Välilevyn pullistuma & jatko?

Kaks vuotta ollut 5 välilevyn pullistuman kanssa sairaslomalla.. todellakin viimeiseen asti välttää leikkausta. Lyricaa jos tarjoavat, älä ota! Pyydä gabapentiiniä mielummin, vähän ystävällisempää.. N22

Pahin pelko töissä on että saisi välilevynpullistuman,todella moni on saanut sen

Lääkäri tärkeämpää on minusta se fysioterapiaan pääsy. Jos voit, niin suosittelen käymään yksityisellä jo nyt jos vain taloudellisesti mahdollista. Itse olen onnistunut pitämään selkäni kutakuinkin kunnossa juuri fysioterapiasta saaduilla ohjeilla sekä vahvistamalla keskivartalon lihaksia (näitä pitää sitten tehdä loppuelämä). Itselläni selkä ei kestä edelleenkään pitkää paikallaan istumista ja esim. painavien esineiden nostot täytyy tehdä oikeaoppisesti. Aamuisin selkä on varsin kankea. Olen kuitenkin saanut selkäni siihen kuntoon, että pystyn liikkumaan ja elämään suhtkoht normaalisti.

Toipuminen vie aikaa. Ole nyt kuitenkin varovainen ettet liikaa venyttele selkää eli tee vain sen verran kuin kipu antaa myöten.

Molemmilla puolilla pullistuma ja vasemmalta revennyt.

Ulkomailla...onneks oli panacodia mukana. Kuukauteen ei kunnolla kävelty.

Sitten helpotti.

Se itse pullistuma ei ole siihen repeämiseen verrattuna kuule yhtikäs mitään.

Naprometinilläkin pärjää siihen repeämiseen asti.

Ja ei, ei leikata enää noita kuulemma ja jos repee, niin kuivuu itsekseen. Noin sanottiin kirurgisella kun magneettikuvia katsoivat....

Että se 9 päivää ei ole mitään.

Viis vuotta nyt kärsinyt noista ja kello käy......

Välillä parempia päiviä ja sitten ei. Liikkuminen on apu ja pakollista. Ei kannata jäädä siis makaamaan, jos vain jalat kantaa...

Vierailija kirjoitti:

Molemmilla puolilla pullistuma ja vasemmalta revennyt.

Ulkomailla...onneks oli panacodia mukana. Kuukauteen ei kunnolla kävelty.

Sitten helpotti.

Se itse pullistuma ei ole siihen repeämiseen verrattuna kuule yhtikäs mitään.

Naprometinilläkin pärjää siihen repeämiseen asti.

Ja ei, ei leikata enää noita kuulemma ja jos repee, niin kuivuu itsekseen. Noin sanottiin kirurgisella kun magneettikuvia katsoivat....

Että se 9 päivää ei ole mitään.

Viis vuotta nyt kärsinyt noista ja kello käy......

Välillä parempia päiviä ja sitten ei. Liikkuminen on apu ja pakollista. Ei kannata jäädä siis makaamaan, jos vain jalat kantaa...

No eipä oo kummoset kärsimykset, jos Panacodilla ohi menee.. hohhoijjaa, menisit pummi töihin.

Nukuttuani 2 kk polvillani sängyn vieressä tyynyyn nojaten sain vihdoin lähetteen leikkaukseen. Olin 6 kk ajan käytännössä liikuntakyvytön ennen sitä, koska jalat ei kantaneet (lääkärin ehdotus lenkillelähdöstä loppui siihen, kun kävelin polin käytävällä ilman tukea 6 askelta ja jalka petti alta). Leikkausta vältellään viimeiseen asti, vaikka se oli ainoa apu. Oli taivaallinen hetki leikkausta seuraavana päivänä kävellä vaivattomasti, kun edelliset 3 vuotta oli olleet hirveää tuskaa.

Omaa tyhmyyttäsi. Välilevyt ei todellakaan pullistele jos nostat oikein etkä niitä muutenkaan itse tuhoa

Vierailija kirjoitti:

Omaa tyhmyyttäsi. Välilevyt ei todellakaan pullistele jos nostat oikein etkä niitä muutenkaan itse tuhoa

Oletkin itse tyhmä, kun moista moskaa suustasi suollat. Pullistumia voi tulla, vaikka nostaisi jaloilla ja pitäisi selästä muutenkin huolta. Ota asioista selvää, ennenkuin alat niitä faktoina huutelemaan.

