tunnen kaksi aineellisesti pihiä ihmistä, ja näiden tunne-elämä vaikuttaa harvinaisen laimealta. Eivät koskaan esim. koskettele muita, halaa tms. ja puheenaiheet pyörivät vain sen ympärillä, mitä on saatu ilmaiseksi mistäkin.

Vierailija kirjoitti:

Oikeesti, on järjetöntä ottaa kaksi teepussia kun juodaan teetä. Yhdestä riittää kahdelle.

Ottaa vain kaksi teepussia, ja valmistaa sen teen hauduttanalla niitä pusseja teekannussa. Onhan se paljon "hienompaa" juoda vieraankin kanssa teetä, kun voi teekannusta kaataa kuppiin. Itse käytän vain ruohoteetä, koska olen valikoiva teen suhteen, mutta jos ei mausta välitä, niin hauduttaa niitä teepusseja

Mieheni käyttää samoja astioita uudelleen ja uudelleen. Kun imetin esikoistamme, hän yritti tarjoilla minullekin ruokaa käytetyiltä lautasilta, mutta onneksi tajusi lopettaa, kun en suostunut niiltä syömään. Lapsillekaan en anna tarjota ruokaa käytetyiltä lautasilta, vaan vaadin ottamaan puhtaat.

Anoppilassa ei peseydytä ettei vettä kulu liikaa. Pidetään lämmitys niin alhaalla että ilman toppatakkia ei voi talvella siellä olla. Syödään vaikka homeista leipää ettei mitään tarvitse heittää pois. 

Vierailija kirjoitti:

Aineellisesti sairaalloisen pihi on usein pihi myös henkisesti ja pihi esim rakkauden ja positiivisten tunteiden osoittamisessa - ei raaski antaa _mitään_ muille. Liekö sitten seurausta omasta lapsuudesta ja siitä, miten hänelle on annettu huomiota ja rakkautta. Vanhemmilla ihmisillä sairalloinen saituus on usein sodan ja pula-aikojen peruja.

Monet pihit kärsivät vaikeasta ummetuksesta.

Eräs lääkäri on kopioinut tuttavansa invakyltin ja laminoinut sen. Parkkerraa nyt ihan pokkana invapaikoille väärennetyllä invatunnuksella... jopa viikoksi lentoaseman invaparkkiin!

Penskana käytiin yhden mummelin luona kylässä. Hän ei lämmittänyt kun yhtä huonetta talosta juuri sen verran että toppatakissa tarkeni olla. Minä en saanut siellä mitään, mutta äiti sentäs moneen kertaan keitettyä kahvia. Pullaa sain jos itse vietiin. Ja kyllä siellä kävi moni leipää viemässä mummelille ja vaatetta ym. Hän kun oli köyhääkin köyhempi.

Kuolemansa jälkeen valtio peri metsää isot alueet, rantatontteja ja rahaakinn yli 2 miljoonaa markkaa.

Saituus vai elämäntapa? Ja tämä mummo ei ollut dementikko tms

Eräs varakas tuttu kulki junalla päivuttäin töihin. Ei raskinut aina ostaa kuukausilippua niin leikkasi vanhoista lipuista numeroita ja liimasi vanhoihin kuukausilippuihin ja matkusti väärennetyillä lipuilla.

Lääkäri hänkin.

Kyllä kuvottavin tapaus on tällainen "köyhä" vanhus, joka käy leipäjonoissa. Eli siis oikeasti omaisuutta on miljoonatolkulla kiinni maassa, metsässä ja kiinteistöissä. Sitten kehtaa vielä leuhkia ja naureskella leipäjonossa käymisistään, ihan kuin hän olisi kovinkin ovela ja että se olisi hauska juttu! Näitä vanhuksia on varmaan muitakin, jotka kituuttavat sillä eittämättä pienellä eläkkeellään, mutta jotka eivät suostu myymään omaisuuttaan.

