Miksi isovanhemmilla muka tulisi olla oikeus tavata lastenlapsia?

Tulisiko mun äidillä olla oikeus hakata, kuristaa, haukkua ja hu*ritella minun lapsiani, samalla tavalla kun minuakin pienenä? Tästä syystä emme tapaa, minun lapsuuteni kieroutunut sadistinen väkivaltaisuus ei jatku lapsilleni. En olisi kummoinen äiti jos asettaisin lapseni tahallisesti sellaiseen vaaraan.

0/5 - taas liian alleviivaava. Et oikein osaa

Niin raakaa kuin asian tiedostaminen onkin (ja useimmat eivät tätä tajua), sen isovanhemman hyvyyden paras asiantuntija on se oma lapsi. Vastuullinen vanhempi ei altista omaa lastaan haitallisiin oloihin. Eikä sen tarvitse olla mitään alkoa, väkivaltaa jne. Ihan jo kaikenlainen henkinen kontrollointi ja manipulointi on hyvin, hyvin vahingollista lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaavasti voisi kysyä miksi vanhemmilla on niin paljon päätäntävaltaa

Miten niin "vastaavasti"? Eivät isovanhemmat ole mikään osapuoli. Vanhempien valta johtuu huoltajuudesta.

Miksi huoltajuus menee automaattisesti vanhemmille? Miksi on ylipäänsä olemassa pieniä perheyksiköitä? Miksi se on kaikista mahdollisista toteutusvaihtoehdoista paras?

Voi jeesus. Tietenkin ne vanhemmat ovat huoltajia. Mitä siitä tulisi että lapsilla olisi jokin huoltajakaarti riitelemässä.

Miksei voisi olla kylämäisiä yhteisöjä, joissa lapset ovat yhteisiä ja asioista päätetään demokraattisesti? Haluaisitko Suomella olevan 1-2 ihmistä, jotka päättävät kaikista asioista ilman mitään pätevyyttä ja kokemusta?

Koska lapsilla pitää olla selkeä arki, jossa on selkeä marssijärjestys ja selkeät aikuiskuviot. Ei voi olla niin, että kaikki mahdolliset päätökset ja asiat pitää hyväksyttää kumminkaimoilla.

Meillä minun äitini ja siskoni teki perheeni elämästä helvettiä sotkeutumalla kaikkeen. Lasten päiväkoti, harrastukset, koulu, huonejärjestys, synttärijärjestelyt, siedätyshoidot, astmalääkäri jne. otettiin epäviralliseen sukuneuvostoon märehdittäväksi viikkokausiksi. Niin pintä risahdusta ei ollutkaan, mihin ei olisi sekaannuttu. Lapsen synttäreillekin tuli lopulta kolme kakkua, minun, mummon ja tädin. Täyttä kaaosta.

Perhe ja suku ovat rikkaus. Varsinkin jos ihmiset siinä ovat suht ok ilman suurenpia ongelmia; alkoholi-, mielenterveysongelmat jne.

Itse olen huomannut, että meillä varsinkin pojat, viihtyivät pienenä tosi hyvin vanhempien ihmisten seurassa. Onneksi heillä on vielä paappa hengissä ja hyvissä voimissa, vaikka yli 80v. Toinen paappa valitettavasti kuoli jo paljon ennen heidän syntymäänsä.

Olen huomannut, että nykyään ihmiset suuttuvat toisilleen ihan mitättömistä asioista ja kaunaa kannetaan vuosi tolkulla. Ja siinä sitten käytetään viattomia lapsia kiistakapuloina ja estetään heidän tapaamiset isovanhemmilta tai jopa omilta vanhemmilta. Kuinkakohan moni näistä lapsista kiittelee vanhempiaan aikuisena siitä, ettei saanut lapsena tavata isovanhempiaan tai toista vanhempaansa? Tai sitten jos ovat kasvaneet vanhempansa tapaan itsekkääksi aikuiseksi, niin sitten paskan nakkaavat.

Tässä vaiheessa monen on helppo kritisoida isovanhempien oikeuksia, kun omat lapset ovat pieniä. Mutta entä sitten, kun ne omat kullanmurut aikuistuu ja tekee lapsia, sanovat teille, että ei ole asiaa lastenlasten elämään? Taitaa tulla suru puseroon.