"Omaa tyhmyyttäsi. Välilevyt ei todellakaan pullistele jos nostat oikein etkä niitä muutenkaan itse tuhoa"

Niin eihän selässä voi olla synnynäisiä rakennevikoja :D

Fysioterapian opettamilla kuntoutusliikkeillä kuntouduin. 2000-2008 keskimäärin pari kertaa vuodessa kipeytyi välilevy, mutta joka kerta se korjautui itse muutamassa päivässä. Viimeisen kerran se ei enää kuntoutunutkaan parissa viikossa, vaan kävi niin, että alaselässä alimmat lihakset menivät kramppiin oikealla puolella. Se kramppi on joku suojelureaktio välilevyä kohtaan, kuulemma. Kramppi aiheutti sen, että lantio vääntyi oikealle noin viisi cm ja sitä oli mahdoton oikaista, kun kävelikin.

2008 jälkeen ei ole kertaakaan enää tullut välilevyoireita, kun välillä teen hieman kuntoutusliikkeitä. Joten kyllä siitä parantua voi täysin.

Paras liike on sellainen (tai ainakin mulle), että maataan lattialla vatsallaan ja laitetaan kämmenet lattiaan olkapäiden viereen (eli kyynärpäät osoittaa ylös), jalat hieman erillään. Siitä nostetaan noin kolmeen laskien käsien varassa koko ylävartalo niin ylös, kuin mitä alaselkä taipuu. (eli koko lantion on pysyttävä lattiassa, eikä se saa irrota siitä, ja pakaroiden täytyy pysyä rentona). Ylhäällä pidetään noin 3-5 sekuntia ja sitten taas lasketaan hitaasti ylävartalo lattiaan. Alkuasennossa ollaan noin 3-5 sekuntia ja taas aletaan nostaa käsien varassa. Yhteensä näitä toistoja 10 kpl, sitte taukoa ja taas 10 toistoa. 

Siitä se alkaa vähitellen kuntoutumaan, jopa parissa päivässä, kun koko ulos pursunnut välilevymössö puristuu taas sinne paikalle, missä sen kuuluukin olla.

Vierailija kirjoitti:

Fysioterapian opettamilla kuntoutusliikkeillä kuntouduin. 2000-2008 keskimäärin pari kertaa vuodessa kipeytyi välilevy, mutta joka kerta se korjautui itse muutamassa päivässä. Viimeisen kerran se ei enää kuntoutunutkaan parissa viikossa, vaan kävi niin, että alaselässä alimmat lihakset menivät kramppiin oikealla puolella. Se kramppi on joku suojelureaktio välilevyä kohtaan, kuulemma. Kramppi aiheutti sen, että lantio vääntyi oikealle noin viisi cm ja sitä oli mahdoton oikaista, kun kävelikin.

2008 jälkeen ei ole kertaakaan enää tullut välilevyoireita, kun välillä teen hieman kuntoutusliikkeitä. Joten kyllä siitä parantua voi täysin.

Paras liike on sellainen (tai ainakin mulle), että maataan lattialla vatsallaan ja laitetaan kämmenet lattiaan olkapäiden viereen (eli kyynärpäät osoittaa ylös), jalat hieman erillään. Siitä nostetaan noin kolmeen laskien käsien varassa koko ylävartalo niin ylös, kuin mitä alaselkä taipuu. (eli koko lantion on pysyttävä lattiassa, eikä se saa irrota siitä, ja pakaroiden täytyy pysyä rentona). Ylhäällä pidetään noin 3-5 sekuntia ja sitten taas lasketaan hitaasti ylävartalo lattiaan. Alkuasennossa ollaan noin 3-5 sekuntia ja taas aletaan nostaa käsien varassa. Yhteensä näitä toistoja 10 kpl, sitte taukoa ja taas 10 toistoa. 

Siitä se alkaa vähitellen kuntoutumaan, jopa parissa päivässä, kun koko ulos pursunnut välilevymössö puristuu taas sinne paikalle, missä sen kuuluukin olla.

