HS: Masennukseksi diagnosoidut oireet voivatkin johtua kroonisesta väsymys­oireyhtymästä

Vierailija kirjoitti:

No eipä homesairaitakaan hoideta muulla kuin mielialalääkityksellä. Lääketieteessä pitäisi olla jotain mitattavaa, ennen kuin voidaan hoitaa lääkkeillä. Mitattavaa toki olisikin, mutta se vaatii metodien hyväksyntää, esimerkiksi epigenomia voitaisiin tutkia ja nähdä selvästi ne geenit, jotka ongelman aiheuttavat. Mutta koska lääkettä ei ulkoisten tekijöiden korjaamiseen ole olemassa, niin lääketiede joutuu nostamaan kädet pystyyn.

Tämä unijuttu taas on selvästi linkityksessä siihen mihin moni nuori urheilullinen tyttölapsi on sairastunut. Tanskassa jo yli 1000 ja meilläkin varmaan satoja. Kaikenlaista alkusyytä etsitään HPV-rokotteesta stressiin väliltä. Tai niiden yhdistelmistä. Yhteistä on se, että kyse on eliittitason urheilijoista.

Mielenkiinnolla odotellaan mitä valheita seuraavaksi keksitään ennen kuin totuus jostain lipsahtaa esille.

Kun ei ihmisten verta tutkita. Verihän kulkee koko kehossa ja vaikuttaa lähes kaikkeen. Tässäkin hometta veressä

Sitten väitetään ongelman olevan vain korvien välissä, kas kummaa kun kaikkien ihmisten veri ei ole homeen saastuttamaa ja heillä ei sitten ole niitä ongelmiakaan. 

Pian Suomen asiat on neuvostoliiton loppuajan tasoiset.

Vierailija kirjoitti:

Nro 17, kilpirauhasen vajaatoiminta kuuluu endokrinologisiin häiriöihin, jotka mainitaan siteeraamassasi kohdassa Käypä hoito -suosituksessa.

Totta. Jätin tahallani sen pois, koska tästä päästään siihen, että moniko lääkäri on oikeasti tehnyt endokrinologisen konsultaation ennen masennusdiagnoosin antamista? Tällä logiikalla, montako lääkäriä pitäisi panna viralta, koska ei ole noudattanut edes Käypä Hoitoa?

Osa lääkäreistä on aina pihalla asioista, se että on joku on suorittanut tutkinnon lääkiksessä ei takaa yhtään mitään sen suhteen, että henkilö osaisi tehdä oikean diagnoosin.

Kroonisessa väsymysoireyhtymässä usein henkilö psyykkisesti haluaisi olla aktiivinen ja tehdä eri asioita, mutta ei fyysisesti vain jaksa tehdä mitään. Oikeassa masennuksessa taas se perussyy on psyykkinen. Eli kaksi täysin erilaista sairautta.

Vierailija kirjoitti:

Osa lääkäreistä on aina pihalla asioista, se että on joku on suorittanut tutkinnon lääkiksessä ei takaa yhtään mitään sen suhteen, että henkilö osaisi tehdä oikean diagnoosin.

Kroonisessa väsymysoireyhtymässä usein henkilö psyykkisesti haluaisi olla aktiivinen ja tehdä eri asioita, mutta ei fyysisesti vain jaksa tehdä mitään. Oikeassa masennuksessa taas se perussyy on psyykkinen. Eli kaksi täysin erilaista sairautta.

No fibromyalgian suhteen oli sama. Myös tarjottiin usealle sitä masennusdiagnoosia. Mutta nythän kuitenkin on kuvantamismenetelmin todistettu että masennuspotilaan ja fibromyalgikon aivokuvat ovat erilaiset. Aina se mikä näyttää päältä päin masennukselta ei ole sitä.

En lähtisi joka tilanteessa syyttämään perusterveydenhuoltoa, koska näiden oireyhtymien diagnosointi on vaikeaa. Ongelmahan on se, että julkisella puolella on vaikea päästä erikoislääkärille.

