Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Välillä väsyttää tämä teinien äitinä oleminen.
16.07.2017 |
Huokaus.
16v on ehdottomampi ja kovempi kuin suomalainen peruskallio johon on kännykkä tarttunut ikiroudan lailla jumiin ja 14v on on muuten vain haastava, ollut aina.
Itkettää välillä ja olen välillä niin loppu että käyttäynyt kuin pahainen kakara, väsyttää.
Odottaa luotisadetta muilta palstamammoilta, oikeastaan se olisi helpotus, loppuispahan kaikkinainen vääntö, kääntö, kitiseminen, kritisointi, uhmaaminen ja ylipäänsä draama.
Ps, lohduttaudun sillä, että kodin ulkopuolella käytös ilmeisen moitteetonta ja koulutyönsä hoitavat kiitettävästi ja paremminkin, ainakin tuo 16v, nuoremman kanssa saa toki olla perskärpäsenä asiassa (ja sekin väsyttää) koska on äärimmäisen mukavuudenhaluinen ja menisi aina sieltä missä aita on matalin plus lyhyellä sytytyslangalla varustettuna poksahtaa heti jos ei jotakin "tajua". Mutta ei siitä sen enempää...
Kommentit (13)
Pian se helpottaa, usko minua. Tuossa nuorten iässä muutama kuukausikin voi muuttaa tilannetta, tietysti molempiin suuntiin, mutta teillä luultavasti parempaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jooo, toiv olen elossa silloin (ei pelkkää läppää, äitini sairastui vain pari vuotta vanhempana kuin mitä nyt olen ja kuoli 4v sairastettuaan 47v iässä) ja pääsen nauttimaan helpommastakin olotilasta.
Ap
pieni lapsi polkee syliä, iso sydäntä... itsellä tuo aika vielä edessä! tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin sitä väännetään meilläkin ja palautetta satelee puolin jos toisin. Meillä teinin useammallakin kaverilla on masennusta, ahdistusta, viiltelyä ym. ja niiden rinnalla tavallinen teinimeno tuntuu tosin helpolta. Ja koitan ajatella, että ohi menee. Voimia ja tsemppiä!!!
Niin mikä sen vanhemmn kanssa oli ongelma? Kännykkäkö?
Mitä sitten, anna olla. Ei ole iso murhe se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla saman ikäiset. 16-v ja jo ihan ihmiseksi luokiteltava, mutta 14-v on yks perkele. Kännykkäasiassa olen antanut periksi. Taistelua tuulimyllyjä vastaan.
Enpä nyt tiedä oliko avauksessani mitään sen eksaktimpaa seikkaa mitä osoittaa sormella ongelmaksi, oli vain purkaus hieman väsyneeltä äidiltä. Miehen kainalossa tihrustin vähän kaikkea, oman äidin ikävästä siihen "mihin vauvani on hävinnyt/hävinneet" märisten sitäkin kun esikoisen koulumatka muuttuu radikaalisti nyt kun lukio alkaa ja näen mörköjä ja potentiaalisia tapaturmapaikkoja-ja mahdollisuuksia siellä ja täällä kun kulkee "suuressa maailmassa" päivittäin ja on paljon enemmän tilaisuuksia joutua vaikkapa jonkun sekopään saaman idean "uhriksi" yms.
Että juuu, erittäin massiivinen "äitikohtaus" ja kriisi.tms iski päälle. Luotisadetta odotellen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä samanikäiset lapset! ( toki myös yksi parikymppinen ja yksi alakoululainen vielä päälle eli yhteensä neljä lasta)
Ymmärrän sinua!
Mutta toisaalta, vain pieni hetki ja sitten he yhtäkkiä muuttavat kotoa ja se on ohi...
Meillä nimenomaan 16v. on kaikkein haastavin. Koulu ei oo oikein maistunut ja on sattunut tapahtunut kaikenlaista. Välillä meinaa loppua jaksaminen.
Tsemppiä meille! Kyllä me selvitään.... kai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanikäiset mulla. Löysää vähän narua ja ota iisisti. Teillä ei taida kuitenkaan olevan mitään perustavaa laatua olevia ongelmia kuten ei meilläkään. Miksi tehdä siis ongelmaa jos sellaista ei ole? 😊Tsemppiä!
Alue: Aihe vapaa
Neljä vuotta ja molemmat täysi-ikäisiä. Älä valita:)