Lue keskustelun säännöt.
Täytän pian 40, enkä pysty hyväksymään tilannetta
13.07.2017 |
Tuntuu, että tässä on nyt käynyt joku virhe! Enhän minä voi olla keski-ikäinen. En hittovie olla nelikymppinen! Jos menettäisin muistini ja näköni ja minun pitäisi arvella ikääni, sanoisin olevani 25 tai 26.
Haluan yhä valvoa aamuyöhön , ajaa pyörällä kaveri tarakalla, rymytä festareilla, käydä yötivolissa, ostaa vaatteeni Cypershopista ja Backstreetistä, käyttää tennareita ja maihareita, ottaa tatuointeja ja lävistyksiä ... Enkä todellakaan halua kuulla teitittelyä tai rouvittelua! En halua joutua miettimään sopiiko joku juttu "minun ikäiselleni". Mieleni ja sieluni ovat yhä samat kuin ennen, eivätkä vastaa tätä rapistuvaa kehoa tai virallista ikääni :( Siitä lähtien, kun täytin 35 minua on vastannut tunne jonkinlaisesta järjettömästä kosmisesta virheestä..
En halua olla teini, mutta en myöskään tunne olevani nelikymppinen. Ahdistaa.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että tässä on nyt käynyt joku virhe! Enhän minä voi olla keski-ikäinen. En hittovie olla nelikymppinen! Jos menettäisin muistini ja näköni ja minun pitäisi arvella ikääni, sanoisin olevani 25 tai 26.
Haluan yhä valvoa aamuyöhön , ajaa pyörällä kaveri tarakalla, rymytä festareilla, käydä yötivolissa, ostaa vaatteeni Cypershopista ja Backstreetistä, käyttää tennareita ja maihareita, ottaa tatuointeja ja lävistyksiä ... Enkä todellakaan halua kuulla teitittelyä tai rouvittelua! En halua joutua miettimään sopiiko joku juttu "minun ikäiselleni". Mieleni ja sieluni ovat yhä samat kuin ennen, eivätkä vastaa tätä rapistuvaa kehoa tai virallista ikääni :( Siitä lähtien, kun täytin 35 minua on vastannut tunne jonkinlaisesta järjettömästä kosmisesta virheestä..
En halua olla teini, mutta en myöskään tunne olevani nelikymppinen. Ahdistaa.Sinunkaltaisiasi alkaa olemaan yhä enemmän ja enemmän. Aikuistuminen on matkan varrella unohtunut ja haluaa edelleen pitää kynsin hampain kiinni myöhäisteiniydestä.
Olet nyt sillä rajalla jossa se alkaa kääntyä noloudeksi. Kenen ihmeen kanssa jatkat myöhäisnuoruuttasi? Kaikki ikäkaverit alkavat olemaan elämäntavoiltaan tukevasti keski-ikäisiä. "Kreisibailaatko" jonkun parikymppisten kanssa ja keskuudessa?Miksi ei?
Minä kuvittelin matkustavani eläkeikäisenä, mutta sairastuin nuorena syöpään ja hyydyin kotiin.
Kannattaa elää haluamaansa elämää niin kauan, kuin pystyy.
Just näin. Ihan älytön ajatuskin, että eläisi kotona jotain salaista "tällainen olen sisimmässäni" -elämää. Niin Suomea, niin nurkkakuntaista. Mene mihin tahansa suurkaupunkiin, niin jo tulee vastaan vaikka minkä näköisiä ihmisiä. Kun on vain yksi elämä, niin anna mennä ja elä sitä just sellaisena ja sennäköisenä, kun itse tykkäät.Siinä ei ole mitään "säälittävää" - ja jos joku sääliimään ryhtyy, niin häneltä se on pois, ei sinulta.
No mä joudun elämään "tällainen olen sisimmässäni" -elämää. Kotona olen sama hippityttö, jollainen olin parikymppisenäkin. Jos joku työkaveri tulisi rimpauttamaan ovikelloa, ei varmaan tuntisi, kun tulisin kaftaanissa ovelle.
