Lue keskustelun säännöt.
Miksi mielisairaaloista kuvitellaan typeriä?
15.07.2017 |
Esim. sitä, että siellä on sadistinen kuri ja pehmustetut huoneet, joissa annetaan sähköä potilaille rangaistukseksi näiden ollessa hereillä? Tai että mielisairaalassa on erityisen lahjakkaita ihmisiä ja että siellä vallitsee harmonia, koska lahjakkaat ihmiset luovat samalla kuin lepäävät idyllisessä ympäristössä?
Voin alalla kymmenen vuotta työskennelleenä hoitajana sanoa, että hyvin harva ennakkoluuloista pitää paikkansa, tuskin mikään, mutta ilmeisesti leffat ja jotkin lapselliset lehtiartikkelit ovat tehneet tehtävänsä.
Kommentit (43)
Niinpä ja omaisten kanssa satuillaan että sch on parannettavissa ja elämä jatkuu ennallaan. Tosiasia että koko tauti invalidisoi monella tavalla ja työhön ei pysty edes yksi sadasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tuumit alan ihmisenä: parantuuko potilas mielisairaalassa?
Nykyään mielisairaaloissa on todella sairaita ihmisiä, eivätkä kaikki hoidon tarpeessa olevat edes pääse hoitoon. Huumeet ovat varsinkin nuorten kanssa valitettavan usein mukana. Rangaistuksia ei käytetä, eräitä rajoituksia kuitenkin potilaan oman ja muiden turvallisuuden takia. Sähköhoitoa ei anneta vastentahtoisesti, vaan potilaan suostumuksella anestesiassa. Auttaa usein hyvin. Pehmustettuja huoneita ei ole olemassakaan, eristyshuoneita sen sijaan on. Nämä siksi että esimerkiksi väkivaltaiset tai itsetuhoiset potilaat saadaan tarkkailuun, ettei tapahdu mitään ikävää. Mitään luovaa työtä mielisairaaloissa ei ole tehty pitkiin aikoihin, koska psykoottinen ihminen ei sellaiseen kykene. Ehkä joskus ennen näin on voinut ollakin, mutta laitospaikat on ajettu alas ja vain pahimmassa tilanteessa olevat saattavat päästä hoitoon, eikä siinä mielentilassa eletä harmoniassa, vaan sairastetaan ja odotetaan, että lääkehoito alkaa vaikuttaa.
Onko mielisairaaloita enää edes olemassa?
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuumit alan ihmisenä: parantuuko potilas mielisairaalassa?
Potilas harvemmin koskaan parantuu lopullisesti, vaan joutuu syömään lääkkeitä lopun ikäänsä. Mutta hyvällä lääkityksellä ja muilla tukitoimilla voidaan saada potilas niin hyvään kuntoon, että normaalin elämän jatkaminen on mahdollista. Eli apua sieltä varmasti saa, ongelma onkin usein heikko sitoutuminen avohoitoon, jolloin lääkkeet jäävät, päihteet tulevat ja uusi psykoosi on tosiasia. Moni omainen tämän valitettavasti hyvin tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko mielisairaaloita enää edes olemassa?
On, mutta paikkoja vähennetään koko ajan. Sairaaloita ja osastoja lopetetaan. Viimeisin lopetettavien listalla on Kellokosken sairaala lähitulevaisuudessa, mikä on sulaa hulluutta, mutta näin on päätetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuumit alan ihmisenä: parantuuko potilas mielisairaalassa?
Potilas harvemmin koskaan parantuu lopullisesti, vaan joutuu syömään lääkkeitä lopun ikäänsä. Mutta hyvällä lääkityksellä ja muilla tukitoimilla voidaan saada potilas niin hyvään kuntoon, että normaalin elämän jatkaminen on mahdollista. Eli apua sieltä varmasti saa, ongelma onkin usein heikko sitoutuminen avohoitoon, jolloin lääkkeet jäävät, päihteet tulevat ja uusi psykoosi on tosiasia. Moni omainen tämän valitettavasti hyvin tietää.