Erikoislääkärille menoa varten pitäisi kuitenkin olla etukäteen valmiina idea siitä mikä vika on ja sopivat testit tehtyinä, koska jos kyseessä on kilpparivaiva ja sut laitetaan reumalääkärille, niin diagnoosiahan ja hoitoahan ei sitten luultavasti saa.

Mulla on kiva tilanne kun on muutama vähän erikoisempi vaiva, yksi vielä sellainen, jolle ei koko Suomessa ole ainuttakaan erikoislääkäriä.

Masennushan voi ilmetä melkein millä tahansa tavalla eikä sitä voi objektiivisella menetelmällä osoittaa. Tässä krooninen väsymysoireyhtymä on saman tyyppinen; eihän siinäkään ole ymmärtääkseni mitään objektiivista diagnosointitapaa. Katsoin kerran videon, jolla CFS-diagnosoitu luetteli joltain viralliselta listasta kaikki oireet, joita kyseinen syndrooma voi aiheuttaa, ja niistä valtaosa oli yleisoireita laajalla kirjolla.

Näiden kahden erottaminen toisistaan ja diagnoosin tarkentaminen masennuksesta krooniseen väsymysoireyhtymään voi kyllä olla hyväksi siten, että ihminen joka on vain uupunut saattaa masennusdiagnoosin myötä alkaa itsekin kuvitella, että hänen mielialansa on maassa, vaikkei lähtökohtaisesti olisikaan.

Minulla on MS-tauti, ja nuorempana, ennen diagnoosin saamista, jouduin lievähköjen varhaisoireiden takia käymään lääkärien vastaanotoilla. Yksi yleislääkäri tarjosi minulle masennusdiagnoosia. Jouduin oikein miettimään, olenko muka masentunut. Totesin, etten ole. Vuosia myöhemmin, rajun pahenemisvaiheen myötä, sain MS-diagnoosin.

Masennus tautiluokituksena on niin epämääräinen, subjektiivinen ja moneen muuntuva, etten oikein pidä siitä.

Mulla diagnosoitu "masennus", kamala väsymys ja jatkuvat kivut jotka olivat lääkärien mukaan psykosomaattisia, paljastuivat lopulta hometalon aiheuttamiksi. Nykyään olen terve paitsi jos satun homeiseen rakennukseen menemään niin iskee nopeasti noi "masennusoireet" päälle. Monella on tällainen ongelma nykyään eikä sitä välttämättä heti itse ymmärrä.

Mulle diagnosoitiin pitkäaikainen masennus ilman, että sitä koskaan suoraan sanottiin mulle. Luin tän kanta.fi palvelusta :D Nojoo. Mulla on ollut hankala nuorus ja perheessä alkoholiongelmia. Huono itsetunto ja vain pari kaveria, joita nään sillon tällöin. Onhan nää asiat vaikuttanut, paljon. Käyn terapiassa, mutta en silti usko, että mun vuosia jatkunut uupumus ja väsymys johtuu masennuksesta. Ei ainakaan kokonaan. Oon vuosien saatossa käynyt useamman kerran lääkärillä (tk ja työterveys) ja nyt tuntuu siltä, ettei enää meinaa uskaltaa mennä. Se tuntuu ihan turhalta, koska katsotaan lähinnä perusverikokeet ja niissä harvemmin on muuta, kuin välillä matalahko hemoglobiini. Kun kerron, ettei oireet helpota rautaa syömällä, kysytään, että mites henkinen puoli. Jos sanon, että käyn terapiassa, niin se siitä sitten. Siellä se syy on oltava. Kilppariarvot mulla on aina viitearvoissa.

