Lue keskustelun säännöt.
Lapseni äiti haluaa antaa lapsen adoptioon, itse en. Mitä teen?
mies25
16.07.2017 |
Tilannetta voi vaikeuttaa se, ettei olla seurusteltu lainkaan, vaan "suhteemme" oli muutaman kuukauden laastarijuttu naisen (28v) pitkäaikaisen suhteen päätteeksi. Lapsi on mun, abortti ei ollut naiselle missään vaiheessa vaihtoehto ja meillä oli yhteenmuuttosuunnitelmat käynnissä, kunnes nainen yhtäkkiä päätti, ettei olekaan valmis äidiksi vaan haluaa antaa lapsen adoptioon. Katui, ettei tehnytkään aborttia kun pystyi.
Nainen ei halua lasta, on kai palannut yhteen eksänsä kanssa eikä halua olla enää missään tekemisissä mun kanssa, ja se on mulle ihan ok, ei tarvitsekaan olla. Haluan kuitenkin pitää lapsen ja olla hänelle isä vaikka yksin. Mitkä on mun oikeudet tässä, vai onko mulla mitään oikeuksia? Nainen sanoi, että tämä on hänen päätöksensä enkä mä voi tehdä asialle mitään. Hän on estänyt mut FB:ssä ja pyytänyt, etten enää ottaisi mitään yhteyttä. En halua häiriköidä, mutta oon vaan ihan sekaisin tästä tilanteesta. Ensin musta oli tulossa isä, ja yhtäkkiä nainen ilmoittaakin, etten tule koskaan edes näkemään lastani. Mitä voin tehdä?
Kommentit (44)
Kannattaa tosiaan alkaa selvittelemään asiaa, toivottavasti kaikki onnistuu! Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika perseestä kyllä sikäli, että isä ei välttämättä voi tällaisessa tilanteessa saada lasta ennen dna-testiä ja ei siis pysty olemaan lapsen kanssa ihan syntymästä. Tässä on jo ehdotettu lastenvalvojaan yhteydenottoa, mikä on varmasti erittäin hyvä idea. Ulkopuolinen ihminen kun keskustelee äidin kanssa, voi saada paljon parempia tuloksia.
Kukaan ei ole vielä kyseenalaistanut, onko ap:ssa jotain "vikaa" miksi ei äidin mielestä sopisi vanhemmaksi. Huume- tai rikostaustaa, mt-ongelmaa? Kannattanee varautua, että näistä kysytään, jos äiti syyttää. Se ei tietenkään biologista isyyttä poista, eikä biologisen vanhemman oikeuksia.
Menet oikeusaputoimistoon kysymään miten edetään. Jos olet lapsen isä sulla on täysi oikeus lapsesi huoltajuutern. Ne isyystestit saadaan kyllä vaikka väkisin kunhan on tiedossa, että äiti aikoo antaa adoptioon lapsen joka on sun ja jonka haluat kasvattaa. Tässä maassa onneksi ei asiat mene niin, että äiti voi tuosta noin vaan omin päin antaa adoptioon, jos isä sen kieltää.
Ota yhteyttä lastenvalvojaan ja vaadi isyyden selvitystä. Jos olet isä, voit estää adoption ja vaatia huoltajuutta. Nainen ei tosin välttämättä ole tosissaan adoption kanssa, vaan yrittää saada sinut perääntymään, mahdollisesti haluaa kasvattaa lapsen yhdessä exänsä kanssa ja pitää sinut poissa kuvioista. Tässä tapauksessa nainen tulee adoptiobluffauksen paljastuttua vaatimaan täyttä yksinhuoltajuutta joten varaudu siihen. Luulisin, että saisit kuitenkin vähintään tapaamisoikeuden ellet ryssi asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se nainen ole naimisissa? Jos on, lapsi on automaattisesti virallisesti puolison lapsi.
