Vituttaa miehen tupakanpoltto. Oli ilman monta vuotta

Itsestäni jotenkin tuntui kun inhoan syvästi nuuskaa ja tupakkaa! Siis todella paljon.. Että mieheni ei arvostanut minua ja mielipidettäni käyttäessään nuuskaa.. Halusi toki itsekin lopettaa, mutta se oli joko minä tai nuuska.. Lopetti sitten.. oma valinta kun oli..



Sitten narahti kun oli muualla reissussa nuuskasta.. ja voi että otti päähän.. Heti kun pääsi minusta eroon niin eiku nuuska huuleen, eli taas tunsin, ettei oikein minun arvostus paina.. Kerran sitten osoitin sille kuinka paljon " pussailun" kautta sitä nuuskaa päätyy minunkin verenkiertooni.. Laitoin nuuskan huuleen.. Ei tuntunut missään, enkä eläessäni ole käyttänyt mitään nikotiinijuttuja.. Elikkäs olin saanut niin paljon nikotiinia vereeni pelkästään hänen käytöstään, että tajusi vihdoin, että tekee siinä hallaa minullekin..



Tupakointi vielä pahempaa.. Säälittää aivan ne lapset joiden vanhemmat käryttelee..

voi voi että sulla on sitten rankka elämä!

Nyt kuopus on 10kk ja valitettavasti tuo paha tapa on löytänyt minut taas. Olen vielä niin säälittävä että poltan salaa lapsilta sekä mieheltä. (mieheni ei ole koskaan polttanut) Poltan 1-5/pvä mutta huomaan että määrä koko ajan suurenee.



Mutta ehkä miellä jokaisella on joku pahe...

Voi elämä, miten saan nauruni loppumaan??

kaverini joka poltti perkele tupakkaa löi nuuskan kanssa huuleen ja silti oksenteli.. Mistäs se minun sieto nikotiinia kohtaan sitten tuli??



Sinä oot varmaan just niitä tyyppejä jotka ei usko ees passiivisen tupakoinnin vaaroihin..



2

Sama täällä.



Kun aloimme seurustella sanoin heti: valitse haluatko minut vai tupakan. Minulla on astma, en siedä tupakan hajua.



Mies valitsi minut ja on ollut 5 vuotta polttamatta, mutta nyt olen huomannut (lue HAISTANUT), että hän on aloittanut polttamaan taas.

Välttelee pussaamasta mua ja kun sitten " pakotan" pussaamaan, niin maistan ihan selvästi tupakan, yöks.



Joten meidän perheessä ei juurikaan pussailla enää.



En ole viitsinyt miehelleni mitään sanoa, että tiedän hänen ratkenneen, kun hänellä on nyt niin kova stressi muutenkin, että on pinna tiukalla. Jos sanoisin, olisi riita valmis.



Toivottavasti tämä on vain ohi menevä vaihe.

Mut nyt on alkanu kittaa kaljaa, vaikka aikaisemmin ei juonut ollenkaan.

Mies sanoi joskus kun ei lapsista ollut tietoakaan, että jos niin sattuisi käymään että penska tulee, niin hänkin kyllä lopettaisi ryyppäämisen ja tupakoinnin. Nyt olen yrittänyt houkutella lopettamaan, samoin neuvolan täti. Aika hyvin on onnistunutkin nikotiinipurkan avulla, mutta silloin tällöin sauhuttelee vieläkin. Itseäni vituttaa lähinnä se, etten koen tekeväni väärin valittaessani tupakoinnista. Hittojako se oikeasti minulle kuuluu. Ja kun vielä tiedän kokemuksesta, ettei lopettaminen varmasti onnistu, ellei se ole sataprosenttisesti oma päätös. Siihen mikään vittuilu tehoa.