Lue keskustelun säännöt.
Mikä mua vaivaa? En voi sietää mieheni siskoja..
16.07.2017 |
Siskot eivät ole koskaan olleet mua kohtaan mitenkään lämpimiä tai kohteliaita. Välillä eivät edes tervehdi minua, jos samaan paikkaan satumme (heidän vanhempien koti, sukujuhlat...) saatika että keskustelisivat mun kanssa jostain, kysyisivät kuulumisia.
Silloin alkuun kun alettiin miehen kanssa seurustelemaan, yritin ottaa heihin kontaktia mutta turhaan. Olen mieheni serkkujen kanssa jutellut tästä ja he ovat sanoneet, että vika ei ole minussa vaan he ovat vain ihmisinä niin sulkeutuneita ja outoja.
No anyway, lähinnä mietin että mikä minua vaivaa: mua ahdistaa ja ärsyttää kun mies on niiden kanssa niin paljon tekemisissä - isosiskonsa kanssa soittelee melkein joka päivä ja pikkusiskon kanssa viestittelee usein. Käy tapaamassa heitä vähän väliä. Nyt ovat viikonloppureissulla kolmestaan.
Miksi mua ärsyttää? Miksen voi olla onnellinen siitä, että miehelläni on niin lämpivät välit siskoihinsa? Johtuuko tämä juuri siitä että mä en ole saanut heihin kontaktia koskaan enkä siksi ymmärrä että miten joku muu voi saada. Tai ylipäätään nauttia niiden seurasta. Mun mielestä niin ahdistavaa seuraa.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
On olemassa oikeasti sairaita sisarussuhteita. Jos koko perhe on elänyt sairaissa oloissa kun lapset ovat olleet pieniä, niin silloin se korostuu. Taustalla voi olla vaikka mitä. Varoitusmerkkeinä ovat nämä sisarusten korostuneet torjunnat tyttö- tai poikaystäviä kohtaan ja jopa sabotaasi suhteelle.
En ikinä enää alkaisi suhteeseen miehen kanssa, jolla on liian läheinen suhde siskoonsa! Mies jopa sanoi, että panisi tätä, jos ei olisi siskonsa! Hei miettikääs!
Mullakin komea veli, miestä paljon komeampikin, mutta eipä ole koskaan tullut mieleenkään seksi veljen kanssa - oksetuksista pahin varmaan!
Hyi... Olet varmaan joutunut kestämään paljon!
Toinen kartettava sakki ovat mammanpojat. Eli ne miehet, joiden äidit soittelevat useamman kerran viikossa "Eihän mitään ole sattunut, kun sinusta ei ole kuulunut kahteen päivään?" "Mitä olet tänään syönyt, tule tänne äidin lihapullille", ja jotka huolehtivat pojalleen talvi- ja kesäverhot, aina silloin tällöin ruokaa kaappiin, pitävät pakkasen täynnä pullaa yms.
Tuollaiseen sukuun kun lapsen eksyy tekemään, niin se on pahimmillaan elämä pilalla (jos mies ei ota irtiottoa perheestään.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ex-naisystävä oli samanlainen. Haukkui siskoni pataluhiksi ja ties miksi vaikka ei heitä ollut edes tavannut. Se että minä viihdyin heidän seurassaan oli jo liikaa. Koki heidät uhkaksi itselleen.
Hänellä itsellään oli etäiset välit omiin sisaruksiin ja vanhempiinsa.
Siinä oli mustasukkaisuutta ja kateutta.
Mietihän itseksesi mitä tunteita sinulla herää miehesi siskoihin liittyen? Ja Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Sä olet ilmiselvästi mustasukkainen.
Jotkut ihmiset ovat sillä tavalla ns. sairaita, että kokevat puolisonsa lähisukulaisetkin uhkiksi itselleen. Ehkä koet sisarusten läheiset välit uhkana? Tai sen, että juuri miehesi saa heihin kontaktin ja viihtyy heidän seurassaan, ja sinä et? Millaiset välit sinulla on omiin sisaruksiisi?
