Vihaan ihmisiä, suurinta osaa. :(
Työkavereita, sukulaisia jne.
Jokunen vuosi sitten ajattelin ryhtyä hyvikseksi, kaikkien kaveriksi. Ollapa ystävällinen kaikille, tarjota olkapäätä, juttuseuraa ja tukea kaikille tarvitseville. Ajattelin sen olevan itsellekin antoisaa, saisi tavata erilaisia ihmisiä, kuulla elämäntarinoita jne. Avoimin mielin. Ajattelin että olemalla itse hyvin ystävällinen muille, saisin lopulta samaa osakseni. Väärässä olin.
En vaan pysty olemaan ihana kaikkien kaveri. Ihmiset on ilkeitä, piikit pystyssä, häijyjä ja pahansuopia. En pysty olemaan ystävä ihmiselle, joka jatkuvasti on mulle ilkeä. Eikä tarvitsekaan.
Kommentit (2)
Minä myös liian usein. Perustetaan tukiryhmä, jossa voidaan itkeä ihmisten pienuutta (omaamme myös).
Itsekin olen pettynyt ihmisiin. Hävettää ja pelottaa, kun on ollut niin tyhmä ja naiivi, että on jotenkin uskonut ja kuvitellut aikuisten ihmisten olevan jotenkin kypsiä ja älykkäitä.
Nolottaa kun olen vasta keski-ikäisenä tajunnut, että aikuiset ovatkin vain lapsellisia, henkisesti kehittymättömiä ja itsekkäitä persapinoita, joilla nyt vaan sattuu olemaan valtaa ja täydet oikeudet tehdä mitä huvittaa lain rajoissa.
Silmäni ovat auenneet, eivätkä enää koskaan mene kiinni.