Lue keskustelun säännöt.
"Lasten" aikuistuminen
20.07.2017 |
Kuinka tavallista on että perheen ns lapset jäävät roikkumaan sinne lapsuudenkotiin? Ihmettelen appivanhempia ja kälyjä. Toinen on jo naimisissa ja palaa tämän tästä aina vaan sinne lapsuudenkotiin sotkettuaan asiansa. Appivanhemmat elättävät ja huolehtivat. Toinen opiskelee ja menee jokaikinen viikonloppu "kotiin" ja viettää siellä myös kaikki lomat. Eivät kukaan näe tässä mitään outoa. Minusta tosi omituista touhua. Kuitenkin jo kaksvitosia ja yli. Toisella siis jo lapsikin.
Kommentit (42)
Minusta on paljon kamalampaa joka viikonloppu viedä omat lapsensa vanhemmilleen vedoten siihen, että tarvitsee parisuhdeaikaa. Miten se eroaa tuosta: molemmissa palataan lapsuudenkotiin. Sinun erimerkissäsi se on roikkumista, minun esimerkissäni lapsiperheelle tarpeellinen turvaverkko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten ne appivanhemmat rohakisevat tyttäriään itsenäistymiseen?
Eivät mitenkään. Heistä on ihan normaalia että se lapsi perheineen paukkaa heidän luokseen asumaan. Ja että se 26-vuotias opiskelija on siellä myös koko lailla aina. Kummallakaan ei oikein mitään ystäviä tms.
Anoppi melkeinpä ennemmin tyytyväinen, on itsekin jotenkin tosi epäitsenäinen ja roikkuu sekä lapsissaan että omissa vanhemmissaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minusta on paljon kamalampaa joka viikonloppu viedä omat lapsensa vanhemmilleen vedoten siihen, että tarvitsee parisuhdeaikaa. Miten se eroaa tuosta: molemmissa palataan lapsuudenkotiin. Sinun erimerkissäsi se on roikkumista, minun esimerkissäni lapsiperheelle tarpeellinen turvaverkko.
Käly siis palaa kokonaan perheineen sinne elätettäväksi. Appivanhemmat maksaa kaiken, myös niiden työltömien vanhempien menot. Aina vaan se elämä lapsuudenkodin ulkopuolella menee solmuun ja sitten llaan taas siellä appivanhempien peräkamarissa.
Toinen ei saa opintojaan loppuun, eikä töitä tms. Ja aina vaan majailee sitten hänkin siellä appivanhemmilla.
Ap
Minusta vanhempien velvollisuus on työntää sitä poikasta ulos pesästä. Mieluummin aktiivisesti niin päin kuin että avosylin ottaa aina vaan vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on paljon kamalampaa joka viikonloppu viedä omat lapsensa vanhemmilleen vedoten siihen, että tarvitsee parisuhdeaikaa. Miten se eroaa tuosta: molemmissa palataan lapsuudenkotiin. Sinun erimerkissäsi se on roikkumista, minun esimerkissäni lapsiperheelle tarpeellinen turvaverkko.
Käly siis palaa kokonaan perheineen sinne elätettäväksi. Appivanhemmat maksaa kaiken, myös niiden työltömien vanhempien menot. Aina vaan se elämä lapsuudenkodin ulkopuolella menee solmuun ja sitten llaan taas siellä appivanhempien peräkamarissa.
Toinen ei saa opintojaan loppuun, eikä töitä tms. Ja aina vaan majailee sitten hänkin siellä appivanhemmilla.
Ap
Niin? iso osa palstalaisista toimii suunnilleen samoin eli vaikka on oma koti, niin vanhempien oletetetaan maksavan remontit, matkat, kaikki minimielannon ylittävä ja lisäksi hoitavan lapsenlapsia koska tahansa. Kun elämä menee solmuun, viedään omat lapset mummolaan ja puolison kanssa selvitetään välejä - aika monella omat vanhemmat mahdollistavat perheellisten lastensa seksielämän. Minusta se on paljon sairaampaa kuin tuo esimerkkisi lapsiaan auttavista vanhemmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuakin on aina ihmetyttänyt tuo opiskelijoiden kotiin muutto kesäisin. Itse ainakin jäin opiskelupaikkakunnalle kesätöihin, koska en halunnut tyhjää maksaa vuokraa tai ettiä uutta asuntoa. Mutta melkeinpä kaikki opiskelutoverit 20-25v palaa lomille vanhempiensa kotiin. Ehkä heillä on kaikki kaverit siellä. Itse en enää kyllä haluaisi asua kotikotona, kun on tottunut omaan tupaan, omaan lupaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on paljon kamalampaa joka viikonloppu viedä omat lapsensa vanhemmilleen vedoten siihen, että tarvitsee parisuhdeaikaa. Miten se eroaa tuosta: molemmissa palataan lapsuudenkotiin. Sinun erimerkissäsi se on roikkumista, minun esimerkissäni lapsiperheelle tarpeellinen turvaverkko.