Ei tietääkseni, mutta mikäli menevät naimisiin tai ovat jo, onko mulla mahdollisuus vaatia isyystestiä? Jos ei, niin onko meidän keskinäisillä viesteillä tai vastaavilla todisteilla isyydestäni väliä?
ap
Minun käsittääkseni nykyisen lain mukaan äiti tai aviomies eivät voi estää isyyden selvittämistä, jos toinen mies tunnustaa isyyden. Silloin tehdään DNA-testit vaikka väkisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adoption ja isälle antamisen ero on mm. siinä, että isälle annettaessa äiti säilyy aina äitinä ja lapsi mm. perii äitinsä. Adoptioonkin annettu lapsi on oikeutettu tietoon vanhemmistaan, mutta hänestä tulee kuitenkin virallisesti adoptiovanhempiensa lapsi ja tuo periminen jää. Vanhemmuuteen liittyy myös elatusvelvollisuus, jota adotioon antamisen jälkeen ei ole.
Voidakseen saada lapsen, isyys pitää selvittää, adoptiostahan tällöin ei ole kysymys ja jonkinlaista juridiikkaa tarvitaan huoltajuuden, elatuksen yms. selvittämiseksi.
Adoptioon lapsen saa antaa, tai paperit laillisesti allekirjoittaa,.n. 2 kk kuluttua synnytyksestä. Adoptioneuvontaa annetaan äidille ja sekin prosessi kestää aikansa.
Jos äiti on naimisissa on tämä mies laillisesti lapsen isä.
Onkohan tähän tullu muutosta, että toinen mies saisi vaatia silti dna testiä isyyden vahvistamiseksi?
Aikaisemmin ainakaan ei voinut.
Muistan, että lehdessä on monesti ollut juttua miehestä jolla oli vähän samanlainen tilanne.
Seurusteli naisen kanssa ja nainen tuli raskaaksi. Muistaakseni vielä asuivat vauvan kanssa perheenä hetken aikaa.
Sitten nainen päättinin palata exänsä kanssa yhteen. Oli siis virallisesti kokoajan naimisissa tämän exän kanssa. Lapsen biologinen isä ei saanut olla missään tekemisissä lapsensa kanssa vaan laillisesti lapsen isä oli se naisen aviomies.
Tuo mies siis kovastu yritti saada muutosta lakiin. Halusi, että tuollaisissa tapauksissa äidin olisi pakko suostua siihem, että laselta otetaan dna testi. En siis tiedä onko tällaista muutosta lakiin vielä tullur.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota alueesi lastenvalvojaan yhteyttä, siitä pääset alkuun. Toivottavasti saat huoltajuuden, tsemppiä!
Kiitos, pitää soittaa heti tiistaina kun ovat seuraavan kerran auki. Kai tota perheoikeudellista neuvontaa voi pyytää, vaikka ns. perhettä ei vielä olekaan eikä sellaista ole tulossa?
Nainen ei kieltämättä ole maailman tasapainoisin, eikä mulla ollut tarkoituksena lähteä lisääntymään hänen kanssaan. Rehellisesti ei ollut suunnitelmissa alkaa isäksi vielä moneen vuoteen, mutta tässä ollaan.ap
Nykyisin lisääntyminen ja seksiakti ovat todella irrallaan toisistaan ehkäisyn takia. Kuitenkin jos ei halua lisääntyä, pitäisi olla yhtymättä ollenkaan. Yhdyntä on lisääntymistoimenpide.
Sorry, mutta tilanne tulee kääntymään siihen, että muija tulee muuttamaan mieltään eikä anna lasta adopitoon. Haluaa kasvattaa äijänsä kanssa lapsen eikä halua sua kuvioon. Onneksi sä voit kuitenkin vaatia tapamisoikeutta lapseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi myös käydä niin, että äidin mielipide muuttuu, kun lapsi syntyy. Siinä tapauksessa et ap saa yksinhuoltajuutta ja lähivanhemmuus kuuluu äidille, koska onhan äiti luontaisesti vauvalle tärkeämpi kuin isä. Tapaamisoikeudet kuitenkin saat tuossakin tilanteessa. Pieni lapsi ei voi olla erossa pääasiallisesta huoltajastaan vauvavuonna juuri ollenkaan. Tuossa tilanteessa olisi hyvä pitää hyvät välit vauvan äitiin ja luoda suhdetta vauvaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota alueesi lastenvalvojaan yhteyttä, siitä pääset alkuun. Toivottavasti saat huoltajuuden, tsemppiä!
