Saako lapsi kyläpaikassa valita kahvipöydässä paikkansa?

Ovat yleensä halutessaan saaneet valita tai siirtää lasin jomman kumman vanhemman viereen.

Tule pois jo sieltä kansakoulunajoilta.

Meillä hoidetaan lasten ruokailut ensin pois alta, että aikuiset ovi rauhassa keskittyä siihen ruokailuun ja lapset mennä leikkimään.

Meillä osataan myös puhua niille lapsille ja perustella, että voisit istua nyt rauhassa hetkeksi tähän äitisi viereeen ja mennä sitten leikkimään. Eli meillä myös ohjataan ja ojeistetaan niitä lapsia, eikä kiukutella yksinään netin keskustelupalstoilla.

Olen samoilla linjoilla aloittajan kanssa. Lapselle on hyvä opettaa käytöstapoja joihin yllä mainitutkin seikat kuuluvat. Näin lapsi osaa vanhempanakin ottaa huomioon muita eikä ajattele asioita narsistisen individualisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ovat yleensä halutessaan saaneet valita tai siirtää lasin jomman kumman vanhemman viereen.

No kuka emäntä sijoittaa lapsen erilleen vanhemmistaan? Tuskin ap tätä tarkoitti.

Mutta joo, saman olen huomannut enkä myöskään kestä. Etenkin se, että lapset saavat lapata kaikkea pöydästä lautaselleen (ensimmäisenä). Yritän sanoa, että siinä on esim. homejuustoa tms., että tykkäätkö. Lapsi myöntää, vanhemmat ovat hiljaa. Yhden haukun jälkeen lapsi huutaa yökötystään ja saattaa vielä sylkeä suussaan olevan palan lautaselle. Että sellaisia kullanmuruja.

Ei kävisi Saksassa tai Ranskassa. Perhe sekä vieraat istuvat kaikki pöytään, lapset omilla paikoillaan, joita eivät muuten valitse. Suomessa mun perheessä on pitkät perinteet käytöstavoista, tiukasta kurista - ja etiketistä, tilannetajusta, korrektista pukeutumistesta, jne. Ei tarvitse ikinä pohtia moisia. Aikuiset määrää, ei lapset.

Meillä kahvipöydässä tai illallisella "istuminen" hoidetaan rauhallisesti, lapset eivät metelöi eivätkä huuda. Keskustelu on keskiössä. Kun lapset ovat syöneet, saavat he luvan poistua pöydästä. Lapset eivät todellakaan jää pöydän ympärille kärkkymään, juoksentelemaan, "kato mua, kato mua". Lapset ovat lastenhuoneessa leikkimässä, tms.

Käytöstapojeni ansiosta olen pärjännyt missä tahansa maailmassa. Ei tarvitse ikinä miettiä, osaanko minä tai lapseni käyttäytyä hyvin.

Ei.

Lapsille meilläkin usein laitetaan ekana ruokaa, jotta ehtii vähän jäähtymään. Ja on normaalia, että lapsi haluaa istua vanhempansa vieressä, mutta en itsekään sallisi jatkuvaa paikanvaihtamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovat yleensä halutessaan saaneet valita tai siirtää lasin jomman kumman vanhemman viereen.

No kuka emäntä sijoittaa lapsen erilleen vanhemmistaan? Tuskin ap tätä tarkoitti.

Mutta joo, saman olen huomannut enkä myöskään kestä. Etenkin se, että lapset saavat lapata kaikkea pöydästä lautaselleen (ensimmäisenä). Yritän sanoa, että siinä on esim. homejuustoa tms., että tykkäätkö. Lapsi myöntää, vanhemmat ovat hiljaa. Yhden haukun jälkeen lapsi huutaa yökötystään ja saattaa vielä sylkeä suussaan olevan palan lautaselle. Että sellaisia kullanmuruja.

Jotkut emännät kattaa lapset jopa hankalasti erilliseen pöytään. Lapset, kun ei sovi kattaukseen/sisustukseen.