Käly siis palaa kokonaan perheineen sinne elätettäväksi. Appivanhemmat maksaa kaiken, myös niiden työltömien vanhempien menot. Aina vaan se elämä lapsuudenkodin ulkopuolella menee solmuun ja sitten llaan taas siellä appivanhempien peräkamarissa.
Toinen ei saa opintojaan loppuun, eikä töitä tms. Ja aina vaan majailee sitten hänkin siellä appivanhemmilla.
Ap
Niin? iso osa palstalaisista toimii suunnilleen samoin eli vaikka on oma koti, niin vanhempien oletetetaan maksavan remontit, matkat, kaikki minimielannon ylittävä ja lisäksi hoitavan lapsenlapsia koska tahansa. Kun elämä menee solmuun, viedään omat lapset mummolaan ja puolison kanssa selvitetään välejä - aika monella omat vanhemmat mahdollistavat perheellisten lastensa seksielämän. Minusta se on paljon sairaampaa kuin tuo esimerkkisi lapsiaan auttavista vanhemmista.
Millä tavoin? Nää siis paukkaa sinne lapsuudenkotiin ihan koko perhe epämääräiseksi ajaksi. Ei he ole mitenkään hädissään edes, tuntuu kuin olisi jotenkin ihan normaalia roikkua siellä.
On kai se sentään edes askelen aikuisempaa että edes yritetään itse setviä sitä omaa elämää omassa kodissa vaikka jonkun avullakin kuin pakata kimpsut ja kampsut ja viisivuotias ja muuttaa peräkamariin. Aina vaan uudestaan ja uudestaan. Käly on kuitenkin jo 25 ja miehensä 37. Lapsikin viisivuotias. Menee kohta kouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheitä on erilaisia. Omien vanhempien luona ei tulisi mieleenkään viettää aikaa enemmän kuin pakko, mutta mies käy lasten kanssa usein vanhemmillaan viettämässä viikonloppuja kun itse olen töissä. Sekä lapset, mieheni ja appivanhemmat nauttivat tuosta ajasta. Mies tykkää kun pääsee maalle tekemään hommia isänsä avuksi kun meillä on vain pieni rivaripiha. Lapset tykkää kun on tilaa juosta ja touhuta, naapurilla on lampaita joita lapset käyvät silittämässä ja ruokkimassa, leipovat mummun apuna jne. Ei se ole lapsissa tai vanhemmissa roikkumista.
En minä ainakaan lastani kodistani ukos heittäisi, jos tulisi elämässä hankala tilanne. Toki jos elämö on pelkkää alamäkeä (jatkuvasti eroja, potkuja töistä jne.) niin silloin pyrkisin auttamaan lasta ottamaan elämänsä paremmin hallintaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minuakin on aina ihmetyttänyt tuo opiskelijoiden kotiin muutto kesäisin. Itse ainakin jäin opiskelupaikkakunnalle kesätöihin, koska en halunnut tyhjää maksaa vuokraa tai ettiä uutta asuntoa. Mutta melkeinpä kaikki opiskelutoverit 20-25v palaa lomille vanhempiensa kotiin. Ehkä heillä on kaikki kaverit siellä. Itse en enää kyllä haluaisi asua kotikotona, kun on tottunut omaan tupaan, omaan lupaan.
Tällä kotiin palaavalla opiskelijalla ei ole kyllä yhtään kaveria missään. Könnää äitinsä kanssa, matkustelee äitinsä kanssa ja nyhjää siellä kotikotona. On 26-vuotias, mutta mitään lapsuudenkodin ulkopuolista elämää ei ole.
