Lue keskustelun säännöt.
Miehen käytös alkaa olla niin sietämätöntä, että minun on varmaan pakko erota
14.07.2017 |
Hän on jatkuvasti hirveän vihainen. Huomaan toimivani kuin ilmapuntari hänen läsnäollessa, arvioivani kuinka paljon hän juuri nyt kestää "ärsykkeitä" (kuten lasten aiheuttama meteli) tai odottelu tai mikä milloinkin. Huomaan usein miettiväni mikä häntä ärsyttäisi vähiten ja miten saisin arjen asiat junailtua siten, ettei häntä ärsyttäisi. Hän voi pimahtaa jostain arkisesta tilanteesta yhtäkkiä ja arvaamatta (suuttua, huutaa, kiroilla). Fyysistä väkivaltaa ei ole, mutta nämä tilanteet ovat silti todella ahdistavia ja vievät suunnattomasti energiaa.
Mies tylyttää / arvostelee / haukkuu minut joka päivä vähintään kerran. Yhtenä päivänä se voi olla lasten viivästynyt ruokailu, toisena liian pitkälle venyneet päiväunet ja yleensä hän löytää syyn haukkua minut vaikka olisin tieten yrittänyt toimia juuri niin kuin ajattelen hänen toivovan.
Salaa toivon pääseväni "vapaaksi". Mietin mielessäni saarnojen ja haukkujen aikana, että nyt tämä saa riittää, ei yhtään enää.
Huomaan olevani nykyään lähes täysin aloitekyvytön, mikä ei ole ollenkaan ominaista minulle. Yhtenä päivänä nostin roskapusseja lokeroistaan ja sähläsin samalla miettien solminko ne vai en, koska jos en tee niin mies ärsyyntyy kun ei tiedä mikä roskis on kyseessä. Päätin jättää ne sitten auki. Sain haukut, koska pussit olivat auki ja niiden kahvat sekaisin. Eli pieleen meni sekin.
Jos meillä on vieraita tai me olemme jossain, hermoilen koko ajan sitä, miten mies käyttäytyy. Onko hän kuinka tyly ja puhumaton, haukotteleeko kesken vieraan puheen viestittäen, että ei jaksa yhtään katsoa ko. henkilöä saati kuunnella tätä.
En tiedä miten tähän tilanteeseen päädyin?! Olemme olleet yhdessä 10 vuotta ja tämä kaikki yllä kuvailemani alkoi, kun saimme lapset (kaksi alle kouluikäistä lasta). On aika kammottava tunne, kun tietää olevansa tuon natsin kanssa naimisissa ikuisesti vaikka paperilla eroaisikin, koska meillä on kaksi lasta yhdessä.
Mies saattaa aamulla ensimmäiseksi tiuskaista jotain tylyä ja sen jälkeen ihmetellä, että miksi näytän niin apealta. Hän saattaa haukkua minut pystyyn ja sen jälkeen pyytää näennäisesti anteeksi ja suuttua jos en heti käyttäydy "normaalisti" ja ole kevyen iloinen.
Onko kenelläkään muulla samaa tilannetta? Miten sen ratkaisitte? Tarvitsisin kipeästi vertaistukea ja näkökulmia, olen todella jumissa eikä ole oikein ketään kenelle puhua.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
eroa
Helppo sanoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko puhunut miehesi kanssa hänen käytöksestään ja kertonut, että se kiusaa ja ahdistaa sinua ja vie jopa elämänilosi? Onko miehellä ollut aiemmin mielenterveysongelmia? Vaikuttaa siltä, että hän ei ole sinut itsensä kanssa.
Oli sama tilanne, erosimme. Meillä tosin jo isommat lapset, toinen teini ja nuorempi kuudesluokkalainen. Olen tyytyväinen ja voin ihan rehellisesti sanoa, etten ole kertakaan eron jälkeen kaivannut miestä hetkeäkään.
Vihaisuus ja ärtyneisyys itsellä ainakin johtuu suurimmaksi osaksi stressistä.
Jos harkitset tosiaankin tuota eroa niin keskustele ensin miehesi kanssa miksi tämä on niin vihainen kaiken aikaa. Jos ei osaa/halua/kykene vastamaan ilmoita että ero on siinä tapauksessa ainoa vaihtoehto etkä jaksa enään katsoa hänen ilkeyksiään jos ei edes yritä miettiä käytöstään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eroa
Helppo sanoa...
No, olen itse eronnut kyllä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies kärsii vähintään keskivaikeasta masennuksesta. Ongelma korjaantuu n. kuukaudessa sopivalla SSRI-lääkityksellä (essitalopraami 20mg/päivä). Esim. Cipralex, joka ei ole stimulantti tai relaksantti. Vaikuttava aineosa korjaa välittäjäaineiden takasinoton kestoa. Konsultoikaa lääkäriänne, asia on korjattavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vihaisuus ja ärtyneisyys itsellä ainakin johtuu suurimmaksi osaksi stressistä.
Jos harkitset tosiaankin tuota eroa niin keskustele ensin miehesi kanssa miksi tämä on niin vihainen kaiken aikaa. Jos ei osaa/halua/kykene vastamaan ilmoita että ero on siinä tapauksessa ainoa vaihtoehto etkä jaksa enään katsoa hänen ilkeyksiään jos ei edes yritä miettiä käytöstään.