Kyläpaikka määrittelee ne säännöt ja emäntä ohjaa myös niitä pieniä vieraita. Kaikki perheet kun on erilaisia ja säännöt ei välttämättä ole niin tiukat kaikissa kodeissa.

Kummallista. Meillä ei kukaan lapsi ole ruokapöydässä alkanut valikoimaan. Ihan uusi ongelma minulle. Yleensä aikuiset ovat automattisesti istuneet vastakkain ja lapset vastakkain ja lapset on yleensä istuneet pöydän päässä ikkunan vieressä ihan tyytyväisinä. Minä olen istunut istunut siinä mistä pääsen helpoiten hakemaan lisää pötyä pöytään.

Isoissa juhlissa olen kattanut lasten pöydän ja se on sopinut hyvin. Ehkä minun tuttavapiirin lapset on kilttejä ja kylässä vähän ujostelevia ruokapöydässä, leikin temmellyksessä kyllä vauhdikkaita keskenään.

Vain juntit laittavat kyläpaikassa lapset ensimmäisenä pöytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovat yleensä halutessaan saaneet valita tai siirtää lasin jomman kumman vanhemman viereen.

No kuka emäntä sijoittaa lapsen erilleen vanhemmistaan? Tuskin ap tätä tarkoitti.

Mutta joo, saman olen huomannut enkä myöskään kestä. Etenkin se, että lapset saavat lapata kaikkea pöydästä lautaselleen (ensimmäisenä). Yritän sanoa, että siinä on esim. homejuustoa tms., että tykkäätkö. Lapsi myöntää, vanhemmat ovat hiljaa. Yhden haukun jälkeen lapsi huutaa yökötystään ja saattaa vielä sylkeä suussaan olevan palan lautaselle. Että sellaisia kullanmuruja.

Kysymys kuitenkin esitettiin että saako lapsi valita paikansa, joten vastasin siihen että saa.

Harvoin niitä paikkoja on kenellekään nimetty kun olemme jossakin kyläilleet eikä ne lapsille tarkoitetut lasit tai muu kattaus aina ole jäänyt siihen lähelle vanhempaa joten kyllä niitä on joskus jouduttu siirtelemään.

Vastaus olisi luultavasti ollut täysin toinen onko lapsilla mitään käytöstapoja tai opetetaanko niitä lapselle.

Käytöstappoihin minusta kuuluu myös se että opetellaan kysymään sitä mihin halutaan vastaus. Sen meillä oppivat lapsetkin aika nopeasti.

Teillä on tuollainen tapa, joten teillä ei saa. Riippuu myös siitä miten "hienosta" kahvittelusta on kyse. 

Meillä ap:n kuvailemia kahvikutsuja ei juuri ole, joten pienten lasten vanhemmat voivat itse päättää missä he ja lapsensa mukavimmin juovat kahvinsa ja mehunsa. 

Perintöastiastot laitetaan pöytään vain, kun vieraiden joukossa ei ole pieniä lapsia. Rauhallisempi mieli kaikilla ja parempi tunnelma. 

Vierailija kirjoitti:

Vain juntit laittavat kyläpaikassa lapset ensimmäisenä pöytään.

Ajatella, että ei ole vain hienostoa!  On myös niitä, jotka ei jaksa koko ajan miettiä menikö kaikki tismalleen oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan. Eikä heidän tarvitse huonosti piilotetulla itsekorostoksella nostattaa omaa egoaan katsomalla muita nenän varttaan pitkin. 

Olen jatkossa mielummin juntti, kuin pipo liian kireällä. Lasten lelujakaan ei piiloteta patterin taakse tai naulata keinuhevosta lattiaan kiinni, kuten taisi olla sinun lapsuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vain juntit laittavat kyläpaikassa lapset ensimmäisenä pöytään.

Esimerkissä kai ei näin tehtykään, vaan se 3v ryntäsi sinne ihan itse.

Kyllä saa. Esim. meillä mukit, huom" mukit ja lasit on katettu erilliselle pöydälle, josta jokainen saa ottaa ja valita itse paikkansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovat yleensä halutessaan saaneet valita tai siirtää lasin jomman kumman vanhemman viereen.

