Mitkä ovat lapsettoman elämän ja lapsiperhe-elämän huonot puolet? Tehdään vertailu

Lapsettomassa elämässä ei ole mitään huonoja puolia, jos ei lapsia halua. Vertaa vaikka kirahvittoman elämään, uskonnottomaan elämään tai karavaanarittomaan elämään.

Sen sijaan lapsiperhe-elämässä on aina myös paljon huonoja puolia, vaikka kuinka tykkäisi olla vanhempi.

Vertailu on siis aina vähän epäsuhtainen.

En keksi lapsettomasta elämästä huonoja puolia.

T:äiti

Lapsettomassa elämässä voi yksinäisyys olla huonona puolena, jos ei ole kovin sosiaalinen luonne. Muuta ei tule mieleen, ellei jollekin ole itseisarvona oman elämänsä jatkuminen lapsissaan.

En halua lapsia, mutta huonoja puolia on se, että ainakin jotkut saa hirveästi iloa ja sisältöä elämään lasten kautta. Eli olisihan se kiva että on joku tuollainen juttu minkä tekeminen on suht helppoa periaatteesa, joka muuttaisi elämän jatkuvaksi onnellisuuden aallokoksi, en vain kokisi itse lapsiperheen elämää samoin. Lapset ja lapsenlapset voisi ehkä myös olla ainoa elämänsisältö joskus 80- 100- vuotiaana, mutta toisaalta sitten kun on siinä pisteessä että elämänsisältö tulee vain muiden ihmisten kautta niin monet on jo valmiita kuolemaan oli lapsia tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomassa elämässä voi yksinäisyys olla huonona puolena, jos ei ole kovin sosiaalinen luonne. Muuta ei tule mieleen, ellei jollekin ole itseisarvona oman elämänsä jatkuminen lapsissaan.

Lapsettomat EIVÄT OLE sen yksinäisempiä kun vanhemmatkaan, tutkitusti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomassa elämässä voi yksinäisyys olla huonona puolena, jos ei ole kovin sosiaalinen luonne. Muuta ei tule mieleen, ellei jollekin ole itseisarvona oman elämänsä jatkuminen lapsissaan.

Lapsettomat EIVÄT OLE sen yksinäisempiä kun vanhemmatkaan, tutkitusti.

Epäsosiaaliset harvoin kaipaavat sosiaalisuutta. Itse ainakaan en.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomassa elämässä voi yksinäisyys olla huonona puolena, jos ei ole kovin sosiaalinen luonne. Muuta ei tule mieleen, ellei jollekin ole itseisarvona oman elämänsä jatkuminen lapsissaan.

Lapsettomat EIVÄT OLE sen yksinäisempiä kun vanhemmatkaan, tutkitusti.

Epäsosiaaliset harvoin kaipaavat sosiaalisuutta. Itse ainakaan en.

Sosiaalisuus ja yksinäisyys ovat aivan eri akseleiden ilmiöitä. Myös hyvin sosiaalset ihmiset voivat kokea yksinäisyyttä, ja jotkut erakkoluonteet eivät koskaan.

Minulla on lapsia ja lastenlapsia, joiden kanssa on tiivis ja säännöllinen yhteydenpito. Minulla on myös paljon lapsettomia ystäviä, jotka valittavat, ettei heillä ole yhteyttä tähän maailmaan kuin ikäistensä kautta. Minusta se on suuri puute, kun joutuu ajamaan silmälaput silmien sivuilla. Nämä on juuri niitä palstamme "naapurin kakarat on kurittomia" kirjoittajia, joilla vanne kiristää päätä.

Lapsettoman elämän suurin puute mielestäni on se, ettei välttämättä ole tiivistä linkkiä nuorten maailmaan. Voi toki olla, jos on tiiviisti yhteydessä sukulaislapsiin jne. Mutta jos ei ole, voi tippua jossain mielessä kärryiltä. Lasten kautta on myös usein laajemmin tekemisissä erilaisten ja eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvien ihmisten kanssa, kun lasten kavereita ei voi täysin itse valita. Tämä avartaa omaa maailmankatsomusta. Lapsettoman elämän toinen huono puoli on, että toisinaan vapaus voi olla myös puuduttavaa: voi tulla merkityksetön olo, jos kukaan ei tarvitse minua.

Lapset taas tarvitsevat usein liiaksikin, ja huonoimpana puolena näkisin vapauden puutteen. Etenkin pikkulapsiaikana sitä toivoisi välillä vaan saavansa olla rauhassa, ettei kukaan tarvitse mitään eikä pyydä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettoman elämän suurin puute mielestäni on se, ettei välttämättä ole tiivistä linkkiä nuorten maailmaan. Voi toki olla, jos on tiiviisti yhteydessä sukulaislapsiin jne. Mutta jos ei ole, voi tippua jossain mielessä kärryiltä. Lasten kautta on myös usein laajemmin tekemisissä erilaisten ja eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvien ihmisten kanssa, kun lasten kavereita ei voi täysin itse valita. Tämä avartaa omaa maailmankatsomusta. Lapsettoman elämän toinen huono puoli on, että toisinaan vapaus voi olla myös puuduttavaa: voi tulla merkityksetön olo, jos kukaan ei tarvitse minua.

Lapset taas tarvitsevat usein liiaksikin, ja huonoimpana puolena näkisin vapauden puutteen. Etenkin pikkulapsiaikana sitä toivoisi välillä vaan saavansa olla rauhassa, ettei kukaan tarvitse mitään eikä pyydä mitään.

