Äitini tuli käymään, kun olin muuttanut parikymppisenä kotona ja haukkui minua

Vierailija kirjoitti:

Olet toivoton! Joka toinen päivä etsit lapsuudestasi tai nuoruudestasi jonkun hetken, jolloin äitisi mielestäsi loukkasi sinua. Teet pienistä asioista suuria, etkä näe niistä kuin toisen puolen.

Omille lapsillesi raivostuit, kun he olivat tuoneet muutaman kiven sisälle ja pitivät leikissään niitä kissoina. Menit vielä niin pitkälle, että uhkasit jättää heidät, jos kiviä ei viedä pois.

Ei "mielestäni" vaan hän loukkasi! Ja jos et näe siinä mitään väärää, niin mitä väärää oli päättää, millä leluilla sisätiloissa leikitään?

Vierailija kirjoitti:

Olet toivoton! Joka toinen päivä etsit lapsuudestasi tai nuoruudestasi jonkun hetken, jolloin äitisi mielestäsi loukkasi sinua. Teet pienistä asioista suuria, etkä näe niistä kuin toisen puolen.

Omille lapsillesi raivostuit, kun he olivat tuoneet muutaman kiven sisälle ja pitivät leikissään niitä kissoina. Menit vielä niin pitkälle, että uhkasit jättää heidät, jos kiviä ei viedä pois.

Ja mitä puolta en näe? Äitini? Sitähän minä tässä juuri kysynkin, että miksi hän kohteli minua noin hirveällä tavalla, että iloisuuden ja tuen antamisen sijaan nitisti ja mitätöi!!?? Näen siinä pelkkää phuutta, mitä siinä voisi nähdä muuta? Väsymys ei ole mikään muu, jos sillä selitetään sitä pahuutta. Tapakasvatuskaan ei kelpaa, koska sillä pahoitettiin mun mieli, eikä saavutettu yhtään mitään, paitsi sitä pahaa!!! Niin mikä on se ihmeellinen seikka, jota en näe???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet toivoton! Joka toinen päivä etsit lapsuudestasi tai nuoruudestasi jonkun hetken, jolloin äitisi mielestäsi loukkasi sinua. Teet pienistä asioista suuria, etkä näe niistä kuin toisen puolen.

Omille lapsillesi raivostuit, kun he olivat tuoneet muutaman kiven sisälle ja pitivät leikissään niitä kissoina. Menit vielä niin pitkälle, että uhkasit jättää heidät, jos kiviä ei viedä pois.

Ei "mielestäni" vaan hän loukkasi! Ja jos et näe siinä mitään väärää, niin mitä väärää oli päättää, millä leluilla sisätiloissa leikitään?

Jos äitisi olisi toiminut kuten sinä toimit, niin taatusti muistelisit asiaa täällä uudestaan ja uudestaan.

Me äidit olemme ihmisiä. Ihmisinä teemme paljon virheitä. Monesti sanomme vääriä.asioita väärin emmekä.tajua, miten ne lapsiamme loukkaavat.

Pyydän anteeksi omasta ja kaikkien äitien puolesta! Me kaikki teemme virheitä, niin äidit, isät kuin lapsetkin, se on vain inhimillistä, mutta anteeksi voi pyytää sitäkin, mitä ei tahallaan tehnyt, mutta mikä toista loukkasi.

Kaikkein läheisin ihmissuhde on aina kaikkein vaikein, puolin ja toisin.

Aina sillä väsymyksellä ti äidin lapsuusosoilla selitetään sitä phuutta, että siksi hän sai olla pha sinulle! No, hyvä on, minä saan oll sitten lapsuusolojen ja väsymyksen takia ihan samanlainen mun lapsille! Sitäpaitsi mun mies sanoi, että verrattuna minuun ja mun äitiini minä teen paljon vähemmän vahinkoa lapsilleni, kuin äitini teki minulle. Minusta se on arvokkaampaa, kuin se, kuinka paljon teen hyvää.

