Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En tiedä kuka tai mikä olisin jos kukaan ei näkisi minua
03.06.2022 |
Alan ymmärtää, että minulla taitaa olla valtava tarve hakea hyväksyntää muilta. Kysyin itseltäni, mitä tekisin elämässäni jos muut ihmiset eivät ns. näkisi minua. En tiedä miltä näyttäisin, miten asuisin, mitä tekisin työkseni, mitä harrastaisin, mitä pointtia on missään? Olen lapsena jäänyt vaille rakkautta ja huomiota, henkisesti heitteille. Vielä aikuisenakin yritän epätoivoisesti saada muut hyväksymään ja huomaamaan minut tai en ole olemassa.
Miten tästä eteenpäin? Terapiaan menossa mutta haluaisin käydä tämän asian kimppuun jo nyt itse.
Kommentit (15)
Hyvä kysymys, jonka esitit itsellesi.
Ehkä erityisen tärkeä niille, joiden koko elämä on somessa eli muiden ihmisten nähtävillä koko ajan.
Toisaalta jotkut väittävät, että ihmisen tavallaan kuuluukin olla kiinnostunut, edes vähän, miten muut näkevät hänet.
Jotkut sanovat jopa, että ihmisen minuus rakentuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Itse en ajattele noin.
Uskon Jumalaan ja siihen, että Jumala näkee ihmisen sydämeen. Pyrin siihen, että minua kiinnostaisi enemmän, mitä Jumala ajattelee minusta kuin että mitä muut ihmiset ajattelevat.
Mitä tapahtuu jos vietät aikaa yksin?
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisella on tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi. Jos on lapsena jäänyt tästä vaille, niin ongelmia tulee. Varmasti löydät tietoa noilla hakusanoilla
Sinua ei kukaan näe silloin kun olet yksin huoneessa.
Mutta olet kuitenkin olemassa, näet itsesi peilistä.
On olemassa naapureita jotka eivät näe sinua. Se on heidän ongelmansa AINA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi olkoon, olet oikealla tiellä. Terapiaankin menossa. Ei ole helppoa kuunnella sisäistä ääntään, kun ympäristö kannustaa lähinnä pinnallisten asioiden tavoitteluun. Moni ei pysähdy koskaan miettimään, kuka oikeastaan onkaan syvällä sisimmässään.
Ihminen on aina sosiaalinen eläin ja aikansa lapsi. On luonnollista sopeuttaa valintojaan vastaamaan ympäristön odotuksia. Ongelma on vaan siinä, että ympäristö voi helposti odottaa jotain, mikä ei ole yksilölle luontevaa. Ei olekaan helppoa lähteä uimaan vastavirtaan, mutta suosittelen sitä silti.
Faith kirjoitti:
Hyvä kysymys, jonka esitit itsellesi.
Ehkä erityisen tärkeä niille, joiden koko elämä on somessa eli muiden ihmisten nähtävillä koko ajan.
Toisaalta jotkut väittävät, että ihmisen tavallaan kuuluukin olla kiinnostunut, edes vähän, miten muut näkevät hänet.
Jotkut sanovat jopa, että ihmisen minuus rakentuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Itse en ajattele noin.
Uskon Jumalaan ja siihen, että Jumala näkee ihmisen sydämeen. Pyrin siihen, että minua kiinnostaisi enemmän, mitä Jumala ajattelee minusta kuin että mitä muut ihmiset ajattelevat.
Mitä tapahtuu jos vietät aikaa yksin?
Olen omissa ajatuksissani lähinnä. Katselen tai luen jotain. Vietän aikaa tarkoituksella yksin (käyn ravintoloissa, matkoilla, tapahtumissa) koska mielestäni se on terveellistä. Mutta en ole oikein koskaan nauttinut siitä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet?
En nuori aikuinen enkä vanhus, vaan aikuinen. Tarkemmin ei tarvitse tietää.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olkoon, olet oikealla tiellä. Terapiaankin menossa. Ei ole helppoa kuunnella sisäistä ääntään, kun ympäristö kannustaa lähinnä pinnallisten asioiden tavoitteluun. Moni ei pysähdy koskaan miettimään, kuka oikeastaan onkaan syvällä sisimmässään.
Ihminen on aina sosiaalinen eläin ja aikansa lapsi. On luonnollista sopeuttaa valintojaan vastaamaan ympäristön odotuksia. Ongelma on vaan siinä, että ympäristö voi helposti odottaa jotain, mikä ei ole yksilölle luontevaa. Ei olekaan helppoa lähteä uimaan vastavirtaan, mutta suosittelen sitä silti.
Olenkin joissain asioissa aika poikkeava tapaus, mutta en ole varma tekisinkö niitäkään asioita jos en saisi sillä yhtään mitään huomiota. Vertaa vaikka henkilöön joka ottaa persoonakseen tatuoida itsensä täyteen. Ei välttämättä ottaisi yhtään kuvaa jos kukaan ei koskaan näkisi niitä.
Kaikkein rasittavin piirre minussa on sellainen Äiti äiti katso mitä piirsin! Äiti isä katsokaa kun minä lasken mäkeä!. Eli saatan kertoa vaikkapa olleeni jossain kiinnostavassa paikassa ja harmistua, jos ketään ei kiinnosta tai kukaan ei kommentoi. Haluaisin malttaa olla kertomatta, (ellei kysytä) koska reaktioni kielii siitä että kerroin kuulumiset hyväksynnän hakemisen vuoksi. Kävin tuolla ja tein tätä, enkö kuulukin porukkaan? Enkö teekin oikeita asioita? Somessa en päivitä statusta tai laita mitään kuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nipistä itseäsi ja jos tuntuu, olet olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olkoon, olet oikealla tiellä. Terapiaankin menossa. Ei ole helppoa kuunnella sisäistä ääntään, kun ympäristö kannustaa lähinnä pinnallisten asioiden tavoitteluun. Moni ei pysähdy koskaan miettimään, kuka oikeastaan onkaan syvällä sisimmässään.
