HS mielipide: Ei se lapsenteko vaikeaa ole, ennen vanhaan naisia vaan nauratti ku miehen kotilomien jälkeen olivat taas raskaana!
Kommentit (50)
Olen samaa mieltä siitä, että vauvoja saisi tulla suomeen enemmän, mutta muuten tuon kirjoittajan ajatukset oli täyttä kuraa.
Vierailija kirjoitti:
Sitä mieltä, että kirjoittaja on aivan kujalla ihan kaikesta.
Sama tuli mieleen. Kirjoittaja onj joko vl, tai todella maalainen ja asuu jollain pienellä paikkakunnalla jossain perähikiällä.
Ei kai se lastenteko(seksi) koskaan ole ollut vaikeaa? Lasten hoitaminen, kasvattaminen, kouluttaminen jne ovat sitten eri juttu.
Nyky-yhteiskunnassa raskaus ja synnytys on medikalisoitu ja patologisoitu. Ehkäisystä ja aborteista on tehty uusi normaali. Ketkä nykyisistä nuorista aikuisista pitävät huolta, kun sukupolvet sen kun pienenevät? Kuka hoitaa kotona, kuka sairaalassa, kuka maksaa eläkkeet ja hoitokulut? Onneksi on maahanmuuttajia.
Onneksi lapsettomaksi jääminenkään ei ole vaikeaa, naurattaa vain kun elämä on ihanaa ja mieleistä. En minä julistaisi koiran hankkimisen ihanuutta ihmisille, jotka eivät koiraa halua, joten en ymmärrä tuota lastenteon hehkutustakaan, etenkin kun vielä ihmiselämä kyseessä. Ihan oikeastiko joku haluaa, että ihmiset, jotka olisivat ennemmin lapsettomia, tekisivät lapsia vain velvollisuudesta ja että se homma toimisi kuin unelma, tosta noin vain?
Eikun ainiin, eihän se ole niin vakavaa.
Miten mä en usko, että sota-aikana kaikkia naisia olisi vain naurattanut uusi raskaus.
Voi kun se olisikin noin helppoa kuten tuossa kuvataan!
Että lapsia vain tulisi, ja vaikka aina miehen vierailun jälkeen tulisi niin naisia vain naurattaisi! Kukaan ei väsy eikä rasitu ja lapsista kasvaa ihania, omia yksilöitään!
Vaaleanpunaiset lasit vain kaikille silmille!
"Voidaan vain käydä töissä ja laittaa ruokaa."
Huoh. Siinä se suurimman osan lisääntymättömyyden syy taitaa juuri olla, kun ei ole niitä töitä joissa noin vaan käydään. Toi kirjoittaja on täysin pihalla tästä maailmasta.
Ajattelette aivan liikaa. Miettikää miten alkeellisissa oloissa 12-lapsisista perheistä on varttunut terveitä ja toimeentulevia aikuisia kautta Suomen historian. Paitsi ihan viime vuosien aikana, kun kaikesta halutaan tietää kaikki ja sitten ei enää uskalleta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi lapsettomaksi jääminenkään ei ole vaikeaa, naurattaa vain kun elämä on ihanaa ja mieleistä. En minä julistaisi koiran hankkimisen ihanuutta ihmisille, jotka eivät koiraa halua, joten en ymmärrä tuota lastenteon hehkutustakaan, etenkin kun vielä ihmiselämä kyseessä. Ihan oikeastiko joku haluaa, että ihmiset, jotka olisivat ennemmin lapsettomia, tekisivät lapsia vain velvollisuudesta ja että se homma toimisi kuin unelma, tosta noin vain?
Eikun ainiin, eihän se ole niin vakavaa.
Täysin samaa mieltä!
Ei kai kukaan hanki hevostakaan pihalleen jos ei sitä oikeasti halua, vai naurettaisiinko sillekin vain että "ai että, onpas hauskaa kun hevonen tuli taloon!"