En tajua tällaista ja suoraan sanoen hirvittääkin, että onko ko perhe edes normaali, kun tätä avuttomuutta ei edes mitrnkään "hävetä" tms. Ja hän ei siis edes ole kesätöissä. Ei ole koskaan ollut, ei kouluaikana eikä opiskeluaikana.
Vierailija kirjoitti:
Perheitä on erilaisia. Omien vanhempien luona ei tulisi mieleenkään viettää aikaa enemmän kuin pakko, mutta mies käy lasten kanssa usein vanhemmillaan viettämässä viikonloppuja kun itse olen töissä. Sekä lapset, mieheni ja appivanhemmat nauttivat tuosta ajasta. Mies tykkää kun pääsee maalle tekemään hommia isänsä avuksi kun meillä on vain pieni rivaripiha. Lapset tykkää kun on tilaa juosta ja touhuta, naapurilla on lampaita joita lapset käyvät silittämässä ja ruokkimassa, leipovat mummun apuna jne. Ei se ole lapsissa tai vanhemmissa roikkumista.
Tuo on ihan eri asia kuin se että ne 30 vuotta löhestyvät ei saa millään aikaiseksi sitä omaa elämää ollenkaan. Se naimisissa oleva kälykin on jo minun aikanani tehnyt ties kuinka monta kotiinpaluuta ja on ollut sentään kuusi vuotta naimisissakin. Ei ole töissä, ei ole edelleenlään sitä omaa kotia, mies ei pysy työelämässä, lapsen hoitaa anoppi. Ja kyllä, elämä voi kolhia ja kerran tai jopa kaksi voi joutua turvautumaan tukiverkkoihin, mutta tää ei voi olla enää normaalia!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuakin on aina ihmetyttänyt tuo opiskelijoiden kotiin muutto kesäisin. Itse ainakin jäin opiskelupaikkakunnalle kesätöihin, koska en halunnut tyhjää maksaa vuokraa tai ettiä uutta asuntoa. Mutta melkeinpä kaikki opiskelutoverit 20-25v palaa lomille vanhempiensa kotiin. Ehkä heillä on kaikki kaverit siellä. Itse en enää kyllä haluaisi asua kotikotona, kun on tottunut omaan tupaan, omaan lupaan.
Tällä kotiin palaavalla opiskelijalla ei ole kyllä yhtään kaveria missään. Könnää äitinsä kanssa, matkustelee äitinsä kanssa ja nyhjää siellä kotikotona. On 26-vuotias, mutta mitään lapsuudenkodin ulkopuolista elämää ei ole.
En tajua tällaista ja suoraan sanoen hirvittääkin, että onko ko perhe edes normaali, kun tätä avuttomuutta ei edes mitrnkään "hävetä" tms. Ja hän ei siis edes ole kesätöissä. Ei ole koskaan ollut, ei kouluaikana eikä opiskeluaikana.
Mistä tiedät, etteivät häpeä?
Harva vanhempi kehtaisi sanoa, että oma lapsi hävettää niin perkeleesti, kun ei yhtään osoita itsenäistymisen merkkejä.
Ehkä vanhemmat tietävät, ettei lapsista ole itsenäistymään?
On tosi vaikeaa ajaa omaa lasta pois kotoa. Pitäisikö heidän kieltää lasta tulemasta luokseen? Tai sanoa, että päiväseltään voit käydä mutta älä yövy?
Entä jos vanhemmat oikeasti tykkäävät tavata lapsiaan ja haluavat matkustella heidän kanssaan? Pitäisikö vanhempien ikävästä huolimatta sanoa, että etsikää kaverinne muualta, me ollaan vain teidän biologiset vanhempanne, emme teidän ystäviänne, ja hasta la vista, baby?
Toki on ihmeellinen järjestely, jos omien lasten kanssa jatkuvasti "muutetaan" omien vanhempien kotiin asumaan.
Mutta tuon opiskelijan, 20-30 -vuotiaan olemisen vanhempiensa luona ymmärrän ihan täysin. Joillain on hyvät suhteet vanhempiinsa ja yhdessä vietetty aika on mukavaa kaikille osapuolille. En ymmärrä miksi tuon ikäisen pitäisi viettää viikonloput ja lomat omissa oloissaan, pahimmillaan yksin ja ikävissään, kun kotikotona viihtyy paremmin? Siksikö, että suomalaisessa yhteiskunnassa moni pitää sitä merkkinä itsenäistymättömyydestä? Oman perheen kanssa ajan viettäminen on väärin, "normaalit" lähtee kavereiden kanssa ryyppyreissuille viikonloppuisin?
