Terapeutti, vaitiolovelvollisuus ym.

Aika moni pettyy terapeuttiin, joka ei suostu toimimaan terapiaa hakeneen vaatimusten mukaan. Terapiassa ei ole tarkoitus, että toinen kertoo, mitä sinun pitää ajatella vaan toinen kuuntelee, mitä sinulla on sanottavaa. Siksi ap:n terapia ei onnistu, hän ei suostu olemaan omien ajatustensa kuunneltavana, vaan haluaa, että toinen kysyy ja hän vastaa. Silloin voi jättää kipeät asiat kertomatta.

Terapeutin pitää tehdä lasu, jos hän on huolissaan tilanteesta. Jos hän ei sitä tee ja ap:n lapsille tapahtuu jotain, niin otsikoissa syytetään terapeuttia, ei ap:ta.

Sen, mitä tänään juttelin sos.työntekijän kanssa niin huoli voinnistani, kun en ole maaliskuun jälkeen käynnyt ja nyt en mennyt tapaamiseen, josta tuli kirje.

Psykiatrin kanssa juttelin n.kuukausi sitten ja oli kirjannut voinnijsi hyvän. Iloinen, pirteä ym.

Pikkuinen ristiriita ilmassa, jos lukee psykiatrin kirjoituksen..

Kyllä terapeutit, lääkärit ja kaikki ketä vaitiolovelvollisuus koskee, tietävät miten se kierretään joutumatta rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Laiskimmat ja ylimielisimmät eivät edes kauheasti viitsi peitellä vuotojaan.

Meneppä tekemään rikosilmoitus esimerkiksi tilanteessa, jossa olet kertonut vaikkapa terapeutillesi luottamuksellista tietoa.

Puolisosi, tai joku muu läheisesi selväsanaisesti kertoo sinulle asioita, jotka olet kertonut ainoastaan terapeutillesi.

Niinpä.

No, mä oon avoin ihminen ja tuollakin avoimesti puhunut kaikesta. Isästäni, lapsuudestani ym.

Hän ei kysele. Naputtelee kertomani koneelle selkä muhun päin. Kertoo labrajutut (kilpparivajis) ja sopii uuden ajan.

Kyllä tuttuni, ketkä käyvät terapiassa keskustelevat vuorovaikutteisesti. Kyselee ja antaa kysymyksiä syvräemmältä. Osaan mä kotonakin avata suuni ja kerto jutut. Eihän terapeutti noin terapioi. Enemmän hyötyä mun miehestä, joja kysyy edes jotain.

Menet myöhässä ja jätät menemättä, etkä ilmoita asiasta. Kyllä sinun asenteessasi on paljon parantamisen varaa.

Vierailija kirjoitti:

Menet myöhässä ja jätät menemättä, etkä ilmoita asiasta. Kyllä sinun asenteessasi on paljon parantamisen varaa.

Onko huono asenne lääkärissä mielestäsi hyvä syy lastensuojeluilmoitukseen? Sosiaaliviranomaisten on selvitettävä onko asenne huono kotonakin? Otetaan lastensuojelun piiriin kaikki huonoasenteiset, negatiiviset ja kyyniset suomalaiset ja sinä maksat verorahoillasi tämän kaiken?

Olisi kyllä syytä ilmoittaa ja selittää asia terapeutille jos ei aio käydä terapiassa, mitään ilmoittamatta ei ole hyvä jättää kesken terapiaa vaikka syy jättää käymättä olisikin ymmärrettävä. Siis jos niin oli käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Sen, mitä tänään juttelin sos.työntekijän kanssa niin huoli voinnistani, kun en ole maaliskuun jälkeen käynnyt ja nyt en mennyt tapaamiseen, josta tuli kirje.

Psykiatrin kanssa juttelin n.kuukausi sitten ja oli kirjannut voinnijsi hyvän. Iloinen, pirteä ym.

Pikkuinen ristiriita ilmassa, jos lukee psykiatrin kirjoituksen..

Ei kai psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa juttelu mitään pakkohoitoa ole, jota ei saisi lopettaa kun ei enää tarvitse apua? 

Kohta kukaan ei uskalla hakea apua jos terapiassa on sitten lasun uhalla käytävä niin kauan kuin hoitotaho antaa luvan lopettaa.

