Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä miksi samanikäisten lasten pitäisi tulla heti toimeen keskenään.
18.07.2017 |
Minä en vaan ymmärrä, miksi samanikäisten (tai joskus jopa viiden ikävuoden heitto) lasten pitäisi automaattisesti heti tulla toimeen keskenään, vaikka eivät tuntisi toisiaan kunnolla. Eilenkin kaverini oli kylässä. Tyttäreni on 10-vuotias ja kaverillani on 8-vuotias poika. Kaverini laittoi poikansa tyttäreni huoneeseen ja tuli itse kahville. Hetken päästä menimme katsomaan lapsia. Tyttäreni luki kirjaa, ja poika tutki tavaroita. Kaverini sätti, että kuinkas ette nyt yhtään tulleetkaan toimeen ja lähti poikansa kanssa kotiin. Tyttäreni sanoi ettei pitänyt pojasta.
Ei kai kukaan ole heti ylin ystävä, toimeen pitää tulla iän perusteella ei tarvi olla kaveri, eihän?
Kommentit (9)
Täysin samaa mieltä kanssasi. Eiväthän kaikki aikuisetkaan ole ylimpiä ystäviä vaikka kuinka yrittäisivät tulla toimeen hampaat irveessä. Miksi lapset olisivat eri juttu? He ovat pieniä ihmisiä joilla on omat mielipiteet, tunteet, temperamentit ja mielenkiinnonkohteet.
En tule oikein juttuun tyttäreni parhaan ystävän äidin kanssa (ei riitoja, mutta ei vaan mitään yhteistä) ja minun tyttäreni ei saa leikkiä aikaiseksi parhaan ystäväni pojan kanssa. Niin se vaan menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon huomannut saman sukujuhlissa. Mun oletetaan pitävän 16-vuotiaista ja tulevan niiden kanssa hyvin toimeen, koska olen itsekin nuori. Kaikkein raivostuttavinta on, että mut laitetaan lapsille tarkoitettuun pöytään, vaikka olen 22-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Oon huomannut saman sukujuhlissa. Mun oletetaan pitävän 16-vuotiaista ja tulevan niiden kanssa hyvin toimeen, koska olen itsekin nuori. Kaikkein raivostuttavinta on, että mut laitetaan lapsille tarkoitettuun pöytään, vaikka olen 22-vuotias.
Tämä on niin totta. Joka helkkarin juhlassa "Hei Anne sulle on paikka tuolla pöydässä. Voisit pitää vähän järjestystä ja kun nuo niin susta tykkää." Jumankauta, pitääkö mun kirjoittaa maisteriksi ennen kuin saan ylennyksen aikuisten pöytään? Olen 21, sain just kandin ulos ja olen töissä ja kuvitellaan, että mua kiinnostaa vahtia niitä keskenään kisuavia ala-astelaisia ja paria teiniä.
Joo, siis äiti rupesi molempia lapsia sättimään sanoin: Mites ei nyt leikit suju, melkein saman ikäsiähän olette ym. höpöhöpöö. Tyttäreni sanoi ettei oikein pitänyt pojasta koska tämä koski kaikkeen, mutta antoi pojalle pari vanhaa lelua joilla sai touhuta. Poika suostui ja molemmat olivat suht tyytyväisiä. Pojan äiti vain sätti lapsia ja syytti vielä tytärtäni "leikin ulkopuolelle jättämisestä". Sanoin selkeästi että molemmathan olivat ihan tyytyväisiä. "Mutta kun ei leikit sujunu". Kaverini on aina ollut mukava, mutta tässä asiassa jäin ihmettelemään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon huomannut saman sukujuhlissa. Mun oletetaan pitävän 16-vuotiaista ja tulevan niiden kanssa hyvin toimeen, koska olen itsekin nuori. Kaikkein raivostuttavinta on, että mut laitetaan lapsille tarkoitettuun pöytään, vaikka olen 22-vuotias.
Tämä on niin totta. Joka helkkarin juhlassa "Hei Anne sulle on paikka tuolla pöydässä. Voisit pitää vähän järjestystä ja kun nuo niin susta tykkää." Jumankauta, pitääkö mun kirjoittaa maisteriksi ennen kuin saan ylennyksen aikuisten pöytään? Olen 21, sain just kandin ulos ja olen töissä ja kuvitellaan, että mua kiinnostaa vahtia niitä keskenään kisuavia ala-astelaisia ja paria teiniä.
Ei, sun pitää hankkia mies ja/tai lapsia. Näin ainakin meillä. On ironista, että toinen mun ikäinen (jolla oli lapsi ja mies) saattoi istua aikuisten pöydässä ilman pelkoa siitä, että joutuisi lapsenvahdiksi tai pöytään, jossa lapset/teinit mellastavat. En tiedä, miten saisin muut näkemään mut täysivaltaisena aikuisena. Tuntuu tosi lohduttomalta, kun mulle esimerkiksi esitellään joku enon isän lapsipuolen 17-vuotias Janne-Petteri-Putte tai Jannica-Jutta-Janna ja kerrotaan meidän tulevan taatusti toimeen, ollaanhan me nuoria ja eikä mullakaan niin pitkä aika ole lukiosta.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien kaveri pitää olla.
Ei todellakaan pidä olla kaikkien kaveri!
Toimeen pitää yrittää tulla (eli pitää sietää toista samassa tilassa ilman riitaa, niinhän aikuistenkin pitää esim töissä.) mutta ei ole pakko olla kaveri. Ei aikuistenkaan ole pakko olla kenenkään kaveri jos ei halua, miksi siis lastenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omille lapsilleni olen opettanut, että kaikista ei tarvitse tykätä, mutta kaikkien kanssa on tultava toimeen. Esimerkiksi koulussa on pystyttävä työskentelemään kaikkien kanssa ja vierailujen ajan kaikkien kanssa pitää pystyä juttelemaan ja pitämään seuraa. Poikkeustapauksena väkivaltaa ja nimittelyä harrastavat lapset.
Olen siis eri mieltä kuin ap. Leikkiä ei tietenkään tarvitse yhdessä jos millään ei vain mene yksiin, mutta voi toiselle seuraa pitää.
No ei tosiaankaan tarvi. Tai siis pitää yrittää tulla toimeen, mutta ei ole mikään pakko alkaa kaveriksi. Ja minusta 10-vuotias tyttö ja 8-vuotias poika ovat kyllä kehitykseltään aika eritasoisia ja kiinnostuksen kohteet usein ihan erilaisia. Ihan ok tuo oli. Olivat ihan sovussa samassa huoneessa ja touhusivat omiaan. Mistä se äiti nyt sai kohtauksen?