Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsen yli Exän aiheuttamasta traumasta? Tarvitsen oikeasti apua :(
12.07.2017 |
En kestä enää, tunnen että tulen hulluksi. Exäni siis haukkui minua alituisesti, olin ruma läski hevosnaamana. Suhteemme loppumetreillä hän oli ihastunut yhteen kaveriini ja he flirttailivat aika avoimestikin. Olin tietenkin tuosta tilanteesta aivan rikki ja joskus riideltyämme hän sanoi minulle, että jos olisin hän niin olisin hyvä, mutta olen rumempi ja paskempi.
Edelleenkin häpeän itseäni ja koen olevani ruma, vertaan itseäni alituisesti tähän kaveriin.. En ymmärrä mikä minua vaivaa. Tästä tilanteesta on kuitenkin yli kolme vuotta. Uusia poikaystäviä ei ole ollut, mutta muutama "romanssi" oli ja nämä miehet myös käyttivät minua jotenkin hyväkseen, olivat narsistisia yms.
Tämä on kamalaa, nämä ajatukset ja tunteet pilaavat elämäni. Kävin psykoterapiassa kolme vuotta, nyt se on ohi. Isäni oli alkoholisti eikä hän oikein koskaan välittänyt minusta, vanhempana hän kohteli minua kuin naista, jota haluasi panna. Kyllä, oma isäni.
Mitä voin tehdä? Olen palavasti ihastunut yhteen mieheen, pelkään vain itseäni ja sitä, että hänkin on samanlainen kuin muut.. Epävarmuuteni pilaa kaiken.
Kommentit (6)
Kauheaa. Ei kai kukaan tuollaisen isän vaikutuksen alla pysty kasvamaan normaaliksi. Eikö terapia auttanut ollenkaan? Keittiöpsykologina suosittelisin sinua olemaan kokonaan ilman miehiä, kunnes tunnet olevasi vahva, itsenäinen ja riippumaton muiden mielipiteistä. Katso halutessasi sen jälkeen uutta suhdetta, ja sittenkin saat olla varovainen ja valppaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi sinua. Miten itseluottamusta saisi lisää.
No lopeta se "kaveruus" tollaseen "kaveriin". Ei oikea ystävä tollasta tee... Parempi olla vaikka yksin.
Sinun on ensin rakastettava itseäsi ennen kuin olet kykenevä valitsemaan itsellesi oikeaa ihmistä. vaarana on että valitset väärin ja alistut. Minulla on samanlainen tausta. Kävin myös kolme vuotta terapiassa. Usko pois, tämä on aivan kaikkeen. Rakasta itseäsi ensin. Lämmin halaus, kanssasisar.
Vierailija kirjoitti:
Kauheaa. Ei kai kukaan tuollaisen isän vaikutuksen alla pysty kasvamaan normaaliksi. Eikö terapia auttanut ollenkaan? Keittiöpsykologina suosittelisin sinua olemaan kokonaan ilman miehiä, kunnes tunnet olevasi vahva, itsenäinen ja riippumaton muiden mielipiteistä. Katso halutessasi sen jälkeen uutta suhdetta, ja sittenkin saat olla varovainen ja valppaana.
Kyllä se tietenkin auttoi, mutta edelleen minulle tulee näitä piikkejä, kun olen hyvin surullinen, ahdistunut ja tunnen olevani huono ja ruma.. En siis tunne jatkuvasti näin, ja oikeasti tunnen kyllä rakastavani ja tykkääväni itsestäni mutta välillä minusta tuntuu vain todella kamalalta.
Pelkään myös suuresti sitä, että joskus tuleva poikaystäväni ihastuisi tuohon samaan kaveriini, se murtaisi minut täysin. En kestäisi sitä. Kaverini on kyllä todella kaunis mutta turhamainen ja itserakas nainen.