Töihin menee sitten virkaahoitava siisti nainen helmikorviksissa, ponnarissa ja jakkupuvussa, merkkilaukku kädessään :D
Täällä toinen :D
Töissä napakka päällikkö, kotona hihhuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M43 kirjoitti:
Kyllä se on ihan ookoo hassutella keski-ikäisenäkin silloin tällöin. Ensin täytyy tietty hoitaa vastuulliset asiat:.perhe, koti, työ, rahat, oma terveys. Jos aikas jää yli niin festareille vaan!
Jos anatomiasi on yhtään normaali, etkä ole harvinainen poikkeusyksilö, niin seuraavan 5v aikana fysiikka alkaa hidastaa nuorisoelämäntyyliä. Yövalvominen ja ryyppääminen ei menekään yhden sunnuntain aikana ohi, vaan puhti on poissa koko alkuviikon. Itsestä saattaa ehkä tuntua siltä, että yhä vedetään yhtä kovaa kuin 2kymppisenä. Jos menee urheilemaan tai ryyppäämään 2kymppisten kanssa niin jonkin aikaa voi tuntuakin siltä, että hyvin ollaan messissä. Tämä on harhaa. Nuoriso vähän "himmailee" kun setä/täti on mukana. Kun ne vetävät ns. täysillä, viimeistään siinä kohdassa ikäeron ja nopeuseron, sekä liikkeissä että jutuissa, kyllä huomaa.
Itsellä kyllä toisinpäin. Olen kohta 47v ja Viimeiset 10 vuotta olen pystynyt juomaan vaikka viikon putkeen. Nuorempana, ja varsinkin välillä 15-35v, en pystynyt juomaan ja bilettämään kun sen yhden illan. Viikkokin oli miltei liian lyhyt aika toipumiseen. Töihin meno niin hirveää krapulaisena, ettei voinut kuvitellakkaan. Ei ole ollut ongelma enään viimevuosina, sen kun vaan nousee sängystä ylös ja lähtee, eikä uli uli.
Enää 10 v ja olet matkalla kohti kuuttakymppiä. Ajattele, miten nuorelta sitten olosi nyt nelikymppisenä tuntuu.
No niin. Vanhalta, entistä pahemmalta. Sori.
No täytyy ihmisen olla aika tosikko, Jos oikeesti joku muka haluis vanhetessa vetää jotain kulissi roolii koko ajan. Mä ainakin uskon ku olen itse 40v niin olisin varmaan silti kova bilettää.
Kun on valinnut henkisen reitin, tien itselleen tästä sekasortoisesta ja pysymättömästä maailmasta, kun tietää että kaikki kokee saman rapistumisen ja mieli/ruumis on harhaa, väliaikaista, silloin vaheneminen ei haittaa, eikä edes kuolema.
Toisaalta ole mitä olet ilman ahdistusta, käytä niitä ulkoisia materiaalisia asioita, jos susta tuntuu siltä, who cares. Mutta muista, että materia on vain materiaa, älä tee sitä ykkösasiaa elämässäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä kyllä toisinpäin. Olen kohta 47v ja Viimeiset 10 vuotta olen pystynyt juomaan vaikka viikon putkeen. Nuorempana, ja varsinkin välillä 15-35v, en pystynyt juomaan ja bilettämään kun sen yhden illan. Viikkokin oli miltei liian lyhyt aika toipumiseen. Töihin meno niin hirveää krapulaisena, ettei voinut kuvitellakkaan. Ei ole ollut ongelma enään viimevuosina, sen kun vaan nousee sängystä ylös ja lähtee, eikä uli uli.
Onneksi olkoon, olet ehkä saanut lisävoimaa siitä kun jotkin muut elämän osa-alueet tai elämäntavat ovat nyt paremmin kuin silloin. Tai sitten sinulla on jokin samankaltainen lahjakkuus kuin Aira Samulinilla tai Jaromir Jagr:illa, että keski-iässäkin vielä jaksaa mennä kovaa. Harvalle tällainen lottovoitto on suotu ja kun on niin tottahan siitä kannattaa ottaa ilo irti :) ihan vilpittömästi, ilman sarkasmia siis!