Ei kannata tehdä samoin kuin oma äiti.

Meillä mies käyttäytyy joskus samoin kuin äitinsä - haukkuu ja haukkuu. Sanon sille suoraan, että teet kuin äitisi.

Olet kierteessä - älä tee samoin kuin äitisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet toivoton! Joka toinen päivä etsit lapsuudestasi tai nuoruudestasi jonkun hetken, jolloin äitisi mielestäsi loukkasi sinua. Teet pienistä asioista suuria, etkä näe niistä kuin toisen puolen.

Omille lapsillesi raivostuit, kun he olivat tuoneet muutaman kiven sisälle ja pitivät leikissään niitä kissoina. Menit vielä niin pitkälle, että uhkasit jättää heidät, jos kiviä ei viedä pois.

Ei "mielestäni" vaan hän loukkasi! Ja jos et näe siinä mitään väärää, niin mitä väärää oli päättää, millä leluilla sisätiloissa leikitään?

Jos äitisi olisi toiminut kuten sinä toimit, niin taatusti muistelisit asiaa täällä uudestaan ja uudestaan.

Minähän muistelen? Eli hän siis toimi niin, tässä ei ole epäselvää, mutta miksi se on äidilleni hyvä, ja minulle paha? Minä en sitäpaitsi ollut luvannut lapsille kiviä sisälle. Siksi se tuskin oli heistä kovin suuri vääryys, kun minä käskin ne kivet ulos.

Minä vain koitin saada ne kivet luvanneen miehen käskemään ne ulos, koska se olisi ollut reiluinta minua kohtaan, mutta koska se vellihousu ei saanut sitä itsestään ulos, niin snoin miehelle (tosin lpsetkin sen kuulivat, mikä oli virhe), että lähden hotelliin, jos noi kivet ei lähde ulos. Koska en kestänyt sitä, ettei mies piittaa mitään siitä, mitä mä sanon.

Ei ollut sinun vika, jos olit masentunut.

Synninpäästö myönnetty. Ego Te Absolvo!

Asiasta toiseen: varaa aika lääkärille tai mielenterveyshoitajalle, koska ei ole hyvä, että suret mokomaa vielä neljännesvuosisata myöhemmin. Ne auttavat sinut painolastistasi irti ja olosi helpottuu. Itsekin tein näin.

Miksi jauhat vanhoja juttuja? Ei niitä saa tekemättömäksi. Ja kohdallasi ei edes tapahtunut mitään oikeasti pahaa, kun kerran fyysistä väkivaltaa ei käytetty.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata tehdä samoin kuin oma äiti.

Meillä mies käyttäytyy joskus samoin kuin äitinsä - haukkuu ja haukkuu. Sanon sille suoraan, että teet kuin äitisi.

Olet kierteessä - älä tee samoin kuin äitisi.

Millä miehesi äiti oikeuttaa sen haukkumisensa? Tiedätkö?

Jotkut äidit ovat TODELLA rasittavia, siitä ei pääse  mihinkään.

Samoin jotkut lapset.

Jos on masentunut ihminen, niin silloin on varmasti aika herkillä arvosteluille, se tulee toki ymmärtää. Moni masentunut näkee kaiken negatiivisessa valossa johtuen siitä että hällä on siipi maassa ja paljon mietittävää.

Paras pysäy poissa jos on pakko arvostella, antaa toisen elää omaa elämäänsä niin kuin tykkää. Ei tarvitse pahoittaa suotta toisen mieltä . 

Tommosta tuli mieleen tuosta ap:n aloituksesta. Toivon että hän (ap) toipuu pikkuhiljaa masiksestaan ja että hänen äitinsäkin oppii pitämään päänsä kiinni aina välillä.  Että alkaisivat tykkäämään taas toisistaan, askel kerrallaan. Edes kaukaa jos ei lähellä toimi.

Miksi muistelet noin vanhaa juttua ?

