Mistä voisi löytää aidosti kiltin ja hyvän kumppanin?

Siis 3. tapaamani kanssa menin naimisiin, mutta erosin, sillä muuten olisi mennyt terveys tai jopa henki. En vain kyennyt olemaan jokapäiväisen kiusaamisen, pahoinpitelyn ja nöyryytyksen kohteena neljää vuotta pidempään.

Ja siis olen miettinyt, että haluaisin ehkä uskovaisen kumppanin, mutta heillehän en kelpaa enää, sillä olen eronnut avioliitosta väkivallan vuoksi.

Mun mies löytyi kansanopistosta. Ei olla kylläkään uskonnollisia.

Olen miettinyt tuota että miten jotkut naiset päätyvät monta kertaa suhteeseen jossa on väkivaltaa. Monen kohdalla näyttää menevän niin että eivät oikein osaa alunperinkään rajata miten paljon antavat itseään pompottaa ja tuollaiset miehet sitten tykkäävät naisista jotka antavat periksi vähän joka asiassa. Ehkä sinulla on jotenkin vähän liian kova miellyttämisen tarve ja vedät puoleesi noita miehiä, jotka tykkäävät määräillä? Näkevät että sinun kanssasi saavat päättää kaikesta. Joillakin kavereillani on ollut noita tuon tyyppisiä miehiä ja tuo miestyyppi ei voi sietää naista, jota eivät pysty määräilemään ja ohjailemaan. Jos välttelet konflikteja ja sen takia suostut kaikkeen, kokeile muuttaa tuota kaavaa. Jos pidät tiukemmin kiinni siitä että teet asiat niin kuin itse haluat, tuo käyttäytyminen karsii mielestäni tehokkaasti jo alkumetreillä kaikki pompottajat ja kusipäät, jollaisia väkivaltaiset miehet pohjimmiltaan aina on.

Tapaile ja puhuta miestä kokonainen vuosi ennenkuin alat seurustella.

Entisten naisystävien kohtelu, välit vanhempiin, ystävien määrä ja laatu - tarkkaile niitä.

Itse soittelin ja tapailin miestä 10 vuotta ennenkuin muutimme yhteen. Silloin paljastui hänen salailtu juomaongelmansa: joi itsensä melkein joka ilta känniin ja huusi ja möykkäsi. Ero tuli.

Mutta ero ei ollut vaikea, koska tiesin jo 10 vuoden ajalta, että hän on perusluonteeltaan hyvä ja naisia kunnioittava. Ei käynyt kurkkuun kiinni/ hajottanut tavaroita tms., mikä usein kuuluu kaljamöykkä-miesten ajanviettotapoihin.

Nyt olen ollut vuoden yksin, en etsi miestä, mutten välttämättä torju, jos tielle osuu.

Aiempi miesystäväni oli absolutisti, mutta sivistymätön töksäyttelijä, jos sai liian usein suunvuoron.

En tarvitse absolutistia, mutta älykkyys + lukeneisuus kiinnostaisi. Ehkä jostain yliopistosta löytäisi täysijärkisen ja hyvätapaisen?

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt tuota että miten jotkut naiset päätyvät monta kertaa suhteeseen jossa on väkivaltaa. Monen kohdalla näyttää menevän niin että eivät oikein osaa alunperinkään rajata miten paljon antavat itseään pompottaa ja tuollaiset miehet sitten tykkäävät naisista jotka antavat periksi vähän joka asiassa. Ehkä sinulla on jotenkin vähän liian kova miellyttämisen tarve ja vedät puoleesi noita miehiä, jotka tykkäävät määräillä? Näkevät että sinun kanssasi saavat päättää kaikesta. Joillakin kavereillani on ollut noita tuon tyyppisiä miehiä ja tuo miestyyppi ei voi sietää naista, jota eivät pysty määräilemään ja ohjailemaan. Jos välttelet konflikteja ja sen takia suostut kaikkeen, kokeile muuttaa tuota kaavaa. Jos pidät tiukemmin kiinni siitä että teet asiat niin kuin itse haluat, tuo käyttäytyminen karsii mielestäni tehokkaasti jo alkumetreillä kaikki pompottajat ja kusipäät, jollaisia väkivaltaiset miehet pohjimmiltaan aina on.

Kieltämättä olen todella kiltti ja mukautuvainen ja varsinkin ihastuessani teen kaikkeni kumppanini/puolisoni eteen. Sitten käykin niin, että he melko pian rupeavat hyväksikäyttämään sitä kiltteyttäni ja jollain tasolla halveksivat minua siitä.

Parikymppisenä se ensimmäinen miesystäväni petti minua vuosikaudet ja olin niin ylikiltti, että vain odottelin viikosta toiseen ja vuodesta toiseen niitä hänen yhteydenottojaan kuin armopaloina (hänelle ei saanut soittaa koskaan, vain hän soitti mulle, enkä koskaan saanut tavata hänen kavereitaan tai sukulaisiaan).

