Lue keskustelun säännöt.
Ystävyys kuralla-oma vika?
Lenita
18.07.2017 |
Olin, omasta mielestä, läheinen ystävä työkaverini kanssa. Hän auttoi minut yli yhden surullisen ajanjakson elämässäni, mistä olen hänelle edelleen kiitollinen. Mutta kaikki muuttui, kun vanhempainvapaalla ollut työkaveri palasi töihin. Ystäväni on siis tuntenut hänet kauemmin kuin minut. Mutta minä lensin kaaressa roskiin. Näin minä asian koen. Hänellä varmasti eri näkemys asiasta. Olen kipuillut ja surrut tätä kaiken aikaan, 5 vuotta siis.
Olemme samassa tiimissä, istun vähän erillään, mutta olemme FB-kavereita. Tai siis olimme. Sillä poistin hänet kavereista eilen. Joo, tosi lapsellista, halpamaista jne. Käymme kahviautomaatilla yhdessä hänen ja tuon vanhempainvapaalla aikanaan olleen työkaverin kanssa , ehkä kerran päivässä ja silloin puhutaan jos puhutaan ellei hän näpelöi kännykkäänsä, jotain ylimalkaista ja hauskaa tosin. En muista koska hän olisi kysynyt esim. "Mitäs teet viikonloppuna" tai "Miten viikonloppu meni" tai mitään ylipäätään koskien elämääni. FB:ssä kävi peukuttamassa päivityksiäni ehkä kerran kuukaudessa, mutta missasi mun synttärit ja pari muuta mulle tärkeää elämän tapahtumaa. Kuulostaa tosi laimealta, tunnustan, mutta silti minua sattui ja siksi kävin poistamassa hänet kavereista. Minä en kerää kavereita FB:ssä, pidän kavereissa sellaiset henkilöt, jotka osittavat jonkin sortin kiinnostusta elämääni ja vice versa. Kirjoitan päivityksiini juuri sellaisia asioita, mitkä itsestä kulloinkin tuntuu siltä, että haluan ne jakaa, en stilisoi sanomisiani ja samaa toivon kavereiltani, en halua mitään feikki -juttuja siitä kuinka kaikki on kaunista ja ihanaa ja kulmakarvat mintissä!
Ystäväni on sellainen ihminen, joka ei kestä, jos hänestä ei kaikki pidä, olen mielessäni kutsunut häntä "Amerikkalaiseksi ystäväksi" tyyliin "Let´'s do lunch some day", joka ei tarkoita yhtään mitään. Minä taas en kestä sitä, jos joku minusta pitää, onnistun senkin aina torpedoimaan. ja ollaan aikuisia kaikki, siis ei kakskymppisiä. Antakaahan palautetta/ kysymyksiä.
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
luota omiin tunteisiisi. Jos loukkaannuit tähän työkaveriin niin sinulla on oikeus olla loukkaantunut. Älä epäile itseäsi ja kokemustasi, sinulla on oikeus tunne-elämään ja että tunteitasi arvostetaan. Eri asia tietty on jos et nyt löydä sydänystäviä, niin kai tuo nainen jonain työkaverina menee, mutta ei se sinusta muuten välitä. itsellä ollu vähän samanlainen tilanne, oli vaikeaa ja yksi hieman mua vanhempi ystävä oli kullanarvoinen silloin nuorena. Mutta nyt olen nähnyt ikäviä piirteitä hänessä, enkä voi lakaista omia hylkäämisn tunteitani maton alle.
Jostain ne tunteet kumpuavat, joistain rajoista jotka ovat universaaleja, joita odotamme muilta itseämme kohtaan, ja joita itse kunnioitamme. Hän ei siusta piittaa minkään vertaa, mtta oli varmaan hyvä tuki silloin. Kaipa tuo työkaverina menee.
Tee siitä hänen toisesta ystävästä uusi paras kaverisi ja katso miten menee.
Kiitos kommentistasi :). Kun tosiaan samassa tiimissä työskennellään, niin asialliset välit tulee säilyttää. En kyllä ajatellut mitenkään sotkea tähän tuota toista tiiimiläistä. Jotenkin nyt hain oikeutusta siihen
,että saan olla loukkaantunut. Mutta toisaalta, minään olen ja surullinen ;(.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kannattaa huomioida että asiat voi näyttää toisiltaan toisen näkökulmasta. Taustalla voi olla loukkaantumista tms., kun itsehän olet sokea omille toimillesi. Niin kauan kuin mennään oletusten tasolla eikä puhuta ääneen, ongelmat tuskin selviävät. Sinällään kavereista poistaminen on inhimillinen reaktio loukkaantumiseen. Tästä nyt ei selviä miten olet itse käyttäytynyt häntä kohtaan. Kakkosen vastaus on aika huono. Ystäviä ei niin vain tehdä, ainakaan hyviä. Ystävästä kannattaa pitää kiinni jos hänessä on hyviä puolia.
