Imagessa erinomainen blogikirjoitus lapsivihamielisyydestä

"Me olemme oikeasti pelotelleet itsemme lapsettomiksi, mitä kirjoitin eräässä toisessa artikkelissa vastikään." Ja heti perään: "En lähde moittimaan kenenkään valintaa."

Tämä oli aika hauskasti sanottu. No eihän kirjoittaja varsinaisesti moiti. Hän vain toteaa alentuvasti, että ison päätöksen elämässään tehneet ihmiset on peloteltu siihen. Että he ovat yleisesti niin heikkolahjaisia, että eivät ole kyenneet tekemään järkevää arviota. Toisin kuin ne jotka ovat päätyneet lapsia hankkimaan. Heillä on faktat selvillä ja elämän tarkoitus toteutuu heissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En siedä ihmisiä jotka kehuvat "hyväksi kirjoitukseksi" vain ja ainoastaan sen perusteella, että ovat samaa mieltä kirjoittajan kanssa.

Et sitten osannut keskittyä itse aiheeseen vaam lähdit metakeskustelemaan. Tällainen derailaus on tyypillinen tapa trollata ja ohjata keskustelu pois itse aiheesta. Tätä tehdään joko huvikseen tai koska aihe ei miellytä (joskus myös omien argumenttien loputtua). - AP P.S. Ihanko tosissasi vertaat blogia venäläisen proosan klassikoihin? Johan ne ovat eri tekstityyppiäkin!

Sinä et tunnista hyvää tekstiä, vaan ilakoit siksi että joku sattuu olemaan samaa mieltä kanssasi. On ihan paikallaan muistuttaa sinua, mikä on hyvää tekstiä ja mikä on pelkkä mielipidekirjoitus.

Äläkä kritisoi minun keskustelutyyliäni vaan avarra oikeasti maailmankuvaasi, kuten suosittelin. Olet harvinaisen ahdasmielinen ihminen.

Ja oikeastiko SINÄ alat syyttää MINUA trollaamisesta naputeltuasi tämän aloituksen?

Niin. Minähän kehuin blogikirjoitusta, en tekstiä sinänsä. Ja kehuin sitä samalla tavalla kuin vaikka pakinaa voisi kehua; osuvia havaintoja, pistää miettimään jne. Tekstin kaunokirjalliset ominaisuudet eivät olleet aloitukseni aiheena sinänsä; minua kun häiritsee esimerkiksi tekstin paikoittainen gnoomisuus, eli se kuinka kirjoittaja/tekijä/kertoja latelee näitä "elämän totuuksia" autoritaarisesta kertoja-asemasta käsin. Silti pidän kirjoitusta hyvänä pohdintana lapsivihamielisyydestä.

Mitä maailmankuvani avartamiseen filosofien kirjoituksiin tutustumalla tulee, kaipaisin vähän tarkennusta asiaan. Tarkoitatko klassista antiikin filosofiaa, valistuksen filosofeja vai 1900-2000-lukujen ajattelijoita? Sinne kun mahtuu kaikkea Platonin ideaopista Heideggerin metafysiikkaan puhumattakaan Foucault'n panoptikonista. (No ehkä Foucault'lla olisi ollut jotain sanottavaa aloitukseen.) Tarkoitatko yhteiskunnallisesti vai kielitieteellisesti suuntautuneita filosofeja? Ihan vaan jotta tiedän, luenko Rousseauta vai Derridaa. - AP

Lapset nyt vaan on monen (myös minun) mielestä aivan helvetillisen saatanan perkeleellisen vitullisen perseestä. Ei itseään tosiaankaan tarvitse mitenkään erikseen alkaa lapsiarjella pelottelemaan tai mässäillä kauhukuvilla hirviökersoista jotta ymmärtää ettei halua ryhtyä vanhemmaksi. Jo yksi kauppareissu lähimarkettiin tarjoaa ihan riittävän näytöksen lasten vittumaisuudesta& lapsiperhehelveteistä. Nykyään yhä useampi ihminen vain hoksaa, että heillä ihan oikeasti on vapaus olla lisääntymättä vaikka yhteiskunta, sukulaiset yms. heiltä sitä odottavat. Tätä kehityksen pyörää ei niin vain pysäytetä ja olen siitä aivan äärimmäisen riemuissani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ymmärrät muka yksilöitä jotka eivät lapsia halua, mutta silti yhteiskunnan pitää tunnustaa lapset elämän tarkoitukseksi?