Ei se mikään suojelureaktio ole, vaan normaali kipukramppi. Kroppa on niin kivuissaan, että väkisin vääntyy virheasentoon. :)

Vierailija kirjoitti:

Fysioterapian opettamilla kuntoutusliikkeillä kuntouduin. 2000-2008 keskimäärin pari kertaa vuodessa kipeytyi välilevy, mutta joka kerta se korjautui itse muutamassa päivässä. Viimeisen kerran se ei enää kuntoutunutkaan parissa viikossa, vaan kävi niin, että alaselässä alimmat lihakset menivät kramppiin oikealla puolella. Se kramppi on joku suojelureaktio välilevyä kohtaan, kuulemma. Kramppi aiheutti sen, että lantio vääntyi oikealle noin viisi cm ja sitä oli mahdoton oikaista, kun kävelikin.

2008 jälkeen ei ole kertaakaan enää tullut välilevyoireita, kun välillä teen hieman kuntoutusliikkeitä. Joten kyllä siitä parantua voi täysin.

Paras liike on sellainen (tai ainakin mulle), että maataan lattialla vatsallaan ja laitetaan kämmenet lattiaan olkapäiden viereen (eli kyynärpäät osoittaa ylös), jalat hieman erillään. Siitä nostetaan noin kolmeen laskien käsien varassa koko ylävartalo niin ylös, kuin mitä alaselkä taipuu. (eli koko lantion on pysyttävä lattiassa, eikä se saa irrota siitä, ja pakaroiden täytyy pysyä rentona). Ylhäällä pidetään noin 3-5 sekuntia ja sitten taas lasketaan hitaasti ylävartalo lattiaan. Alkuasennossa ollaan noin 3-5 sekuntia ja taas aletaan nostaa käsien varassa. Yhteensä näitä toistoja 10 kpl, sitte taukoa ja taas 10 toistoa. 

Siitä se alkaa vähitellen kuntoutumaan, jopa parissa päivässä, kun koko ulos pursunnut välilevymössö puristuu taas sinne paikalle, missä sen kuuluukin olla.

Eli tämä liike tuossa videossa (Video Series: Exercises for Herniated Disc):

https://www.spineuniverse.com/conditions/herniated-disc/video-series-ex…

Ja tämä ( kuva 87, fig 87):

 https://www.energygatesqigong.us/practical-chinese/prolapse-of-lumbar-i…

Selkä kramppailee juurikin kuvailemallasi tavallasi. Kivun viiltäessä lihakset nykivät ja vetävät maihin. Tämä kramppailu tosin hieman jo parempi.

Selkäsärkyihin en syö tällä hetkellä kipulääkkeitä. Ensimmäisinä päivinä söin lääkärin määrämiä tulehduskipulääkkeitä. Nyt nekin jäänyt pois. Lyricaa yms ei ole tulossa vaikka annettaisiin. Olen valmiiksi erittäin vahvasti lääkitty monien vaivojeni takia. Ja nykyisiäkin troppeja on vuosia karsittu pois omasta tahdosta.

Liikunta on ollut paras lääke, sen mitä nyt sitä on kyennyt suorittamaan. Tällä jatkan kunnes tilanne muuta vaatinee.

Ap

Sain välilevyn pullistuman lukioikäisenä, n. 12 v sitten. Piti soittaa ambulanssi. Toinen jalka lähti silloin alta kokonaan, tosi härskiä kun ihan aluksi se oli kuin halvaantunut, tuli vain mukana. Kuntoutuksella se lähti taas toimimaan, mutta edelleen se on heikompi kuin toinen jalka, ja toispuoleisesti säärestä ja jalkaterästä edelleen tunnoton. Ei se juuri muutoin estä menoa enää, mutta rumpaliksi en pystyisi sen kanssa ryhtymään :) ja turtiin kohtiin olisi helppo ottaa tatuointeja, jos niitä haluaisin!

Mäkään en saanut leikkausta. Kuvattiin toki ja tutkittiin. Fysioterapiaa muistaakseni muutaman kerran sairaalalla. Kouluun palasin melko pian, kun tunneilla sai pääasiassa istua ja tropit oli kohdillaan. Ei noihin selkäkipuihin ole oikein muuta reseptiä avuksi kuin aika, tervehtymisen tehostaminen liikkuvuusharjoitteilla kivun sallimissa rajoissa ja selkälihasten (myös syvien selkä- ja vatsalihasten) vahvistaminen. Jos siis leikkausta ei saa. Makaaminenhan ei auta, mutta ei liika väkisin rehkiminenkään. Toki jos saa hyviä särkylääkkeitä ja lihasrelaksantteja, niin alussa ne luonnollisesti auttaa. Itselle ei auttanut esim. Sirdalud jostain syystä yhtään, mutta toisaalta oonkin outo lääkkeiden kanssa, esim. Panacod ei tee mulle yhtään mitään sekään.