Vierailija kirjoitti:

Pin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsilla on oikeus tavata isovanhempiaan! Kyse ei ole aikuisten oikeudesta, vaan lasten! Lapset eivät ole vanhempiensa omaisuutta.

Eivät ole omaisuutta, mutta vanhemmat päättävät, keitä lapsi tapaa. Kaikki isovanhemmat eivät ole sellaisia, että heidän tapaamisensa olisi lapsen etu. Sen päättää huoltaja.

Aika usein nää vanhempien päätökset vaan syntyy silkasta itsekkyydestä ja kohdistuu kummasti sen miehen vanhempiin vielä... siksi joku toinen voi olla ehkä parempi päättämään asiasta, jos todella kokee isovanhemmat jo haitalliseksi lapsen kehitykselle.

Mikä "joku toinen"?

Meillä minun äitini on poissuljettu lasteni elämästä. Hän on mielenterveydeltään epävakaa, on aina ollut. Pikkusiskoni oltiin mm huostaanottamassa tästä syystä. Muutti sitten minun luokseni.

Silti pullantuoksuinen hurmaava mummo itse näe itsessään mitään vikaa. Meitä stalkkasi ja mm kolme lähestymiskieltoa. Näkisi tässä upean tilaisuuden alkaa häiriköidä jälleen elämääni.

Esimerkiksi se lähestymiskielto on sellainen joka voisi rajata ne isovanhempien oikeudet. Joku ulkopuolinen taho päättäkööt onko aihetta rajata niitä oikeuksia vai ei.

Lapsilla on oikeus isovanhempiinsa, juuriinsa, suvun tarinoihin ja sukupolvien ketjuun. Isovanhemmilla on osansa lasten hyvinvoinnissa. Vaikka lyhytnäköiset ja itsekeskeiset narsistisukupolven vanhemmat eivät tajua tätä. On tietysti eri asia, jos isovanhemmat eivät ole turvallisia. Ja niin se usein taitaakin olla, jos vanhempi on kovin itsekeskeinen, usein siellä edellisessäkin sukupolvessa on jotakin häikkää. Ja tulee olemaan myös seuraavassa sukupolvessa. Sellaiset asiat siirtyvät voimakkaasti eteenpäin, mikäli vanhemmat eivät tee kaikkea katkaistakseen ketjua, eli hoitavat oman päänsä kuntoon.

Minäkään en ymmärrä ajattelua, että sukulaisilla voisi oll@in oikeuksia toisten ihmisten lapsiin.

Tämä ei nyt ole mikään välirikkotapaus, mutta mua ahdisti tosi paljon osa sukulaisista, kun lapset olivat pieniä. Lapsilla oli mummia, tätiä ja muuta sukua, jotka ihan oikeasti kuvittelivat että heillä on oikeus saada lapset hoitoon, olla mukana päättämässä pienistä ja isoista asioista yms.

Vauva-aikoina pysyi jokseenkin rajoissa se touhu, mutta aina kun joku lapsista täytti maagisen 1v:n rajan, alkoi olettaminen että nyt muidenkin pitää saada osansa lapsen arjesta. Olisi pitänyt sille ja tälle viedä hoitoon, jotta saavat purkaa omaa lapsenhoitonviettiä. Pahinta oli tietysti esikoisen aika. Joskus laskin, että pelkästään miehen suvusta olisi viidellä ihmisellä pitänyt kuljettaa lasta hoidossa vuorotellen, ei suostuttu, sellainen on mielestäni pientä lasta kohtaan väärin. Meille sitten valikoitui yksi vakihoitaja esikoisen aikana, joka tuli ihan kotiimme hoitamaan, ei ollut mitenkään painostava ja ymmärsi vanhempien roolin lasten elämässä. Muistimme paljon lahjoilla tuota sukulaista. Minä en vaan ymmärrä tuollaista, eikö lasten ollessa pieniä hoidon pitäisi tapahtua lapsen ehdoilla. En itse kehtaisi ikinä vaatia toisen lasta hoitoon ja vielä olettaa että lapsi käy kaikkien sukulaisten luona vuorollaan. Ei päiväkodissakaan pyritä siihen, että lasta hoitaa vähän kuka sattuu pienten ryhmässä, vaan se oma, tuttu, hoitaja. Toki kouluiässä kaikki ovat jo olleet muillakin hoidossa, mutta puhun nyt alle 3-vuotiaista lapsista.