Etkö oikeasti ymmärrä noiden olevan toisensa poissulkevia asioita? Samaa luokkaa kuin kommentti "Ei minulla ole mitään homoja vastaan, kunhan pitävät asian omana tietonaan."

Tekstissä taisi lukea että "Elämälle voi olla erilaisia tarkoituksia, mutta niistä yksi on ihmisyyden ja suvun jatkuminen." Yksi monista tarkoituksista siis. Joillekin ihmisille. Nyt sitä sisälukutaitoa triggeröitymisen sijaan.

Enkö saa olla eri mieltä aloittajan kanssa ilman triggeröitymisestä pilkkaamista?

Aloittaja vaatii tämän elämän tarkoituksensa jalustalle nostamista. Koko yhteiskunnan voimin.

En tietääkseni kyllä vaatinut kenenkään nostamista jalustalle. - AP

Mielipiteitä ei ollut perusteltu mitenkään. Totesi vain kiemurrellen, että lapsettomuus nyt vaan ei ole hyvä juttu ja väitti vielä lapsettomia epäsuorasti lapsivihamielisiksi. Siksi huono kirjoitus. Ylppäreistä ehkä vahva B tuolla tekstillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomien oikeudesta lapsivihaan on tullut pyhä lehmä Suomessa. Kaiken lisäksi sen keskiössä on minä, minun tunteet, minun ärtymys, minun ravintolaillallinen, minun loma. Ja tätä ei saa kritisoida vaan ainoa oikea tapa puhua lapsista on haukkuminen; niin lasten kuin kelvottomien kasvattajien. Pistää miettimään että onko meidän sukupolvi jäänyt omassa lapsuudessaan jotain vaille.

Niin. Kaiken keskiössä pitäisi olla sinä ja sinun lapsesi. Sinä tunnut jääneen jotakin vaille koko elämässäsi, kun käytöstapojen vaatiminen repii hermosi riekaleiksi.

Lapsiperheet ei pyydä muuta kuin lupaa olla ja elää kuten muutkin. Lapset vasta harjoittelee niitä asioita, jotka on aikuisille itsestäänselviä, ja jokaisen aikuisen pitäisi ymmärtää tämä jo perussivustyksensä pohjalta. Erityiskohtelua vaativat hirviöperheet on lopulta tosi harvassa.

Saatte olla ja elää niinkuin muutkin, heti kun ne lapset osaa olla ja elää niinkuin muutkin. Lapsille ei nimenomaan kuulu erikoiskohtelu, vaan samat säännöt kuin muillekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En siedä ihmisiä jotka kehuvat "hyväksi kirjoitukseksi" vain ja ainoastaan sen perusteella, että ovat samaa mieltä kirjoittajan kanssa.

Et sitten osannut keskittyä itse aiheeseen vaam lähdit metakeskustelemaan. Tällainen derailaus on tyypillinen tapa trollata ja ohjata keskustelu pois itse aiheesta. Tätä tehdään joko huvikseen tai koska aihe ei miellytä (joskus myös omien argumenttien loputtua). - AP P.S. Ihanko tosissasi vertaat blogia venäläisen proosan klassikoihin? Johan ne ovat eri tekstityyppiäkin!

Sinä et tunnista hyvää tekstiä, vaan ilakoit siksi että joku sattuu olemaan samaa mieltä kanssasi. On ihan paikallaan muistuttaa sinua, mikä on hyvää tekstiä ja mikä on pelkkä mielipidekirjoitus.

Äläkä kritisoi minun keskustelutyyliäni vaan avarra oikeasti maailmankuvaasi, kuten suosittelin. Olet harvinaisen ahdasmielinen ihminen.