Hän vei mun neitsyyteni vähän päälle parikymppisenä ja olin ihan rakastunut häneen. Mutta oikeasti hän pyöritti kahta-kolmea naista samaan aikaan ja olin hänen kanssaan seitsemän (!) vuotta, nuoruuteni parhaat vuodet. Olin aina odotellut sitä oikeaa ja luulin, että se olisi hän, mutta hän vain hyväksikäytti.

Olin ihan nätti ja hoikka, akateemisesti koulutettu ja töissä. Asustelin pikkuruisessa yksiössä ja olin kovin ujo ja huonoitsetuntoinen tapaus muuten. Kelpasin vain huomattavasti vanhemman miehen salap*noksi vain. Surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt tuota että miten jotkut naiset päätyvät monta kertaa suhteeseen jossa on väkivaltaa. Monen kohdalla näyttää menevän niin että eivät oikein osaa alunperinkään rajata miten paljon antavat itseään pompottaa ja tuollaiset miehet sitten tykkäävät naisista jotka antavat periksi vähän joka asiassa. Ehkä sinulla on jotenkin vähän liian kova miellyttämisen tarve ja vedät puoleesi noita miehiä, jotka tykkäävät määräillä? Näkevät että sinun kanssasi saavat päättää kaikesta. Joillakin kavereillani on ollut noita tuon tyyppisiä miehiä ja tuo miestyyppi ei voi sietää naista, jota eivät pysty määräilemään ja ohjailemaan. Jos välttelet konflikteja ja sen takia suostut kaikkeen, kokeile muuttaa tuota kaavaa. Jos pidät tiukemmin kiinni siitä että teet asiat niin kuin itse haluat, tuo käyttäytyminen karsii mielestäni tehokkaasti jo alkumetreillä kaikki pompottajat ja kusipäät, jollaisia väkivaltaiset miehet pohjimmiltaan aina on.

Kieltämättä olen todella kiltti ja mukautuvainen ja varsinkin ihastuessani teen kaikkeni kumppanini/puolisoni eteen. Sitten käykin niin, että he melko pian rupeavat hyväksikäyttämään sitä kiltteyttäni ja jollain tasolla halveksivat minua siitä.

Parikymppisenä se ensimmäinen miesystäväni petti minua vuosikaudet ja olin niin ylikiltti, että vain odottelin viikosta toiseen ja vuodesta toiseen niitä hänen yhteydenottojaan kuin armopaloina (hänelle ei saanut soittaa koskaan, vain hän soitti mulle, enkä koskaan saanut tavata hänen kavereitaan tai sukulaisiaan).

Hän vei mun neitsyyteni vähän päälle parikymppisenä ja olin ihan rakastunut häneen. Mutta oikeasti hän pyöritti kahta-kolmea naista samaan aikaan ja olin hänen kanssaan seitsemän (!) vuotta, nuoruuteni parhaat vuodet. Olin aina odotellut sitä oikeaa ja luulin, että se olisi hän, mutta hän vain hyväksikäytti.

Olin ihan nätti ja hoikka, akateemisesti koulutettu ja töissä. Asustelin pikkuruisessa yksiössä ja olin kovin ujo ja huonoitsetuntoinen tapaus muuten. Kelpasin vain huomattavasti vanhemman miehen salap*noksi vain. Surullista.

Viimeinen kappale oli puutaheinää. Olisit varmasti kelvannut hyvinkin monelle. Satuit vain olemaan #jännämiehen uhri, joita monet naiset ovat kun kunnolliset miehet arvostavat naisia niin paljon etteivät uskalla heitä edes lähestyä

Kyllä pompottajamiehet aloittavat suhteita myös ei-mukautuvien naisten kanssa, joita voivat "arvostaa". Se mukauttaminen aloitetaan sitten vaivihkaa semmoisella ihme skitsoilulla, riita aloitetaan jostain muusta kuin itse aiheesta, mutta ajoitus täsmää: aina silloin, kun nainen haluaa tehdä jotain omaa juttua itsenäisesti. Kaikki vaikuttaa vain isolta määrältä väärinkäsityksiä ja sitten siinä ihmetellään, miksi on niin hankalaa. Mies voi vaikuttaa tarvitsevan apua ja kukapa haluaisi rakkaansa kärsivän. Jopa uhkailun perään syyllistetään ja uhriudutaan. Kannattaa siis myös varoa miehiä, jotka näyttävät jatkuvasti tarvitsevan apua, mutta eivät vaikuta hyötyvän avun saamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt tuota että miten jotkut naiset päätyvät monta kertaa suhteeseen jossa on väkivaltaa. Monen kohdalla näyttää menevän niin että eivät oikein osaa alunperinkään rajata miten paljon antavat itseään pompottaa ja tuollaiset miehet sitten tykkäävät naisista jotka antavat periksi vähän joka asiassa. Ehkä sinulla on jotenkin vähän liian kova miellyttämisen tarve ja vedät puoleesi noita miehiä, jotka tykkäävät määräillä? Näkevät että sinun kanssasi saavat päättää kaikesta. Joillakin kavereillani on ollut noita tuon tyyppisiä miehiä ja tuo miestyyppi ei voi sietää naista, jota eivät pysty määräilemään ja ohjailemaan. Jos välttelet konflikteja ja sen takia suostut kaikkeen, kokeile muuttaa tuota kaavaa. Jos pidät tiukemmin kiinni siitä että teet asiat niin kuin itse haluat, tuo käyttäytyminen karsii mielestäni tehokkaasti jo alkumetreillä kaikki pompottajat ja kusipäät, jollaisia väkivaltaiset miehet pohjimmiltaan aina on.