No kuka emäntä sijoittaa lapsen erilleen vanhemmistaan? Tuskin ap tätä tarkoitti.

Mutta joo, saman olen huomannut enkä myöskään kestä. Etenkin se, että lapset saavat lapata kaikkea pöydästä lautaselleen (ensimmäisenä). Yritän sanoa, että siinä on esim. homejuustoa tms., että tykkäätkö. Lapsi myöntää, vanhemmat ovat hiljaa. Yhden haukun jälkeen lapsi huutaa yökötystään ja saattaa vielä sylkeä suussaan olevan palan lautaselle. Että sellaisia kullanmuruja.

Uskomattoman moni sijoittaa lapset muualle kuin vanhempiensa lähelle. Tänäkin kesänä on kahdesti käyty kyläpaikassa, jossa lapsille on oma pöytä toisessa huoneessa ja siellä paikka myös meidän 1v8kk ikäiselle kuopukselle. Kyläpaikan emäntä sanoo, että toki isoveikka katsoo pienen perään - siis 4v huolehtimassa pienemmästä on monelle ihan normaali asia. Lasten pöytään ei välttämättä ole edes näköyhteyttä, joten nämä kyläreissut ovat olleet hyvin lyhyitä. Jos yrittää, että otan pienemmän vaikka syliin, niin sanotaan napakasti, että lapsille on oma pöytänsä, siellä on heille paikat. Asia OK, mutta ei pidä loukkaantua, jos minä kiireesti juon kupillisen kahvia ja sen jälkeen lähdetään kotiin. Enkä tee elettäkään siivotakseni kuopuksen jälkiä, jalallinen mehulasi kun on astetta liian vaativa lapselle, joka on tottunut vanhanaikaiseen lasiin.

Ruokaa otetaan sen verran että jaksaa syödä. Eli pienelle nk maistiainen. Itse saatan vielä antaa ruoan lapselle/lapsille. Sanon vielä että lisää saa kun on syöty.

Pidän tuollaista käytöstä tökerönä.

Olin isäni uusioperheen luona joululounaalla ja vieraana oli iäkäs mummi ja isän sisar.

Ensimmäisenä tarjottiin ala-asteikäiselle tyttärelle, seuraavaksi kahdelle vanhemmalle sisarukselle ja vasta heidän jälkeensä vanhemmille sukulaisille. 

Olin todella hämmästynyt mummin ja tädin kohtelusta.

Osa vanhemmista ei oikeasti ymmärrä, kenelle tarjotaan ensimmäisenä.

Menin kerran veljeni perheen luo kylään, ja veljeni siinä laittoi kahvit ja pyysi istumaan pöytään. Istuttuani pöytään veljeni vaimo tuli ja pyysi minua siirtymään, koska istuin hänen paikallaan. Katsoin häntä suu auki ja siirryin viereiseen tuoliin vaikka veljeni sanoi, että vieraat kyllä saa istua ihan missä haluavat. Mutta oli kyllä hämmentävä tilanne. 

Alkuperäiseen kysymykseen: Lapsi saa vaihtaa paikkaansa kerran, jos haluaakin vaikka istua mieluummin isän kuin äidin vieressä. Sen enempää ei paikkoja ole syytä venkslata, vaikka olisi kuinka uhmaikäinen 2-3 -vuotias. Eikä tietenkään saa vaihdella paikkoja pitkin poikin, jos on useampi lapsi pöydässä.

Peruskäytöstavat pitää opettaa lapsillekin, ja ne pätevät myös kylässä, vaikka vanhemmat voivat kokea, että lasta on vaikeampi määrätä kodin ulkopuolella.

Mulle on joskus anoppi huomauttanut, jos sanon lapseni puolesta, ettei se syö jotakin tarjolla olevaa. Ajattelen, että on helpompi, ettei lapsi sitten jätä mitään ottamaansa syömättä lautaselle, mummin mielestä taas kyseessä on oppimis- ja maistelutilanne. No harvoin on, varsinkin, jos samassa pöydässä on muitakin kuin mummi ja meidän perhe.