Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

"Lasten" aikuistuminen

Vierailija
20.07.2017 |

Kuinka tavallista on että perheen ns lapset jäävät roikkumaan sinne lapsuudenkotiin? Ihmettelen appivanhempia ja kälyjä. Toinen on jo naimisissa ja palaa tämän tästä aina vaan sinne lapsuudenkotiin sotkettuaan asiansa. Appivanhemmat elättävät ja huolehtivat. Toinen opiskelee ja menee jokaikinen viikonloppu "kotiin" ja viettää siellä myös kaikki lomat. Eivät kukaan näe tässä mitään outoa. Minusta tosi omituista touhua. Kuitenkin jo kaksvitosia ja yli. Toisella siis jo lapsikin.

Kommentit (42)

Vierailija
21/42 |
20.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kuinka tavallista on että perheen ns lapset jäävät roikkumaan sinne lapsuudenkotiin? Ihmettelen appivanhempia ja kälyjä. Toinen on jo naimisissa ja palaa tämän tästä aina vaan sinne lapsuudenkotiin sotkettuaan asiansa. Appivanhemmat elättävät ja huolehtivat. Toinen opiskelee ja menee jokaikinen viikonloppu "kotiin" ja viettää siellä myös kaikki lomat. Eivät kukaan näe tässä mitään outoa. Minusta tosi omituista touhua. Kuitenkin jo kaksvitosia ja yli. Toisella siis jo lapsikin.

Mitä sitten. Minä ainakin haluan että omat lapseni voisivat hyvällä omatunnolla aina palata kotiin kun siltä tuntuu. Jos niitä olen herrajumala 2 vuosikymmentä kasvattanut niin onhan se kiva olla tekemisissä. Haluan että puoleeni voi aina hädän hetkellä kääntyä. Ja jos lapsi opiskelisi jossain 300 km päässä niin tottakai saisi viikonloput asua luonamme ja elää hetken ilman huolta ruokakuluista jne. Ja jos opiskelupaikkakunta hiljenee kesäksi niin miksei muuttaisi loman ajaksi kotiin perheen luokse? Yksin jossain solussako pitäisi mädäntyä. Outoa. Minusta tämä on täysin järkeenkäypää. Perhe on läheinen. Siinä kaikki.

Jotkut täällä taas tuntuvat vihaavan lapsiaan ja tehden kaikkensa ettei tarvitse olla yhteyksissä ja passittavat ulos kämpästä heti kun 18 jne. Siinä ei kyllä ole vikaa kuin kasvattajassa.

Vierailija
22/42 |
20.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se opiskeleva "nuori" ei ikinä käy missään, siis ulkona. Matkustaa vain äitinsä kanssa. Ei ole ikinä seurustellut.

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/42 |
20.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vanhemman tehtävähän on nimenomaan tuottaa niitä pettymyksiä lapselle, jotta lapsi oppii luottamaan itseensä, ettei se ole maailmanloppu, vaikka tuleekin pettymyksiä. Ei saa ylisuojella.

No tuota voi soveltaa monella tapaa. Yksioikoista kun kaikki ei ole. Pettymyksissä tukeminen on luonnollista ja kaikkea ei tarvitse saada. Mutta se että niitä pettymyksiä oikein TUOTETAAN. Onko tuo sanottu neuvolassa joskus 90-luvulla? Arvasin. Terveydenhoitaja kun ei ole sen kummempi kuin lukion terveystiedon lukenut, vain valkoinen takki ja leikkii mielellään lääkäriä...

Vierailija
24/42 |
20.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap, mitä jos ottaisit tämän mieltäsi painavan asian ihan kahden kesken miehesi kanssa puheeksi, jos se sinua noin kovasti huolettaa?

Minusta on vähän kummallista, miten hyvin olet kartalla miehesi siskon opinnoista ja niiden etenemisestä, hänen käynneistään koululla "häthätää" ym. Oletkohan vähän turhan herkkänä hänen elämäänsä vahtinut, ehkä vertaillut omia tekemisiäsi ja saavutuksiasi häneen? Opiskeletteko samaa alaa, kun tiedät niin hyvin hänen opinnoistaan ja esim alan kesätyöpaikkatilanteesta?