Ja oikeastiko SINÄ alat syyttää MINUA trollaamisesta naputeltuasi tämän aloituksen?

Niin. Minähän kehuin blogikirjoitusta, en tekstiä sinänsä. Ja kehuin sitä samalla tavalla kuin vaikka pakinaa voisi kehua; osuvia havaintoja, pistää miettimään jne. Tekstin kaunokirjalliset ominaisuudet eivät olleet aloitukseni aiheena sinänsä; minua kun häiritsee esimerkiksi tekstin paikoittainen gnoomisuus, eli se kuinka kirjoittaja/tekijä/kertoja latelee näitä "elämän totuuksia" autoritaarisesta kertoja-asemasta käsin. Silti pidän kirjoitusta hyvänä pohdintana lapsivihamielisyydestä.

Mitä maailmankuvani avartamiseen filosofien kirjoituksiin tutustumalla tulee, kaipaisin vähän tarkennusta asiaan. Tarkoitatko klassista antiikin filosofiaa, valistuksen filosofeja vai 1900-2000-lukujen ajattelijoita? Sinne kun mahtuu kaikkea Platonin ideaopista Heideggerin metafysiikkaan puhumattakaan Foucault'n panoptikonista. (No ehkä Foucault'lla olisi ollut jotain sanottavaa aloitukseen.) Tarkoitatko yhteiskunnallisesti vai kielitieteellisesti suuntautuneita filosofeja? Ihan vaan jotta tiedän, luenko Rousseauta vai Derridaa. - AP

Ihmettelinkin minne hävisit, mutta kävit siis googlettamassa nuo. Syyttelit minua keskustelun sivuraiteille viemisestä. Ja sitten unohduit naputtamaan tuota viestiä melkein palstan sulkemiseen asti, vaikka aloituksesi aiheen piti olla mielestäsi kiehtova? Vähän ristiriitaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ymmärrät muka yksilöitä jotka eivät lapsia halua, mutta silti yhteiskunnan pitää tunnustaa lapset elämän tarkoitukseksi?

Etkö oikeasti ymmärrä noiden olevan toisensa poissulkevia asioita? Samaa luokkaa kuin kommentti "Ei minulla ole mitään homoja vastaan, kunhan pitävät asian omana tietonaan."

Tekstissä taisi lukea että "Elämälle voi olla erilaisia tarkoituksia, mutta niistä yksi on ihmisyyden ja suvun jatkuminen." Yksi monista tarkoituksista siis. Joillekin ihmisille. Nyt sitä sisälukutaitoa triggeröitymisen sijaan.

Enkö saa olla eri mieltä aloittajan kanssa ilman triggeröitymisestä pilkkaamista?

Aloittaja vaatii tämän elämän tarkoituksensa jalustalle nostamista. Koko yhteiskunnan voimin.

En tietääkseni kyllä vaatinut kenenkään nostamista jalustalle. - AP

Totta, pahoittelen. Ethän tosiaan sanonut yhtään mitään. Kopioit vain jonkun toisen tekstin. Oletko ajatellut että voisit vaikka antaa jotain itsestäsi kuten muutkin keskustelijat?

Siis lainattu blogikirjoittaja vaatii.

Se, että ei halua lapsia on yleensä erittäin pitkän tietoisen ajattelun tulos, siinä missä moni lapsi voi olla täydellisen ajattelemattomuuden tulos. Siinä mielessä lapsettomien motiivien kyseenalaistus on hassua. Kiinnostavinta on lapsellisten omien pelkojen projisointi veloihin, heille lapsettomuus on vieras, uusi, jopa kauhistuttava asia. Ja luulevat, että se että velojen ajatusprosessointi on heidän kanssa samalla tasolla.

Mä ymmärrän lapsellisten vähän alentuvan pelon ja ahdistuksen velojen tilanteesta, koska se kumpuaa heidän omasta kyvyttömyydestään käsitellä sitä.

Thats it. Oliko ap mielenkiintosta tai peräti erinomaista?