Mä menin hakemaan apua, koska koin olevani sen tarpeessa ja teki mieli vain itkeä ja nukkua.

Äsken ruokapöydässä perhe, kun syötiin tajusin, ettei tosta ollut mitään apua. Päinvastoin, kaksi lasua tehty.

Lapset pyörittelee silmiä ja ymmärrän, on toi aikuisuuden kynnyksillä oleville aika karsea tilanne, kun sossut tulee himaan kyselemään äidin voinnista. Hävettäähän se varmaan kaveripiirissä.

Olen todella lääkevastainen ihminen ja olen sitä mieltä, että puhumalla asiat ratkaistaan. Siksi hakeuduin juttelemaan ja sieltä saan moitteita ja lasuja, en apua, jota lähdin hakemaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menet myöhässä ja jätät menemättä, etkä ilmoita asiasta. Kyllä sinun asenteessasi on paljon parantamisen varaa.

Onko huono asenne lääkärissä mielestäsi hyvä syy lastensuojeluilmoitukseen? Sosiaaliviranomaisten on selvitettävä onko asenne huono kotonakin? Otetaan lastensuojelun piiriin kaikki huonoasenteiset, negatiiviset ja kyyniset suomalaiset ja sinä maksat verorahoillasi tämän kaiken?

Ei, mutta vaikuttaa terapiasuhteeseen negatiivisesti.

Lastensuojeluilmoitus on tehty aivan muista syistä.

Vierailija kirjoitti:

Mä menin hakemaan apua, koska koin olevani sen tarpeessa ja teki mieli vain itkeä ja nukkua.

Äsken ruokapöydässä perhe, kun syötiin tajusin, ettei tosta ollut mitään apua. Päinvastoin, kaksi lasua tehty.

Lapset pyörittelee silmiä ja ymmärrän, on toi aikuisuuden kynnyksillä oleville aika karsea tilanne, kun sossut tulee himaan kyselemään äidin voinnista. Hävettäähän se varmaan kaveripiirissä.

Olen todella lääkevastainen ihminen ja olen sitä mieltä, että puhumalla asiat ratkaistaan. Siksi hakeuduin juttelemaan ja sieltä saan moitteita ja lasuja, en apua, jota lähdin hakemaan.

Ap

Lastensuojeluilmoituksia ei tehdä kevein perustein, vaan taustalla on aito huoli.

Se tosin ihmetyttää, miten lastesi kaverit tietävät perheenne yksityisasioita?

"Äsken ruokapöydässä perhe, kun syötiin tajusin, ettei tosta ollut mitään apua. Päinvastoin, kaksi lasua tehty."

Mitä tässä tarkoitetaan?

No ei kukaan lasten kavereista mitään yksityisasioita tiedä, mutta on se noille kova pala, että lasu tehty.

Se, miksen mennyt oli oma moka, unohdin täysin asian, vaikka olin sen itselleni merkannut ylös.

Tapanani ei ole jättää menemättä tms ja oli eka kerta, kun unohdin. Itsepä sen laskun maksan, mutta en ole bälinpitämätön ja asenneongelmainen. Jos olisin, en ikinä olisi hakenut apua.

Ja niin, lääkäri ei tehnyt lasua - jänen mielestään voin hyvin. Lasun teki terapeuttini.

A) psykiatrinen sh ei ole sama kuin terapeutti

B) lasu voidaan tehdä myös äidin huonon henkisen kunnon perusteella, mikäli viranomaisella on epäilystä, että se voi vaikuttaa myös lasten hyvinvointiin. Lasuja voidaan tehdä myös mm. isojen rahanhallintaongelmien vuoksi, koska rahankäyttöongelmat heijastuvat myös lapsiin. Tarkemmat lasun perusteet löytyvät ihan netistä, pelkkä huoli riittää. Vaitiolovelvollisuus ei päde lastensuojeluasioissa ja viranomaisilla on nimenomaan velvollisuus tehdä ilmoitus huolen herätessä, toisin kuin yksityishenkilöllä. Psykiatrillasi ei ole sinuun pitkäaikaista, säännöllistä kontaktia jonka aikana hän voisi arvioida kertomisiasi, kun taas psykiatrisella sairaanhoitajallasi on tähän tilaisuus. Olet siis voinut kertoa hänelle jotain omasta mielestäsi hyvinkin vähäpätöistä (suhteessa lapsiin), mutta hän on voinut pitää sitä huolen aiheena, jolloin hän on ollut velvoitettu ilmoituksen tekemään.