Vierailija kirjoitti:

Miksi jauhat vanhoja juttuja? Ei niitä saa tekemättömäksi. Ja kohdallasi ei edes tapahtunut mitään oikeasti pahaa, kun kerran fyysistä väkivaltaa ei käytetty.

Henkinen väkivalta on pahempaa! Luuletko ettei fyysinen haava olisi parntunut jo? Ja jos olisi katkaistu käsi tai jalka ja siitä olisi tullut pysyvä vamma, niin vamman kanssa olisi jo oppinut elämään, eri asia siinäkin olisi henkinen puoli, jos olisi katkeruutta tms.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet toivoton! Joka toinen päivä etsit lapsuudestasi tai nuoruudestasi jonkun hetken, jolloin äitisi mielestäsi loukkasi sinua. Teet pienistä asioista suuria, etkä näe niistä kuin toisen puolen.

Omille lapsillesi raivostuit, kun he olivat tuoneet muutaman kiven sisälle ja pitivät leikissään niitä kissoina. Menit vielä niin pitkälle, että uhkasit jättää heidät, jos kiviä ei viedä pois.

Ei "mielestäni" vaan hän loukkasi! Ja jos et näe siinä mitään väärää, niin mitä väärää oli päättää, millä leluilla sisätiloissa leikitään?

Jos äitisi olisi toiminut kuten sinä toimit, niin taatusti muistelisit asiaa täällä uudestaan ja uudestaan.

Minähän muistelen? Eli hän siis toimi niin, tässä ei ole epäselvää, mutta miksi se on äidilleni hyvä, ja minulle paha? Minä en sitäpaitsi ollut luvannut lapsille kiviä sisälle. Siksi se tuskin oli heistä kovin suuri vääryys, kun minä käskin ne kivet ulos.

Minä vain koitin saada ne kivet luvanneen miehen käskemään ne ulos, koska se olisi ollut reiluinta minua kohtaan, mutta koska se vellihousu ei saanut sitä itsestään ulos, niin snoin miehelle (tosin lpsetkin sen kuulivat, mikä oli virhe), että lähden hotelliin, jos noi kivet ei lähde ulos. Koska en kestänyt sitä, ettei mies piittaa mitään siitä, mitä mä sanon.

Sinä teet tietoisesti väärin. Pahaa lapsillesi. Sinä valitset olla paha

Äitisi ei tehnyt mitään erikoista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet toivoton! Joka toinen päivä etsit lapsuudestasi tai nuoruudestasi jonkun hetken, jolloin äitisi mielestäsi loukkasi sinua. Teet pienistä asioista suuria, etkä näe niistä kuin toisen puolen.

Omille lapsillesi raivostuit, kun he olivat tuoneet muutaman kiven sisälle ja pitivät leikissään niitä kissoina. Menit vielä niin pitkälle, että uhkasit jättää heidät, jos kiviä ei viedä pois.

Ja mitä puolta en näe? Äitini? Sitähän minä tässä juuri kysynkin, että miksi hän kohteli minua noin hirveällä tavalla, että iloisuuden ja tuen antamisen sijaan nitisti ja mitätöi!!?? Näen siinä pelkkää phuutta, mitä siinä voisi nähdä muuta? Väsymys ei ole mikään muu, jos sillä selitetään sitä pahuutta. Tapakasvatuskaan ei kelpaa, koska sillä pahoitettiin mun mieli, eikä saavutettu yhtään mitään, paitsi sitä pahaa!!! Niin mikä on se ihmeellinen seikka, jota en näe???

Se ihmeellinen seikka on ylisukupolvinen trauma. Virheitään toistaa, ellei niitä ja niiden syytä tunnista. Pahan ketju katkeaa psykoterapialla. Taustalla voi myös olla persoonallisuushäiriö tai psyykkinen sairaus. Äitisi aikoina niistä ei puhuttu, niitä ei tunnistettu ja hoito oli puoskarointia.