Minusta on vain helpottavaa, ettei kukaan tarvitse minua. Tarvitsevuus on rasittavaa.

Opettajan ammatti vastaa hyvin tuohon tarpeeseen olla nuorten kanssa tekemisissä. Vapaa-ajalla en enää jaksaisikaan.

Ei jäisi aikaa harrastaa ja ottaa rennosti. Tykkään vapaasta ja boheemista elämäntyylistä. Siihen ei sovi kakaroista huolehtiminen.

Äideistä tulee liian perhekeskeisiä, kaveripiirit jäävät. Sitten kun lapset lentää pesästään niin kyllä sitten ruikutetaan entisten kavereiden perään, mutta turhaan. Äiti tuntee sitten olevansa yksin.

Kannattiko?

Ei.

Perheettömän koti on siisti. Lapsiperheen koti aina kaaoksessa.

Lapsiperheissä tehdään ruokaa lapsen ehdoilla tyyliin nakit ja muusi...

Ei kiitos.

Ottakaa koira, ette menetä omaa elämää.

Äiti ja isä joutuu pelkäämään jatkuvasti lasten puolesta...kiusaamista, huonoa koulumenestystä, työttömyyttä.

Ehkä olen ilonpilaaja, mutta mielestäni tällaista vertailua on ihan järjetöntä tehdä.

Yksinäisyys voi konkretisoitua silloin, kun on vanha eikä ole lapsia eikä lastenlapsia, ja mahdollinen puolisokin on ehkä kuollut. En sano että aikuisten lasten olemassaolo poistaisi automaattisesti yksinäisyyden tunteen, mutta jos välit on kunnossa ja asuvat kohtuumatkan päässä eivätkä ole liian itsekkäitä, niin tulevat katsomaan välillä. Jos lapsettomalla ei juuri ystäviä tai sukulaiskontakteja, kuka silloin tulee tervehtimään?

Ja sanotaanhan niin että lastenlapset ovat elämän jälkiruoka. :)

Mutta perheellisen elämän huonot puolet on mielestäni tullut jo mainittua aiemmin. Lisäksi lapset voivat tuoda kasvaessaan ennakoimattomia murheen aiheita, mitkä voivat liittyä esim. kasvuun ja kehitykseen, kouluun, kavereihin, jne. Eli Lastensa takia joutuu itkemään kerran jos toisenkin.

Lapseton:

Edullista

Rauhallista jos haluaa

Saa nukkua miten haluaa

Saa ostaa mitä haluaa

Saa lomailla miten haluaa

Jää paljon vapaa-aikaa

Voi töissäkin keskittyä kun ei koko ajan puhelin piippaa

Ei ole kiire tarhan pihalle klo 16

Voi valita itse harrastukset

Ei tarvitse mennä kurailmalla ulos

Saa katsoa tvstä ja elokuvista mitä haluaa

Voi asua sellaisessa asunnossa kuin haluaa

Voi juoda alkoholia päivittäin jos haluaa

Voi ajaa polkupyörää ilman kypärää

Voi kävellä punaisia päin

Voi pitää tyttöjen tai poikien iltoja koska vain

Ym

Ym

Ym

Lapselliset:

Kun lapset ovat 40+ ja hyvissä töissä voi saada kivoja synttärilahjoja, sitä ennen tuskin

Vierailija kirjoitti:

Lapseton:

Edullista

Rauhallista jos haluaa

Saa nukkua miten haluaa

Saa ostaa mitä haluaa

Saa lomailla miten haluaa

Jää paljon vapaa-aikaa

Voi töissäkin keskittyä kun ei koko ajan puhelin piippaa

Ei ole kiire tarhan pihalle klo 16

Voi valita itse harrastukset

Ei tarvitse mennä kurailmalla ulos

Saa katsoa tvstä ja elokuvista mitä haluaa

Voi asua sellaisessa asunnossa kuin haluaa

Voi juoda alkoholia päivittäin jos haluaa

Voi ajaa polkupyörää ilman kypärää

Voi kävellä punaisia päin

Voi pitää tyttöjen tai poikien iltoja koska vain

Ym

Ym

Ym

Lapselliset:

Kun lapset ovat 40+ ja hyvissä töissä voi saada kivoja synttärilahjoja, sitä ennen tuskin

Lapsettomuus lisää itsekkyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyys voi konkretisoitua silloin, kun on vanha eikä ole lapsia eikä lastenlapsia, ja mahdollinen puolisokin on ehkä kuollut. En sano että aikuisten lasten olemassaolo poistaisi automaattisesti yksinäisyyden tunteen, mutta jos välit on kunnossa ja asuvat kohtuumatkan päässä eivätkä ole liian itsekkäitä, niin tulevat katsomaan välillä. Jos lapsettomalla ei juuri ystäviä tai sukulaiskontakteja, kuka silloin tulee tervehtimään?

Ja sanotaanhan niin että lastenlapset ovat elämän jälkiruoka. :)

Mutta perheellisen elämän huonot puolet on mielestäni tullut jo mainittua aiemmin. Lisäksi lapset voivat tuoda kasvaessaan ennakoimattomia murheen aiheita, mitkä voivat liittyä esim. kasvuun ja kehitykseen, kouluun, kavereihin, jne. Eli Lastensa takia joutuu itkemään kerran jos toisenkin.

Lapsettomat eivät ole sen yksinäisempiä kuin vanhemmatkaan.