Se masentaa, kun ajattelen, että oon ollut väsynyt melkein 10 vuotta. Ja olen vielä nuori, alle 30. En pystyisi ikinä esimerkiksi suunnittelemaan perheenlisäystä, koska olen niin väsynyt. Aina. Opiskeluaikana, kun päivät oli lyhyempiä, kävin kuntosalilla jumpissa päivittäin. Töiden ohella en pystyisi mitenkään. Hyvä että jaksan arkiaskareet. Nykyään kunto on sitä luokkaa, että hengästyn reippaasti kävellessä. Joskus yritän jumpata kotona, mutta loppupäivä menee sitten siitä toipumiseen. Liikkumisen pitäisi olla hyvin kevyttä ilmeisesti. Töissä ollessa ihmiset huomautteli mulle siitä, kuinka väsyneeltä näytän. "Mitä on tullut viime yönä tehtyä?" "Eihän noin nuoria voi väsyttää" jne. Joskus tuntuu, että aivot on ihan sumussa ja ajatus ei juokse ollenkaan.

Oon miettinyt, onko tällä jotain tekemistä suolistonkin kanssa. Luin joskus, että jotkut ovat saaneet väsymysoireyhtymään avun ketogeenisestä ruokavaliosta. Minusta tuollainen tuntuu aika rajoittavalta, eikä kovin terveelliseltä. En tiedä pitäisikö silti kokeilla. En tiedä liittyykö mitenkään tähän asiaan, mutta itse siedän alkoholia todella huonosti. Johtunee siitäkin, että juon nykyään niin harvoin. 1-2 siideriä saa minut huppeliin ja vielä enemmän väsyneeksi. Suuremmasta määrästä olen humalassa ja syke nousee.

Välillä tulee tunne, kuin elämä ja nuoruus olisi mennyt hukkaan tämän kaiken uupumuksen myötä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla diagnosoitu "masennus", kamala väsymys ja jatkuvat kivut jotka olivat lääkärien mukaan psykosomaattisia, paljastuivat lopulta hometalon aiheuttamiksi. Nykyään olen terve paitsi jos satun homeiseen rakennukseen menemään niin iskee nopeasti noi "masennusoireet" päälle. Monella on tällainen ongelma nykyään eikä sitä välttämättä heti itse ymmärrä.

Terveyskeskuslääkärinkin on vaikea tehdä diagnoosia  varttitunnissa jos oireet ovat epämääräisiä kuten väsymys tai epämääräiset kivut. Pitäisi osata yhdistää potilaan kertomat asiat kliiniseen tutkimukseen, laboratoriokoevastauksiin ja muihin tutkimuksiin sekä näiden perusteella päätellä diagnoosi. Monesti ei ole mitään tietoa esimerkiksi asuin- tai työoloista jotka voivat aiheuttaa oireita.

Kilpirauhaskokeet on toki helppo ottaa mutta väsymysoireyhtymän diagnostisointi ei mielestäni kuulu perusterveydenhuoltoon vaan vaatii erikoislääkärin kannanottoa. Toisaalta ei pitäisi tietenkään tarjota masennusdiagnoosia jos kriteerit eivät oikeasti täyty. Terveyskeskuksessa pitäisi ainakin pystyä sulkemaan sellaiset sairaudet pois jotka vaativat heti lähetteen eteenpäin. Jonkin aikaa voi seurata (muutaman viikon?) esimerkiksi väsymysoiretta ja tehdä sitten lähetteen jos vaiva ei ole korjaantunut itsestään.

Aina ei diagnoosin löytäminen ole helppoa. Kerran vastaan tuli potilas jolla oli epämääräistä rintakipua, lievää kuumetta, väsymystä yms. oiretta mutta mitään syytä ei löytynyt  vaikka tehtiin laajojen laboratoriokokeiden lisäksi mm. keuhkon tt-kuvaus. Diagnoosi selvisi viikon parin päästä kun potilaalle tuli kasvohermohalvaus. Sitten otettiin lisää laboratoriokokeita ja likvorinäytteet joista selvisi diagnoosi. Kyseessä oli neuroborrelioosi ja puutiaisaivotulehdus. Punkin puremaa potilas ei ollut missään vaihessa huomannut.