Kieltämättä olen todella kiltti ja mukautuvainen ja varsinkin ihastuessani teen kaikkeni kumppanini/puolisoni eteen. Sitten käykin niin, että he melko pian rupeavat hyväksikäyttämään sitä kiltteyttäni ja jollain tasolla halveksivat minua siitä.

Parikymppisenä se ensimmäinen miesystäväni petti minua vuosikaudet ja olin niin ylikiltti, että vain odottelin viikosta toiseen ja vuodesta toiseen niitä hänen yhteydenottojaan kuin armopaloina (hänelle ei saanut soittaa koskaan, vain hän soitti mulle, enkä koskaan saanut tavata hänen kavereitaan tai sukulaisiaan).

Hän vei mun neitsyyteni vähän päälle parikymppisenä ja olin ihan rakastunut häneen. Mutta oikeasti hän pyöritti kahta-kolmea naista samaan aikaan ja olin hänen kanssaan seitsemän (!) vuotta, nuoruuteni parhaat vuodet. Olin aina odotellut sitä oikeaa ja luulin, että se olisi hän, mutta hän vain hyväksikäytti.

Olin ihan nätti ja hoikka, akateemisesti koulutettu ja töissä. Asustelin pikkuruisessa yksiössä ja olin kovin ujo ja huonoitsetuntoinen tapaus muuten. Kelpasin vain huomattavasti vanhemman miehen salap*noksi vain. Surullista.

Viimeinen kappale oli puutaheinää. Olisit varmasti kelvannut hyvinkin monelle. Satuit vain olemaan #jännämiehen uhri, joita monet naiset ovat kun kunnolliset miehet arvostavat naisia niin paljon etteivät uskalla heitä edes lähestyä

Noh, kieltämättä silloin parikymppisenä eivät ainakaan suomalaissyntyiset miehet lähestyneet yleensä lainkaan selvin päin ja baarien ulkopuolella, arkisessa elämässä. Siispä innoissani tartuin suunnilleen ensimmäiseen tarjoukseen, jonka sain jollain tasolla kiinnostavalta ja ihan komealtakin suomalaismieheltä. Hän oli supliikkitaitoinen ja hauskaa seuraa sekä etenimme vähitellen, sillä tapasimme muualla kuin baarissa/discossa (joissa en ole koskaan edes juurikaan käynyt). En tiedä, mitä muutakaan olisin voinut tehdä. Olin vieläpä niin vanhanaikainen, että odottelin aina aloitteita miesten puolelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt tuota että miten jotkut naiset päätyvät monta kertaa suhteeseen jossa on väkivaltaa. Monen kohdalla näyttää menevän niin että eivät oikein osaa alunperinkään rajata miten paljon antavat itseään pompottaa ja tuollaiset miehet sitten tykkäävät naisista jotka antavat periksi vähän joka asiassa. Ehkä sinulla on jotenkin vähän liian kova miellyttämisen tarve ja vedät puoleesi noita miehiä, jotka tykkäävät määräillä? Näkevät että sinun kanssasi saavat päättää kaikesta. Joillakin kavereillani on ollut noita tuon tyyppisiä miehiä ja tuo miestyyppi ei voi sietää naista, jota eivät pysty määräilemään ja ohjailemaan. Jos välttelet konflikteja ja sen takia suostut kaikkeen, kokeile muuttaa tuota kaavaa. Jos pidät tiukemmin kiinni siitä että teet asiat niin kuin itse haluat, tuo käyttäytyminen karsii mielestäni tehokkaasti jo alkumetreillä kaikki pompottajat ja kusipäät, jollaisia väkivaltaiset miehet pohjimmiltaan aina on.

Kieltämättä olen todella kiltti ja mukautuvainen ja varsinkin ihastuessani teen kaikkeni kumppanini/puolisoni eteen. Sitten käykin niin, että he melko pian rupeavat hyväksikäyttämään sitä kiltteyttäni ja jollain tasolla halveksivat minua siitä.

