Ikävä sitä kun lapsiaan sai pitää sylissä ja halia, rutistella ja suukotella mielin määrin.

Tuota pelkään itsekin jääväni kaipaamaan tästä pikkulapsihärdellistä. Ei auta kuin purkaa hellyyttä jonnekin muualle kunnes tulee lapsenlapset😄

Mulla 23v, 17, 14v ja syksyllä koulun aloittava ja tiedän, että en saa kauaa enää tuota pienintä halailla.

Niin. Lapsenne eivät ole pehmolelujanne. Kunnon halaukset voivat palata päiväjärjestykseen, kun lapset ovat itsenäistyneet, eivätkä enää joudu hakemaan oikeutta omalle kasvulleen. Mutta ymmärrän minä, että tekee mieli halata, ovathan lapset rakkaita.

Mä en taas yhtään tykkää lasten halaamisesta, rutistamisesta tai pussaamisesta. Vaikka on siis omiakin lapsia. Ei vaan ole mun juttu.

Tänäänkin oli ihanaa herätä kun 2,5 vuotias tyttömme kömpi viereeni. Halailtiin ja suukoteltiin varmaan puolituntia. Ikävä tulee kyllä tätä pikkulapsiaikaa vaikka raskasta välillä on uhman kanssa jne.

Ootappa kun muuttavat kotoa pois ja näet heitä vain 2-3 kk välein. Vois halirutistaa ihan siniseksi kun harvoin näkee. Välillä on niin kova ikävä että ihan itkettää kun ei näe. Poikalapsi vielä sellainen ettei mielellään lörpöttele puhelimessa. Lapsenlapsiakaan turha kuulemma odotella pitkään aikaan. Tuttuja tunteita varmaan kaikille niille äideille jotka lapsiaan rakastaa, mutta on niitä kylmiä äitejäkin jotka ei lapseensa mielellään koske, kuten tuo 4. Ihmettelen vain miksi lapsia on sitten edes tehnyt, no vahinkojakin sattuu.

Puhuuko teidän teinit, pojat varsinkin, minkä verran? Vaivaa sekin kun ei tuo poika pahemmin puhele ja useimmiten ärtyy kun kyselee tai kysyy jotakin/mitään.

Ruvennut viimeaikoina tuntumaan, että lapseni kaikkoaa jonnekin kauas, kaikin tavoin ja minä kuolen :((

Ap

En ole mielestäni kylmä äiti vaikka en tykkääkään fyysisestä läheisyydestä lasten kanssa. Lapset eivät olleet mikään vahinko. On muitakin tapoja osoittaa rakkautta kun pussata lapset läpimäräksi. T. 4

Voi ei, mä pelkään tuota jo nyt vaikka omat lapset on vielä jonkun aikaa "halattavissa".

Vierailija kirjoitti:

En ole mielestäni kylmä äiti vaikka en tykkääkään fyysisestä läheisyydestä lasten kanssa. Lapset eivät olleet mikään vahinko. On muitakin tapoja osoittaa rakkautta kun pussata lapset läpimäräksi. T. 4

No onhan toi aika luonnotonta, ainakin jos puhutaan pienistä alle kouluikäisistä lapsista. Lapset tarvitsevat paljon syliä ja silittelyä, käsittämätöntä ettei se äidiltä tule luonnostaan. Etkö tosiaan ikinä itse ole pitänyt sitä mitenkään outona? Vai onko niin että lapsesi ovat jo isoja? Silloin voin jotenkin ymmärtää että fyysinen puoli jää vähemmälle vaikka itse en varmaan koskaan voisi pitää sitä mitenkään pahana.

Vierailija kirjoitti:

Tänäänkin oli ihanaa herätä kun 2,5 vuotias tyttömme kömpi viereeni. Halailtiin ja suukoteltiin varmaan puolituntia. Ikävä tulee kyllä tätä pikkulapsiaikaa vaikka raskasta välillä on uhman kanssa jne.

Joo nää aamuhetket on ihan maailman parhaita! Silloin todella vois ajan pysäyttää...

Kyllä mä halin ja pusin poikiani, tosin aika lyhyesti, ehkä 1-3 kertaa päivä/ 1-5sek kerralla..koululaisia ovat. Vanhin 15v. Omat vanhempani eivät niin tehneet..ehkä vauvana mutta ei muuten

Pikkulapsiaika kuuluu olla kaikille äideille kamalaa ja jokaisen äidin pitäisi odottaa, että lapsi lentää pesästä, että saa omaa aikaa. Viimeistään 40-v pitää äidin olla vapaa kersoista, koska sen ikäinen ei enää jaksa lapsia. Lapset hankittava varhain, että niistä pääsee myös riittävän nuorena eroon. Kukaan ei kaipaa lapsiaan niiden lähdettyä kotoa vaan on helpottunut, että pakkopulla äitinä on loppu. Se on palstan totuus.