Vierailija kirjoitti:

Mielipiteitä ei ollut perusteltu mitenkään. Totesi vain kiemurrellen, että lapsettomuus nyt vaan ei ole hyvä juttu ja väitti vielä lapsettomia epäsuorasti lapsivihamielisiksi. Siksi huono kirjoitus. Ylppäreistä ehkä vahva B tuolla tekstillä.

Siksihän blogikirjoituksia kannattaa kirjoittaa. Ei tarvitse perustella, täytyy vain löytää lukijakunta joka on ihastuksissaan kun saa lukea omia mielipiteitään. En kyllä ymmärrä, mitä lisäarvoa tuo sen mainitseminen, että aloituksen teksti on kopioitu blogista. Onko bloggaajalla niin paljon auktoriteettia, että tämä aloitus tuntuu jotenkin markittävämmältä kuin sadat muut täällä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En siedä ihmisiä jotka kehuvat "hyväksi kirjoitukseksi" vain ja ainoastaan sen perusteella, että ovat samaa mieltä kirjoittajan kanssa.

Et sitten osannut keskittyä itse aiheeseen vaam lähdit metakeskustelemaan. Tällainen derailaus on tyypillinen tapa trollata ja ohjata keskustelu pois itse aiheesta. Tätä tehdään joko huvikseen tai koska aihe ei miellytä (joskus myös omien argumenttien loputtua). - AP P.S. Ihanko tosissasi vertaat blogia venäläisen proosan klassikoihin? Johan ne ovat eri tekstityyppiäkin!

Sinä et tunnista hyvää tekstiä, vaan ilakoit siksi että joku sattuu olemaan samaa mieltä kanssasi. On ihan paikallaan muistuttaa sinua, mikä on hyvää tekstiä ja mikä on pelkkä mielipidekirjoitus.

Äläkä kritisoi minun keskustelutyyliäni vaan avarra oikeasti maailmankuvaasi, kuten suosittelin. Olet harvinaisen ahdasmielinen ihminen.

Ja oikeastiko SINÄ alat syyttää MINUA trollaamisesta naputeltuasi tämän aloituksen?

Niin. Minähän kehuin blogikirjoitusta, en tekstiä sinänsä. Ja kehuin sitä samalla tavalla kuin vaikka pakinaa voisi kehua; osuvia havaintoja, pistää miettimään jne. Tekstin kaunokirjalliset ominaisuudet eivät olleet aloitukseni aiheena sinänsä; minua kun häiritsee esimerkiksi tekstin paikoittainen gnoomisuus, eli se kuinka kirjoittaja/tekijä/kertoja latelee näitä "elämän totuuksia" autoritaarisesta kertoja-asemasta käsin. Silti pidän kirjoitusta hyvänä pohdintana lapsivihamielisyydestä.

Mitä maailmankuvani avartamiseen filosofien kirjoituksiin tutustumalla tulee, kaipaisin vähän tarkennusta asiaan. Tarkoitatko klassista antiikin filosofiaa, valistuksen filosofeja vai 1900-2000-lukujen ajattelijoita? Sinne kun mahtuu kaikkea Platonin ideaopista Heideggerin metafysiikkaan puhumattakaan Foucault'n panoptikonista. (No ehkä Foucault'lla olisi ollut jotain sanottavaa aloitukseen.) Tarkoitatko yhteiskunnallisesti vai kielitieteellisesti suuntautuneita filosofeja? Ihan vaan jotta tiedän, luenko Rousseauta vai Derridaa. - AP

Ihmettelinkin minne hävisit, mutta kävit siis googlettamassa nuo. Syyttelit minua keskustelun sivuraiteille viemisestä. Ja sitten unohduit naputtamaan tuota viestiä melkein palstan sulkemiseen asti, vaikka aloituksesi aiheen piti olla mielestäsi kiehtova? Vähän ristiriitaista.

