Miksi isovanhemmilla muka tulisi olla oikeus tavata lastenlapsia?

Vierailija kirjoitti:

Lapsilla on oikeus tavata isovanhempiaan! Kyse ei ole aikuisten oikeudesta, vaan lasten! Lapset eivät ole vanhempiensa omaisuutta.

Se onkin ihan eri asia puhutaanko isovanhempien oikeudesta tavata lastenlapsia, vai lastenlasten oikeudesta tavata isovanhempia. Tämä ei ollut keskustelun aihe lähtökohtaisestikaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapsenlapsilla on oikeus tavata isovanhempiaan.

Häh? Ai maijapetteri sanoo, että nyt haluan mummilaan, niin mummilla ei ole siihen nokankoputtamista "maijapetteri, mummi on nyt töissä ja pääsee vasta viideltä, sen jälkeen mummi on menossa jumppaan ja kauppaan" "ei kun mä hatuun nyt mummilaan" "no tule sitten".

Ei ole isovanhemmilla mitään velvollisuutta tavata lapselapsiaan, muuten pitäisi sitten isovanhemmilla olla oikeus määrätä kuinka monta lapsenlasta saa tulla maailmaan. Ei myöskään vanhemmilla ole mitään velvollisuutta antaa lasta sukulaisilleen tai tavata sukulaisiaan, ihan älytön ajatus edes.

Suomessahan isovanhemmat eivät kuulu edes ydinperheeseen - enää.

Itse olen elänyt 17-vuotiaaksi asti ydinperheessä, johon kuului myös isän vanhemmat. Asuimme siis samassa taloudessa ja se oli yhtä helvettiä tyrannimummun takia. Vanhemmat olivat sen verran lapasia, etteivät osanneet lähteä siitä muualle asumaan (maalaistalo lehmineen). Voi kun jokin lastensuojelu olisi pelastanut sieltä. Mutta ulkopuolisten nähden mummu oli aina oikein herttainen pullantuoksuinen isoäiti. Kun oltiin keskenään, oli oikea piru.

Vierailija kirjoitti:

Lapsenlapsilla on oikeus tavata isovanhempiaan.

Mistä lähtien? Lapsella ei ole oikeutta tavata edes omaa vanhempaansa jos kyseinen vanhempi ei sitä halua.

Niinkin kylmältä ja julmalta kuin se kuulostaakin, niin lapsen kehitykselle isovanhemmat eivät ole välttämättömiä, vanhemmat ovat, huonotkin sellaiset. Tämän vuoksi isovanhempien tapaamisoikeuksiin ei ole minkäänlaisia kehityspsykologisia (eikä myös juridisia) perusteita. Tuo selvitysryhmä asialle todennäköisesti selvittää tapauksia, joissa vanhemmat ovat eronneet, tai toinen/molemmat vanhemmat kuolleet, ja asia tulee väistämättä törmäämään Suomen lakiin, jonka mukaan vanhemman huoltajuus päättyy lapsen täyttäessä 18-vuotta. Mikäli vanhemmat velvoitettaisiin viemään omia lapsiaan isovanhemmille, tämä tarkoittaisi väistämättä, että jonkinlainen isovanhempi-vanhemmat-lapsi -triadihuoltajuussuhde olisi olemassa.

Meillä on ihan hyvät lastensuojelulait olemassa, lasta ei saa eristää muista ihmisistä ja lapsella on oikeus tietää biologinen perimänsä. Periaatteessa suvusta saa eristää lapsen, mutta lapsen tulee olla tietoinen suvun olemassaolosta, mutta lapsella tulee olla elämässä muitakin ihmisiä kuin vanhemmat. Tämä tarkoittaa esimerkiksi päiväkotia, ystäviä, ystäväperheitä, koulua ja sen yhteisöä, naapuriyhteisöä ja sukulaisia. Mikään näistä ei ole pakollinen osa lapsen elämää, mutta tavalla tai toisella lapsen tulee saada tavata muita ihmisiä ja ennen kaikkea ikätovereita.

Lasta kohtaan ei saa myös harjoittaa henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Tätä valvoo yhteiskunta, ei sukulaiset, vaikka sukulaiset voivat toki tämän huomata ja asiasta ilmoittaa. Tämän vuoksi ei yksinkertaisesti tarvita muita sukulaisia kanssahuoltajiksi, jos vanhemmat eivät hoida osaansa, niin yhteiskunta astuu peliin (ja toki kartoittaa myös sen lähisuvun, mikäli vanhemmat eivät osaa hommaansa). Itseasiassa, jos isovanhemmille annetaan jonkinlainen juridinen asema, niin tämä yhteiskunnan tärkeä tehtävä vaikeutuu. Kun lapsesta huolestutaan, niin on useampi ihminen tutkittavana, että kenen tapaamisoikeutta tulisi rajoittaa.

Isovanhempien tapaamisoikeudet ovat kuolleena syntynyt ajatus, ihan laillisesta ja kehityspsykologisesta näkökulmastakin katsottuna.

En tajua ajatusta että mikä tahansa isobanhempi olisi jokin ihme linkki juuriin. Minulla on reilusti kasikymppinwn pikkuserkku, joka on minulle ja lapsilleni selkeästi oikea linkki juuriini. Itsekeskeinen omanapainen mielenterveysongelmainen äitini ei ile koskaan ollut linkki yhtään mihinkään kuin loputtomiin ongelmiin. Kaaosta, rahapulaa, miehiä, läheisriippuvuutta, juoruja ja riitoja.

Heitteillä olisivat jos niille kylään.