Parikymppisenä se ensimmäinen miesystäväni petti minua vuosikaudet ja olin niin ylikiltti, että vain odottelin viikosta toiseen ja vuodesta toiseen niitä hänen yhteydenottojaan kuin armopaloina (hänelle ei saanut soittaa koskaan, vain hän soitti mulle, enkä koskaan saanut tavata hänen kavereitaan tai sukulaisiaan).

Hän vei mun neitsyyteni vähän päälle parikymppisenä ja olin ihan rakastunut häneen. Mutta oikeasti hän pyöritti kahta-kolmea naista samaan aikaan ja olin hänen kanssaan seitsemän (!) vuotta, nuoruuteni parhaat vuodet. Olin aina odotellut sitä oikeaa ja luulin, että se olisi hän, mutta hän vain hyväksikäytti.

Olin ihan nätti ja hoikka, akateemisesti koulutettu ja töissä. Asustelin pikkuruisessa yksiössä ja olin kovin ujo ja huonoitsetuntoinen tapaus muuten. Kelpasin vain huomattavasti vanhemman miehen salap*noksi vain. Surullista.

Viimeinen kappale oli puutaheinää. Olisit varmasti kelvannut hyvinkin monelle. Satuit vain olemaan #jännämiehen uhri, joita monet naiset ovat kun kunnolliset miehet arvostavat naisia niin paljon etteivät uskalla heitä edes lähestyä

Uhri? Hän on toistuvasti valinnut tuommoisia miehiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt tuota että miten jotkut naiset päätyvät monta kertaa suhteeseen jossa on väkivaltaa. Monen kohdalla näyttää menevän niin että eivät oikein osaa alunperinkään rajata miten paljon antavat itseään pompottaa ja tuollaiset miehet sitten tykkäävät naisista jotka antavat periksi vähän joka asiassa. Ehkä sinulla on jotenkin vähän liian kova miellyttämisen tarve ja vedät puoleesi noita miehiä, jotka tykkäävät määräillä? Näkevät että sinun kanssasi saavat päättää kaikesta. Joillakin kavereillani on ollut noita tuon tyyppisiä miehiä ja tuo miestyyppi ei voi sietää naista, jota eivät pysty määräilemään ja ohjailemaan. Jos välttelet konflikteja ja sen takia suostut kaikkeen, kokeile muuttaa tuota kaavaa. Jos pidät tiukemmin kiinni siitä että teet asiat niin kuin itse haluat, tuo käyttäytyminen karsii mielestäni tehokkaasti jo alkumetreillä kaikki pompottajat ja kusipäät, jollaisia väkivaltaiset miehet pohjimmiltaan aina on.

Kieltämättä olen todella kiltti ja mukautuvainen ja varsinkin ihastuessani teen kaikkeni kumppanini/puolisoni eteen. Sitten käykin niin, että he melko pian rupeavat hyväksikäyttämään sitä kiltteyttäni ja jollain tasolla halveksivat minua siitä.

Parikymppisenä se ensimmäinen miesystäväni petti minua vuosikaudet ja olin niin ylikiltti, että vain odottelin viikosta toiseen ja vuodesta toiseen niitä hänen yhteydenottojaan kuin armopaloina (hänelle ei saanut soittaa koskaan, vain hän soitti mulle, enkä koskaan saanut tavata hänen kavereitaan tai sukulaisiaan).

Hän vei mun neitsyyteni vähän päälle parikymppisenä ja olin ihan rakastunut häneen. Mutta oikeasti hän pyöritti kahta-kolmea naista samaan aikaan ja olin hänen kanssaan seitsemän (!) vuotta, nuoruuteni parhaat vuodet. Olin aina odotellut sitä oikeaa ja luulin, että se olisi hän, mutta hän vain hyväksikäytti.

Olin ihan nätti ja hoikka, akateemisesti koulutettu ja töissä. Asustelin pikkuruisessa yksiössä ja olin kovin ujo ja huonoitsetuntoinen tapaus muuten. Kelpasin vain huomattavasti vanhemman miehen salap*noksi vain. Surullista.

Voi pyhä sylvi ja kaks muuta naista!

Ap, luepa itse tuo kirjoittamasi ulkopuolisen silmin. No, tajuatko nyt!?

Todellakin, itsetuntoa tarvitset enemmän kuin miestä.

Rupeat nyt vihdoin kasvattamaan ja kehittämään omaa persoonaasi. Tavoitteena tulla kokonaiseksi ihmiseksi. Nykytilanteessa olet täysin riippuvainen. Itsenäistyminen on ihmiselämän tärkein asia.

Itsenäinen, riippumaton ihminen ei ajaudu huonoon parisuhteeseen.