Vain itseään voi muuttaa ja kehotankin sinua omaksi parhaaksesi (ja rakkaidesi parhaaksi) hakeutumaan hoitoon. Mihin aivot ovat oppineet haitallisen toimintamallin (loukkausten vatvomisen), siitä aivot voivat myös oppia pois. En halua loukata, vaan jokaisella meistä näitä ongelmia on. Minullakin. Kehityskykyinen menee ja hakee niihin apua, kehittymätön narsisti ei.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut sinun vika, jos olit masentunut.

Synninpäästö myönnetty. Ego Te Absolvo!

Asiasta toiseen: varaa aika lääkärille tai mielenterveyshoitajalle, koska ei ole hyvä, että suret mokomaa vielä neljännesvuosisata myöhemmin. Ne auttavat sinut painolastistasi irti ja olosi helpottuu. Itsekin tein näin.

Olen terapiassa, mutta mitättömyyden tunteita on vaikea parantaa. Siis prosessi on vielä kesken. En kaipaa mitään leikittyä "uskoa" siitä, etten ole mitätön, yksi katse joltain ihmiseltä, joka muistuttaa äitini väitteitä siitä, että kaikki ovat minusta samaa pahaa mieltä kuin hän, ja se "usko" oli sitten siinä. Mun täytyy tietää, enkä tiedä, että miten niin en ole mitätön.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet toivoton! Joka toinen päivä etsit lapsuudestasi tai nuoruudestasi jonkun hetken, jolloin äitisi mielestäsi loukkasi sinua. Teet pienistä asioista suuria, etkä näe niistä kuin toisen puolen.

Omille lapsillesi raivostuit, kun he olivat tuoneet muutaman kiven sisälle ja pitivät leikissään niitä kissoina. Menit vielä niin pitkälle, että uhkasit jättää heidät, jos kiviä ei viedä pois.

Ei "mielestäni" vaan hän loukkasi! Ja jos et näe siinä mitään väärää, niin mitä väärää oli päättää, millä leluilla sisätiloissa leikitään?

Jos äitisi olisi toiminut kuten sinä toimit, niin taatusti muistelisit asiaa täällä uudestaan ja uudestaan.

Minähän muistelen? Eli hän siis toimi niin, tässä ei ole epäselvää, mutta miksi se on äidilleni hyvä, ja minulle paha? Minä en sitäpaitsi ollut luvannut lapsille kiviä sisälle. Siksi se tuskin oli heistä kovin suuri vääryys, kun minä käskin ne kivet ulos.

Minä vain koitin saada ne kivet luvanneen miehen käskemään ne ulos, koska se olisi ollut reiluinta minua kohtaan, mutta koska se vellihousu ei saanut sitä itsestään ulos, niin snoin miehelle (tosin lpsetkin sen kuulivat, mikä oli virhe), että lähden hotelliin, jos noi kivet ei lähde ulos. Koska en kestänyt sitä, ettei mies piittaa mitään siitä, mitä mä sanon.

Sinä teet tietoisesti väärin. Pahaa lapsillesi. Sinä valitset olla paha

Äitisi ei tehnyt mitään erikoista

Minä en halunnut lapsille opettaa, että mies, joka ei kunnioita vaimonsa mielipiteitä on hyvä ja oikeudenmukainen isä. Ehkä tein sen virheen, että he olivat liian nuoria miettimään sitä, mutta missään tapauksessa en halua heitä määräilevän miehen tossun alle.

ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi jauhat vanhoja juttuja? Ei niitä saa tekemättömäksi. Ja kohdallasi ei edes tapahtunut mitään oikeasti pahaa, kun kerran fyysistä väkivaltaa ei käytetty.