Pin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsilla on oikeus tavata isovanhempiaan! Kyse ei ole aikuisten oikeudesta, vaan lasten! Lapset eivät ole vanhempiensa omaisuutta.

Eivät ole omaisuutta, mutta vanhemmat päättävät, keitä lapsi tapaa. Kaikki isovanhemmat eivät ole sellaisia, että heidän tapaamisensa olisi lapsen etu. Sen päättää huoltaja.

Aika usein nää vanhempien päätökset vaan syntyy silkasta itsekkyydestä ja kohdistuu kummasti sen miehen vanhempiin vielä... siksi joku toinen voi olla ehkä parempi päättämään asiasta, jos todella kokee isovanhemmat jo haitalliseksi lapsen kehitykselle.

Mikä "joku toinen"?

Meillä minun äitini on poissuljettu lasteni elämästä. Hän on mielenterveydeltään epävakaa, on aina ollut. Pikkusiskoni oltiin mm huostaanottamassa tästä syystä. Muutti sitten minun luokseni.

Silti pullantuoksuinen hurmaava mummo itse näe itsessään mitään vikaa. Meitä stalkkasi ja mm kolme lähestymiskieltoa. Näkisi tässä upean tilaisuuden alkaa häiriköidä jälleen elämääni.

Esimerkiksi se lähestymiskielto on sellainen joka voisi rajata ne isovanhempien oikeudet. Joku ulkopuolinen taho päättäkööt onko aihetta rajata niitä oikeuksia vai ei.

Miksi? Mikä ulkopuolien taho? Vuosien kina sosiaalitoimessa ja oikeusasteissa jotta päädyttäisiin tismalleen samaan päätökseen kuin se, jonka minä olen jo tehnyt? Ja kaikki se energia ja raha pois lapsen elämästä?

Lasten pitäisi saada tavata isovanhempiaan. Lehdessä joku sanoi hyvin, että isovanhemmilla ei saa olla alkoholiongelmaa ja heidän pitää olla normaaleja sivistyneitä ihmisiä, jotka ajattelevat lasten parasta. Ihan kelle tahansa ei siis kannata lapsia antaa.

Vierailija kirjoitti:

Perhe ja suku ovat rikkaus. Varsinkin jos ihmiset siinä ovat suht ok ilman suurenpia ongelmia; alkoholi-, mielenterveysongelmat jne.

Itse olen huomannut, että meillä varsinkin pojat, viihtyivät pienenä tosi hyvin vanhempien ihmisten seurassa. Onneksi heillä on vielä paappa hengissä ja hyvissä voimissa, vaikka yli 80v. Toinen paappa valitettavasti kuoli jo paljon ennen heidän syntymäänsä.

Olen huomannut, että nykyään ihmiset suuttuvat toisilleen ihan mitättömistä asioista ja kaunaa kannetaan vuosi tolkulla. Ja siinä sitten käytetään viattomia lapsia kiistakapuloina ja estetään heidän tapaamiset isovanhemmilta tai jopa omilta vanhemmilta. Kuinkakohan moni näistä lapsista kiittelee vanhempiaan aikuisena siitä, ettei saanut lapsena tavata isovanhempiaan tai toista vanhempaansa? Tai sitten jos ovat kasvaneet vanhempansa tapaan itsekkääksi aikuiseksi, niin sitten paskan nakkaavat.

Tässä vaiheessa monen on helppo kritisoida isovanhempien oikeuksia, kun omat lapset ovat pieniä. Mutta entä sitten, kun ne omat kullanmurut aikuistuu ja tekee lapsia, sanovat teille, että ei ole asiaa lastenlasten elämään? Taitaa tulla suru puseroon.