Stressi tai ei niin puolisolle ja lapsille ei saa olla täys*aska.
Jos hermo ei kestä niin hakekoot apua niin ettå pystyy käyttäytynään niinkuin ihmiset.
Mutta ap eroa jos tuo jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työstressi voi aiheuttaa tuon tyyppisiä ongelmia. Onko miehesi työ kovin stressaavaa? Jos on muutenkin vähän omaa aikaa niin ei jaksa vierailluja epäkiinnostavien ihmisten luona. Oletteko puolisoina samantasoisia, esim. Kotitausta ja koulutus. Pitkässä parisuhteessa ovat tärkeitä asioita.
Onpa ikävä tilanne! Miehelläsi olisi nyt itsetutkiskelun paikka, että mikä siellä kengässä oikein hiertää. Ei tuokaan ole tervettä, että teet suhteessanne päätökset peläten miehen reaktiota, vaikka ymmärrän miten olet tuohon päätynyt. Mies tulisi saada ymmärtämään tilanteenne ja miten asiat koet, olisi siis ns. vakavan keskustelun paikka.
Yksi tuttuni järjesti heille pariskuntana miniloman ja sitten päivällispöydässä sanoi miehelle, että "kuulehan mieheni, en kestä sitä enää kuinka huonosti kohtelet minua. Joko asiaan tulee muutos, tai sitten me eroamme". Täysin asiallisena. Pariskunta sai asiansa sovittua ja ovat yhdessä vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä lasten ja kodinhoidon lisäksi mitään yhteistä? Käyttekö henkeviä keskusteluja? Osaatko keskustella muustakin kuin lastenhoidosta? Miksi kanssasi kannattaa olla parisuhteessa? Uskallatko arvioida omaa osuuttasi vaikeuksissa rehellisesti. Saatan kuullostaa kovalta mutta parisuhde on aina kahden kauppa.
Minä käyttäydyn ajoittain kun ap: mies. En voi sietää vaimoani. Syy on siinä, että teen kaikilla osa-alueilla enemmän yhteiseksi hyväksemme (kotityöt, lasten hoito, leivän hankinta) ja vaimo senkun menee miten parhaaksi katsoo ja kun tulee kotiin, niin yhteinen aika menee mukavasti vaimon näpyttäessä kännykkää.
Eli lyhyesti, en saa vaimolta tippakaan arvostusta, olen yrittänyt puhua hänen kanssaan, mutta hän ei ota puheita kuuleviin korviinsa. Ikäänkuin vaimo tietäisi, että ainut ratkaisu on se, että työnjakoa perheessämme katsotaan uusiksi, mikä tarkoittaa sitä, että vaimo joutuu rajoittamaan harrastuksiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimoltani samoja piirteitä. Oletan, että johtuu ruuhkavuosien stressistä ja helpottaa aikanaan.
Ap onko sinulla omaa elämää perheen lisäksi? Tekisi varmasti hyvää vähän irroittautua kotoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten tähän tilanteeseen päädyin?! Olemme olleet yhdessä 10 vuotta ja tämä kaikki yllä kuvailemani alkoi, kun saimme lapset (kaksi alle kouluikäistä lasta).
:D :D
Niin, kummallinen juttu tosiaan... Mikäköhän tässä voisi selityksenä?
Harvemmin näin pitkässä aloituksessa aloittaja vastaa omaan kysymykseensä seuraavassa virkkeessä, eikä edes huomaa asiaa.
No eihän tuo AP ole vielä mitään. Mun mies raivosi mulle naama punasena tänään, otti kurkusta kiinni ja puristi lujaa, etten hetkeen saanut henkeä. Sen jälkeen löi kyynärpäällä suoraan naamaan niin, että kummastakin sieraimesta alkoi valumaan verta.
Juoksin huoneeseen, soitin poliisit ja mies vietiin.
Pakkasin tavaroita, soitin ystävälle ja odotan nyt että hän tulee viemään mut v*ttuun täältä.
Tämä liitto on ohi.
Mies pimahti siitä, kun mainitsin hänelle ihan ystävälliseen sävyyn, että unohti tuoda maitoa kaupasta.
Anteeksi, tämä ei liittynyt sun aloitukseen oikein mitenkään. Mutta miehesi kuulostaa sekopäiseltä. Eroa!
Mun naapureilla oli samantapainen tilanne vuosia sitten. Siinä tapauksessa tosin ärtyinen osapuoli oli vaimo. Ohuet seinät ja huuto kuului joka päivä....heillä oli kaksi kouluikäistä lasta ja niitä kävi sääliksi. Mies sai lopulta tarpeekseen ja muutti pois. Olivat asumuserossa pari vuotta ja nainen muuttui. Nyt ovat olleet onnellisesti naimisissa jo vuosia. Siinä kuitenkin toisen täytyi muuttua ja toisen osapuolen laittaa kova kovaa vastaan.
Tsemppiä ap:lle!
Ap vaikuttaa hieman yksinkertaiselta. Sori tämä vaikutelma nousee päällimäiseksi.
17 ja tää oli tietysti eka kerta kun nalkutit? 😀
eroa