Käyn Akateemisessa selaamassa ruokakirjoja ja kuvaan kännykällä parhaat reseptit muistiin.

Kuvaan kaupassa glorian ruoka&viini lehdestä hyvät reseptit talteen ja jätän lehden ostamatta.

Myännän olevani pihi. Keitän kahvit itselle samasta suodatinpussista koko päivän. Kokeilin yhteen aikaan myös kestosuodatinta.

Ruokaa en heitä pois jollei ihan pakko. Investoin jääkaapin vähintään joka toinen päivä. En osta kuin yhtä puurotarvetta tms kuivakaappi tuotetta.

Vaatteet mielummin otan lahjoituksena ja mulla onkin muutama kaveri jotka tuo mulle niitä vaatteita joista ei pidä. Vastapainoksi oon pessy niiden ikkunoita, vahtinu lapsii tai ollu muuten apuna.

Vessapaperi on talousrulla puoliksi laitettuna.

Meikit ja ihon hoitoaineet on halvimpia mitä saa. Esim ihoni puhdistan kuumalla vesihöyryllä/kuumalla vedellä.

Puolitan saippuat ja pakastan juustonkannat. En omista autoa. Älypuhelimen sain lahjaksi, tietokone on yli 10v vanha mutta olikin silloin kallis. Se on myös lahja.

Paljonko jää säästöön? Käyn työssä, ei lapsia miestä eikä lemmikkejä. Harrastan historiaa ja valokuvausta. En polta en juo.

Saan palkkaa käteen 2700e kk ja ihan kohta voin ottaa lainaa että voin ostaa erään talon. Yli puolet on säästetty jo. Olen 32vuotias.

Tästä on jo aikaa, tapahtui 80-luvulla. Tuttavani osti kangaskaupasta trikookankaiden jämiä "pala-laarista". Ompeli käsin sitten niistä alushousuja itselleen, vaikka niitä olisi saanut muutamalla markalla valmiinakin kaupasta. Tuskinpa oli kovin suuresta säästöstä kyse, jos ollenkaan. Muutenkin nuukaili joka asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Eräs varakas tuttu kulki junalla päivuttäin töihin. Ei raskinut aina ostaa kuukausilippua niin leikkasi vanhoista lipuista numeroita ja liimasi vanhoihin kuukausilippuihin ja matkusti väärennetyillä lipuilla.

Lääkäri hänkin.

Näin minäkin jouduin tekemään kun oli 90-luvun lama-aika. Olin työtön ja joskus vaan olin ihan p.a. Pakko oli silti kulkeekin jonnekin kun asuin " hevonkuusessa". Osasin kyllä tosi taitavasti liimailla ne numerot, ei huomannut edes läheltä katsottuna.

Nyt en enää tekisi noin ja onhan mulla nyt töitäkin, että voin lippuni maksaa.

Kauan sitten menehtynyt appiukkoni. 1970-luvun loppupuoliskolla hän käytti päivittäin samaa pukua, joka oli ainakin 1950-luvulta. Hän söi paljon valkosipulia ja joi Egri Bikaveria tai vodkaa. Aina uuden tai vanhan viinan haju. Ei peseytynyt, ei vaihtanut vaatteitaan. Emme mieheni kanssa osanneet keksiä mitä hänelle voisi antaa joululahjaksi. Annoimme 2 paria mustia sukkia. Hän kieltäytyi sanoen, että "minulla on jo sukat". Samaisella miehellä oli kuitenkin asunto sekä  3 sijoitusasuntoa.

Vierailija kirjoitti:

 Investoin jääkaapin vähintään joka toinen päivä.

Anteeksi mitä? Investoit  jääkaapin? Vai teetkö inventaarion?

Eräs mies nuolee lautaset "puhtaaksi", ettei mene vettä (valitettavasti puhun totta). Ei lämmitä taloaan edes talvella, ettei mene puita. Vaihtaa autoaan kuitenkin 1-2 vuoden välein ja ostaa aina tuliterän.