Kiitos, pitää soittaa heti tiistaina kun ovat seuraavan kerran auki. Kai tota perheoikeudellista neuvontaa voi pyytää, vaikka ns. perhettä ei vielä olekaan eikä sellaista ole tulossa?
Nainen ei kieltämättä ole maailman tasapainoisin, eikä mulla ollut tarkoituksena lähteä lisääntymään hänen kanssaan. Rehellisesti ei ollut suunnitelmissa alkaa isäksi vielä moneen vuoteen, mutta tässä ollaan.ap
Voit pyytää, he antavat kuitenkin ajan sinne sitten kun on ajankohtaista näistä asioista keskustella. Me käytiin lapseni isän kanssa (joka oli lapsen synnyttyä 25v, halusi kovasti isäksi ja onkin maailman paras isä, en voisi lapselleni parempaa toivoa) tekemässä lastenvalvojalla isyyden tunnustus lapsen ollessa pieni. Mutta koska tulevan lapsesi äiti uhkaa laittaa lapsen kiertoon, niin onhan se hyvä olla ajoissa liikkeellä. Se myös antaa sinusta kuvan että aidosti välität ja haluat olla lähivanhempi!
Tilannetta itsessään ei kannata harmitella koska "vahinko" on jo käynyt. Vahingolla tarkoitan tilannetta, en lasta. Oma lapseni on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut enkä ole koskaan nähnyt häntä vahinkona (vaikka ei suunniteltu oltukaan). Se mitä voit tehdä, on hakea oikeutta itsellesi sekä tulevalle lapsellesi. Toivon kaikkea hyvää sulle, nää kuviot voi olla sotkuisia mutta on setvimisen arvoisia!
Vaikka äiti muuttaisikin mielensä lapsen pitämisestä, on sulla silti oikeus hakea huoltajuutta, voitte olla yhteishuoltajia ja voithan sinä olla vaikka lähivanhempi. Järjestelykysymyksiä.
Kyllähän pienen vauvan lähivanhempi on lähtökohtaisesti äiti. Äiti on vauvalle se ykköshuoltaja ihan biologisista syistä. Ei todellakaan mikään oikeus ala repimään vauvaa pois äidin rinnalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen että nainen saattaa huijata sinua kertomalla että antaa adoptioon. Tai kääntää vielä mielensä asioiden suhteen. No, joka tapauksessa SINULLA ON OIKEUS lapseen ja vaatia isyystestiä ja hakea huoltajuutta. Vähintäänkin saat tapaamisoikeudet ym. Ei hän sinulta kokonaan voi lasta viedä, oli tilanne mikä hyvänsä. Kovasti tsemppiä! Tie on pitkä,mutta kannattava. Aloita lastenvalvojalta tai vaikka neuvolasta. Osaavat auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se nainen ole naimisissa? Jos on, lapsi on automaattisesti virallisesti puolison lapsi.
Ei tietääkseni, mutta mikäli menevät naimisiin tai ovat jo, onko mulla mahdollisuus vaatia isyystestiä? Jos ei, niin onko meidän keskinäisillä viesteillä tai vastaavilla todisteilla isyydestäni väliä?
ap
Nykyisen isyyslain mukaan voit nostaa isyyden vahvistamiskanteen oikeudessa, vaikka äiti olisi avioliitossa toisen miehen kanssa lapsen syntyessä. Oikeus tilaa viran puolesta oikeusgeneettisen isyystutkimuksen. Isyyden vahvistamisoikeudenkäynnissä näyttöä voi sen oikeusgeneettisen isyystukimuksen lisäksi olla siitä, että on "maannut äidin" lapsen siittämisaikana. Ne testit on niin varmoja, että muuta näyttöä ei useinkaan esitetä. Tuo makaamisnäyttö on vähän hassu sana, mutta sen on lainsäätäjä joskus valinnut.
Laissahan on muutakin hassua, kuten "Tässä laissa kukko on kana."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota alueesi lastenvalvojaan yhteyttä, siitä pääset alkuun. Toivottavasti saat huoltajuuden, tsemppiä!