Ihminen on aina sosiaalinen eläin ja aikansa lapsi. On luonnollista sopeuttaa valintojaan vastaamaan ympäristön odotuksia. Ongelma on vaan siinä, että ympäristö voi helposti odottaa jotain, mikä ei ole yksilölle luontevaa. Ei olekaan helppoa lähteä uimaan vastavirtaan, mutta suosittelen sitä silti.
Olenkin joissain asioissa aika poikkeava tapaus, mutta en ole varma tekisinkö niitäkään asioita jos en saisi sillä yhtään mitään huomiota. Vertaa vaikka henkilöön joka ottaa persoonakseen tatuoida itsensä täyteen. Ei välttämättä ottaisi yhtään kuvaa jos kukaan ei koskaan näkisi niitä.
Kaikkein rasittavin piirre minussa on sellainen Äiti äiti katso mitä piirsin! Äiti isä katsokaa kun minä lasken mäkeä!. Eli saatan kertoa vaikkapa olleeni jossain kiinnostavassa paikassa ja harmistua, jos ketään ei kiinnosta tai kukaan ei kommentoi. Haluaisin malttaa olla kertomatta, (ellei kysytä) koska reaktioni kielii siitä että kerroin kuulumiset hyväksynnän hakemisen vuoksi. Kävin tuolla ja tein tätä, enkö kuulukin porukkaan? Enkö teekin oikeita asioita? Somessa en päivitä statusta tai laita mitään kuvia.
Tuokin on luonnollista ja ymmärrettävää. Hienoa, että tiedostat tuon. Aika moni toimii samoin, toiset ehkä vaan peittävät sen paremmin. Itse muistan kun terapeuttini huomautti, että kaikki muutkin miettivät itseään ja hakevat hyväksyntää, joten minun tekemiseni eivät itse asiassa kiinnosta muita ollenkaan niin paljoa, kuin kuvittelen. Tuo jotenkin vapautti.
Onko sinulla ketään läheisiä, joilta saat hyväksyntää?
Mielenkiintoista. Minua ei moni näe etätöissä eikä kukaan tiedä mitä teen vapaa-ajallani mökillä. Vaikea siis samaistua, mutta sen olen huomannut, että kannattaa ainakin hiukset harjata päivittäin ja pitää ruokarytmistä kiinni niin ei iske masennus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olkoon, olet oikealla tiellä. Terapiaankin menossa. Ei ole helppoa kuunnella sisäistä ääntään, kun ympäristö kannustaa lähinnä pinnallisten asioiden tavoitteluun. Moni ei pysähdy koskaan miettimään, kuka oikeastaan onkaan syvällä sisimmässään.
Ihminen on aina sosiaalinen eläin ja aikansa lapsi. On luonnollista sopeuttaa valintojaan vastaamaan ympäristön odotuksia. Ongelma on vaan siinä, että ympäristö voi helposti odottaa jotain, mikä ei ole yksilölle luontevaa. Ei olekaan helppoa lähteä uimaan vastavirtaan, mutta suosittelen sitä silti.
Olenkin joissain asioissa aika poikkeava tapaus, mutta en ole varma tekisinkö niitäkään asioita jos en saisi sillä yhtään mitään huomiota. Vertaa vaikka henkilöön joka ottaa persoonakseen tatuoida itsensä täyteen. Ei välttämättä ottaisi yhtään kuvaa jos kukaan ei koskaan näkisi niitä.
Kaikkein rasittavin piirre minussa on sellainen Äiti äiti katso mitä piirsin! Äiti isä katsokaa kun minä lasken mäkeä!. Eli saatan kertoa vaikkapa olleeni jossain kiinnostavassa paikassa ja harmistua, jos ketään ei kiinnosta tai kukaan ei kommentoi. Haluaisin malttaa olla kertomatta, (ellei kysytä) koska reaktioni kielii siitä että kerroin kuulumiset hyväksynnän hakemisen vuoksi. Kävin tuolla ja tein tätä, enkö kuulukin porukkaan? Enkö teekin oikeita asioita? Somessa en päivitä statusta tai laita mitään kuvia.
Tuokin on luonnollista ja ymmärrettävää. Hienoa, että tiedostat tuon. Aika moni toimii samoin, toiset ehkä vaan peittävät sen paremmin. Itse muistan kun terapeuttini huomautti, että kaikki muutkin miettivät itseään ja hakevat hyväksyntää, joten minun tekemiseni eivät itse asiassa kiinnosta muita ollenkaan niin paljoa, kuin kuvittelen. Tuo jotenkin vapautti.
Onko sinulla ketään läheisiä, joilta saat hyväksyntää?
Kiitos. Päässäni velloo ristiriita; toisaalta tiedän hyvin ettei varsinkaan tuntemattomien mielipiteillä ole merkitystä, sen verran mitä heitä minun olemiseni edes kiinnostaa. Mietmmme kaikki itseämme. Silti löydän itseni taas harmistumasta kun työpaikan kahvihuoneessa ketään ei ole kiinnosta mitä tein viikonloppuna. Onneksi puoliso rakastaa minua ehdoitta ja sellaisena kuin olen. Hyvä parisuhde onkin se joka on pitänyt minut järjissäni.
Pitäisi olla armollisempi itselleen, lievä hyväksynnän haku tosiaan on aivan luonnollista. Ap
Alue: Aihe vapaa
Kirjasuosituksia?