Kätilöt, onko hyvä vai huono jos synnyttäjällä on toivelista synnytykseen?

Kuka sitä listaa ehtii lukemaan? Synnytystä ei voi käsikirjoittaa, joten huono asia. Suurista linjoista voit itse sanoa, jos esim. haluat kaikki kipulääkkeet vrt haluat luomusynnytyksen. Muu jätä herran haltuun.

Luulen että hyvä asia näin sairaanhoitajan näkökulmasta. Synnyttäjä on kipujensa kanssa muissa maailmoissa jo usein siinä vaiheessa kun saapuvat sairaalaan ja tuosta toivelistalla on hyvä lukea millaisia toiveita pariskunnalla on ilman että tarvitsee kysellä jatkuvasti ja näin häiritä synnyttäjää.

Toiveita? Ihan monikossa?

Ainoa toiveeni jonka kätilön kysyessä kerroin, oli se että toivoin ettei minulle pakotettaisi/tyrkytettäisi lääkkeitä ellen niitä pyydä.

En tiedä oikeasti mitä hirveitä toiveita kenenlläkin siinä voi olla, mutta ehkä tärkeysjärjestyksen tärkein pitäisi olla se että anna kätilön tehdä työnsä ja keskity olennaiseen eli siihen että vauva saadaan turvallisesti ulos.

Vierailija kirjoitti:

Luulen että hyvä asia näin sairaanhoitajan näkökulmasta. Synnyttäjä on kipujensa kanssa muissa maailmoissa jo usein siinä vaiheessa kun saapuvat sairaalaan ja tuosta toivelistalla on hyvä lukea millaisia toiveita pariskunnalla on ilman että tarvitsee kysellä jatkuvasti ja näin häiritä synnyttäjää.

Niin, niitä toiveitahan jatkuvasti kyselläänkin....😂

Tulevana synnyttäjänä tosiaankin ihmettelen, miksi pitäisi olla joku toivelista. Neuvolassakin kyseltiin, onko jotain toiveita tai ajatuksia. Tuntuu, että pitäisi olla. En ole ikinä ennen synnyttänyt, joten en edes osaa sen kummemmin ajatella tai pelätä asiaa. Toivon vain, että saan heittäytyä ja mennä tilanteen mukaan sen kummemmin suunnittelematta. Ehkä laitan tuon sitten listalle. :D

On hyvä miettiä toiveitaan, miksei kirjoittaakin, jos pelkää ettei osaa itseään ilmaista. Toiveiden kohdalla täytyy kuitenkin ymmärtää, että ne eivät välttämättä toteudu, liikaa tunnetta ei siis siihen listaan kannata ladata.

Lähinnä ne isot linjat, luomu vai kivunlievitys, rauha vai aktiivinen läsnäolo kätilöltä,... on hyvä tietää.

Vierailija kirjoitti:

Kuka sitä listaa ehtii lukemaan? Synnytystä ei voi käsikirjoittaa, joten huono asia. Suurista linjoista voit itse sanoa, jos esim. haluat kaikki kipulääkkeet vrt haluat luomusynnytyksen. Muu jätä herran haltuun.

Suurin osa varmasti ymmärtää, että kaikki toiveet eivät voi toteutua. Voihan sitä toivoa vaikka ettei ylimääräistä oksitosiinia - mutta sitten voi tulla pakottava tilanne, että sitä oksitosiinia tarvitaan. Kuitenkin luulisi olevan hyvä, jos kätilöt tietävät TOIVEITA ja ajatuksia pienemmistäkin asioista (oksitosiini, episiotomia, synnytysasento, ammeessa olo...) niin ei tarvitse kaikkea kysellä ja ruveta miettimään vasta itse tilanteessa. Eivät ne ole käsikirjoittamista.

