Mieheni KUUNTELEE live-esiintymisiä niinkuin musiikkia! Häh?
Siis ei mitenkään katsele niitä (no katsoo myös mutta harvemmin), mutta siis pääasiassa KUUNTELEE niitä! Sanoo että kuuntelee live-esiintymisiä mieluummin kuin alkuperäisiä, parhaista kappaleista on jopa molemmat versiot auto- ja muilla soittolistoilla.
Live-esiintyminenhän on ensisijaisesti videomateriaalia, toki niissä on panostettu ääneenkin, mutta videomateriaali on tarkoitettu nimenomaan katseltavaksi! Ei niitä ole tarkoitus soittaa millään soittolistoilla. Aika kummallista.
Kommentit (17)
Onhan livekeikkoja iät kaiket levytettykin, ei siinä ole mitään kummallista kuunnella niitä.
En ole ikinä katsonut videoita, mutta olen kuunnellut live-musiikkia paljonkin.
Vihaan livemusavideoita. Oikeasti livenä on ihan jees, mutta parasta on tökätä napit korvien uumeniin, laittaa silmät kiinni ja maata sängyssä musiikin kanssa.
En nyt näe mitään ihmeellistä tuossa. Itse tykkään kuunnella niin live ja
studioversioita yhtä lailla. Toki katsonkin niitä siis (live-versioita jos on tallennettu
(videoformaatille) mutta voin myös kuunnella ja en katsoa. Usein live-versiot eroavat studioversioista. Toki tämä riippuu artistista tai bändistä mutta kuitenkin.
Ite kuuntelen liveversioita vaan jos ei muuta versiota ks. Kappaleesta löydy youtubesta
Livetaltioinneissa äänenlaatu on tietenkin huonompi, mutta niissä taltioituu hetki ja vuorovaikutus yleisön kanssa. Tuovat myös muistoja livekeikoista, vaikka ei juuri nauhoitetulla keilalla olisikaan ollut.
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika!
On niitä sikoja vähemmästkin jätetty!
Kyllä kunnon vanhanaikainen live-meininki on sellaista, että sitä on miellyttävä kuunnella. Nykyään tuntuu liiaksi siltä, että kaikki on turhan ammattimaista ja ikään kuin kliinistä. Vanhoista tallenteista kuuluu, miten ihmiset soittavat ihmisille. Joskus bändi soittaa hieman epätarkasti, tempo vaihtelee kappaleen sisällä fiiliksen mukaan ja kuuluu myös inhimillisiä mokia, jotka eivät menoa haittaa.
Nyt kaikki on niin tarkkaa ja väärällä tavalla ammattimaista, että joskus tuntuu siltä, että on aivan sama, vedetäänkö livenä vai tuleeko soitto kovalevyltä.
Kyllä hyvin tehtyjä livetaltiointeja kuuntelee siinä missä "tavallisiakin" levyjä. Itse olen jo naperona kuunnellut autossa DVD:ltä CD:lle siirrettyjä livebiisejä. Jotkut biisit jopa kuulostavat paremmilta livenä, riippuu niin paljon esiintyjästä ja siitä kuka on hoitanut jälkituotannon ja filmauksen.
No Motorheadin No Sleep Til Hammersmith pitäisi kuunnella jokaisen
Jos live -taltiointi on hyvin tehty niin voittaa useimmiten kliinisen ja virheettömän studiotaltioinnin. Studiossa jää usein se fiilis puuttumaan valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
No Motorheadin No Sleep Til Hammersmith pitäisi kuunnella jokaisen
Kyllä!
Ja Black Sabbathin Live Evil. Loistavat levyt 80-luvun vaihteesta. Edelleen kuuntelen, lähes neljänkymmenen vuoden kuuntelun jälkeen ovat erinomaisia levyjä.
Myös KISSin Alive!, Deep Purplen Made in Japan ja Iron Maidenin Live After Death kuuluvat livelevyjen yleissivistykseen.
Joskus kamat eivät aluksi toimi, mutta kun alkavat toimia, meno jatkuu. Pantsella oli hieman ongelmia Eppu Normaalin Härmärock-keikalla joulukuussa 1984.
Onpas vanhanaikaista. :)
Häh? Niin kuin musiikkia? Mitä se sitten on jos ei musiikkia? Niitähän on just kiva kuunnella.
Onpa tosiaan erikoista. Minä en jaksa edes katsoa videoita, koska ääni menee jotenkin oudoksi eikä kuvakaan pelasta tilannetta. Live-musiiki livenä ja muuten kuuntelen studio-musiikkia.