Vierailija kirjoitti:
mitä vittua sä siitä tänne avaudut? luuletko sä olevasi joku maailman keskipiste vai miksi kuvittelet sun yläastetason paskaongelmiesi kuuluvan muille?
Tuntuuko pahalta? Onko olo vihainen ja maailma on sinua vastaan? Niin tuntuu monista muistakin, mutta turha sitä vihaa on tänne palstalle purkaa. Ketään ei kiinnosta kiukuttelusi vaikka onhan se ihan viihdyttävää omalla tavallansa.
M37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki täyttävät joskus 40 elleivät kuole sitä ennen. Parasta siis sopeutua. Tuli kyllä itsellenikin ikään kuin yllätyksenä.
Mutta eihän ikä ole kuin numero. Se on päässä se juttu. Minäkäsitys, sisäinen puhe, viisaus ja onni. Pitää olla jokaisena syntymäpäivänä iloinen, että on selvitty tähänkin asti ja se on hieno lahja. Jotkut kuolee jo pariviikkoisina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmetyttää vähän se, että kuka teidät pakottaa toimimaan tietyllä tavalla? Työt erikseen, itsekin olen töissä hyvin ammatillinen ja tarkka tekemisistäni, mutta vapaalla sitten olen miten lystään. Niin pitkään kun en tee laittomuuksia, aivan sama kuka näkee ja ajattelee jotakin.
Mitä siitä OIKEASTI seuraa, jos elätte vapaalla kjten haluatte?
Muutama vuosi lisää ja lapset ja nuoret puhuttelevat sinua tädiksi ja mummoksi.
Nauti siis keski-ikäisyydestäsi nyt kun se on käsillä tai muuten se ikävaihe lipsahtaa sinulta ohi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta eihän ikä ole kuin numero. Se on päässä se juttu. Minäkäsitys, sisäinen puhe, viisaus ja onni. Pitää olla jokaisena syntymäpäivänä iloinen, että on selvitty tähänkin asti ja se on hieno lahja. Jotkut kuolee jo pariviikkoisina.
Juu, ei ole kuin numero tai montakin numeroa: isompi numero verenpaineessa, vyötärönympäryksessä, apteekista haettavien tuotteiden määrässä. pienempi Pumero jäljellä olevissa vuosissa, kuntotestin tuloksesss. Nämä ikävät tosiseikat kun vain hyväksyy niin pärjää hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää vähän se, että kuka teidät pakottaa toimimaan tietyllä tavalla? Työt erikseen, itsekin olen töissä hyvin ammatillinen ja tarkka tekemisistäni, mutta vapaalla sitten olen miten lystään. Niin pitkään kun en tee laittomuuksia, aivan sama kuka näkee ja ajattelee jotakin.
Mitä siitä OIKEASTI seuraa, jos elätte vapaalla kuten haluatte?
Lisäyksenä tähän: olen 41, eli koskee minuakin iän puolesta. Tuntuu, että kauhein elämä on niillä, jotka keskittyvät listaamaan, mitä eivät jaksa tai voi tehdä. Faktojen kanssa on elettävä, mutta ei niiden voivottelusta tarvitse tehdä elämäntehtävää.
Ja kiitos kysymästä, takana on sekä oma että lapsen vakava fyysinen sairaus, konkurssi ja avioero. Ei ole kyse siitä, että en olisi aikuistunut. Ei se ole jämähtämisen synonyymi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M43 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta eihän ikä ole kuin numero. Se on päässä se juttu. Minäkäsitys, sisäinen puhe, viisaus ja onni. Pitää olla jokaisena syntymäpäivänä iloinen, että on selvitty tähänkin asti ja se on hieno lahja. Jotkut kuolee jo pariviikkoisina.