Anna näiden siskojen olla sellaisia kuin ovat ja jos veljesi viihtyy heidän seurassaan, hyvä!
Sisko- ja puolisokuviot osaavat olla vähän turhankin vaikeita. Minun miehelläni on neljä siskoa, ja olemme varmasti kaikki tasapuolisesti mustasukkaisia miehestä, mikä on oikeastaan aika surullista. Itselläni ei ole sisaruksia, joten minun on tietysti vaikea ymmärtää sisarussuhteita ja niitten dynamiikkaa. Tulen toimeen kaikkien siskojen kanssa ihan hyvin, mutta kun vietämme aikaa yhdessä, ongelmat alkavat. Jos mies osoittaa minua kohtaan jotain hempeilyä pikkusiskojensa läsnäollessa, saan kuulla siitä jotain ilkeää piikittelyä jälkikäteen, huokailua tai suoranaista v*ittuilua. Veljelle taas kikatellaan hymy korvissa. Ollessamme kolmestaan kaupungilla (minä, mies ja nuorin sisko) mies ja sisko kulkivat käsikynkässä koko reissun ajan, itse joudun kulkemaan näiden perässä. Leffailloissa sisko on miehen kainalossa, en minä. Yhteisissä tapahtumissa halaillaan, nauretaan insidejutuille ja kutitellaan siskoja, enkä pääse juttuihin mukaan vaikka parhaani yritän.
Välillä tunnen itseni ihan sairaaksi kun edes olen siskoille mustasukkainen, ovathan he miehen perheenjäseniä. Olen miehelle sanonut että olisi kiva jos minua huomioitaisiin siskojen läsnäollessa; huomioivathan siskotkin puolisoitaan. Mies sanoo että ymmärtää asian ja on huomannut eripuraa, mutta silti tuntuu että hän haluaa ennemmin loukata minua kuin siskojaan.
Vähän OT avautuminen, mutta ehkä aapeenkin tapauksessa kyse on esimerkiksi nuoremman siskon kohdalla silkasta mustasukkaisuudesta. Osaisiko joku veljestään mustasukkainen sisko avata asiaa, miksi me puolisot ollaan niin kamalia?
Vierailija kirjoitti:
Sisko- ja puolisokuviot osaavat olla vähän turhankin vaikeita. Minun miehelläni on neljä siskoa, ja olemme varmasti kaikki tasapuolisesti mustasukkaisia miehestä, mikä on oikeastaan aika surullista. Itselläni ei ole sisaruksia, joten minun on tietysti vaikea ymmärtää sisarussuhteita ja niitten dynamiikkaa. Tulen toimeen kaikkien siskojen kanssa ihan hyvin, mutta kun vietämme aikaa yhdessä, ongelmat alkavat. Jos mies osoittaa minua kohtaan jotain hempeilyä pikkusiskojensa läsnäollessa, saan kuulla siitä jotain ilkeää piikittelyä jälkikäteen, huokailua tai suoranaista v*ittuilua. Veljelle taas kikatellaan hymy korvissa. Ollessamme kolmestaan kaupungilla (minä, mies ja nuorin sisko) mies ja sisko kulkivat käsikynkässä koko reissun ajan, itse joudun kulkemaan näiden perässä. Leffailloissa sisko on miehen kainalossa, en minä. Yhteisissä tapahtumissa halaillaan, nauretaan insidejutuille ja kutitellaan siskoja, enkä pääse juttuihin mukaan vaikka parhaani yritän.
Välillä tunnen itseni ihan sairaaksi kun edes olen siskoille mustasukkainen, ovathan he miehen perheenjäseniä. Olen miehelle sanonut että olisi kiva jos minua huomioitaisiin siskojen läsnäollessa; huomioivathan siskotkin puolisoitaan. Mies sanoo että ymmärtää asian ja on huomannut eripuraa, mutta silti tuntuu että hän haluaa ennemmin loukata minua kuin siskojaan.