Ja toisaalta, kuinka hyvin oikeasti tunnet miehesi siskot? Ihmisillä on elämässään vaikeita jaksoja, masennusta ja ahdistusta, jolloin tarve tukiverkoille on suuri ja hyvät välit erityisesti omiin vanhempiin ovat kullanarvoisia. Voisithan sinä vaikka tarjoutua käly(i)llesi ystäväksi tai kaveriksi, käydä yhdessä kahvilla/leffassa/ostoksilla, se olisi varmaan iso helpotus yksinäiselle ja auttaisi laajentamaan elämänpiiriä lapsuudenkodin ulkopuolellekin. Ole avuksi, jos sinua todella huolettaa.

Vierailija
25/42 |
20.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka tavallista on että perheen ns lapset jäävät roikkumaan sinne lapsuudenkotiin? Ihmettelen appivanhempia ja kälyjä. Toinen on jo naimisissa ja palaa tämän tästä aina vaan sinne lapsuudenkotiin sotkettuaan asiansa. Appivanhemmat elättävät ja huolehtivat. Toinen opiskelee ja menee jokaikinen viikonloppu "kotiin" ja viettää siellä myös kaikki lomat. Eivät kukaan näe tässä mitään outoa. Minusta tosi omituista touhua. Kuitenkin jo kaksvitosia ja yli. Toisella siis jo lapsikin.

Mitä sitten. Minä ainakin haluan että omat lapseni voisivat hyvällä omatunnolla aina palata kotiin kun siltä tuntuu. Jos niitä olen herrajumala 2 vuosikymmentä kasvattanut niin onhan se kiva olla tekemisissä. Haluan että puoleeni voi aina hädän hetkellä kääntyä. Ja jos lapsi opiskelisi jossain 300 km päässä niin tottakai saisi viikonloput asua luonamme ja elää hetken ilman huolta ruokakuluista jne. Ja jos opiskelupaikkakunta hiljenee kesäksi niin miksei muuttaisi loman ajaksi kotiin perheen luokse? Yksin jossain solussako pitäisi mädäntyä. Outoa. Minusta tämä on täysin järkeenkäypää. Perhe on läheinen. Siinä kaikki.

Jotkut täällä taas tuntuvat vihaavan lapsiaan ja tehden kaikkensa ettei tarvitse olla yhteyksissä ja passittavat ulos kämpästä heti kun 18 jne. Siinä ei kyllä ole vikaa kuin kasvattajassa.

Siitä ei ole kyse. Vaan siitä että ne yli kaksivitoset tyttäret on täysin kiinni lapsuudenkodissaan ja äidissään. Siis ihan sairaalla tavalla. Toinen esittää lumeeksi jonkinlaisia itsenäistymisyrityksiä, toinen ei edes sitä. Heidän oikeasti pitäisi suunnata nyt maailmaa kohti, ei äitiä.

Vierailija
26/42 |
20.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä olen sanonutkin yläkoululaisilleni, että lukion jälkeen pitää lentää omilla siivillään. Sanoivat toisilleen eräs päivä keittiössä, että äiti on sanonut että tuntee itsensä epäonnistuneeksi jos me asutaan vielä täysikäisinä kotona. Hyvin olivat sisäistäneet asian.

Eikä kyse ole siitä, etten rakastaisi, vaan haluan että he tuntevat itsensä riittävän vahvoiksi ilman meitä vanhempia. Aina voi pyytää apua, mutta olisi äidiltä itsekästä jättää napanuora katkaisematta, jatkaa "valtasuhdetta".

Vanhempana tärkein tehtävä on saada lapset uskomaan itseensä ja kykyihinsä, se on kasvatuksen lopputulema.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/42 |
20.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ap, mitä jos ottaisit tämän mieltäsi painavan asian ihan kahden kesken miehesi kanssa puheeksi, jos se sinua noin kovasti huolettaa?