Juu, ei ole kuin numero tai montakin numeroa: isompi numero verenpaineessa, vyötärönympäryksessä, apteekista haettavien tuotteiden määrässä. pienempi Pumero jäljellä olevissa vuosissa, kuntotestin tuloksesss. Nämä ikävät tosiseikat kun vain hyväksyy niin pärjää hyvin.
Kaikki eivät läskisty ja nosta verenpainettaan vanhetessa. Osa on vielä hyväkuntoisia. Taidat vain etsiä syitä olla ankeuttaja. 😄
Haha, just järkytyin, kun telkassa haastateltiin yhtä vanhaa ala-asteen luokkakaveriani. Oli vähän ukkoontunut, mutta kyllä tunnisti vielä :-D
Oletko katsonut koulukaverit.com :ia? Siinä tulee samalla haikea ja toisaalta sellainen fiilis, ettei olisi kaikista uskonut.
Ja juurikin kuten joku aiemmin sanoi, tulee järkytyksenä kun joku lapsuudesta tuttu ikijulkkis kuolee (Spede, Juice, Koiviston Manu) tai ne nuoruusidolitkin viettää 50-60 v. synttäreitään. Että Madonna, Metallican ja Gunnareiden tyypitkin on jo muka vanhoja. Ei voi olla.
M43 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta eihän ikä ole kuin numero. Se on päässä se juttu. Minäkäsitys, sisäinen puhe, viisaus ja onni. Pitää olla jokaisena syntymäpäivänä iloinen, että on selvitty tähänkin asti ja se on hieno lahja. Jotkut kuolee jo pariviikkoisina.
Juu, ei ole kuin numero tai montakin numeroa: isompi numero verenpaineessa, vyötärönympäryksessä, apteekista haettavien tuotteiden määrässä. pienempi Pumero jäljellä olevissa vuosissa, kuntotestin tuloksesss. Nämä ikävät tosiseikat kun vain hyväksyy niin pärjää hyvin.
Kuule, pitäiskös sun alkaa treenata tai liikkua enemmän? Mulle menee edelleen saman koon vaatteet kuin opiskeluaikana (38) ja labratulokset on OK. Lääkkeitä en käytä paitsi silmätippoja. Liikun kuten nuorempanakin enkä koe itseäni vanhaksi. Hyvä kunto korreloi jaksamisen kanssa.
N42
Lapseton selvästi.
Kun täyttää 40, sillä ei ole mitään merkitystä. Millään ei ole enää mitään merkitystä, joten ikä ei ole myöskään huono asia. Elämä on jo takana siinä vaiheessa.
Ei sun tarvitse muuttaa pukeutumistyyliäsi vaikka vanhenetkin. Tunnen monia +40 naisia ja miehiä jotka käyvät festareilla, käyttävät tennareita, juovat puistossa pussikaljaa ja pukeutuvat persoonallisesti. En osaisi kuvitella heitä täti- ja setämäisinä! Olen itse 27 ja haluan kyllä pitää tyylini niin kauan kun se vain tuntuu omalta, eli todennäköisesti aina. Äitinikin hankki 50-vuotiaana rastat ja kyllä hän vaan näyttää tosi hyvältä niissä ja maihareissaan :)
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosi lisää ja lapset ja nuoret puhuttelevat sinua tädiksi ja mummoksi.
Nauti siis keski-ikäisyydestäsi nyt kun se on käsillä tai muuten se ikävaihe lipsahtaa sinulta ohi :)
Minua täditeltiin jo 12-vuotiaana, mitä ihmettä...
Näistä nuorekkaista vähän iäkkäämmistä naistapauksista minä tykkään. Olen aina tykännyt itseäni vanhemmista naisista, jotka elävät kuin nuoret likat. Heillä on upeat kehittyneet vartalot ja osaavat kantaa niitä komeasti. Ovat itsevarmoja ja elämänhaluisia sekä uskaltavat kokeilla kaikkea uuttakin.