8 v sitten sain toiselle puolelle selkää noidannuolen pianon siirtämisestä. Se jostain syystä oli lähes yhtä kivulias kuin välilevyjuttu. Silloin makasin ensin viikon sängyssä infernaalisissa tuskissa, jonka jälkeen lähdin väkisin liikkeelle. Housut piti vessassa onkia henkarilla ylös, kun kumartua ei voinut yhtään, ja puolison kanssa mentiin hissukseen aluksi ihme paritanssiotteessa pieniä matkoja pitkin kämppää. Siitä se lähti vähitellen paranemaan. Kolmisen viikkoa olin silloin sivussa silloisesta opiskelusta selän takia ja sitten sopeutetusti takaisin kehiin (sain vapautuksia jostain pitkistä istumisista jne). Selkäkivut on siitä tosi syvältä, että se lamauttaa koko kehon. Jos käsi menee poikki niin sit ei voi kädellä tehdä mitään ja that's it, mutta jos selkä kipeytyy niin se vaikeuttaa koko kehon olemista ja tekemistä radikaalisti.

Nykyisin pitkästä istumisesta selkä muistuttaa vetämällä joskus kipuna jalkaan. Joskus selkä niksahtaa sähköiskumaisesti esim. hampaita pesemään kumartuessa ja jää pariksi päiväksi kipeäksi. En tiiä miks, mutta tuntuu kuin se niksahtelis helpommin, jos oon syöny vähän tavallista enemmä sokeria (?!). Mutta tämä ei toki oo mitenkään verrattavissa noihin yllä mainittuihin tapauksiin. Olen opetellut esim. nostamaan tavaroita lattialta kyykistymällä tai telemarkkaamalla, ei kumartuen, se on selkäystävällisempää. Myös erittäin painavien tavaroiden nostelu on multa vain pois ruokalistalta, vaikka tulis huono omatunto, kun muut nostaa ja joudun vääjäämään itseni. Hierojalla pitää muistaa kertoa välilevyn tilanteesta.

Ai niin, kävin kerran naprapaatilla selän kipeyden takia. Se väänsi selän oikeaan asentoon, joka kävi aivan hvetin kipeää ja oli monta päivää kipeä, mutta ajattelin, että sainpahan sen nyt kuitenkin oikeaan asentoon nyt. Muutaman päivän kuluttua selkä lopsahti takaisin virheasentoon tiskikonetta täyttäessä, ja kävi jälleen yhtä hvetin kipeää. Että se siitä hyödystä. En suosittele.

Tsemppiä!!

Hei! Täällä myös yksi pullistumista kärsivä, tällä hetkellä kaksi pullistumaa vasemmalla puolella kahdessa alimmassa nikamavälissä. Kipu viiltää pakaraan, takareiteen, pohkeeseen ja nilkan ulkosyrjään. Olen nyt 26v, ensimmäisen kerran oli pullistumia (3 kpl) kun olin 17v. Silloin tuska oli kamala, mitenkään ei ollut hyvä, ainoa mikä vähän helpotti oli kävely, mutta kaikki muu sattui helvetisti. Hermosärky oli aivan kamalaa, mm. suihkussa jalkaa pitki valuva vesi tuntui siltä kun joku olisi puukolla viiltänyt reittä. Panacodin ja buranan voimalla kävin kuitenkin lukiota normaalisti, fyssarilla kävin myös kerran viikkoon ja se oli ehdottoman tärkeää. Kivut alkoivat syyskuussa ja loppuivat huhti-toukokuussa.