Mikäli perheessä kaikki hyvin, sen kummempia ongelmia tuosta ei tule. Jos perheessä ei ole kaikki hyvin, niin on tietysti lasten edun mukaista, että tilanne tarkistetaan ja siihen puututaan.

Ruokapöytäkeskustelulla tarkoitin sotä, kun yhdessä perheenä juteltiin, että mitä tästä taas jäi käteen. Haet apua, et saa sitä toivomallasi tavalla, mutta joudut todistelemaan ulkopuolelle, että kaikki on ok.

Minä toivotin sos.työntekijät kotiini ja oikeasti haluan, että asia selvitetään perinpohjin mm.terapeuttini osalta.

Kuten kerroin jo aikasemmin, ed.lasu ei johtanut mihinkään. Tietenkin asiat selvitettiin ja todettiin, ettei avun tarvetta ole. Hyvä niin, se on heidän tehtävänsä.

Ja kyllä kerroin loppuvuodesta, että olen loppu ja mueheni pyörittää arkea. Itse en jaksanut kuin itkeä ja nukkua. Ymmärtäisin ison huolen, jos olisin joku alkoholisti/narkkari tai muuten epätasapaonossa oleva, mutta kyse oli isäni traagisesta kuolemasta, jota en heti käsitellyt, vaan pidin mm.äitiäni kasassa.

Tekstien perusteella herää kyllä huoli miten henkilö jaksaa... mutta ei psyk sh:n käynnit mitään pakkohoitoa ole tietenkään. Ne voi lopettaa ihan omalla ilmoituksella. Ristiriitaista sinänsä miksi aloittaja kinuaa terapiaa jos siihen ei tarvetta omasta mielestä ole. Jääkö tässä nyt jotain kuitenkin kertomatta...

Joskus on myös niin että seurantakäynnit psykiatriassa ovat edellytys sille ettei esm. lapsia huostaanoteta. Ei välttämättä hyvä ja turhauttaa kaikkia osapuolia mutta jossain näin toimitaan.

Kun käyt psyk.sh:lla, se ei ole terapiaa.

Lasun perusteet sopii kysyä vaikka ko. sh:lta tai lastensuojelusta. Mistään maailmanlopusta ei ole kyse, jos mistään ei lastensuojelussa huoli herää. Muutenkin kyse on tuesta, jos sitä tarvitsette. Esim. Sulle omaa aikaa (resursseja siihen tms).

Tuommoinen vouhkaaminen ja negaation levittäminen saattaa vaikeuttaa niiden avun hakemista, jotka sitä tarvitsevat.

Nimim. Yksi joka on saanut elämänsä takaisin psykoterapialla ja työskentelee päihdealalla

No en koe olevani terapeutin tarpeessa enää, mutta käyn mielelläni juttelemassa (tekee hyvää), mutta en nykyisen ihmisen kanssa.

Minulle ei ole kukaan maininnut, että tuolla pitäisi käydä, jottei lasuja tehdä. Menin itse vapaaehtoisesti, koska koin elämäni mustaksi ja olin toivoton. Kaikki romahti isäni kuoltua - äitini, sisareni ym.kaikki mitä siitä seurasi.

Meillä on täällä toinen aikuinen, ei-terapiassa kävijä ja ns.normaali niin tämä oikeasti tuntuu oudolta.

Minulla ei ole diagnoosia sinällään. Aluksi oli joku stressiperäinen juttu ja sitten masennus.

Mutta jos jokaisesta joskus masennusta sairastaneesta ihmisestä tehtaillaan lasuja ja niin, miten ns.oikeat tapaukset saadaan hoidettua.

Kuten sanoin, olen ammatissa, jossa minullakin velvollisuus tietyin perustein ilmoittaa, joten tiedän kuviot ja miten honna toimii.

Pointti enempi siinä, toimiiko terapeuttini oikeasti oikein?

Ap:n asenne on akressiivinen ja hyökkäävä. Muita syyttelevää sekavaa vouhottamista. Hankala tuollaista on kenekään auttaa.