Lue keskustelun säännöt.
Onko kummi lahja-automaatti vai hengellinen kasvattaja?
20.07.2017 |
Ilta-Sanomien lukijat kertovat, kuinka kokevat kummiuden käsitteen muuttuneen viimeisten vuosikymmenien aikana. Valitettavasti monet kummit tuntevat olevansa lähinnä lahja-automaatteja, eivätkä esimerkiksi hengellisiä kasvattajia, kuten kristillisessä käsityksessä on alun perin määritelty. Tässä yksi esimerkki:
Lapsi soittaa vain pelikonsolin toivossa
”Olen kummi kahdelle nyt jo aikuiselle pojalle. Ymmärsin melko pian, että minut haluttiin kummiksi oletettujen hyvien tulojen perusteella. Toinen äideistä erosi lapsen isästä melko pian ja antoi heti ymmärtää, mitä kaikkea minun tulisi sponsoroida hänen muksulleen. Toinen poika rohkaistiin itse soittamaan minulle vain ja ainoastaan silloin, kun markkinoille olisi tulossa joku uusi malli pelikonsolista tai fillarista tms...
Pian oli pakko tehdä selväksi, etten ole sponsori, vaan kummi. Olen valmis tekemään ja tukemaan hengellistä ja henkistä kasvua ja rukoilemaan lasten puolesta. Pieniä synttäri- ja joululahjoja myös annan.
Maailman meno on käsittämättömän ahnetta ja röyhkeää nykyään. Yhtään ei hävetä ilmoitella tuhansien eurojen lahja- ja sponsorointivaatimuksista.”
Kommentit (7)
Lahja-automaatti. Tämä on täysi fakta Suomessa. Itse ole hyvin menestyvällä alalla ja kyllä on näitä sivukummitarjouksia sadellut. Tiedän täysin mistä syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä en edes ole kirkossa ja silti pyydettiin kummiksi, vaikka kahteen kertaan ensin muistutin asiasta. Eli kai olen sitten lahja-automaatti. Valitettavasti.
Minulla on yksi kummilapsi ja olen toki lahjan ostanut aina syntymäpäiville ja jouluna. Arvo 20-60€. Lahjatoiveet ei ole koskaan olleet mitään kalliita satojen eurojen juttuja.
Olen myös vienyt lapsen usein sirkukseen, pyöräretkelle, on ollut luonani yötä ja katsottu leffoja jne. Mitään hengellistä kasvatusta en ole hoitanut, vaikka se onkin kirkon näkemys kummin tehtävästä, mutta en minä eikä lapsen perhe ole uskossa. Voisi miettiä miksi lapsi on kastettu, mutta tavan vuoksi kai. Itse olen jo kirkosta eronnut. Voin toki lapsen kanssa puhua myös uskonnosta ja siihen liittyvistä pohdinnoista jos hän haluaa sellaisia myöhemmin kanssani miettiä.
Paljon on itsestä kiinni millainen kummi haluaa olla. Toki jos lapsen vanhemmat on typeriä ja odottaa tonnien pyörälahjoja niin vika on vanhemmissa.
Vastasit omaan kysymykseesi. Siitä välimaastosta löytää kukin itselleen sopivan tavan toimia kummina.
Me ei olla ikinä ajateltu kummeja minään lahja-automaatteina. Eikä kyllä varsinaisesti minään hengellisinä kasvattajinakaan. Ollaan keskituloisia tapakristittyjä.
Mitä me toivomme kummeista on, että meidän lapsilla ois heidän kanssaan mahdollisuus luoda ihmissuhteita erilaisiin aikuisiin ihmisiin. Toivottavasti voisivat heidän erilaisista tavoistaan tai arvoistaan ammentaa jotain itselleenkin.
On sääli, miten kummiuden kautta jotkut vanhemmat pyrkivät hyötymään taloudellisesti ystävistään tai sukulaisistaan. Ainakin meillä on ollut periaatteena, että pyritään itse kustantamaan lapsille se, mitä he tarvitsevat. Jos joku muu ostaa lisäksi jotain, tai antaa lahjoja, niin se on vain extraa. Ei niin, että lapsi mankuu pleikkaa ja aletaan miettimään, että ketä mummoa tai kummia se velvoitetaan ostamaan joululahjaksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minä en edes ole kirkossa ja silti pyydettiin kummiksi, vaikka kahteen kertaan ensin muistutin asiasta. Eli kai olen sitten lahja-automaatti. Valitettavasti.
Juu, ei kirkosta eroaminen ole enää nakkisuoja. Minua on pyydetty moneen kertaan kummiksi enkä ole kuulunut kirkkoon pian 20 vuoteen.
Meillä ei kummipojasta ole mitään kuulunut paitsi kerran vuodessa ennen hänen syntymäpäiviään (ja silloinkin käynyt vain Facebookissa painamassa "tykkää" nappia, joistain aiheista joista ei selvästi vielä ymmärrä). Äitinsä lähetti sitten synttärikutsun siitä aina viikkoa myöhemmin. 14-vuotiaana poika järjesti omat synttäribileet (ja samalla poisti minut FB-kavereistaan, hah). Joulu- tai synttärikorttia ei tullut minullepäin koskaan. Onneksi nyt oli konfirmaatio, joten ei tarvitse olla enää missään tekemisissä tämän jälkeen.