Vaikka kivut olivat silloi pahemmat kuin nyt, oli tilanne silti siinä mielessä parempi että kipu kesti vain n. 8kk. Nyt nämä pullistumat ovat vaivanneet jo vuoden ja 4kk vaihtelevasti. Viime syksynä oli paha jakso ja kävin magneetissa jossa kaksi pullistumaa todettiin. Talven aikana tilanne parani mutta aina kävelyllä koiran kanssa vasen kantapää puutui muttei kummempaa. Toki selkää on juilinut ja se oli jäykkä kuin mikä, mutta pystyin elämään normaalisti: lenkkeilin, istuin pitkiä automatkoja ja kävin töissä normaalisti (opettaja). Sitten olimme lähdössä helatorstaina pidennetylle vklreissulle ulkomaille, kun aamulla yskin flunssan jälkimainingeissa kovaa samalla kun kävelin ja räts, siinä samat vanhat pullistumat kasvoivat:( ulkomaan reissu oli aivan helvetistä, en ehtinyt käydä lääkärissä Suomessa enkä ulkomailla halunnut lääkäriin mennä (tyhmä minä) joten siellä sitten aamuisin tehtiin 2-3h lähtöä hotellilla että sain suurimmat kivut kärsittyä pois. Mies puki minulle sukat ja alushousut sängyllä jalkaan, harjasin hiukseni makuulla sängyssä, kävin suihkussa kontillani... tästä huolimatta pyörittiin kaikki päivät kaupungilla kävellen välillä vain istuutuen lähimpään mahdolliseen paikkaan, esim. katukivetykselle tai putiikin "ikkunalaudalle". Ei jäänyt kovin kivat muistot ja harmitti paljon ettei voitu lomailla normaalisti vaan mentii ihan kipujen mukaan, joka ilta mm. ysin jälkeen oltiin jo hotellilla.

Suomessa menin lääkäriin (yksityinen) ja kuvattiin selkä: samat pullistumat kuin syksyllä mutta isompana, jee... Panacodin voimalla ollaan nyt menty, olihan tuossa varattu jo talvella festarireissu ulkomaille ja sielläkin urheasti kävin, vaikka pitkät matkat majoituksen ja festarialueen välillä olivat kamalia. Nyt juhannuksen jälkeen olin jo viikon ilman Panacodia kunnes selkä kipeytyi uudelleen pahasti koiraa hoitaessa huonossa kyykkyasennossa. Nyt syödään taas Panacodia mutta lohdun olen löytänyt rauhallisista kävelyistä. Viikko sitten kävin koiran kanssa korttelin ympäri kävelemässä ja meinasin pyörtyä kipuun mutta esim eilen käytiin miehen ja koiran kanssa kävelemässä rauhallisesti yli 4km! Kävellessä ei siis satu. Olen myös nyt tehnyt useampana päivänä syviä vatsalihaksia, venytellyt ja tehnyt pakaroita vahvistavia liikkeitä, huomenna sitten fysioterapiaan, toivottavasti sieltä saisi lisää apua. Luojan kiitos minulla on pitkä loma, toivon saavani selän suht hyvään kuntoon ennen koulujen alkua sillä menen uuteen kouluun syksyllä töihin ja saikkua en aio ottaa! Työmatka on pahin etappi, 45min suuntaansa autolla...

Tsemppiä meille kaikille selkävaivaisille, tämä on kyllä niin perseestä ja tätä kipua ja vitutusta ei ymmärrä kukaan muu kuin toinen samoista vaivoista kärsinyt! Liikkua pitää muistaa kivun sallimissa rajoissa, pahin on jäädä vain makaamaan. Pitää aloittaa vaikka roskikselle kävelystä ja pikkuhiljaa pidentää matkaa, samoin fyssarille kannattaa mennä, sieltä saa apua!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molemmilla puolilla pullistuma ja vasemmalta revennyt.

Ulkomailla...onneks oli panacodia mukana. Kuukauteen ei kunnolla kävelty.

Sitten helpotti.

Se itse pullistuma ei ole siihen repeämiseen verrattuna kuule yhtikäs mitään.

Naprometinilläkin pärjää siihen repeämiseen asti.

Ja ei, ei leikata enää noita kuulemma ja jos repee, niin kuivuu itsekseen. Noin sanottiin kirurgisella kun magneettikuvia katsoivat....

Että se 9 päivää ei ole mitään.

Viis vuotta nyt kärsinyt noista ja kello käy......

Välillä parempia päiviä ja sitten ei. Liikkuminen on apu ja pakollista. Ei kannata jäädä siis makaamaan, jos vain jalat kantaa...

No eipä oo kummoset kärsimykset, jos Panacodilla ohi menee.. hohhoijjaa, menisit pummi töihin.

Pummi on kuule töissä ollut kokoajan, lukuunottamatta sitä 2 viikon reissua ulkomailla...

Ole sinä narkki vaan ihan hiljaa, kun et tunnu noista lääkkeistäkään mitään tajuavan....kaikki kun ei voi vedellä huumeita kipuihinsa.