Siihen kun voi hyvin pitkälle itse vaikuttaa. Tarjoaa turvallisen lapsuuden, tajuaa päästä irti, kun nuori haluaa itsenäistyä. Juuret ja siivet. Näillä eväillä on epätodennäköistä tulla täysin eristetyksi lapsenlapsistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhe ja suku ovat rikkaus. Varsinkin jos ihmiset siinä ovat suht ok ilman suurenpia ongelmia; alkoholi-, mielenterveysongelmat jne.

Itse olen huomannut, että meillä varsinkin pojat, viihtyivät pienenä tosi hyvin vanhempien ihmisten seurassa. Onneksi heillä on vielä paappa hengissä ja hyvissä voimissa, vaikka yli 80v. Toinen paappa valitettavasti kuoli jo paljon ennen heidän syntymäänsä.

Olen huomannut, että nykyään ihmiset suuttuvat toisilleen ihan mitättömistä asioista ja kaunaa kannetaan vuosi tolkulla. Ja siinä sitten käytetään viattomia lapsia kiistakapuloina ja estetään heidän tapaamiset isovanhemmilta tai jopa omilta vanhemmilta. Kuinkakohan moni näistä lapsista kiittelee vanhempiaan aikuisena siitä, ettei saanut lapsena tavata isovanhempiaan tai toista vanhempaansa? Tai sitten jos ovat kasvaneet vanhempansa tapaan itsekkääksi aikuiseksi, niin sitten paskan nakkaavat.

Tässä vaiheessa monen on helppo kritisoida isovanhempien oikeuksia, kun omat lapset ovat pieniä. Mutta entä sitten, kun ne omat kullanmurut aikuistuu ja tekee lapsia, sanovat teille, että ei ole asiaa lastenlasten elämään? Taitaa tulla suru puseroon.

Siihen kun voi hyvin pitkälle itse vaikuttaa. Tarjoaa turvallisen lapsuuden, tajuaa päästä irti, kun nuori haluaa itsenäistyä. Juuret ja siivet. Näillä eväillä on epätodennäköistä tulla täysin eristetyksi lapsenlapsistaan.

Juuri näin.

Hoitaa oman slotinsa hyvin niin kyllä se ketju jatkuu.

Kipeä asia, koska tapaamattomuus kertoo suoraa kieltä isovanhemman kyvystä olla vanhempi. Sitten aletaan vinkumaan jostain lapsen parhaasta, vaikka ongelman ratkaisu on ihan omassa toiminnassa.

Kaikki lähtee lapsen oikeudesta, joka on lakiin kirjoitettu.

Lapsella on oikeus vanhempiinsa ja heidän tapaamiseen, jos he niin tahtovat, mutta sitä samaa lain tuomaa oikeutta ei vanhemmilla ole.

Ja yhtä lailla kun lapsella on oikeus vanhempiinsa, samanlainen oikeus hänellä pitäisi olla oikeus sukujuuriinsa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lähtee lapsen oikeudesta, joka on lakiin kirjoitettu.

Lapsella on oikeus vanhempiinsa ja heidän tapaamiseen, jos he niin tahtovat, mutta sitä samaa lain tuomaa oikeutta ei vanhemmilla ole.

Ja yhtä lailla kun lapsella on oikeus vanhempiinsa, samanlainen oikeus hänellä pitäisi olla oikeus sukujuuriinsa.

Ei ne isovanhemmat niiden sukujuurien päällä istu.😂😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Niin raakaa kuin asian tiedostaminen onkin (ja useimmat eivät tätä tajua), sen isovanhemman hyvyyden paras asiantuntija on se oma lapsi. Vastuullinen vanhempi ei altista omaa lastaan haitallisiin oloihin. Eikä sen tarvitse olla mitään alkoa, väkivaltaa jne. Ihan jo kaikenlainen henkinen kontrollointi ja manipulointi on hyvin, hyvin vahingollista lapselle.

Entäs lapsen kumppani? Varmaan tässä lakimietelmässä eniten tarkoitetaan tilanteita, joissa se ongelmatapaus on miehen vanhemmille katkeroitunut puoliso.

