Kaveri mässyttää koko ajan, ettei "verensokeri laske"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta sitten kun hänellä on diabetes kakkostyyppinä, hänen onkin syötävä pieniä aterioita pitkin päivää. Onneks mua ei kaltaises ihminen enää kyttää. Niin ja diabeetikot ei vedä mitään herkkuja todellakaan.

Miksi kakkostyypin diabeetikon pitäisi syödä usein ja vähän? Ajatellaanko tässä niin, että enemmän ruokaa = suurempi insuliinipiikki ja kun insuliini ei pääse glukoosista verenkierrossa eroon, suurempi haitta? Luulisi, että kakkostyypille karppaus olisi mitä parhain tapa hoitaa terveyttään ja ateriaväleillä ei ole mitään merkitystä.

Mitä jos kysyisit diabetes lääkäriltä, kun sua noin asia "kiinnostaa".

Ej ne oikejn taijja osata hommijjaan, ku koko aeka tulloo enempi tiapeetikkoeta muahamme. On parejmpi siis kysyvvä niiltä, jotka ossoo ja jättee nuo arvuuttelevat liäkärit ommooo aravoossa.

Matalan verensokerin aiheuttamat tuntemukset eivät kyllä ole mitään herkkua. Tärisyttää sisäisesti, silmissä välkkyy, kylmää hikeä puskee. Lopulta järki seisoo päässä, kohtauksessa ei välttämättä älyä ottaa lähintä sokerinlähdettä, vaan sitä ensimmäisenä mieleentullutta apua haetaan ympäri huushollia. Jos dm2 on kerrankin tämmöisen kokenut, syö mieluummin parin tunnin välein, jos suinkin voi.

Itsellä noita kohtauksia tulee aika ajoin, olen dm1 eli omaa insuliinituotantoa ei ole. Otan insuliinini kynästä ja varsinkin pikainsua ei tarvitse olla kuin yksi yksikkö liikaa tai sitä on ollut liikaa liikuntaan nähden, joten tuolloin mennään alas hippulat vinkuen.

Itse olen terve, normaalipainoinen, terveellisen sekaruuan syöjä ja minun ainakin tarvitsee kyllä "tankata" n. 3-4 tunnin välein tunteakseni oloni hyväksi. Eli syömiskertoja päivässä tulee n. 5. Harrastan kohtalaisesti liikuntaa. Eli mikä sopii kenellekin. Jotkut työkaverit esim. eivät syö koko päivänä juuri mitään (syövät kuulemma sitten kotona) eikä se näytä tuottavan ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta sitten kun hänellä on diabetes kakkostyyppinä, hänen onkin syötävä pieniä aterioita pitkin päivää. Onneks mua ei kaltaises ihminen enää kyttää. Niin ja diabeetikot ei vedä mitään herkkuja todellakaan.

Miksi kakkostyypin diabeetikon pitäisi syödä usein ja vähän? Ajatellaanko tässä niin, että enemmän ruokaa = suurempi insuliinipiikki ja kun insuliini ei pääse glukoosista verenkierrossa eroon, suurempi haitta? Luulisi, että kakkostyypille karppaus olisi mitä parhain tapa hoitaa terveyttään ja ateriaväleillä ei ole mitään merkitystä.

Mitä jos kysyisit diabetes lääkäriltä, kun sua noin asia "kiinnostaa".

Ej ne oikejn taijja osata hommijjaan, ku koko aeka tulloo enempi tiapeetikkoeta muahamme. On parejmpi siis kysyvvä niiltä, jotka ossoo ja jättee nuo arvuuttelevat liäkärit ommooo aravoossa.

Onhan se niinkin. Tärkeintä olis ehkä ennakoiminen, mut toisaalta aika kauas on jo menty 80-luvun ranskanleipä, lauantaimakkara, cokis ruokavaliosta :D Myös ihmisten omasta tahdosta hoitaa itseään on paljon kiinni. Osa ei edes välitä, mut kun en voi tietää heidän elämäntilanteitaan, en lähde suoriltakäsin tuomitsemaankaan.