Aika pelottavaa kuinka moni menee synnyttämään ja makaa paikallaan ja odottaa että kätilö kertoo mitä tehdä. Ihan kuin itse olisi vain pala lihaa. Varsinkin kun tutkimukset osoittaa että synnytykset menee parhaiten kun äiti onnitse mukana aktiivisesti. Se toiveista on hyvä olla mutta pitää myös samalla tajuta että se on toive lista. Ei vaatimuslista ja loppupelissä kätilö puuttuu jos sille on tarve oli toiveissa mitä hyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen että hyvä asia näin sairaanhoitajan näkökulmasta. Synnyttäjä on kipujensa kanssa muissa maailmoissa jo usein siinä vaiheessa kun saapuvat sairaalaan ja tuosta toivelistalla on hyvä lukea millaisia toiveita pariskunnalla on ilman että tarvitsee kysellä jatkuvasti ja näin häiritä synnyttäjää.

Niin, niitä toiveitahan jatkuvasti kyselläänkin....😂

Itseasiassa kysyttiin kättärillä. Haluaako kivunlievitystä ja missä vaiheessa ja minkälaista, haluaako ammeeseen , miten haluaa ponnistaa jne.

Minulle sanottiin pelkopolilla, että on hyvä kirjoittaa lista toiveista. Noh, kirjoitin listan jonka vein sairaalaan kun synnytys yllättäen käynnistettiin, eikä yhtäkään, YHTÄKÄÄN toivetta siitä toteutettu, päin vastoin tuntui että listalle hymähdeltiin ja naureskeltiin. Synnytys oli elämäni hirvein kokemus, enkä enää ikinä tee lapsia vaikka kaksi oli alun perin ajatuksena, sillä en ikinä suostu käymään sitä koettelemusta enää läpi.

Koko synnytys meni aivan perseelleen kirjaimellisesti ja tuskat olivat ihan mielettömät, häälyin tajuttomuuden rajamailla ja ihmettelen että olemme molemmat hengissä. En ollut nukkunut kahteen vuorokauteen, ja edes tämän takia olisin kovasti toivonut saavani perhehuoneen missä lepääminen olisi onnistunut paremmin ja mieheni olisi voinut olla yöt auttamassa, mutta edes tätä toivetta ei voitu toteuttaa - vaikka vähän jälkeeni synnyttänyt perhe sai sen tuosta vain. En edelleenkään ymmärrä lainkaan kätilöiden toimintaa, Minulle todella jäi tunne, ettei ainoatakaan toivetta listasta haluttu toteuttaa ihan vain periaatteesta, koska lista, pärstäkerroin  tai kumpikaan ei sattunut heitä miellyttämään. 

Vierailija kirjoitti:

Toiveita? Ihan monikossa?

Ainoa toiveeni jonka kätilön kysyessä kerroin, oli se että toivoin ettei minulle pakotettaisi/tyrkytettäisi lääkkeitä ellen niitä pyydä.

En tiedä oikeasti mitä hirveitä toiveita kenenlläkin siinä voi olla, mutta ehkä tärkeysjärjestyksen tärkein pitäisi olla se että anna kätilön tehdä työnsä ja keskity olennaiseen eli siihen että vauva saadaan turvallisesti ulos.

Voihan noita olla. Joku voi olla ottanut selvää (tai ollut jo kokemusta) eri kivunlievityksistä ja haluaa ehkä jotain tiettyä. Joku taas ei mitään, tai pelkkää ilokaasua.

Sairaalassa voi olla saatavilla TENS-laitetta, jumppapalloa tai synnytysjakkaraa, muttei joka salissa koko ajan, niin sellaisiakin voi kirjata toiveeksi.

Uudelleensynnyttäjä voi kirjata asioita kokemuksen pohjalta, jos on kokenut jotkin asiat hyviksi tai huonoiksi, tai osaa vaikkapa varoittaa että ponnistusvaihe saattaa sitten iskeä nopeana. Omat tiedot itsestä voivat helpottaa kätilönkin työtä.

Voi olla toiveena ettei napanuoraa leikattaisi kovin kiireellä, tai että saa vauvan heti rinnalle (ennen pesuja ja punnituksia).