Vierailija kirjoitti:
Se kannattaa huomioida että asiat voi näyttää toisiltaan toisen näkökulmasta. Taustalla voi olla loukkaantumista tms., kun itsehän olet sokea omille toimillesi. Niin kauan kuin mennään oletusten tasolla eikä puhuta ääneen, ongelmat tuskin selviävät. Sinällään kavereista poistaminen on inhimillinen reaktio loukkaantumiseen. Tästä nyt ei selviä miten olet itse käyttäytynyt häntä kohtaan. Kakkosen vastaus on aika huono. Ystäviä ei niin vain tehdä, ainakaan hyviä. Ystävästä kannattaa pitää kiinni jos hänessä on hyviä puolia.
Kiitos sinullekin kommentistasi ja totta puhut! I Itse olen juurikin sellainen, joka haluaisi puhua asiat selviksi, mutta ystäväni ei ole samanlainen. Siksi minä olen tässä viisi vuotta kipuillut. Ongelma on varmaan juuri siinä, että en osaa jättää tätä taakseni, kun haluaisin puhua asiat selviksi. Mutta yksinään se ei onnistu. No, pitää vaan olla kuin ko.asia ei koski ollenkaan, vaikka oikeesti sattuu niin helvetisti.
Mistä tiedät ettei ystäväsi halua puhua asiat selviksi? Tilanne näyttää hänen vinkkelistä todennäköisesti ihan eriltä, esim että sinä et halua olla ystävä tai sinä toimit loukkaavasti. Jos joku tuottaa kipua, se on jokatapauksessa merkki että pitää puhua.
Vierailija kirjoitti:
Se kannattaa huomioida että asiat voi näyttää toisiltaan toisen näkökulmasta. Taustalla voi olla loukkaantumista tms., kun itsehän olet sokea omille toimillesi. Niin kauan kuin mennään oletusten tasolla eikä puhuta ääneen, ongelmat tuskin selviävät. Sinällään kavereista poistaminen on inhimillinen reaktio loukkaantumiseen. Tästä nyt ei selviä miten olet itse käyttäytynyt häntä kohtaan. Kakkosen vastaus on aika huono. Ystäviä ei niin vain tehdä, ainakaan hyviä. Ystävästä kannattaa pitää kiinni jos hänessä on hyviä puolia.
no mutta eipä tuo mikään ystävä ole. Joten mitän kiinnipidettävää ei edes ole. Pitää kiinni mistä? Ei edes viikonlopun kuulumisista kysy?
Tuo nainen näki sinut varmaan jonain hyväntekeväisyyskohteena, mutta ei varsinaisena ystävänä. Et saa tästä ikinä oikeaa läheistä ystävää, en minäkään saanut .Nyt en ole kuullut 9 kk mitään muuta kuin yhden hätäisen tekstarin tältä vastaavanlaiselta ystävältä. itse pidin hänestä paljon, mutta ilmeisesti hän ei minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kannattaa huomioida että asiat voi näyttää toisiltaan toisen näkökulmasta. Taustalla voi olla loukkaantumista tms., kun itsehän olet sokea omille toimillesi. Niin kauan kuin mennään oletusten tasolla eikä puhuta ääneen, ongelmat tuskin selviävät. Sinällään kavereista poistaminen on inhimillinen reaktio loukkaantumiseen. Tästä nyt ei selviä miten olet itse käyttäytynyt häntä kohtaan. Kakkosen vastaus on aika huono. Ystäviä ei niin vain tehdä, ainakaan hyviä. Ystävästä kannattaa pitää kiinni jos hänessä on hyviä puolia.
no mutta eipä tuo mikään ystävä ole. Joten mitän kiinnipidettävää ei edes ole. Pitää kiinni mistä? Ei edes viikonlopun kuulumisista kysy?
Tuo nainen näki sinut varmaan jonain hyväntekeväisyyskohteena, mutta ei varsinaisena ystävänä. Et saa tästä ikinä oikeaa läheistä ystävää, en minäkään saanut .Nyt en ole kuullut 9 kk mitään muuta kuin yhden hätäisen tekstarin tältä vastaavanlaiselta ystävältä. itse pidin hänestä paljon, mutta ilmeisesti hän ei minusta.