Hei, et vastannut kysymykseeni. Voit myös tarkoittaa hegeliläistä kehitysetiikkaa, marxilaista filosofiaa tai vaikka feministisiä klassikoita, kuten Butleria tai de Beauvoiria. Voidaan puhua hetki myös bahtinilaisesta karnevalismista tai vaikka epifaniasta kaunokirjallisena ilmiönä. Ne vaan eivät liity aloitukseen mitenkään, vaan tämä sivuraide lähti siitä, että tartuit otsikkooni. - AP

Mielestäni tässä on useampi asia kerralla vaikuttamassa. En sanoisi, että "yhteiskunta" on lapsivihamielinen, vaan ihan vaan itsekäs. Itsekkyys on kasvanut valtatrendiksi. Ihmiset keskittyvät itseensä, harrastuksiinsa, omiin tuntemuksiinsa, kaikkeen mihin hänellä itsellään "on oikeus".  Ulkonäkö- ja terveysäärimmäisyydet fitnesspyllistelyineen ovat osa tätä trendiä.  Hieman laajemmin ihmisillä on sitten MUN parisuhde, ehkä MUN perhe, mutta ei enempää. Suku katkeaa siihen. Isovanhemmat, vanhemmat ja lapset eriytetään omiin lokeroihinsa. Isovanhemmat vaativat rahaa lastensa tapaamisesta ja hoitoavusta. Tästä on kiittäminen ET-lehteä, joka on yli 20 vuotta raatanut opettaakseen isovanhemmille, että heilläkin menee kaikki muu omien lasten ja heidän perheidensä edelle. Vastaavasti lasten ei kuulu auttaa omia vanhempiaan.

Minulla on kolme jo isoa lasta, en ole ikinä tykännyt riekkuvista vieraista vekaroista - omani ovat oppineet käyttäytymään, kun opetimme heidät siihen - mutta en siltikään laita vikaa riekunnoista lasten, vaan heidän täysmunattomien vanhempiensa piikkiin.

Jaksan toivoa, että nykytrendi vielä jossain vaiheessa menee pois muodista. Se kyllä edellyttäisi, että ET:t ja Omat Ajat hävitettäisiin lehtikartalta.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tässä on useampi asia kerralla vaikuttamassa. En sanoisi, että "yhteiskunta" on lapsivihamielinen, vaan ihan vaan itsekäs. Itsekkyys on kasvanut valtatrendiksi. Ihmiset keskittyvät itseensä, harrastuksiinsa, omiin tuntemuksiinsa, kaikkeen mihin hänellä itsellään "on oikeus".  Ulkonäkö- ja terveysäärimmäisyydet fitnesspyllistelyineen ovat osa tätä trendiä.  Hieman laajemmin ihmisillä on sitten MUN parisuhde, ehkä MUN perhe, mutta ei enempää. Suku katkeaa siihen. Isovanhemmat, vanhemmat ja lapset eriytetään omiin lokeroihinsa. Isovanhemmat vaativat rahaa lastensa tapaamisesta ja hoitoavusta. Tästä on kiittäminen ET-lehteä, joka on yli 20 vuotta raatanut opettaakseen isovanhemmille, että heilläkin menee kaikki muu omien lasten ja heidän perheidensä edelle. Vastaavasti lasten ei kuulu auttaa omia vanhempiaan.

Minulla on kolme jo isoa lasta, en ole ikinä tykännyt riekkuvista vieraista vekaroista - omani ovat oppineet käyttäytymään, kun opetimme heidät siihen - mutta en siltikään laita vikaa riekunnoista lasten, vaan heidän täysmunattomien vanhempiensa piikkiin.

Jaksan toivoa, että nykytrendi vielä jossain vaiheessa menee pois muodista. Se kyllä edellyttäisi, että ET:t ja Omat Ajat hävitettäisiin lehtikartalta.

Lainaan tämän varmuuden vuoksi, sillä eetee voi hyvinkin olla kiellettybotin listalla

Eikö voida mennä keskitietä? Kyllä lapsettomilla on oikeus nauttia ravintola iltaa ilman kiljuvia kakaroita ja toisaalta taas perheillä myös oikeus syödä ulkona.Mutta onko se niin vaikeaa opettaa lapsille perus tapoja?Ja toisaalta miksei ravintolat voi päättää itse että ovat k18 tai koko perheen paikkoja.Onhan noita aikuisten hotelhotelkejakin maailmalla.