Jne, jne... Minusta on ihan hyvä asia vähän ottaa selvää mitä voi olla odotettavissa, ja mitä synnyttäessä voi itse tehdä, eikä täysin sokkona sukeltaa tilanteeseen.

Mä sanoin että haluaisin pelkopolille ennen synnytystä, koska pelkään eniten, että kätilöksi sattuu ihminen, joka ei kuuntele tuntemuksiani, vähättelee kipua, ei suostu hakemaan anestesiaa jne, ja lisäksi pelkään kipua paljon. Terkka sanoi, että ei voi tuosta vaan (?) laittaa lähetettä sinne, mutta kannattaa tehdä toivelista synnytystä varten. Aiemmassa raskaudessa pääsin toiveestani keskustelemaan, ja sain huippukätilön synnytykseen. Ihmetyttää, miten sen lähetteen voi sinne enää saada, pitääkö itkeä th:n vastaanotolla pelkoaan vai mitä? Ja onko sitä toivelistaa nyt sitten järkevää tehdä vai ei, jos se sattuukin herättämään lähinnä vastareaktion kätilöissä..? 

Neuvolassa varoiteltiin liian tarkasta synnytyksen käsikirjoituksesta, koska tilanteet synnytyksessä voivat muuttua nopeasti ihan erilaisiksi kuin suunniteltiin. Osa pettyy, kun "käsikirjoitus" ei toiminutkaan.

Itselläni ei ollut mitään suunnitelmia, paitsi toive tarvittaessa riittävästä kipulääkityksestä.

Mulla oli kolmannella kerralla toivelista. Toki tiesin että kaikki voi mennä vikaan mutta (raskausdiabeetikkona) toivoin seuraavaa:

- ei epiduraalia tai muita puudutteita

- vauva rinnalle heti kun mahdollista, pitkä "pesimisaika" heti alkuun

- ei lisämaitoa salissa varmuuden vuoksi, voinnin vaatiessa tietty

- kätilö tarkastaa heti kitalaen halkion varalta (mulla oli lääkitys joka voi vaikuttaa sen syntyyn)

- ei epparia, repeän mieluummin

Kaikki meni toiveiden mukaan ja sain täydellisen synnytyksen pelkällä ilokaasulla.

Vierailija kirjoitti:

Neuvolassa varoiteltiin liian tarkasta synnytyksen käsikirjoituksesta, koska tilanteet synnytyksessä voivat muuttua nopeasti ihan erilaisiksi kuin suunniteltiin. Osa pettyy, kun "käsikirjoitus" ei toiminutkaan.

Itselläni ei ollut mitään suunnitelmia, paitsi toive tarvittaessa riittävästä kipulääkityksestä.

Käsikirjoitus ja toivelista on kaksi eri asiaa. Toivelistassa listataan asioita mitä haluaa ja ei halua paitsi tietenkin jos hätä tulee. Minulla esimerkiksi oli että en tahdo kalvojen puhkaisua, en tahdo epparia ja en tahdo huoneeseen opiskelijoita. Toki tiesin että hätätilanteessa puhkovat ja leikkaavat sen epparin mutta eivät turhaan.

Minulla on ollut toivelista molempiin synnytyksiin (sektioita), ja siitä on ollut apua. Meillä päin täytetään nettilomakkeella esitiedot ja siellä on ollut oma kohtansa toiveille. Olen toivonut mm. että joku ehtisi kertoa minulle leikkauksen etenemisestä, että saan nähdä vauvan synnyttyä ja koskettaa häntä, että vauva kääritään itse tuomaani pyyhkeeseen (jonka kanssa olen nukkunut, laiha kohti korvaamaan menetettyä ihokontaktia), että saisin toisella kertaa epiduraalipumpun, että vauva on isällä ihokontaktissa kunnes pääsee äidille, että ensi-imetys järjestyisi mahdollisimman pian, että mahdollisesti tarvittavat maitotilkat ennen sitä olisi omaa lypsettyä maitoa, että lasta ei hätäkasteta mutta nimi on X. Tässä nyt ulkomuistista tulevat.