Minusta on vain ja ainoastaan suuri onni, jos välit omiin vanhempiin ovat niin lämpimät, että kotona haluaa käydä joka viikonloppu. Ei se tarkoita suoraan sitä, että oman arjen hallinnassa olisi jotain vialla. Paljon surullisempaa on, jos välit vanhempiin ovat jäykät ja muodolliset ja kotona käynnit vähennetään minimiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuakin on aina ihmetyttänyt tuo opiskelijoiden kotiin muutto kesäisin. Itse ainakin jäin opiskelupaikkakunnalle kesätöihin, koska en halunnut tyhjää maksaa vuokraa tai ettiä uutta asuntoa. Mutta melkeinpä kaikki opiskelutoverit 20-25v palaa lomille vanhempiensa kotiin. Ehkä heillä on kaikki kaverit siellä. Itse en enää kyllä haluaisi asua kotikotona, kun on tottunut omaan tupaan, omaan lupaan.
Tällä kotiin palaavalla opiskelijalla ei ole kyllä yhtään kaveria missään. Könnää äitinsä kanssa, matkustelee äitinsä kanssa ja nyhjää siellä kotikotona. On 26-vuotias, mutta mitään lapsuudenkodin ulkopuolista elämää ei ole.
En tajua tällaista ja suoraan sanoen hirvittääkin, että onko ko perhe edes normaali, kun tätä avuttomuutta ei edes mitrnkään "hävetä" tms. Ja hän ei siis edes ole kesätöissä. Ei ole koskaan ollut, ei kouluaikana eikä opiskeluaikana.
Mistä tiedät, etteivät häpeä?
Harva vanhempi kehtaisi sanoa, että oma lapsi hävettää niin perkeleesti, kun ei yhtään osoita itsenäistymisen merkkejä.
Ehkä vanhemmat tietävät, ettei lapsista ole itsenäistymään?
On tosi vaikeaa ajaa omaa lasta pois kotoa. Pitäisikö heidän kieltää lasta tulemasta luokseen? Tai sanoa, että päiväseltään voit käydä mutta älä yövy?
Entä jos vanhemmat oikeasti tykkäävät tavata lapsiaan ja haluavat matkustella heidän kanssaan? Pitäisikö vanhempien ikävästä huolimatta sanoa, että etsikää kaverinne muualta, me ollaan vain teidän biologiset vanhempanne, emme teidän ystäviänne, ja hasta la vista, baby?
He käyttäytyvät kuin tää olisi ihan normaalia ja tavallista. En näe häpeän häivääkään siinä että se käly aina vaan onkin ilmestynyt taas sinne peräkamariin tai se 37-vuotias vävy on taas työtön.
Eikä siinä ole mitään outoa että joskus matkustellaan yhdessä jne mutta tää anopin ja kälyjen symbioosi ei kyllä ole normaali. He ei siis ikinä ole kenenkään muun kanssa missään, eikä heillä käy ketään. Anoppi on toooodella hankala ihminen, eikä hänellä ole mitään ystäviä tai edes tuttavia missään.
Oikeesti en halua mihinkään läheisriippuvaiseen sukuun kyllä itse. Mies on irtaantunut normaalisti, mutta tiedä mitä ihmeen malleja tuolla onkaan.
Ap, miksi sinua huolettaa kälyjesi ja appivanhempiesi tekemiset ja olemiset niin paljon? Koetko itse jääneesi omien vanhempiesi avusta, tuesta ja läheisyydestä paitsi, kun sinulla on ollut vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
Toki on ihmeellinen järjestely, jos omien lasten kanssa jatkuvasti "muutetaan" omien vanhempien kotiin asumaan.
Mutta tuon opiskelijan, 20-30 -vuotiaan olemisen vanhempiensa luona ymmärrän ihan täysin. Joillain on hyvät suhteet vanhempiinsa ja yhdessä vietetty aika on mukavaa kaikille osapuolille. En ymmärrä miksi tuon ikäisen pitäisi viettää viikonloput ja lomat omissa oloissaan, pahimmillaan yksin ja ikävissään, kun kotikotona viihtyy paremmin? Siksikö, että suomalaisessa yhteiskunnassa moni pitää sitä merkkinä itsenäistymättömyydestä? Oman perheen kanssa ajan viettäminen on väärin, "normaalit" lähtee kavereiden kanssa ryyppyreissuille viikonloppuisin?