Kiitos, pitää soittaa heti tiistaina kun ovat seuraavan kerran auki. Kai tota perheoikeudellista neuvontaa voi pyytää, vaikka ns. perhettä ei vielä olekaan eikä sellaista ole tulossa?
Nainen ei kieltämättä ole maailman tasapainoisin, eikä mulla ollut tarkoituksena lähteä lisääntymään hänen kanssaan. Rehellisesti ei ollut suunnitelmissa alkaa isäksi vielä moneen vuoteen, mutta tässä ollaan.ap
Voit pyytää, he antavat kuitenkin ajan sinne sitten kun on ajankohtaista näistä asioista keskustella. Me käytiin lapseni isän kanssa (joka oli lapsen synnyttyä 25v, halusi kovasti isäksi ja onkin maailman paras isä, en voisi lapselleni parempaa toivoa) tekemässä lastenvalvojalla isyyden tunnustus lapsen ollessa pieni. Mutta koska tulevan lapsesi äiti uhkaa laittaa lapsen kiertoon, niin onhan se hyvä olla ajoissa liikkeellä. Se myös antaa sinusta kuvan että aidosti välität ja haluat olla lähivanhempi!
Tilannetta itsessään ei kannata harmitella koska "vahinko" on jo käynyt. Vahingolla tarkoitan tilannetta, en lasta. Oma lapseni on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut enkä ole koskaan nähnyt häntä vahinkona (vaikka ei suunniteltu oltukaan). Se mitä voit tehdä, on hakea oikeutta itsellesi sekä tulevalle lapsellesi. Toivon kaikkea hyvää sulle, nää kuviot voi olla sotkuisia mutta on setvimisen arvoisia!
Vaikka äiti muuttaisikin mielensä lapsen pitämisestä, on sulla silti oikeus hakea huoltajuutta, voitte olla yhteishuoltajia ja voithan sinä olla vaikka lähivanhempi. Järjestelykysymyksiä.
Kyllähän pienen vauvan lähivanhempi on lähtökohtaisesti äiti. Äiti on vauvalle se ykköshuoltaja ihan biologisista syistä. Ei todellakaan mikään oikeus ala repimään vauvaa pois äidin rinnalta.
Juuri tämä on nykykäytännössä vikana. Vaikka äiti olisi epävakaa ja manipuloiva sekopää ja isä tasapainoinen ja vastuuntuntoinen aikuinen, jotkut kuvittelee että pelkkä emättimen omistajuus tekee naisesta automaattisesti paremman vanhemman. Toivottavasti tähän saadaan tulevaisuudessa muutos. Taistelkaa isät oikeuksistanne!
Terv. Tyttö, joka annettiin aikanaan mieluummin väkivaltaiselle äidille kuin tasapainoiselle rauhalliselle isälle.
Vierailija kirjoitti:
Aika perseestä kyllä sikäli, että isä ei välttämättä voi tällaisessa tilanteessa saada lasta ennen dna-testiä ja ei siis pysty olemaan lapsen kanssa ihan syntymästä. Tässä on jo ehdotettu lastenvalvojaan yhteydenottoa, mikä on varmasti erittäin hyvä idea. Ulkopuolinen ihminen kun keskustelee äidin kanssa, voi saada paljon parempia tuloksia.
Kukaan ei ole vielä kyseenalaistanut, onko ap:ssa jotain "vikaa" miksi ei äidin mielestä sopisi vanhemmaksi. Huume- tai rikostaustaa, mt-ongelmaa? Kannattanee varautua, että näistä kysytään, jos äiti syyttää. Se ei tietenkään biologista isyyttä poista, eikä biologisen vanhemman oikeuksia.
En ole ehtinyt hankkimaan itselleni minkäänlaista rekisteriä, eikä sellainen ole tarkoituksenakaan. Huumeita en harrasta, mutta nainen tuskin kokisi sitä ongelmaksi sillä oli ennen raskautta jonkinasteinen viikonloppu/viihdekäyttäjä. Lapsen äiti ei itse halua vielä äidiksi, eikä ole ainakaan sanonut mulle mitään syytä, miksi ei kokisi mun soveltuvan isäksi. Ainoa asia, mikä tulee mieleen, on ikä, nainen on mua (25) muutaman vuoden vanhempi.