Miksi ei kysy? Me emme tiedä mitä ap:n ja ystävän välillä on tapahtunut ja miten ap:n ystävä kokee ap:n. Ehkä hän on loukkaantunut ap:lle jostain ja ei halua teeskennellä ystävää /olla kiinnostunut ap:sta. Ihmiset tuppaa näkemään vain oman version tarinasta niin kauan kun ei puhuta.
Kiitos kaikille kommenteista <3! En ole todellakaan mikään pyhimys ja kaikki teistä olette oikeassa omalla tavallanne. Tuo oli aivan totta, että "miten ap:n ystävä kokee ap:n", kun en tiedä minäkään!
No FB-ystävyys on poistettu ja hän ei tule siitä mitään kysymään.
En muista kuka, mutta joku on sanonut, että kun menee itseensä, on syytä olla korviaan myöten aseistautunut!
Kiitos kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa siltä, että teillä on erilainen käsitys ystävyydestä. Sinä olet odottanut jonkinlaista täyttä omistautumista sinulle. Ymmärsinkö oikein, että olet mustasukkainen työkaveristasi, joka onkin läheinen myös jonkun toisen työkaverin kanssa? Olet myös odottanut fb-tykkäyksiä ja onnitteluja, jotka useimmille aikuisille ovat varmaan aika turhia. Itse en onnittele ketään fb:ssä syntymäpäivinä, koska niitä onnitteluita saisi postata melkein joka päivä. Mun mielestä aikuiselle riittää, jos läheisimmät perheenjäsenet muistaa, eri asia pyöreät vuodet, jos hoksaa sellaisen olevan kyseessä.
Mulla on työkaveri, joka poisti mut fb:stä, koska ystävystyin työpaikalla parin muun ihmisen kanssa. Se oli helpotus, sillä koin hänen omistushalunsa jo aika ahdistavana. Hän nakkeli niskoja, jos vietin taukoja muiden kanssa ja mökötti, jos en ollut aina hänen kanssaan. Mutta kun itse ajattelen, että työpaikalla en omistaudu ja ripustaudu kenenkään. Olen siellä töissä. Ystävyys hoituu työpaikan ulkopuolella. Enkä aikuisiällä jaksa mitään intensiivisiä kaverisuhteita, joissa ei ole tilaa muille ihmisille, se ei silti tarkoita ettenkö voi olla ystävä. Tämä mun ahdistava työkaveri on syyttänyt mua, että olen näitä ihmisiä, jotka haluavat olla kaikkien kaveri, koska töissä olen tekemisissä ja hyvissä väleissä kaikkien kanssa. Hän ei millään ymmärrä, ettei kyse ole kaveruudesta vaan siitä, että töissä teen töitä kaikkien kanssa ja haluan mieluummin olla väleissä kuin käyttää aikaani eri kuppikuntien välissä säätämiseen.
Kertomasi perusteella vaikutat takertuvalta ja ahdistavalta ihmiseltä. Myös lapselliselta. Keskity töissä töihin äläkä mustasukkaile työkavereista kuin joku teini.
Töissähän ollaan kaikkien kanssa. On lapsellista ja työilmapiiriä rikkovaa lukittautua tietyn tyypin seuraan koko ajan tai vetäytyä omaan loossiin samalla pikku porukalla. Kaikki toiminta mikä tähtää me vastaan te muut toimintaan vaikuttaa koko lafkan työhyvinvointiin. On itsekästä mennä töihin hoitaan kaverisuhteita, ne hoidetaan vapaa-ajalla. Töissä ollaan töissä. Työkaverit on työkavereita. Ymmärrän ystävääsi että hän haluaa olla töissä tasapuolisesti muidenkin kanssa, sinun kanssa sitten vapaa-ajalla. Ystävyyssuhteita ei pitäisi tuoda näkyvästi työpaikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap, unohda 2 ylläolevaa , 9 ja 10 kommentit. He ovat ihmisiä joilla ei ole ikinä ollut oikeita merkityksellisiä läheisiä ystävyyssuhteita, joten eivät voi käsittää mistä edes puhumme.
Ap sanoo että he olivat LÄHEISIÄ ystäviä, EI työkavereita. Mutta sitten hänet lempattiin säälittä, eikä edes kuulumisia kysytä.
