Onko olemassa vanhempia, jotka eivät jatkuvasti valita siitä, miten rankkaa on olla vanhempi?
Ymmärrän, että teitä voi harmittaa tai jopa kaduttaakin valintanne, mutta please, valitkaa edes valituksen kohde. Yllättäen lapsettomalle ei kannata avautua ensimmäisenä parisuhteen huononemisesta ja kiukuttelevista teineistä. "Mitäs läksit" -kommentti on ollut lähellä useammin kuin kerran. :D
Kommentit (13)
Ja sit ne jotka valittaa jatkuvasti omille lapsille miten rankkaa on kun olette olemassa.
Itse vastaan näihin aina samalla tyylillä. Kasvoille huolestunut ilme ja: "Kuulostaa tosiaan ihan kauhealta. Ajatella, että elämä voi mennä noin pahasti pieleen lasten hankkimisen myötä. En pysty edes kuvittelemaan mitään noin hirveää kuin mitä sinä joudut kohtaamaan joka päivä."
Tällä hetkellä en kyllä valita. Lapseni on ihana ja pieni mutta ei niin pieni että pitäisi joka sekunti vahtia. Elämässä on vaiheita, erilaisia. Oli lapsia tai ei.
Mene ja tiedä, miulle ei moisista avauduta. Ehkä koska osataan arvata mitä vastaisin: Ja-a kuka ois voinukkaan arvata että tekemällä avuttomia pieniä ihmisiä joilta ei onnistu edes syöminen omin avuin voisi joutua syöttämään ja hoitamaan kaiken muunkin näiden puolesta. Taisi tulla täytenä yllätyksenä?
Ei oo ollut rankkaa yhden lapsen kanssa. Mies aiheutti välillä harmaita hiuksia kunnes ero tuli.
On. On olemassa vanhempia, jotka joskus valittavat _sen hetkisestä tilanteesta_, kuten sinkkukin voi valittaa vaikka _sen hetkisestä_ yksinäisyyden tunteestaan. Hyvähän se on, että ihmiset purkavat tuntojaan.
-Porvoolaiselta vela-alotukselta tää tokin haiskahti, tiiä sitte, onko musta tullu av:lla kyyninen. :)
Aika kumma otos teillä. Tuttavapiirissäni harvempi on valittanut vanhemmuuden rankkuutta, työn rankkuus ja kiire taas on kestopuheenaihe. Me tyytyväiset ei vaan ei niin kehuta elämääme - eikä roikuta netissä viikonloppuisin, lähden itsekin nyt perheen kanssa viikonlopun viettoon. Av ei minusta ole se mukavin tapa viettää vapaa-aikaa.
En ole tällaista ihmettä tavannut.
Jo minä valittaisin lapsettomuuestani yhtä paljon, se olisi kyllä selvä merkki siitä, että olen tehnyt virheen.
Vierailija kirjoitti:
Itse vastaan näihin aina samalla tyylillä. Kasvoille huolestunut ilme ja: "Kuulostaa tosiaan ihan kauhealta. Ajatella, että elämä voi mennä noin pahasti pieleen lasten hankkimisen myötä. En pysty edes kuvittelemaan mitään noin hirveää kuin mitä sinä joudut kohtaamaan joka päivä."
Haha, joo tämä on just paras läestymistapa.
"Joo, ymmärrän hyvin. Mäkään en saanut viikonlopun juhlien jäljiltä nukuttua kuin seitsemän tuntia" on myös hyvä kommentti.
Vierailija kirjoitti:
Mene ja tiedä, miulle ei moisista avauduta. Ehkä koska osataan arvata mitä vastaisin: Ja-a kuka ois voinukkaan arvata että tekemällä avuttomia pieniä ihmisiä joilta ei onnistu edes syöminen omin avuin voisi joutua syöttämään ja hoitamaan kaiken muunkin näiden puolesta. Taisi tulla täytenä yllätyksenä?
Tätä palstaa lukeneena: kyllä tuo vain tulee monelle yllätyksenä.
Ei