Pitäisin tosi mielelläni hyvät välit naiseen, jos se olisi musta kiinni, mutta hän on katkonut välinsä muhun ja pyytänyt etten ottaisi yhteyttä, en halua ahdistellakaan koska en usko sen auttavan tilannettani mitenkään. Jos jollain on vinkkejä hyvään lähestymistapaan, otan kyllä vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Voi myös käydä niin, että äidin mielipide muuttuu, kun lapsi syntyy. Siinä tapauksessa et ap saa yksinhuoltajuutta ja lähivanhemmuus kuuluu äidille, koska onhan äiti luontaisesti vauvalle tärkeämpi kuin isä. Tapaamisoikeudet kuitenkin saat tuossakin tilanteessa. Pieni lapsi ei voi olla erossa pääasiallisesta huoltajastaan vauvavuonna juuri ollenkaan. Tuossa tilanteessa olisi hyvä pitää hyvät välit vauvan äitiin ja luoda suhdetta vauvaan.
Itse väittäisin kyllä, että ihan yhtä luontaisesti se isäkin voi olla "tärkeämpi" vanhempi (jos on pakko määritellä toinen tärkeämmäksi), kumpaan nyt lapsi sattuukaan ensimmäisenä kiintymään. Ideaaleinta olisi toki, että vauva kiintyisi kumpaankin vanhempaansa.
Ja toisekseen kyllä vauvavuonnakin voi erossa olla. Toki teimme itse lapsen isän kanssa niin, että ensimmäiset kuukaudet isä kävi aina meillä kotona tapaamisilla (3x viikossa 3h kerrallaan) ja n. puolen vuoden iässä yksi tapaaminen viikossa isällään ja kaksi yhä meillä. 8kk iässä isä tuli meille yöksi hoitamaan, itse olin yön (eli n. klo 22-07) muualla, näin muutama kerta kunnes 1v:nä lapsi oli ekan kerran isällään illan ja yön ja tuli aamupäivällä kotiin.
Ja siinä vauvavuonna se suhde isään juuri tehtiin. Emme olleet yhdessä, emmekä tule olemaankaan, mutta lopputulemana nyt lähes nelivuotias lapsi, joka tasan yhtä paljon rakastaa äitiään ja isäänsä. Kumpaankin on saanut luoda suhteen, kehitystasonsa mukaan, ja juuri on loppukesästä lähdössä isänsä kanssa viikon reissuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota alueesi lastenvalvojaan yhteyttä, siitä pääset alkuun. Toivottavasti saat huoltajuuden, tsemppiä!
Kiitos, pitää soittaa heti tiistaina kun ovat seuraavan kerran auki. Kai tota perheoikeudellista neuvontaa voi pyytää, vaikka ns. perhettä ei vielä olekaan eikä sellaista ole tulossa?
Nainen ei kieltämättä ole maailman tasapainoisin, eikä mulla ollut tarkoituksena lähteä lisääntymään hänen kanssaan. Rehellisesti ei ollut suunnitelmissa alkaa isäksi vielä moneen vuoteen, mutta tässä ollaan.ap
Voit pyytää, he antavat kuitenkin ajan sinne sitten kun on ajankohtaista näistä asioista keskustella. Me käytiin lapseni isän kanssa (joka oli lapsen synnyttyä 25v, halusi kovasti isäksi ja onkin maailman paras isä, en voisi lapselleni parempaa toivoa) tekemässä lastenvalvojalla isyyden tunnustus lapsen ollessa pieni. Mutta koska tulevan lapsesi äiti uhkaa laittaa lapsen kiertoon, niin onhan se hyvä olla ajoissa liikkeellä. Se myös antaa sinusta kuvan että aidosti välität ja haluat olla lähivanhempi!