Ei tässä muuta voi kuin todeta että tuo ystäväsi täytyy unohtaa ja jättää omaan arvoonsa.
Psykologit on sanoneet ettei ihminen vaali kuin ainoastaan 3-5 läheistä ystävyyssuhdetta, muuhun ei ihminen kykene. Siis kaikki sadat facebook kaverit on vaan keräilytavaroita. Kukaan ei voi olla oikeasti läheinen ystävä yli 5:lle ihmiselle, koska aika ei vaan riitä enempään. Ja tämän lisäksi siis tulevat muut läheise, mies, lapset, vanhemmat, sisarukset, naapurit. ym.
Hänen ystäväkiintiöön vaan ei ehkä mahdu enempää ihmisiä. Ikävä tyyppi, oli ensin ,sitten ei, nuo on harmittavia henkilöitä. Mulla oli sama. loppu tulee olemaan surkea, niin kuin meillä, ei mitän yhteyttä enää, ellen minä ota. Ja sitä en enää tee.
Niin tai ehkä parilla vastaajalla on useampia merkityksellisiä ystävyyssuhteita, koska eivät takerru yhteen ihmiseen. Se on totta, että toisilla odotukset esimerkiksi aikuisiän ystävyyssuhteilta ovat erilaiset kuin toisilla. Epäilen, että ap on odottanut tältä työkaveriltaan 110% huomiota ja verivalaystävyyttä. Työkaverilla puolestaan on ollut erilainen käsitys ystävyydestä, jossa hän ehkä odottaa vapautta olla myös useamman ihmisen ystävä, yhden ainoan sijaan. Totta, että parempi teiden erkaneminen, kun käsitykset aikuisystävyydestä ja normaalista työpaikkakäytöksestä eroavat. Minusta ap perustaa liikaa käsityksiään ystävyydestä facebookin tykkäyksille ja kommentoinneille. Oikeasti niistä ei voi päätellä mitään. Mä en tykkäile läheskään kaikista läheistenkään ystävien päivityksistä, koska facebook ei ole minulle kovinkaan tärkeä enkä seuraile siellä ihmisten elämäntapahtumia, jos nyt ei satu etusivulla ekana olemaan. Ihan vaan koska minun elämä on somen ulkopuolella. En myöskään ymmärrä miksi pitäisi työpaikalla kysellä kuulumisia päivittäin, edes ystävältä. Eri asia, jos pidemmän tauon jälkeen nähdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä komppaan vastauksia 9 ja 10. Jos olet viisi vuotta asiaa hautonut, etkä pääse yli siitä, ja vahtaat työkaverisi sosiaalisia suhteita työpaikalla, niin sun pitäisi muuttaa omaa suhtautumistasi.
Itselläni on vähän samantapainen tilanne töissä, työkaveri haluaisi olla tekemisissä myös vapaa-ajalla, viestittelee viikonloppuisin ja lomilla. Me ollaan tiiviisti tekemisissä töissä, mulle riittäisi se. Palaudun töistä paremmin, kun saan taukoa myös työkavereista, vaikka heistä paljon pidänkin.
Olen työkaveria tukenut vaikeassa elämäntilanteessa, hän on siitä kiittänyt monta kertaa, nyt kun tilanne on onnellisesti ohi. Se että olin tukena ja keskusteluapuna ei kuitenkaan tarkoita, että haluaisin olla tekisissä vapaa-ajalla. Jos emme jossain vaiheessa ole enää samalla työpaikalla niin tilanne muuttuu, silloin näen häntä mielellään vapaalla. Nyt en jaksa, jos me kahdeksan tuntia 5x viikossa pyöritään samoissa ympyröissä. Vaistoan kuitenkin, että työkaveri on minusta mustasukkainen ja ärsyyntyy siitä, että olen hyvää pataa niin monien kanssa. Tilanne ahdistaa minua ja huomaan ärsyyntyväni työkaveristani yhä useammin.
Joku ehdotti, että "tekisit siitä vapaalta palanneesta parhaan ystäväsi" tai jotain muuta pimeää. Miten sellainen tapahtuisikaan ja onneksi sinä ap sanoitkin heti, ettet sellaiseen ryhtyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika isolla osalla työssäkäyvistä ihmisistä on perheet, harratuksia ja muuta sosiaalista elämää. Työkavereita nähdään töissä ja joissakin työpaikan illanistujaisissa ym., mutta ajatus työpaikan "paras kaveri" on ehkä isolle osalle vieras. Mä en ainakaan jakele työkavereita johonkin paremmuuslokeroihin, kaikkien kanssa on tultava toimeen. Ala elää (viiden vuoden jälkeen!!!) omaa elämää, hommaa harrastuksia, tutustut uusiin ihmisiin niitten kautta, ja jätä se työkaverisi rauhaan.