Minusta on vain ja ainoastaan suuri onni, jos välit omiin vanhempiin ovat niin lämpimät, että kotona haluaa käydä joka viikonloppu. Ei se tarkoita suoraan sitä, että oman arjen hallinnassa olisi jotain vialla. Paljon surullisempaa on, jos välit vanhempiin ovat jäykät ja muodolliset ja kotona käynnit vähennetään minimiin.
Se opiskeleva on 26-vuotias. Käy häthätää siellä koulullaan, opinnot tuntuu junnaavan. Hän ei ole saanut ketään kavereita koululta, ei saa kesätöitä tai muita töitä ja siis häthätää poistuu sieltä lapsuudenkodista opiskellakseen viikolla. Suhtautuu pettymyksiin samalla tavoin kuin se toinenkin käly eli vähänkin jos maailma murjoo, rynnätään itkeä vollottaen sinne äidin helmoihin.
Se on ihan eri asia kuin läheiset välit vanhempiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuakin on aina ihmetyttänyt tuo opiskelijoiden kotiin muutto kesäisin. Itse ainakin jäin opiskelupaikkakunnalle kesätöihin, koska en halunnut tyhjää maksaa vuokraa tai ettiä uutta asuntoa. Mutta melkeinpä kaikki opiskelutoverit 20-25v palaa lomille vanhempiensa kotiin. Ehkä heillä on kaikki kaverit siellä. Itse en enää kyllä haluaisi asua kotikotona, kun on tottunut omaan tupaan, omaan lupaan.
Tällä kotiin palaavalla opiskelijalla ei ole kyllä yhtään kaveria missään. Könnää äitinsä kanssa, matkustelee äitinsä kanssa ja nyhjää siellä kotikotona. On 26-vuotias, mutta mitään lapsuudenkodin ulkopuolista elämää ei ole.
En tajua tällaista ja suoraan sanoen hirvittääkin, että onko ko perhe edes normaali, kun tätä avuttomuutta ei edes mitrnkään "hävetä" tms. Ja hän ei siis edes ole kesätöissä. Ei ole koskaan ollut, ei kouluaikana eikä opiskeluaikana.
Mistä tiedät, etteivät häpeä?
Harva vanhempi kehtaisi sanoa, että oma lapsi hävettää niin perkeleesti, kun ei yhtään osoita itsenäistymisen merkkejä.
Ehkä vanhemmat tietävät, ettei lapsista ole itsenäistymään?
On tosi vaikeaa ajaa omaa lasta pois kotoa. Pitäisikö heidän kieltää lasta tulemasta luokseen? Tai sanoa, että päiväseltään voit käydä mutta älä yövy?
Entä jos vanhemmat oikeasti tykkäävät tavata lapsiaan ja haluavat matkustella heidän kanssaan? Pitäisikö vanhempien ikävästä huolimatta sanoa, että etsikää kaverinne muualta, me ollaan vain teidän biologiset vanhempanne, emme teidän ystäviänne, ja hasta la vista, baby?
Ei varmaan noin suoraan mutta kyllä, voi sanoa. Kotiin voi aina mennä vanhempien luo mutta vanhemmilla on omakin elämä. Mäkin rakastan lapsiani yli kaiken mutta en kyllä haluaisi että 25 vuotias sälli pyörii meillä perheineen päivästä toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi sinua huolettaa kälyjesi ja appivanhempiesi tekemiset ja olemiset niin paljon? Koetko itse jääneesi omien vanhempiesi avusta, tuesta ja läheisyydestä paitsi, kun sinulla on ollut vaikeaa?
Pelkään että siellä suvussa on pinnan alla jotain mitä minulle ei kerrota. Mietin että jatkaako ollenkaan koko suhdetta jos suvun ihmissuhdemallit ovat liian sairaat. Tunnelma miehen lapsuudenkodissa on outo.
Ap
Vanhemman tehtävähän on nimenomaan tuottaa niitä pettymyksiä lapselle, jotta lapsi oppii luottamaan itseensä, ettei se ole maailmanloppu, vaikka tuleekin pettymyksiä. Ei saa ylisuojella.
Miten ne appivanhemmat rohakisevat tyttäriään itsenäistymiseen?