Ärsyttävintä tuossa liian matalassa sokerissa on juuri tuo "aivosumu."

Mulla oli raskausaikana moinen vaiva. Jos en kahden tunnin välein syönyt niin sokerit laski kahteen-> kylmä hiki, tärisin, itkin ja lopuksi en itse tajunnut enää edes syödä. Apua pyytelin neuvolasta, työterkkarista ja äitipolilta. Sanoivat vain että on harvinaista kun sokerit menee näin päin odotus aikana ja syö jotain kun siltä tuntuu. Sokerit oli korkeimmillaan aterian jälkeen alle viisi ja siitä sitten ryminällä alas. Vauva syntyi laskettuna päivänä ja painoi 3,4kg vaikka itselle painoa tuli 30kg. Ennen ja raskauden jälkeen moista ongelmaa ei ole, voin olla syömättä koko päivänkin ilman että sokerit menee noin alas.

Vierailija kirjoitti:

Mutta sitten kun hänellä on diabetes kakkostyyppinä, hänen onkin syötävä pieniä aterioita pitkin päivää. Onneks mua ei kaltaises ihminen enää kyttää. Niin ja diabeetikot ei vedä mitään herkkuja todellakaan.

Kakkosdiabeetikon ei todellakaan tarvitse syödä pitkin päivää. Jos näin on, niin silloin vika on siinä, mitä syö.

Heille suositellaan kyllä sellaista ruokaa, jolla verensokeri pomppii kuin vuoristorata. Aivan järjetöntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta sitten kun hänellä on diabetes kakkostyyppinä, hänen onkin syötävä pieniä aterioita pitkin päivää. Onneks mua ei kaltaises ihminen enää kyttää. Niin ja diabeetikot ei vedä mitään herkkuja todellakaan.

Kakkosdiabeetikon ei todellakaan tarvitse syödä pitkin päivää. Jos näin on, niin silloin vika on siinä, mitä syö.

Heille suositellaan kyllä sellaista ruokaa, jolla verensokeri pomppii kuin vuoristorata. Aivan järjetöntä.

Mulle se 5 kertaa (normi) päivässä on jo paljon, edellisiin kerran kaks tai kolme kertaa päivässä verrattuna. Tuntuu et "koko ajan" täytyy syödä. Mut epäsäännöllisillä ruokailutottumuksilla ja sitten nälkään väärien ruokien vetämisellä mä tämän aikaan olen saanukin. Itsesyytökset ei vaan auta mitään.

Niin suositellaan, mut oma järjen käyttö on tietty sallittua myös.

Mitä jos vaan keskittyisit omiin asioihisi ja antaisit muiden olla rauhassa? Miten jaksat kytätä toisia koko ajan?

Mulle on kyllä se ja sama syökö joku vaikka 15 kertaa päivässä. Nämä puputtajat eivät vaan yksinkertaisesti osaa syödä oikein, oikeanlaista ruokaa ja tarpeeksi kerralla. Ei ole millään tavalla ongelma mulle jos joku puputtaa, mutta tätä mieltä mä olen. Aiheesta ei ole tarvetta kiistellä.

Huvittavaa aina miten kaikki on teidän mielestä kyttäämistä ja miten kaikki asiat jotenkin kauheasti haittaa ja vaivaa jos asian ottaa esiin. Jos huomaa että joku syö jatkuvasti, on se kyttäämistä :D Kyllä te saatte napostella niin paljon kuin haluatte. 

Mä en syö parin tunnin välein vaan melkein koko ajan. Jos en mussuta jotain, hörpin sitten jotain. Ylipainon rajoille mennään. Oma asia.

Vierailija kirjoitti:

Onko mussa jotain vikaa, kun kenenkään ruokailuvälit eivät ole koskaan tuottaneet mulle minkäänlaista mielenkuohua?

Mahtaakohan ap:ta vituttaa sama kuin itseänikin, eli ne jatkuvat syömisäänet.