Aika idioottimainen väite! Henkinen väkivalta voi olla pahempaa kuin ruumiillinen, koska siitä jää pysyvät jäljet tunne-elämään. Toki jos ei ole aivoja (kuten sinulla), niin eihän voi ymmärtää henkistä tuskaa ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet toivoton! Joka toinen päivä etsit lapsuudestasi tai nuoruudestasi jonkun hetken, jolloin äitisi mielestäsi loukkasi sinua. Teet pienistä asioista suuria, etkä näe niistä kuin toisen puolen.

Omille lapsillesi raivostuit, kun he olivat tuoneet muutaman kiven sisälle ja pitivät leikissään niitä kissoina. Menit vielä niin pitkälle, että uhkasit jättää heidät, jos kiviä ei viedä pois.

Ja mitä puolta en näe? Äitini? Sitähän minä tässä juuri kysynkin, että miksi hän kohteli minua noin hirveällä tavalla, että iloisuuden ja tuen antamisen sijaan nitisti ja mitätöi!!?? Näen siinä pelkkää phuutta, mitä siinä voisi nähdä muuta? Väsymys ei ole mikään muu, jos sillä selitetään sitä pahuutta. Tapakasvatuskaan ei kelpaa, koska sillä pahoitettiin mun mieli, eikä saavutettu yhtään mitään, paitsi sitä pahaa!!! Niin mikä on se ihmeellinen seikka, jota en näe???

Se ihmeellinen seikka on ylisukupolvinen trauma. Virheitään toistaa, ellei niitä ja niiden syytä tunnista. Pahan ketju katkeaa psykoterapialla. Taustalla voi myös olla persoonallisuushäiriö tai psyykkinen sairaus. Äitisi aikoina niistä ei puhuttu, niitä ei tunnistettu ja hoito oli puoskarointia.

Vain itseään voi muuttaa ja kehotankin sinua omaksi parhaaksesi (ja rakkaidesi parhaaksi) hakeutumaan hoitoon. Mihin aivot ovat oppineet haitallisen toimintamallin (loukkausten vatvomisen), siitä aivot voivat myös oppia pois. En halua loukata, vaan jokaisella meistä näitä ongelmia on. Minullakin. Kehityskykyinen menee ja hakee niihin apua, kehittymätön narsisti ei.

Minä olen hakenut koko elämäni apua ollakseni onnellinen. Terapioista vain ei ne terpeutit ymmärrä itsensä täysin mitättömäksi tuntevan nuoren ihmisen ongelmaa, jos tämä peittelee tunnettaan mitättömyydestä, ettei tuomittaisi. Ne on niin paskoja ne terapeutit. Ellei ne tunne narsismia. Silloin ne näkee ja ne haistaa, että tuon käytös on tätä. Ja pystyy auttamaan. Potilaan ei tarvitse itse osata ratkoa ongelmaansa syytä, mihin hän sitä terapiaa silloin tarttiskaan? Mutta liian harva terapeutti ymmärtää narsismia riittävästi.

ap

Mä en niin kuin ymmärrä, että kun on terapia, sitä niin kuin ajattelisi, että se on nimenomaan ratkomaan piilossa olevia ongelmia!!!! Siksihän ne on ongelmia, ettei niistä voi selvitä itse, koska ne ovat piilossa. Niin sitten ilmeisesti kaiken, mitä osan terapeuteista kanssa pystyy käsittelemään pitäisi sen parantujan itse tietää!!! Voi helvatan kuustoista, miten säälittävää ajattelua. Nyt sorrun itsekin haukkumaan, mutta pistää niin vihksi, että sitten puhutaan, että terapia auttaa!!! Joo, ei se auta, kun kysymys on siitä, että ongelmat ovt piilossa JA SEN TERPIAN JA TERAPEUTIN pitäisi saada ne esille, että niissä voidaan auttaa kun ne käsitellään!!!!!!! Luulisi tämän olevan kaikille selvää, niin ei. Täälläkin syytellään terapiassa kävijöitä siitä, että "sinä teet sen työn, ei terapeutti". Ehhh....? Ei ole kysymys siitä.