Ja lasta ei voi oikeasti verrata hevoseen. Se nyt vain oli kuvaus siitä kuinka oudolta lapsen hankkiminen tuntuu sellaisesta, joka ei sitä halua.
Kirjoitus on niin lapsellinen ja typerä, että tuntuu aivan rautalangan vääntämiseltä edes alkaa puimaan asiaa, siis sitä mitä kaikkea kirjotuksessa on ohitettu.
Se on kivaa että (pienen) osan mielestä lapsenteko on helppoa ja naurettavan mukavaa, mutta valitettavasti näin ei kaikkien mielestä ole. Ja ongelmat vain kasvavat jos kaikkien on pakko hankkia lapsia, kuten ennen vanhaan on ollut. Varsinkin aikana ennen ehkäisyä. Unohdetaan vain ne sadat ja tuhannet jotka kärsivät toistuvista raskauksista ja ne lapset jotka jäivät orvoiksi tai eivät saaneet tarpeeksi tukea ja turvaa kotona kun äiti oli toistuvasti raskaana ja isä rintamalla.
Pahinta on että tämä sota-ajan kaava jatkuu edelleen Suomessa joissain yhteisöissä. Että lapsia vain tulee.
Varmasti niitäkin naisia asia vain naurattaa, kyllähän nämä Taivaslaulu ym. kirjat ovat varmasti ihan täyttä fiktiota.
Kyllä mä luulen, että silloin "ennen vanhaan" aika montaa naista enemmänkin itketti (mutta sitä ei tietenkään sopinut näyttää) ja olisivat jättäneet lapsiluvun pienemmäksi, jos vaan olisi ollut vaihtoehtoja.
No täytyy myöntää, että ei tämä lasten tulo ole niin vakavaa ollut. Ehkäisyä meillä ei ole ollut pitkään aikaan ja vauva saanut tulla jos on tullakseen. Kyllä nauratti taas kun huomasin olevani raskaana miehen kesälomien jälkeen. Kaikille se ei edelleenkään ole maailmanloppu, vaan ihan tervetullut ihana asia.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelette aivan liikaa. Miettikää miten alkeellisissa oloissa 12-lapsisista perheistä on varttunut terveitä ja toimeentulevia aikuisia kautta Suomen historian. Paitsi ihan viime vuosien aikana, kun kaikesta halutaan tietää kaikki ja sitten ei enää uskalleta mitään.
Itse asiassa tiedän paljon perheitä joissa on ollut yli kymmenen lasta. Omien isovanhempien aikaisia suurperheitä ja sitten ihan nykyaikaisia. Ja ei se monessa perheessä nyt ihan niin helppoa ole ollut. Poikkeuksia toki on, mutta kyllä se rakkauden puute, kiire, omillaan pärjääminen ja puhumattomuus vaikeista asioista tahtoo yhdistää näitä isoja perheitä.
Itse en koskaan olisi halunnut syntyä isoon perheeseen! Sisarukset on mukavia mutta kohtuu kaikessa. Varsinkin kun on ihan henkilökohtaisesti kokenut kuinka vaille sitä henkistä pääomaa näissä isoissa perheissä saatetaan jäädä, niin olen todella onnellinen että olen kasvanut pienemmässä perheessä.
Elämästä ei saa tehdä liian vaikeaa, mutta tuo kirjoutuksen mukainen liika yksinkertaistaminen ja oikominen aiheuttaa vielä enemmän ongelmia! Voin vain kuvitella että tuollaisessa perheessä jos jollekin lapsesta tai aikuisesta tulee ongelmia, niin ne lakaistaan maton alle ja keskitytään vain siihen naureskeluun. Ja tehdään uusi lapsi niin saadaan iloa taloon.