Vähän OT avautuminen, mutta ehkä aapeenkin tapauksessa kyse on esimerkiksi nuoremman siskon kohdalla silkasta mustasukkaisuudesta. Osaisiko joku veljestään mustasukkainen sisko avata asiaa, miksi me puolisot ollaan niin kamalia?
Siis eihän noin sairasta kuviota voi ollakaan? Täysi-ikäiset puolisolla varustetut sisarukset katselee leffoja toistensa kainalossa ja kutittelee toisiaan? Voi hyvänen aika, kannattaa pysytellä erossa tuollaisesta touhusta.
Ymmärrettävää että ärsyttää, jos mies ja hänen sisaruksensa eivät ole itsenäistyneet.
On hyvä olla (tottakai) hyvissä väleissä ja tekemisissä lapsuuden perheensä kanssa, mutta se ei ole tervettä jos aikuisella ihmisellä lapsuuden perhe menee oman perheen edelle.
Se on haitaksi, jos on ulkopuolisuuden tunne ja kokee että on vähemmän tärkeä kuin se lapsuuden perhe. Jos mies viettää mieluummin aikaa sisarusten tai vanhempien kanssa kuin puolison, on se aikamoinen varoitusmerkki. Jos tilanne ei muutu aikuisilla ihmisillä ajan mittaan, kannattaa miettiä haluaako elää loppuelämänsä kakkosena. Haluatko että tuleva miehen kanssa perustettu perhe on aina vähemmän tärkeä kuin se miehen lapsuuden perhe, joka todennäköisesti tulee jyräämään tahdollaan sen onnettoman suvuun naidun puolison.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla kanssa sama ongelma. Miehen siskot eivät ole itsenäistyneet ollenkaan. Kauhea painostus aina juhlapyhinä tms. että pitää saapua kustantamaan kaikki. Heille kaikki ja meille ei mitään. Tossu aviomieheni lähti perin önjaosta tyhjin käsin. Antoi siskojen viedä kaikki. Ei ottanut äitinsä perinnöstä edes yhtä kuppia. Tästä se sota siskoka vastaan sitten alkoi, kun huomasin millaista porukkaa ovat. Meillä ihan täysi sotatilanne päälle. Eivät ole koskaan tervetulleita meidän kotiin ja kyttään jokaisen euron, että ei mene korpeille. Vihaavat minua, mutta se ei haittaa. Annan sanallisesti takaisin heti, kun koittavat manipuloida. Silloin kun huomasin joutuvani tilanteeseen, jossa joudun puolustamaan hieman hirvitti. Nyt kun sotaa on jatkunut useamman vuoden, niin alkaa mennä rutiinilla. Neuvoksi ap:lle, että anna niille lokeille sitä, mitä ne pyytää. Parasta oli se,että kun sairastuin syöpään, niin ne kävi päälle ihan kunnolla. Taistelin syövän kourissa näitä lokkeja vastaan. Onneksi jäin henkiin ja nyt saa lokit kyytiä sitten rankemman mukaan.
Minun mielestäni ihan ymmärrettävää, että sinulla ärsyttää, sillä sinuthan on ikään kuin jätetty ulkopuoliseksi. Ja onhan tuo aika tiivistä yhteydenpitoa, en tiedä onko teillä lapsia, mutta itselläni saattaisi ärsyttää ihan sekin että toinen on noin kiinni lapsuudenperheessään, kun on omakin perhe jota pitäisi huomioida. Tai minä ainakin kokisin itseni ulkopuoliseksi, jos mies pitäisi päivittäin yheyttä ihmisiin, jotka eivät kuitenkaan halua pitää minuun yhteyttä.
Onko miehesi vielä nuori? Tavallaan ymmärrän tuon 20-vuotiaalta, mutta +30-vuotiaalla viestittää kyllä siitä, että takkuinen tie on tulossa jos toisen kanssa loppuelämän aikoo viettää.