Minusta on vähän kummallista, miten hyvin olet kartalla miehesi siskon opinnoista ja niiden etenemisestä, hänen käynneistään koululla "häthätää" ym. Oletkohan vähän turhan herkkänä hänen elämäänsä vahtinut, ehkä vertaillut omia tekemisiäsi ja saavutuksiasi häneen? Opiskeletteko samaa alaa, kun tiedät niin hyvin hänen opinnoistaan ja esim alan kesätyöpaikkatilanteesta?

Ja toisaalta, kuinka hyvin oikeasti tunnet miehesi siskot? Ihmisillä on elämässään vaikeita jaksoja, masennusta ja ahdistusta, jolloin tarve tukiverkoille on suuri ja hyvät välit erityisesti omiin vanhempiin ovat kullanarvoisia. Voisithan sinä vaikka tarjoutua käly(i)llesi ystäväksi tai kaveriksi, käydä yhdessä kahvilla/leffassa/ostoksilla, se olisi varmaan iso helpotus yksinäiselle ja auttaisi laajentamaan elämänpiiriä lapsuudenkodin ulkopuolellekin. Ole avuksi, jos sinua todella huolettaa.

Tiedän että kumpikaan heistä ei ollut koko kouluaikana kesätöissä. Se naimisissa oleva ei ole koskaan ollut töissä. Opiskeleva tytär on hakenut kerran kesätöitä, saanut pakit, minkä jälkeen jollain tapaa romahti ja taas notkui siellä kotona koko kesän "toipumassa".

Tiedän sen opintojen etenemisen, koska aloitin itse kolme vuotta myöhemmin ja olen nyt loppusuoralla. Käly tahkoaa edelleen suunnilleen niitä kursseja kuin minä tokana vuonna.

Kuten sanottu, minua on alkanut ahdistaa tämä perheen kuvio. Se tuntuu sairaalta ja ahdistavalta.

Vierailija
28/42 |
20.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos sinua ihan oikeasti noin kovasti ahdistaa, niin puhu miehellesi, tee asialle jotain. Nyt tuntuu siltä, että koet jotenkin itse jääneesi paitsi omien tai appivanhempiesi avusta ja tuesta vaikealla hetkellä ja tarkoituksenasi on vain mollata vastoinkäymisiä kohdanneita kälyjäsi ja nostaa itseäsi jalustalle. Annat itsestäsi vastenmielisen kuvan. Kasva aikuiseksi. Jos ahdistaa, puhu siitä läheisillesi. Jos olet aidosti heistä itse huolissasi, mieti, miten voit olla avuksi. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/42 |
20.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jos sinua ihan oikeasti noin kovasti ahdistaa, niin puhu miehellesi, tee asialle jotain. Nyt tuntuu siltä, että koet jotenkin itse jääneesi paitsi omien tai appivanhempiesi avusta ja tuesta vaikealla hetkellä ja tarkoituksenasi on vain mollata vastoinkäymisiä kohdanneita kälyjäsi ja nostaa itseäsi jalustalle. Annat itsestäsi vastenmielisen kuvan. Kasva aikuiseksi. Jos ahdistaa, puhu siitä läheisillesi. Jos olet aidosti heistä itse huolissasi, mieti, miten voit olla avuksi. 

Eihän he ole kohdanneet mitään vastoinkäymisiä. 😂 Sehän tässä on se pointti. He vaan ei saa normaalia elämää millään käyntiin.

He vain könnää ja könnää siellä lapsuudenkodissa ja se tapa jolla perhe tähän toimintaan suhtautuu on saanut minut miettimään, että onko perhe oikeasti jo niin sairas että olisi paras pakata kimpsut ja kampsut ja paeta.