Pakkaukset ripisee ja rapisee, sen jälkeen voimastasta rouskutusta ja massutusta. Välillä hörppäistään juotavaa ja taas jatketaan rouskutusta ja massutusta. Välissä ehkä puhutaan ruoka suussa. Jos on jogurttia tms. niin lusikalla kuovitaan äänekkäästi ja tarkaan jokainen tippa irti purkista, ettei vaan jää puolikastaan pisaraa syömättä.

Ja sama uusiksi vartin päästä.

Näin omia kokemuksia näistä massuttajista.

Vierailija kirjoitti:

Mä en syö parin tunnin välein vaan melkein koko ajan. Jos en mussuta jotain, hörpin sitten jotain. Ylipainon rajoille mennään. Oma asia.

Mä en, koska diabetes.

Sellaiset sairaudet, joissa verensokeri oikeasti ilman lääkitystä laskee poikkeuksellisen alas ovat todella harvinaisia. Insuliinihoitoista diabetesta sairastavilla on tietysti suuri riski hypoihin, mutta isolla osalla tyypin 2 diabetestä sairastavilla on ongelmana ainoastaan korkeat verensokerit, ei matalat. Toki, jos on tottunut korkeisiin sokereihin niin normaalit voivat tuntua matalilta.

Eli sama lyhyesti: jos henkilöllä ei ole hyvin harvinaista sairautta tai insuliinihoitoa niin hänen verensokeri EI laske vaikka olisi koko päivän syömättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mussa jotain vikaa, kun kenenkään ruokailuvälit eivät ole koskaan tuottaneet mulle minkäänlaista mielenkuohua?

Mahtaakohan ap:ta vituttaa sama kuin itseänikin, eli ne jatkuvat syömisäänet.

Pakkaukset ripisee ja rapisee, sen jälkeen voimastasta rouskutusta ja massutusta. Välillä hörppäistään juotavaa ja taas jatketaan rouskutusta ja massutusta. Välissä ehkä puhutaan ruoka suussa. Jos on jogurttia tms. niin lusikalla kuovitaan äänekkäästi ja tarkaan jokainen tippa irti purkista, ettei vaan jää puolikastaan pisaraa syömättä.

Ja sama uusiksi vartin päästä.

Näin omia kokemuksia näistä massuttajista.

Juu, mutta siinä tapauksessa vikaa on turha hakea niistä syöjistä, vaan vika on sinun ja ap:n korvien välissä. Ei ole ihan normaalia, että toisten ihmisten syömisen äänet aiheuttaa noin voimakkaan reaktion. Kannattaa siis miettiä enemmin sitä, mitä voi omalle mielenterveydelleen tehdä kuin sitä, kuinka usein työkaveri syö.

Myös sillä on paljonkin väliä mikä kulloinkin puputetun ruuan GI on.

Vaikka jossain myslipatukassa kun on vehnää, rusinoita ja suklaata, se nostaa verensokeria yhtäkkä valtavasti, joka sitten laskee nopeasti

--> väsymys, nälkä, huono olo ja taas on tunne että pitää pupeltaa jotain.

Tästä syystä ruuan energiapitoisuus ei suoraan korreloi nälän tunteen kanssa, vaan jonkun voisilmäpullan jälkeen on kohta taas nälkä kun taas pari sellerin vartta + porkkana pitää nälän tunteen verrattain pidempään poissa.

Ja sitten kun sitä verensokeria hilataan ylös jatkuvasti, haima paiskii ylitöitä sitä laskeakseen, väsyy, sen kyky tuottaa insuliinia laskee, tulee insuliniresistenssi ja sitä seuraa kakkostyypin diabetes. Jee jee.

Netistä esim löytyy taulukoita joissa on eri ruokien glykeemisiä indeksejä. Vilkaista mielenkiinnosta vaikka.

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset sairaudet, joissa verensokeri oikeasti ilman lääkitystä laskee poikkeuksellisen alas ovat todella harvinaisia. Insuliinihoitoista diabetesta sairastavilla on tietysti suuri riski hypoihin, mutta isolla osalla tyypin 2 diabetestä sairastavilla on ongelmana ainoastaan korkeat verensokerit, ei matalat. Toki, jos on tottunut korkeisiin sokereihin niin normaalit voivat tuntua matalilta.