Järjetön tuska kesti puoli vuotta. En saanut sairauslomaa, koska minua pidettiin lintsarina sairauspoissaolojeni vuoksi. Minulla oli syöpä, jonka vuoksi vastustuskykyni oli kadonnut lähes kokonaan.

Välilevytyrä selvisi myöhemmin magneettikuvissa.

Syövän vuoksi selkänikama murtui ja kolme nikamaa vahingoittui. Kipu oli kamala, mutta ei mitään välilevykipuun verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Hei! Täällä myös yksi pullistumista kärsivä, tällä hetkellä kaksi pullistumaa vasemmalla puolella kahdessa alimmassa nikamavälissä. Kipu viiltää pakaraan, takareiteen, pohkeeseen ja nilkan ulkosyrjään. Olen nyt 26v, ensimmäisen kerran oli pullistumia (3 kpl) kun olin 17v. Silloin tuska oli kamala, mitenkään ei ollut hyvä, ainoa mikä vähän helpotti oli kävely, mutta kaikki muu sattui helvetisti. Hermosärky oli aivan kamalaa, mm. suihkussa jalkaa pitki valuva vesi tuntui siltä kun joku olisi puukolla viiltänyt reittä. Panacodin ja buranan voimalla kävin kuitenkin lukiota normaalisti, fyssarilla kävin myös kerran viikkoon ja se oli ehdottoman tärkeää. Kivut alkoivat syyskuussa ja loppuivat huhti-toukokuussa.

Vaikka kivut olivat silloi pahemmat kuin nyt, oli tilanne silti siinä mielessä parempi että kipu kesti vain n. 8kk. Nyt nämä pullistumat ovat vaivanneet jo vuoden ja 4kk vaihtelevasti. Viime syksynä oli paha jakso ja kävin magneetissa jossa kaksi pullistumaa todettiin. Talven aikana tilanne parani mutta aina kävelyllä koiran kanssa vasen kantapää puutui muttei kummempaa. Toki selkää on juilinut ja se oli jäykkä kuin mikä, mutta pystyin elämään normaalisti: lenkkeilin, istuin pitkiä automatkoja ja kävin töissä normaalisti (opettaja). Sitten olimme lähdössä helatorstaina pidennetylle vklreissulle ulkomaille, kun aamulla yskin flunssan jälkimainingeissa kovaa samalla kun kävelin ja räts, siinä samat vanhat pullistumat kasvoivat:( ulkomaan reissu oli aivan helvetistä, en ehtinyt käydä lääkärissä Suomessa enkä ulkomailla halunnut lääkäriin mennä (tyhmä minä) joten siellä sitten aamuisin tehtiin 2-3h lähtöä hotellilla että sain suurimmat kivut kärsittyä pois. Mies puki minulle sukat ja alushousut sängyllä jalkaan, harjasin hiukseni makuulla sängyssä, kävin suihkussa kontillani... tästä huolimatta pyörittiin kaikki päivät kaupungilla kävellen välillä vain istuutuen lähimpään mahdolliseen paikkaan, esim. katukivetykselle tai putiikin "ikkunalaudalle". Ei jäänyt kovin kivat muistot ja harmitti paljon ettei voitu lomailla normaalisti vaan mentii ihan kipujen mukaan, joka ilta mm. ysin jälkeen oltiin jo hotellilla.

Suomessa menin lääkäriin (yksityinen) ja kuvattiin selkä: samat pullistumat kuin syksyllä mutta isompana, jee... Panacodin voimalla ollaan nyt menty, olihan tuossa varattu jo talvella festarireissu ulkomaille ja sielläkin urheasti kävin, vaikka pitkät matkat majoituksen ja festarialueen välillä olivat kamalia. Nyt juhannuksen jälkeen olin jo viikon ilman Panacodia kunnes selkä kipeytyi uudelleen pahasti koiraa hoitaessa huonossa kyykkyasennossa. Nyt syödään taas Panacodia mutta lohdun olen löytänyt rauhallisista kävelyistä. Viikko sitten kävin koiran kanssa korttelin ympäri kävelemässä ja meinasin pyörtyä kipuun mutta esim eilen käytiin miehen ja koiran kanssa kävelemässä rauhallisesti yli 4km! Kävellessä ei siis satu. Olen myös nyt tehnyt useampana päivänä syviä vatsalihaksia, venytellyt ja tehnyt pakaroita vahvistavia liikkeitä, huomenna sitten fysioterapiaan, toivottavasti sieltä saisi lisää apua. Luojan kiitos minulla on pitkä loma, toivon saavani selän suht hyvään kuntoon ennen koulujen alkua sillä menen uuteen kouluun syksyllä töihin ja saikkua en aio ottaa! Työmatka on pahin etappi, 45min suuntaansa autolla...