Lapsettomat ihmiset on vanhoina aivan hukassa. Kaikki jotka tiedän on yksinäisiä, kaupungin heikkenevien kotipalvelujen varassa, ja kateellisia niille joilla lapset käy kotona pitämässä asioista huolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelette aivan liikaa. Miettikää miten alkeellisissa oloissa 12-lapsisista perheistä on varttunut terveitä ja toimeentulevia aikuisia kautta Suomen historian. Paitsi ihan viime vuosien aikana, kun kaikesta halutaan tietää kaikki ja sitten ei enää uskalleta mitään.
Itse asiassa tiedän paljon perheitä joissa on ollut yli kymmenen lasta. Omien isovanhempien aikaisia suurperheitä ja sitten ihan nykyaikaisia. Ja ei se monessa perheessä nyt ihan niin helppoa ole ollut. Poikkeuksia toki on, mutta kyllä se rakkauden puute, kiire, omillaan pärjääminen ja puhumattomuus vaikeista asioista tahtoo yhdistää näitä isoja perheitä.
Itse en koskaan olisi halunnut syntyä isoon perheeseen! Sisarukset on mukavia mutta kohtuu kaikessa. Varsinkin kun on ihan henkilökohtaisesti kokenut kuinka vaille sitä henkistä pääomaa näissä isoissa perheissä saatetaan jäädä, niin olen todella onnellinen että olen kasvanut pienemmässä perheessä.
Elämästä ei saa tehdä liian vaikeaa, mutta tuo kirjoutuksen mukainen liika yksinkertaistaminen ja oikominen aiheuttaa vielä enemmän ongelmia! Voin vain kuvitella että tuollaisessa perheessä jos jollekin lapsesta tai aikuisesta tulee ongelmia, niin ne lakaistaan maton alle ja keskitytään vain siihen naureskeluun. Ja tehdään uusi lapsi niin saadaan iloa taloon.
Tjaa.. Kuka oikoo? Sota- aikoja on turha sotkea nykyaikaan, ne toivat omat ongelmansa. Kun pappani kuoli sodassa, jäi mummulle lapset, yksi oli tulossa, isäni, kun mies kaatui. Taisi olla aika iloinen asia surun keskellä.
Ja tuntuu että kapasiteetit riittää jos on riittääkseen ( nykyään), moni sanoo kärsivänsä ainokaisestaan hirveästi.
T. Onnellinen suurperhe
Enpä tosiaan usko, että naisia "vaan nauratti" kun helmoissa saattoi pyöriä jo monta lasta ennestään ja taas uusi tulollaan, eikä tiennyt tuleeko mies seuraavalla kerralla kotiin pää kainalossa ja suolet sylissä. Ja siinä sitten pitäisi yksin kasvattaa lapset oloissa, jotka eivät välttämättä olleet helpot vaikka olisi ollut mieskin apuna.
Onpa kerrankin niin pätevästi otsikoitu, että ei tarvinnut koko juttua edes lukea.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat ihmiset on vanhoina aivan hukassa. Kaikki jotka tiedän on yksinäisiä, kaupungin heikkenevien kotipalvelujen varassa, ja kateellisia niille joilla lapset käy kotona pitämässä asioista huolta.
Olen aika varma, että jos me lapsia haluamattomat nyt hankkisimme kuitenkin jälkikasvua vain velvollisuudentunnosta, niin ei silti olisi sen enempää turvaa vanhana ja vieraita vanhainkodissa...
Varmasti on oman mummoni perhettäkin vain naurattanut kun äiti kuoli sota-aikana keskenmenon komplikaatioihin kun kunnollista sairaanhoitoa ei ollut. Ja varmasti nauratti niitä 7 lasta jotka jäivät ilman äitiä ja naapureiden hoidettavaksi kun isä oli rintamalla.
En tiedä millainen maailmankatsomus/-tietämys kirjoittajalla on, muttei ainakaan minkäänlaista oikeaa tietämystä tai omakohtaista kokemusta mitä se sota-aika on oikeasti ollut!
Sitä mieltä, että kirjoittaja on aivan kujalla ihan kaikesta.