Ei ole lapsivihaa,vaan ihmetystä siitä että ei saa puhua rahasta. Miksi muiden pitää maksaa toisille heidän elämänvalinnoistaan eli lapsista?

Tehkää rauhassa vaikka kymmenen lasta mutta älkää maksettako niitä muilla.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tässä on useampi asia kerralla vaikuttamassa. En sanoisi, että "yhteiskunta" on lapsivihamielinen, vaan ihan vaan itsekäs. Itsekkyys on kasvanut valtatrendiksi. Ihmiset keskittyvät itseensä, harrastuksiinsa, omiin tuntemuksiinsa, kaikkeen mihin hänellä itsellään "on oikeus".  Ulkonäkö- ja terveysäärimmäisyydet fitnesspyllistelyineen ovat osa tätä trendiä.  Hieman laajemmin ihmisillä on sitten MUN parisuhde, ehkä MUN perhe, mutta ei enempää. Suku katkeaa siihen. Isovanhemmat, vanhemmat ja lapset eriytetään omiin lokeroihinsa. Isovanhemmat vaativat rahaa lastensa tapaamisesta ja hoitoavusta. Tästä on kiittäminen ET-lehteä, joka on yli 20 vuotta raatanut opettaakseen isovanhemmille, että heilläkin menee kaikki muu omien lasten ja heidän perheidensä edelle. Vastaavasti lasten ei kuulu auttaa omia vanhempiaan.

Jaksan toivoa, että nykytrendi vielä jossain vaiheessa menee pois muodista. Se kyllä edellyttäisi, että ET:t ja Omat Ajat hävitettäisiin lehtikartalta.

Miten asioiden sitten pitäisi olla? Pitäisikö ihmisten hankkia lapsia tai tehdä muita yleisesti hyödyttömiä ja itselleen ikäviä elämänvalintoja vain siksi, että joku muu haluaa heidän tekevän niin, vai mitä yrität tuolla sanoa? Miksi aikuisen pitäisi ottaa vastuuta toisesta aikuisesta tai isovanhemmilla lastenlapsistaan? Eikö lasten tekeminen ole nimenomaan itsekästä, kun siihen vielä yhdistetään odotus siitä, että ne lapset sitten pitävät minusta huolta vanhana. Tuollaista ei vaan voi vaatia keneltäkään sukulaisuussuhteen perusteella, vaikka minunkin ideaalimaailmassani ihmiset auttaisivat toisiaan enemmänkin. Mitään velvollisuutta siihen ei kuitenkaan ole.

Tai jos tykkää fitnesspyllistelystä ja se tekee onnelliseksi, miksi niin ei saisi tehdä? Miksi ihminen ei saisi keskittyä elämässään tekemään itsensä onnelliseksi, olettaen, että ne teot eivät vahingoita muita. Kyllä niitä vauvojakin tehdään ihan itsekkäistä syystä, mitään yleishyödyllistä toimintaa se ei ole. Jos haluaa oikeasti olla hyväntekijä niin on hyvä ja adoptoi jonkun nälkäänäkevän orvon, josta tulee sitten veronmaksaja Suomelle.

Nykyään keskitytään omiin mielenkiinnonkohteisiin ihan jo siksi, että nykyään naisilla on mahdollisuus päättää omasta raskautumisestaan ja rahankäutöstään. Tämä johtaa siihen, että mielenkiinnonkohteet alkavat vaihdella enemmän, kun velvollisuutta kotiäitiyteen ei enää ole. Niin olisi tehty ennenkin, jos olisi voitu. Ero ei ole ihmisten haluissa ja toiveissa vaan mahdollisuudessa niiden toteuttamiseen.

- Lapsettomuus ei ola yhtä kuin lapsiviha, vaikka olisi vela.