Kiitos! Kuinkahan pitkiä hoitojaksot mielisairaaloissa nykyään ovat? Olen ymmärtänyt, että lyhyitä. Ennenhän vaikeahoitoinen potilas saattoi viettää suurimman osan elämästään mielisairaalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeilkaa itse syödä viikkokin niitä neuroleptejänne niin ehkä älyätte mikseivät potilaatkaan niitä halua syödä ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuumit alan ihmisenä: parantuuko potilas mielisairaalassa?
Potilas harvemmin koskaan parantuu lopullisesti, vaan joutuu syömään lääkkeitä lopun ikäänsä. Mutta hyvällä lääkityksellä ja muilla tukitoimilla voidaan saada potilas niin hyvään kuntoon, että normaalin elämän jatkaminen on mahdollista. Eli apua sieltä varmasti saa, ongelma onkin usein heikko sitoutuminen avohoitoon, jolloin lääkkeet jäävät, päihteet tulevat ja uusi psykoosi on tosiasia. Moni omainen tämän valitettavasti hyvin tietää.
Psykoosilääkkeistä kieltäytyminen on kyllä hyvin ymmärrettävää koska niillä on niin paljon haittoja ja ne voivat aiheuttaa pitkäaikaisessa käytössä pysyviä aivovaurioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuumit alan ihmisenä: parantuuko potilas mielisairaalassa?
Potilas harvemmin koskaan parantuu lopullisesti, vaan joutuu syömään lääkkeitä lopun ikäänsä. Mutta hyvällä lääkityksellä ja muilla tukitoimilla voidaan saada potilas niin hyvään kuntoon, että normaalin elämän jatkaminen on mahdollista. Eli apua sieltä varmasti saa, ongelma onkin usein heikko sitoutuminen avohoitoon, jolloin lääkkeet jäävät, päihteet tulevat ja uusi psykoosi on tosiasia. Moni omainen tämän valitettavasti hyvin tietää.
Kiitos! Kuinkahan pitkiä hoitojaksot mielisairaaloissa nykyään ovat? Olen ymmärtänyt, että lyhyitä. Ennenhän vaikeahoitoinen potilas saattoi viettää suurimman osan elämästään mielisairaalassa.
Riippuu toki tapauksesta. Voi olla parista päivästä viikkoihin ja ehkä kuukausiin. Joissakin harvinaisemmissa tapauksissa voi venähtää pidempäänkin. Yleensä kuitenkin potilas saadaan avohoitoon ehkä kuukausissa, mutta tämä rippuu siis todella paljon potilaan sairaudesta. Ellei ole mitään erikoista ja lääkitys osuu kohdalleen, voivat ajat olla lyhyempäkin. Kriminaalipotilaat ovat sitten oma lukunsa, heillä on todella pitkät hoitoajat keskimääräiseen verrattuna, mutta he ovatkin omaa erikoisryhmäänsä ja hoidetaan pääosin valtion sairaaloissa.
Olin hetken mielisairaalassa töissä joskus ja siellä ainakin pakkopaidat ja sänkyyn sitominen oli muutamien kohdalla ihan todellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokeilkaa itse syödä viikkokin niitä neuroleptejänne niin ehkä älyätte mikseivät potilaatkaan niitä halua syödä ;)
Onko se psykoosi sitten niin kiva? Ymmärrän, että neuroleptien syöminen ei tunnu mukavalle, mutta mikä on vaihtoehto? Menettää todellisuudentaju ja joutua kerta toisensa jälkeen ambulanssilla tai poliisien tuomana hoitoon?
Vierailija kirjoitti:
Olin hetken mielisairaalassa töissä joskus ja siellä ainakin pakkopaidat ja sänkyyn sitominen oli muutamien kohdalla ihan todellisuutta.
Lepositeet toki on, mutta pakkopaidat hyvin harvassa paikassa ja vain erikoismääräyksellä. Eikä nämä ole rangaistuksia, vaan perustuvat aina potilaan turvallisuuden takaamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska tuollaistahan siellä on alkujaan ollut.
Ja tulee niitä kauhujuttuja ilmi nykyäänkin vielä. Potilaita sidotaan ja pakkolääkitään rauhallisiksi. Oliko jossain potilaat pestykin kylmällä vedellä painepesurin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuumit alan ihmisenä: parantuuko potilas mielisairaalassa?