Ap

Vierailija
30/42 |
20.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oletko tullut ajatelleeksi, että kälysi eivät välttämättä ihan kaikkea elämästään sinulle kerro? Eikö työtön aviomies ja jatkuva lapsen kanssa vanhempien nurkkiin mielestäsi kerro esim jonkinlaisista vaikeuksista parisuhteessa? Mistä tiedät, ettei opiskeleva kälysi kärsi vaikkapa sosiaalisten tilanteiden pelosta, joka hankaloittaa opiskelu- ja kesätyöjuttuja ja vaikeuttaa kaverisuhteiden rakentamista? Jos olisit minun kälyni, todennäköisesti aistisin arvostelevan ja ilkeän asenteesi jo kaukaa ja jättäisin aika monta asiaa omasta elämästäni sinulle kertomatta. Katso peiliin, pohdi asioita edes hetki vähän pintaa syvemmältä ja jos et siihen kykene, niin jätä ihmiset rauhaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/42 |
20.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Oletko tullut ajatelleeksi, että kälysi eivät välttämättä ihan kaikkea elämästään sinulle kerro? Eikö työtön aviomies ja jatkuva lapsen kanssa vanhempien nurkkiin mielestäsi kerro esim jonkinlaisista vaikeuksista parisuhteessa? Mistä tiedät, ettei opiskeleva kälysi kärsi vaikkapa sosiaalisten tilanteiden pelosta, joka hankaloittaa opiskelu- ja kesätyöjuttuja ja vaikeuttaa kaverisuhteiden rakentamista? Jos olisit minun kälyni, todennäköisesti aistisin arvostelevan ja ilkeän asenteesi jo kaukaa ja jättäisin aika monta asiaa omasta elämästäni sinulle kertomatta. Katso peiliin, pohdi asioita edes hetki vähän pintaa syvemmältä ja jos et siihen kykene, niin jätä ihmiset rauhaan.

Tapa jolla perhe suhtautuu tähän kälyjen käytökseen on ahdistava ja tulee tunne, että suvussa kulkee jonkinlaisena perintönä selkeä elämänhallinnan puute ja erilaisia (läheis)riippuvaisuuden malleja.

En halua itse solahtaa tuollaiseen sukuun ja esim hankkia lapsia, jos näin on, koska jos ne mallit on niin syväänjuurtuneita, että ihmiset itse ei edes tiedosta niitä, olen sitten viimeistään lasten myötä pääsemättömissä niiden mallien kanssa. Jo nyt appivanhempien kanssa on ollut aivan jatkuvaa rajojen ylittämisen ongelmaa.

Mies ei halua puhua asiasta ollenkaan ja selkeästi myös jollain tapaa salaisee ja vähättelee asioita. Mikä sekin saa hälytyskelloni soimaan.

Ap

Vierailija
32/42 |
20.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ajatelkaa, toiset ehkä tykkää viettää perheensä kanssa aikaa

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/42 |
20.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaa, toiset ehkä tykkää viettää perheensä kanssa aikaa

Kukaan siellä ei vaikuta onnellliselta.

Ap

Vierailija
34/42 |
20.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suomessa itsenäistyminen on niin pop että monikaan ei tiedä oman ukkinsa tai mummonsa vanhempien nimiä ja suvun tietämyskin on hyvin heikko ja sukulaisuussuhteet vielä heikompia.

 Sitä sitten ihaillaan

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/42 |
20.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei perhe tee yhdessä ikinä mitään. Kökötetään samassa asunnossa.

Anoppi laittaa ruokaa koko ajan. Sallittuja puheenaiheita on ruoka ja sää. Niistä jauhetaan koko ajan. Puhelut pojallekin noudattelevat näitä kahta aihetta. Kukaan ei tunnu haluavan mitään, mikään ei tunnu kiinnostavan ketään. Pojan elämä ei kiinnosta appivnhempia, eivät tiedä edes pojan pääainetta tai mitään muutakaan tämän opinnoista tai työpaikasta. Eivät varmaan tiedä työnantajaakaan. Pojan tulevaisuudensuunnitelmia ei kysellä. Ei mitään. Jauhetaan säästä.

Kökötetään yhdessä ja syödään yhdessä. Puhutaan siitä ruoasta. Ja jollain tavalla vain ajelehditaan eikä mistään oikein ole otetta.

