En halua tavata enää anoppiani koskaan!

Meillä on periatte, että veri ei ole vettä sakeampaa. Teot ovat arvostustemme perusta.

p.s. pitäiskö kirjoitta anopille kirje ja selittää miksi en halua enää olla tekemisissä (sitä vähääkään mitä ollaan)?

t.ap

tilivelvollisuus sinulla on tekemisistä ja tekemättä jättämisistä anopillesi. Pidä vuoden tauko yhteydenotoissa (myös lastenlasten) ja katso, miltä sitten näyttää.

Kääntää sen vain sinua vastaan =(

Miksi anopit ovat niin usein ilkeitä miniöilleen? Oman anoppini syynä saattaisi olla epäonnistunut avioliitto ja sitä kautta takertuminen omiin aikuisiin poikiinsa. Oletteko te miettineet mikä on teidän anoppinne huonon käytöksen selitys? Itse tulen yleensä helposti toimeen ihmisten kanssa ja olenkin ihmeissäni mikä oikeuttaa mieheni äidin arvostelemaan ulkonäköäni, ruoanlaittotaitojani ym.

myös tässä parisuhteessa. Anopillekin olen aina ollut kiva, tehnyt herkut pöytään, kuunnellut sairaskertomukset, hymyiilyt, käyttäytynyt jne. En tiedä miksi hän on niin ilkeä ihminen, kaikkea kun ei voi laittaa ihan mielialan piikkiinkään.

Lisäkis hän on ollut kammottava äiti miehelleni, että etoo se ihiminen niin valtavasti! Järkyttävä narsisti. : (



Tahtoo pois sen ihmisen elämästä, jotta voisi hengittää paremmin!



T.ap

ruttusta rumaa pläsiä.

Oon erittäin miellyttämishaluinen ihminen, mut johonki se raja piti vetää.

Mies onneks myöski mun puolella (samoin appiukko) joten eipä oo paljo mun elämään vaikutatnu etten sen noita-akan kans oo tekemisis :)

mua ärsyttää sellanen että tarvis tykätä toisten sukulaisista yms...

sen miehen/naisen kanssa olette yhdessä ette niiden vanhempien tai sisarusten.

Ei niitä nyt vaan voi valita ne tulee kaupan mukana mutta ei se tarkota sitä että niistä tarvii tykätä/olla tekemisissä.

En mäkään ole voinut valita siskoani ja mei ei olla tekemisissä ei meillä mitään riitaa ole koskaan ollut mutta ei meillä ole mitään yhteistäkään niin miks sit pitäs väkisin olla tekemisissä?

Mä en tajuu?

tapaamiset kun aina vain piikitteli,arvosteli ja ilkeili.

En mennyt edes hautajaisiin, oma poikansakaan (siis mieheni) ei mennyt kuin pitkin hampain, ja isänsä takia.

Anoppi ei pysty hyväksymään minua , koska olen vain ihan tavallinen duunari.

Hän kohtelee minua todella alentuvasti ja osoittaa aina käytöksellään, että minä olen alempaa kastia!

Itselleni oli se viimeinen juttu se, että anoppi alkoi levitellä ilkeitä ja valheellisia juoruja mun vanhemmista, mikä aiheutti heille (meidän väleihin aivan viattomille) paljon mielipahaa. Epäsopua oli ollut ennenkin, mutta olin aina katsonut läpi sormien, kun ei anopin mielipide niin jaksa minua vaivata. Olin jättää kokonaan tapaamiset ja muut, mutta muutin mieleni miehen takia. Hän tahtoo velvollisuudesta välillä tavata äitiään, mutta ei tahdo mennä sinne ilman minua, koska juttelu on silloin kuulemma aivan pelkkää sitä, että äiti vihjailee siitä, kuinka jokainen avioliitto ei ole tarkoitettu kestämään, mies suuttuu ja heille tulee riitaa. Kun minä menen mukaan kaikki teeskentelevät nätisti ja istuvat puhumassa säästä sen puoli tuntia...

Meinaan vaan et naiset saattaa ottaa liiankin herkästi itseensä kun omista lapsista on kyse.

Ajattelin vain, että pitäiskö esim. kirjoittaa hänelle kirje, että miksi olen tähän päätynyt, ettei ihmettele jatkossa miksi emme kutsu enää tai jos mies käy niin miksi käy yksin tai vain toisen lapsen kanssa?



Nähdään 2-3 kertaa vuodessa tai siis ollaan nähty (asuu vähän kauempana).



Oliskos kirje hyvä?

T.ap

niin anoppi siihe, että joo-joo on tai ei,mitä sitten? Ja muutenkin oli niin pöyristyttävää käytöstä, kaikki mitä minä sanoin niin piti piikitellä," niin, just just, vai niin, no kuka sitä nyt" siis tätä tasoa on hänen ulosanti.



Sanonut suoraan, että lusmuan kotona, yhteinen lapsemme 1v.. (ei tiedä, että minä olen poikaansa varakkampi). jne.



Tälläinen on anoppini..

T. ap