Potilas harvemmin koskaan parantuu lopullisesti, vaan joutuu syömään lääkkeitä lopun ikäänsä. Mutta hyvällä lääkityksellä ja muilla tukitoimilla voidaan saada potilas niin hyvään kuntoon, että normaalin elämän jatkaminen on mahdollista. Eli apua sieltä varmasti saa, ongelma onkin usein heikko sitoutuminen avohoitoon, jolloin lääkkeet jäävät, päihteet tulevat ja uusi psykoosi on tosiasia. Moni omainen tämän valitettavasti hyvin tietää.
Psykoosilääkkeistä kieltäytyminen on kyllä hyvin ymmärrettävää koska niillä on niin paljon haittoja ja ne voivat aiheuttaa pitkäaikaisessa käytössä pysyviä aivovaurioita.
Pahemmat aivovauriot tulee kyllä hoitamattomista toistuvista psykooseista ja vakavista masennuksista. Itse en kykenisi edes nykyiseen elämänlaatuun ilman neuroleptejä, taannuin reagoimattomaksi möykyksi sitä itse kunnolla tiedostamatta. Olisin halunnut jäädä sairaalaan pitemmäksi aikaa mutta hoitoajat on tosiaan lyhennetty minimiin,mikä kylläkin hidastaa tai estää paranemisen. Enemmän se nuoren ihmisen elinikäinen työkyvyttömyys tai työttömyys maksaa yhreiskunnalle kuin edes riittävän pitkä sairaalahoito.
Mikä työssäsi on parasta? Entä surullisinta?
Vierailija kirjoitti:
Koska tuollaistahan siellä on alkujaan ollut.
Ja tulee niitä kauhujuttuja ilmi nykyäänkin vielä. Potilaita sidotaan ja pakkolääkitään rauhallisiksi. Oliko jossain potilaat pestykin kylmällä vedellä painepesurin kanssa.
Jep ja ennen muinoin kehitysvammaisiakin teljettiin mielisairaaloihin.
Mielisairaalat saattoivat myös sijaita sinänsä kammottavissa paikoissa, kuten jossain saarella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeilkaa itse syödä viikkokin niitä neuroleptejänne niin ehkä älyätte mikseivät potilaatkaan niitä halua syödä ;)
Onko se psykoosi sitten niin kiva? Ymmärrän, että neuroleptien syöminen ei tunnu mukavalle, mutta mikä on vaihtoehto? Menettää todellisuudentaju ja joutua kerta toisensa jälkeen ambulanssilla tai poliisien tuomana hoitoon?
Niin no mistäpäs minä tietäisin kun en ole psykoosissa koskaan ollut. Niitä neuroleptejä vaan tunnutaan tyrkyttävän ihan kaikille. Joten ihan mielenkiinnosta, mikset sinäkin kokeilisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuumit alan ihmisenä: parantuuko potilas mielisairaalassa?
Potilas harvemmin koskaan parantuu lopullisesti, vaan joutuu syömään lääkkeitä lopun ikäänsä. Mutta hyvällä lääkityksellä ja muilla tukitoimilla voidaan saada potilas niin hyvään kuntoon, että normaalin elämän jatkaminen on mahdollista. Eli apua sieltä varmasti saa, ongelma onkin usein heikko sitoutuminen avohoitoon, jolloin lääkkeet jäävät, päihteet tulevat ja uusi psykoosi on tosiasia. Moni omainen tämän valitettavasti hyvin tietää.
Psykoosilääkkeistä kieltäytyminen on kyllä hyvin ymmärrettävää koska niillä on niin paljon haittoja ja ne voivat aiheuttaa pitkäaikaisessa käytössä pysyviä aivovaurioita.
On tutkittu, että sairastettu psykoosi tuhoaa aivoja joka kerta. Mukaan lukien tietysti erilaiset lieveilmiöt, joita psykooseihin liittyy; itsetuhoisuus, joskus väkivaltaisuus jne. Ei nämä asiat ole yksinkertaisia.
Mitä mielikuvia teillä on?