Ja mitähän tähän oikeuteen kuuluisi? Jos lapsi muuttaa vaikka toiseen maahan onko sallittua? Kuka matkustaa tapaamisiin ja kenen rahoilla? Näistä tulee hyvin nopeasti sellaissia asioita joista tapellaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsenlapsilla on oikeus tavata isovanhempiaan.

Sen päättää huoltaja. Ja niin sen kuuluu olla.

Juu, kyllä huoltajan valta tässä asiassa on suuri, ja niin kuuluu ollakin. JOS tällaisesta isovanhempien aseman parantamisesta aletaan nyt lakia viritellä, sen pitäisi ehdottomasti mennä samassa hengessä kuin missä mennään huoltajien tapaamisoikeuksissa. Laissahan ei tunneta ollenkaan vanhemman oikeutta tavata lastaan, vaan lapsen oikeudesta tavata (etä)vanhempaansa. Se raja vähän taitaa välillä hämärtyä, kun vanhemmat tappelevat oikeudessa tapaamisoikeuksista, mutta kyllä, kyse on aina lapsen oikeudesta. Lapsen oikeudesta viranomaiset lähtevät myös siinä, kun lasta haetaan väkisin tapaamisille - kieltämättä tilanne on hieman erikoinen, kun kirkuvaa lasta viedään etävanhemmalle toteuttamaan oikeuksiaan, mutta lain mukaan se menee näin. 12-vuotias lapsi voi jo itse käytännössä päättää, haluaako tavata vanhempaansa, ja toimeenpano-oikeus tapaamisten suhteen päättyy silloin. Vähintäänkin nämä täytyisivät toteutua myös, jos tosiaan aletaan säätää lakia LAPSEN oikeudesta tavata isovanhempiaan, sillä lisäyksellä, että huoltajalla täytyy olla tähän vaikutusvaltaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin raakaa kuin asian tiedostaminen onkin (ja useimmat eivät tätä tajua), sen isovanhemman hyvyyden paras asiantuntija on se oma lapsi. Vastuullinen vanhempi ei altista omaa lastaan haitallisiin oloihin. Eikä sen tarvitse olla mitään alkoa, väkivaltaa jne. Ihan jo kaikenlainen henkinen kontrollointi ja manipulointi on hyvin, hyvin vahingollista lapselle.

Entäs lapsen kumppani? Varmaan tässä lakimietelmässä eniten tarkoitetaan tilanteita, joissa se ongelmatapaus on miehen vanhemmille katkeroitunut puoliso.

Heh. Joo, se kamala miniä. Minäkin olin sellainen. Suvun kuonasäkki, jonka syytä kaikki oli. Mm se että en antanut miehen panna rahojaan appivanhempien hämäriin bisneksiin, kieltäydyin majoittamasta kälyä joka kesä, kun hän ja adhd-miehensä ja kaksi adhd-poikaa halusi lomailla Helsingissä ilmaiseksi ja viimeinen syntini oli se, että luottotietonsa ja rahansa bisneksiiinsä tärvänneet appivanhemmat vaativat ostamaan heille talon ja minä kieltäydyin. Ja kun esikoisen kanssa yritettiin lähteä 600 kilomtrin päähän näyttämään lasta, appi lähtikin marjaan eikä se vierailu sopinutlaan.

T. Kusipääminiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin raakaa kuin asian tiedostaminen onkin (ja useimmat eivät tätä tajua), sen isovanhemman hyvyyden paras asiantuntija on se oma lapsi. Vastuullinen vanhempi ei altista omaa lastaan haitallisiin oloihin. Eikä sen tarvitse olla mitään alkoa, väkivaltaa jne. Ihan jo kaikenlainen henkinen kontrollointi ja manipulointi on hyvin, hyvin vahingollista lapselle.

Entäs lapsen kumppani? Varmaan tässä lakimietelmässä eniten tarkoitetaan tilanteita, joissa se ongelmatapaus on miehen vanhemmille katkeroitunut puoliso.

Alapeukkujen määrästä näkee, että kyllä kolahti. Vaikkei itse siedä jotakuta, pitäisi pystyä ajattelemaan omaa napaa laajemminkin.