Tilannetta itsessään ei kannata harmitella koska "vahinko" on jo käynyt. Vahingolla tarkoitan tilannetta, en lasta. Oma lapseni on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut enkä ole koskaan nähnyt häntä vahinkona (vaikka ei suunniteltu oltukaan). Se mitä voit tehdä, on hakea oikeutta itsellesi sekä tulevalle lapsellesi. Toivon kaikkea hyvää sulle, nää kuviot voi olla sotkuisia mutta on setvimisen arvoisia!
Vaikka äiti muuttaisikin mielensä lapsen pitämisestä, on sulla silti oikeus hakea huoltajuutta, voitte olla yhteishuoltajia ja voithan sinä olla vaikka lähivanhempi. Järjestelykysymyksiä.
Kyllähän pienen vauvan lähivanhempi on lähtökohtaisesti äiti. Äiti on vauvalle se ykköshuoltaja ihan biologisista syistä. Ei todellakaan mikään oikeus ala repimään vauvaa pois äidin rinnalta.
Juuri tämä on nykykäytännössä vikana. Vaikka äiti olisi epävakaa ja manipuloiva sekopää ja isä tasapainoinen ja vastuuntuntoinen aikuinen, jotkut kuvittelee että pelkkä emättimen omistajuus tekee naisesta automaattisesti paremman vanhemman. Toivottavasti tähän saadaan tulevaisuudessa muutos. Taistelkaa isät oikeuksistanne!
Terv. Tyttö, joka annettiin aikanaan mieluummin väkivaltaiselle äidille kuin tasapainoiselle rauhalliselle isälle.
Se, että äiti on yllätysraskauskaudesta hieman pää pyörällään ei todellakaan tee äidistä huonoa äitiä. Pienelle vauvalle äiti nyt vain on se tärkein huoltaja ja äidin ja vauvan suhde ykkösasia. Isä joka vaatii pientä vauvaa itselleen, vaikka äiti kykenee huolehtimaan, ei ajattele lapsen parasta. Äidin äitiyttä ei pystytä etukäteen arvioimaan, eikä itse äitiyteen edes vaikuta mikään mt-diagnoosi vaan ihan kyky selviytyä lapsen tarpeisiin vastaamisesta. Isä ei siis todellakaan saa yksinhuoltajuutta vain hakemalla, koska lähtökohtaisesti vauvan on paras olla oman biologisen äitinsä kanssa. JOS äiti päätyy adoptioon, niin siinä tapauksessa toki isän pitäisi vauva saada itselleen, onhan hän toinen biovanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi myös käydä niin, että äidin mielipide muuttuu, kun lapsi syntyy. Siinä tapauksessa et ap saa yksinhuoltajuutta ja lähivanhemmuus kuuluu äidille, koska onhan äiti luontaisesti vauvalle tärkeämpi kuin isä. Tapaamisoikeudet kuitenkin saat tuossakin tilanteessa. Pieni lapsi ei voi olla erossa pääasiallisesta huoltajastaan vauvavuonna juuri ollenkaan. Tuossa tilanteessa olisi hyvä pitää hyvät välit vauvan äitiin ja luoda suhdetta vauvaan.
Itse väittäisin kyllä, että ihan yhtä luontaisesti se isäkin voi olla "tärkeämpi" vanhempi (jos on pakko määritellä toinen tärkeämmäksi), kumpaan nyt lapsi sattuukaan ensimmäisenä kiintymään. Ideaaleinta olisi toki, että vauva kiintyisi kumpaankin vanhempaansa.
Ja toisekseen kyllä vauvavuonnakin voi erossa olla. Toki teimme itse lapsen isän kanssa niin, että ensimmäiset kuukaudet isä kävi aina meillä kotona tapaamisilla (3x viikossa 3h kerrallaan) ja n. puolen vuoden iässä yksi tapaaminen viikossa isällään ja kaksi yhä meillä. 8kk iässä isä tuli meille yöksi hoitamaan, itse olin yön (eli n. klo 22-07) muualla, näin muutama kerta kunnes 1v:nä lapsi oli ekan kerran isällään illan ja yön ja tuli aamupäivällä kotiin.