Olen ymmärtänyt että (realistiset) synnytystoiveet on hyvä olla näkyvissä, mutta niihin ei kannata fiksoitua liikaa ja pitää hyväksyä että tositoimissa voikin toimia paremmin jokin muu kuin ennalta ajateltu. Kätilöitäkin on monenlaisia, ja jos kansliassa on tiedossa että toinen äiti tulee kahden doulan kanssa synnytyslaulamaan ja toivoo akupunktiota ja synnytysjakkaralla ponnistamists ja toinen toivoo taas kätilön ottavan ohjat käsiinsä ja kertoo mitä tehdä, niin työnjakoakin voi teoriassa tehdä sen perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Mä sanoin että haluaisin pelkopolille ennen synnytystä, koska pelkään eniten, että kätilöksi sattuu ihminen, joka ei kuuntele tuntemuksiani, vähättelee kipua, ei suostu hakemaan anestesiaa jne, ja lisäksi pelkään kipua paljon. Terkka sanoi, että ei voi tuosta vaan (?) laittaa lähetettä sinne, mutta kannattaa tehdä toivelista synnytystä varten. Aiemmassa raskaudessa pääsin toiveestani keskustelemaan, ja sain huippukätilön synnytykseen. Ihmetyttää, miten sen lähetteen voi sinne enää saada, pitääkö itkeä th:n vastaanotolla pelkoaan vai mitä? Ja onko sitä toivelistaa nyt sitten järkevää tehdä vai ei, jos se sattuukin herättämään lähinnä vastareaktion kätilöissä..? 

Veikkaan että koska sinulla oli jo kaksi synnytystä jossa pääsit pelkopolille eivät ota vielä kolmatta kertaa. Täällä ainakin on todella hankala saada kenellekkään aikaa pelkopolille ja jos aikoja on ne mieluiten annetaan ensimmäistä lasta odottaville tai toista lasta odottaville

Kätilöitä ei kiinnosta hevonvitun vertaa sinun toiveesi, vaan hoitavat synnytyksen siten kun näkevät parhaaksi oman kokemuksensa perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Toiveita? Ihan monikossa?

Ainoa toiveeni jonka kätilön kysyessä kerroin, oli se että toivoin ettei minulle pakotettaisi/tyrkytettäisi lääkkeitä ellen niitä pyydä.

En tiedä oikeasti mitä hirveitä toiveita kenenlläkin siinä voi olla, mutta ehkä tärkeysjärjestyksen tärkein pitäisi olla se että anna kätilön tehdä työnsä ja keskity olennaiseen eli siihen että vauva saadaan turvallisesti ulos.

Anna kätilön tehdä työnsä on ihan hyvä ohjenuora, mutta se synnyttäjä siinä kuitenkin sen synnytystyön tekee niin kai hänenkin pitäisi antaa tehdä oman työnsä? Ei synnyttäminen ole passiivisena makoilua, on ihan hullu ajatus että vain kätilöllä pitäisi olla ajatuksia siitä miten homma hoidetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen että hyvä asia näin sairaanhoitajan näkökulmasta. Synnyttäjä on kipujensa kanssa muissa maailmoissa jo usein siinä vaiheessa kun saapuvat sairaalaan ja tuosta toivelistalla on hyvä lukea millaisia toiveita pariskunnalla on ilman että tarvitsee kysellä jatkuvasti ja näin häiritä synnyttäjää.

Niin, niitä toiveitahan jatkuvasti kyselläänkin....😂

No mulla kyllä oikeesti kyseltiin koko ajan! Olin niin kivuissa etten saanut vaan huudettua että olkaa nyt hiljaa, haluan olla rauhassa, enkä halua lääkkeitä. En edes halunnut mieheni puhuvan 😂 Vetäydyin vaan kärsimään ja oottelemaan