Eli sama lyhyesti: jos henkilöllä ei ole hyvin harvinaista sairautta tai insuliinihoitoa niin hänen verensokeri EI laske vaikka olisi koko päivän syömättä.

Koskeeko tämä aihe edes sua jotenkin? Kuule kyllä ne vaan laskee, jos ne ensin menee liian korkealle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mussa jotain vikaa, kun kenenkään ruokailuvälit eivät ole koskaan tuottaneet mulle minkäänlaista mielenkuohua?

Mahtaakohan ap:ta vituttaa sama kuin itseänikin, eli ne jatkuvat syömisäänet.

Pakkaukset ripisee ja rapisee, sen jälkeen voimastasta rouskutusta ja massutusta. Välillä hörppäistään juotavaa ja taas jatketaan rouskutusta ja massutusta. Välissä ehkä puhutaan ruoka suussa. Jos on jogurttia tms. niin lusikalla kuovitaan äänekkäästi ja tarkaan jokainen tippa irti purkista, ettei vaan jää puolikastaan pisaraa syömättä.

Ja sama uusiksi vartin päästä.

Näin omia kokemuksia näistä massuttajista.

Juu, mutta siinä tapauksessa vikaa on turha hakea niistä syöjistä, vaan vika on sinun ja ap:n korvien välissä. Ei ole ihan normaalia, että toisten ihmisten syömisen äänet aiheuttaa noin voimakkaan reaktion. Kannattaa siis miettiä enemmin sitä, mitä voi omalle mielenterveydelleen tehdä kuin sitä, kuinka usein työkaveri syö.

Sanonpa vaan että ruuan mässyttäminen, suu auki syöminen, ruoka suussa puhuminen, äänekäs ryystäminen ja muu aiheutettu tarpeeton mekkala, vaikka kova rapistelu ja kaapiminen, on yksinomaam epäkohteliasta ja äärettömön huono tapa.

T. Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mussa jotain vikaa, kun kenenkään ruokailuvälit eivät ole koskaan tuottaneet mulle minkäänlaista mielenkuohua?

Mahtaakohan ap:ta vituttaa sama kuin itseänikin, eli ne jatkuvat syömisäänet.

Pakkaukset ripisee ja rapisee, sen jälkeen voimastasta rouskutusta ja massutusta. Välillä hörppäistään juotavaa ja taas jatketaan rouskutusta ja massutusta. Välissä ehkä puhutaan ruoka suussa. Jos on jogurttia tms. niin lusikalla kuovitaan äänekkäästi ja tarkaan jokainen tippa irti purkista, ettei vaan jää puolikastaan pisaraa syömättä.

Ja sama uusiksi vartin päästä.

Näin omia kokemuksia näistä massuttajista.

Juu, mutta siinä tapauksessa vikaa on turha hakea niistä syöjistä, vaan vika on sinun ja ap:n korvien välissä. Ei ole ihan normaalia, että toisten ihmisten syömisen äänet aiheuttaa noin voimakkaan reaktion. Kannattaa siis miettiä enemmin sitä, mitä voi omalle mielenterveydelleen tehdä kuin sitä, kuinka usein työkaveri syö.

Olet ilmeisesti itse tällainen vartin välein syövä rapistelija-massuttaja?

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset sairaudet, joissa verensokeri oikeasti ilman lääkitystä laskee poikkeuksellisen alas ovat todella harvinaisia. Insuliinihoitoista diabetesta sairastavilla on tietysti suuri riski hypoihin, mutta isolla osalla tyypin 2 diabetestä sairastavilla on ongelmana ainoastaan korkeat verensokerit, ei matalat. Toki, jos on tottunut korkeisiin sokereihin niin normaalit voivat tuntua matalilta.

Eli sama lyhyesti: jos henkilöllä ei ole hyvin harvinaista sairautta tai insuliinihoitoa niin hänen verensokeri EI laske vaikka olisi koko päivän syömättä.

Jos sillä sitten on insuliinihoito. Itsellä on kakkostyyppi, mut mä en todellakaan syö koko ajan. Jos joku sellaista väittää, puhuu soopaa, eli LÄHDEKRIITTISYYS.