Ja siinä vauvavuonna se suhde isään juuri tehtiin. Emme olleet yhdessä, emmekä tule olemaankaan, mutta lopputulemana nyt lähes nelivuotias lapsi, joka tasan yhtä paljon rakastaa äitiään ja isäänsä. Kumpaankin on saanut luoda suhteen, kehitystasonsa mukaan, ja juuri on loppukesästä lähdössä isänsä kanssa viikon reissuun.
Vauva kasvaa äidin kohdussa, joten vauvalla ja äidillä on jo valmiiksi suhde. Lisäksi vauvan imettäminen on luontaisesti naisen tehtävä. Ei mies pysty imettämään. Mitä järkeä olisi viedä pieni vauva äidiltä, niin että äiti joutuisi ottamaan lääkkeitä jotka lopettavat maidontuotannon ja siirtää vauva isälle? Vauva ei saisi rintamaitoa ja joutuisi eroon ihmisestä jonka sisällä on kasvanut. Äidille lapsesta ero on traumaattisempaa kuin isälle, silloin kun puhutaan pienestä vauvasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi myös käydä niin, että äidin mielipide muuttuu, kun lapsi syntyy. Siinä tapauksessa et ap saa yksinhuoltajuutta ja lähivanhemmuus kuuluu äidille, koska onhan äiti luontaisesti vauvalle tärkeämpi kuin isä. Tapaamisoikeudet kuitenkin saat tuossakin tilanteessa. Pieni lapsi ei voi olla erossa pääasiallisesta huoltajastaan vauvavuonna juuri ollenkaan. Tuossa tilanteessa olisi hyvä pitää hyvät välit vauvan äitiin ja luoda suhdetta vauvaan.
Itse väittäisin kyllä, että ihan yhtä luontaisesti se isäkin voi olla "tärkeämpi" vanhempi (jos on pakko määritellä toinen tärkeämmäksi), kumpaan nyt lapsi sattuukaan ensimmäisenä kiintymään. Ideaaleinta olisi toki, että vauva kiintyisi kumpaankin vanhempaansa.
Ja toisekseen kyllä vauvavuonnakin voi erossa olla. Toki teimme itse lapsen isän kanssa niin, että ensimmäiset kuukaudet isä kävi aina meillä kotona tapaamisilla (3x viikossa 3h kerrallaan) ja n. puolen vuoden iässä yksi tapaaminen viikossa isällään ja kaksi yhä meillä. 8kk iässä isä tuli meille yöksi hoitamaan, itse olin yön (eli n. klo 22-07) muualla, näin muutama kerta kunnes 1v:nä lapsi oli ekan kerran isällään illan ja yön ja tuli aamupäivällä kotiin.
Ja siinä vauvavuonna se suhde isään juuri tehtiin. Emme olleet yhdessä, emmekä tule olemaankaan, mutta lopputulemana nyt lähes nelivuotias lapsi, joka tasan yhtä paljon rakastaa äitiään ja isäänsä. Kumpaankin on saanut luoda suhteen, kehitystasonsa mukaan, ja juuri on loppukesästä lähdössä isänsä kanssa viikon reissuun.
Vauva kasvaa äidin kohdussa, joten vauvalla ja äidillä on jo valmiiksi suhde. Lisäksi vauvan imettäminen on luontaisesti naisen tehtävä. Ei mies pysty imettämään. Mitä järkeä olisi viedä pieni vauva äidiltä, niin että äiti joutuisi ottamaan lääkkeitä jotka lopettavat maidontuotannon ja siirtää vauva isälle? Vauva ei saisi rintamaitoa ja joutuisi eroon ihmisestä jonka sisällä on kasvanut. Äidille lapsesta ero on traumaattisempaa kuin isälle, silloin kun puhutaan pienestä vauvasta.
Eihän tässä kukaan ole lasta äidiltä ollut viemässä. Äiti ei itse halua lasta, ja on adoptioaikeillaan kieltämässä lapselta myös oikeuden biologiseen isäänsä.
Ei tietääkseni, mutta mikäli menevät naimisiin tai ovat jo, onko mulla mahdollisuus vaatia isyystestiä? Jos ei, niin onko meidän keskinäisillä viesteillä tai vastaavilla todisteilla isyydestäni väliä?
ap