Ahdistavan kuuloinen tuo yksi vastaaja.Ei ihmetytä yhtään että sinun ystävä on etääntynyt sinusta. Kuulostat aggressiiviselle ja vaativalle, ei aikuinen ihminen halua vankilaan. Se että sinulla voi olla vain pari, kolme ystävää ei tarkoita ettei muillakaan voi olla enempää. Monella on hyviäkin ystäviä monia. Parisuhde on sitoutumista, ystävyys ei sisällä vaatimuksia.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistavan kuuloinen tuo yksi vastaaja.Ei ihmetytä yhtään että sinun ystävä on etääntynyt sinusta. Kuulostat aggressiiviselle ja vaativalle, ei aikuinen ihminen halua vankilaan. Se että sinulla voi olla vain pari, kolme ystävää ei tarkoita ettei muillakaan voi olla enempää. Monella on hyviäkin ystäviä monia. Parisuhde on sitoutumista, ystävyys ei sisällä vaatimuksia.
Samaa mieltä.. Lisäksi tämä vastaajaa oikein yllyttää AP:tä jatkamaan noissa tunteissa vellomista, vaikka niitä on nyt vellottu viisi vuotta tuloksetta. Ilmeisesti samanlainen takertuja, vaati siltä yhdeltä ihmissuhteelta kohtuuttomia, toisen pitäisi sitoutua häneen ja vain häneen 100 % tai ei ole todellinen ystävä. Sitten kun tämä toinen väsyy ja ottaa etäisyyttä, niin näitä sitten vuosikausia haudotaan, kun elämässä ei ole mitään muutakaan, eikä oteta vastuuta siitä, että siihen mitään tulisikaan. Ihan omalla aktiivisuudella me muutkin ollaan esim. aloitettu uusia harrastuksia ja saatu sieltä uusi kaveriporukka. Te roikutte työkaverissa, joka käy siis TÖISSÄ, ei leikkimässä teidän kanssa "olethan ikuisesti minun paras kaveri" leikkejä.
AP katosi, kun lakkasi saamasta noita sinulla on oikeus noihin tunteisiin ja ystäväsi ei ymmärrä tosi ystävyyttä -kommenteja. Lue AP ajatuksella nämä eriävät mielipiteet, saatat ymmärtää, miksi toinen on etääntynyt sinusta ja osaat jatkossa toimia eri tavalla. Ei ole myöskään häpeä käydä puhumassa ammatti ihmiselle noista tunteista. Viisi vuotta on pitkä aika niitä yksin pyöritellä.
Kiitos kaikille vastauksista, osalla arviot meni kyllä ihan mettään, mutta arvostan niitäkin! Eikä ollut, tarkoitus kadota mihinkään, tuli vaan joku Windows päivitys, joka varasi koneen piiiitkäksi aikaa.
Mutta siis kiitokset teille, armoton raati, tätä juuri kaipasin. Elämä jatkuu ja se on lyhyt!
Hyvää kesää kaikille!
toivóttaa ap
luota omiin tunteisiisi. Jos loukkaannuit tähän työkaveriin niin sinulla on oikeus olla loukkaantunut. Älä epäile itseäsi ja kokemustasi, sinulla on oikeus tunne-elämään ja että tunteitasi arvostetaan. Eri asia tietty on jos et nyt löydä sydänystäviä, niin kai tuo nainen jonain työkaverina menee, mutta ei se sinusta muuten välitä. itsellä ollu vähän samanlainen tilanne, oli vaikeaa ja yksi hieman mua vanhempi ystävä oli kullanarvoinen silloin nuorena. Mutta nyt olen nähnyt ikäviä piirteitä hänessä, enkä voi lakaista omia hylkäämisn tunteitani maton alle.
Jostain ne tunteet kumpuavat, joistain rajoista jotka ovat universaaleja, joita odotamme muilta itseämme kohtaan, ja joita itse kunnioitamme. Hän ei siusta piittaa minkään vertaa, mtta oli varmaan hyvä tuki silloin. Kaipa tuo työkaverina menee.
Tee siitä hänen toisesta ystävästä uusi paras kaverisi ja katso miten menee.