Ap

Vierailija
36/42 |
20.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Moni äiti tarjoaa helpon tavan tyttärelleen paeta parisuhteen ongelmia lupaamalla, että aina voi tulla takaisin kotiin jos menee sukset ristiin miehet kanssa. Naiset eivät halua selvittää ongelmia vaan eroavat ja pakenevat äidin helmoihin kunnes uusi mies taas löytyy jostain. Tässä kohtaa äidit tekevät karhunpalveluksen yhteiskunnalle.

Vierailija
37/42 |
20.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä miehesi perhe puhuu sinun paikalla ollessasi vain säästä ja ruoasta, koska aistivat vihamielisen asenteesi heitä ja heidän perhe-elämäänsä kohtaan? Oletko tullut ajatelleeksi, ettei SINUA ehkä haluta perheeseen?

38/42 |
21.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jospa se perhe on vain läheinen keskenään. Ja eivät he välttämättä kerro kaikkea sinulle. Varsinkin, jos he aistivat arvostelevan asenteesi. Mistä sitä kenenkään ongelmista ja asioista tietää. Ihmisillä voi olla vaikeita jaksoja elämässään, esim. mielenterveysongelmia. Se on vain rikkaus, jos voi perheeltään saada tukea vaikeina aikoina. Kälysi voi olla yksinäinen ja kärsiä vaikka sosiaalisten tilanteiden pelosta ja masennuksesta. Tällainen tulee mieleen, kun kerrot, ettei heillä ole kavereita. Mitä jos arvostelun sijaan pyytäisit vaikka kahville tai lenkille tai pyytäisit aloittamaan yhdessä jonkun harrastuksen.

Ei siinä minusta ole mitään outoa, jos opiskelija tai nuori viettää viikonloppuja tai lomia kotona tai on perheeseen läheiset välit. Asuuhan jossain monta sukupolveakin samassa pihapiirissä ja kaikki auttavat toisiaan ja kaikista on seuraa toisilleen. Mielestäni täällä painotetaan liikaa itsenäisyyttä ja yksin pärjäämistä. Tässä maassa on niin paljon yksinäisiä, että pitäisin vain rikkautena sitä, että haluaa viettää aikaa perheensä kanssa. Kylläpä nuo vanhainkodit ja vuodeosastot ovat ihan liian täynnä yksinäisiä vanhuksia, joita kukaan ei käy vuosiin katsomassa. Minä ainakin olen kiitollinen siitä, että on läheiset välit perheeni kanssa. Vaikka se sitten jonkun ulkopuolisen silmissä näyttäisikin siltä, että olen riippuvainen vanhemmistani tai en ole aikuistunut.

Vierailija
39/42 |
21.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

No miten neuvoisit niitä appivanhempia?

Vierailija
40/42 |
21.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

AP, et välttämättä ole ihan kärryillä mitä on oikeasti tapahtuu ja miksi tapahtuu. Itse olen pohjoisesta ja omista pidetään huolta ja ulkopuolisille ei asioista valiteta. (kyllä - olet ulkopuolinen, papin aamenen ja lasten jälkeen sinusta tulee perhettä. Näin ainakin meillä)

Itse hain äidin helmoista vauhtia neljä kertaa ikävuosina 19-28, milloin muutama kuukausi milloin vuosi. Syyt vaihteli rahapulasta, masennuksen kautta päihdeongelmiin. Kerran olin pari viikkoa kadullakin ennenkuin kehtasin soittaa kotiin.

Se tunne kun tulet tyhjinkäsin omien väärien päätöstesi jälkeen kotiovelle ja isä ja äiti halaavat ja sanovat, että kotiin voi aina tulla on täyttä kultaa.

Jos ette omistanne pidä huolta niin kenestä sitten? Kaiken helvetin sanonko mitä tässä maassa hyysätään ja se on kuulemma oikein, mutta jos omaa verisukua ei tueta kun sitä tukea tarvitsevat niin on arvojärjestys aivan sekaisin.

No kuitenkin, minustakin tuli ihan ihminen ja perheellinen ja aion siirtää perhekeskeisen mallini lapsilleni.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi viisi kolme