Tsemppiä meille kaikille selkävaivaisille, tämä on kyllä niin perseestä ja tätä kipua ja vitutusta ei ymmärrä kukaan muu kuin toinen samoista vaivoista kärsinyt! Liikkua pitää muistaa kivun sallimissa rajoissa, pahin on jäädä vain makaamaan. Pitää aloittaa vaikka roskikselle kävelystä ja pikkuhiljaa pidentää matkaa, samoin fyssarille kannattaa mennä, sieltä saa apua!

Kaskun toi yks ääliö ei sua pummiks hauku panacodin käytöstä.

Sillä meikäläinenkin pääsee liikkumaan ja olemaan töissä.

Sitten kun tulee parempi kausi, niin mitään kipulääkkeitä ei onneksi edes tarvitse.

Mutta leikkausta ei luvata.

Ja vuosia on jo mennyt....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molemmilla puolilla pullistuma ja vasemmalta revennyt.

Ulkomailla...onneks oli panacodia mukana. Kuukauteen ei kunnolla kävelty.

Sitten helpotti.

Se itse pullistuma ei ole siihen repeämiseen verrattuna kuule yhtikäs mitään.

Naprometinilläkin pärjää siihen repeämiseen asti.

Ja ei, ei leikata enää noita kuulemma ja jos repee, niin kuivuu itsekseen. Noin sanottiin kirurgisella kun magneettikuvia katsoivat....

Että se 9 päivää ei ole mitään.

Viis vuotta nyt kärsinyt noista ja kello käy......

Välillä parempia päiviä ja sitten ei. Liikkuminen on apu ja pakollista. Ei kannata jäädä siis makaamaan, jos vain jalat kantaa...

No eipä oo kummoset kärsimykset, jos Panacodilla ohi menee.. hohhoijjaa, menisit pummi töihin.

Pummi on kuule töissä ollut kokoajan, lukuunottamatta sitä 2 viikon reissua ulkomailla...

Ole sinä narkki vaan ihan hiljaa, kun et tunnu noista lääkkeistäkään mitään tajuavan....kaikki kun ei voi vedellä huumeita kipuihinsa.

Sinä se näytät vetävän muutakin ku pulkkaa perässä, kun hulluja huutelet. Enköhän minä niistä lääkkeistä alaa opiskelleena ja työskentelevänä tiedä enemmän, ku sinä munaton luuseri ;)

Vierailija kirjoitti:

Omaa tyhmyyttäsi. Välilevyt ei todellakaan pullistele jos nostat oikein etkä niitä muutenkaan itse tuhoa

Itse tässä olet tyhmä. Itselläni tuli diskusprolapsi ilman nostamista, jostain syystä vain välilevyn rakenne pikkuhiljaa haurastui ja repesi. Olin 25v. Ja normaalipainoinen sekä liikunnallinen, kun sitäkin joku varmaan kohta kysyy.

Itselläni selkäoireisto oli jatkunut teinistä asti, ennen kuin tilanne lopulta kärjistyi. Kipu muuttui jalkaan säteileväksi, enkä pystynyt seisomaan tai kävelemään pientä hetkeä pidempään. Jonotin ensin erikoissairaanhoitoon, sitten magneettiin ja lopulta leikkaukseen yli vuoden, jonka aikana toimintakykyni oli todella rajoittunutta. Söin panacodia päivittäin, lyricaa ja triptyliä kokeiltiin, mutta ne eivät sopineet minulle.

Leikkauksesta viiden viikon päästä sama välilevy pullahti uudestaan, minkä jälkeen pääsin seuraavalla viikolla päivystysleikkaukseen. Sen jälkeen pahin radikulaatio-oireisto on hävinnyt, mutta selkävaivat muuten jatkuneet, joudun syömään niihin tramalia päivittäin. Luulen, että taustalla on SI-nivelen ongelma.

Itselläni kaikki liikunta pahensi/pahentaa kipuja, mutta pyrin silti elämään ja liikkumaan mahdollisimman normaalisti. Pahinta on, jos töissä seison/kävelen pitkän päivän. Särkylääkkeiden voimalla kuitenkin opiskelen ja käyn töissä.