- Kirjoittajan mielestä mielipidekyselyn tulokset ovat "julmaa katsottavaa". Ei perustelua. Siis ihmisten mielipiteet omasta elämästään on julmaa katsottavaa? Miten ihmeessä? Koska heillä ei ole samoja toiveita kuin kirjoittajalla, joten se on julmaa? Vai oliko pointti sitten se, että kirjoittaja kannattaa sellaisia rakennemuutoksia yhteiskuntaan, joilla voitaisiin tukea näitä ongelmakohtiin sijoittuvia pariskuntia, joilla oli taloushuolia tai opiskelujen ja uran yhteensovittamisvaikeuksia? Pieni lisäavaus tässä kohtaa olisi paikallaan.

- Teksti jää kesken siinä kohtaa, kun sanotaan, että alhainen lapsiluku ei näytä paljoa kiinnostavan. Olisi ihan kiva tietää, mitä siinä yritettiin sanoa. Nyt ei sanottu mitään.

- Kirjoittaja tuntuu vähättelevän esimerkiksi talousongelmaisia ja niitä ihmisiä, jotka haluaisivat tarjota lapselle hyvän ja vakaan kodin, vertaamalla sitä sarkastisesti rakettitieteeseen. Fakta kuitenkin on se, että meillä on täällä hirveän paljon rikkinäisten alkoholistiperheiden lapsia, lama-ajan lapsia, ja moni ei halua tehdä lapsia, ellei taloudellinen tilanne ole vakaa. Ihan jo siksi, että he eivät halua jälkeläistensä kokevan samaa kuin he. Mielestäni tämä on vastuullista tai vähintään ymmärrettävää.

- Kirjoittaja sanoo, että ymmärtää niitä, jotka eivät halua lapsia, eikä halua moittia heitä, mutta kuitenkin moittii ja vähättelee niitä syitä, joista ihmiset jäävät omasta halustaan lapsettomiksi. Ja kohta sanoo, ettei ymmärrä.

- Hän toteaa itse asiassa monesti, ettei ymmärrä. Hänen kannattaisi lukea siis lukea lisää aiheesta. Hän ei siis ymmärrä, vai hän on vain eri mieltä?

- Puhuessaan yhteiskunnasta hän siis viittaa siihen naisten seksuaaliseen ja taloudelliseen vapautumiseen, joka on johtanut naisten mahdollisuuteen tehdä omat päätöksensä. Hänen mielestään tässä tapauksessa yhteiskunta = naiset eli synnyttäjät, on menettänyt kosketuksen elämään ja uskon tulevaisuuteen. Hän ei kuitenkaan pääse edes niin pitkälle, että monet ihmisistä ajattelevat globaalimmin kuin turvatakseen oman vanhuutensa. He haluavat turvata maapallon tulevaisuutta. Tämä argumentti näkyy keskusteluissa jatkuvasti. Että ihmislaji tuhoaa kestämättömästi luonnonvaroja, eikä lisää enää tarvita. En lähde edes ruotimaan mitä hän tarkoitti sanomalla "on menettänyt kosketuksen elämään", koska sitä ei avattu mitenkään. Mun mielestä, koska mun elämän tarkoitus on lisääntyä ja kaikki muut ovat väärässä?

- Ei ole lapsivihamielistä vaan realistista odottaa, että varsinkin vauvavuotena seksielämä hiipuu. Näin käy suurimmalle osalle, joskaan ei toki kaikille. Tästä luetaan tältäkin palstalta ihan joka päivä.

- Lapsi on kuluerä. On se paljon muutakin, kuten ihana oma rakas ehkä, mutta on se myös kuluerä. Ei tätä voi kieltää. Lapsen hankkiminen ja kasvattaminen maksaa kymppitonneja. Tuon ihan järjetön raha pätkätöiden ja minimipalkkatöiden maailmassa. Siinä pistetään muut mielenkiinnonkohteet vastakkain lapsen hankkimisen kanssa.

- Sori, mutta miehen on ihan turhaa alkaa kertomaan mitään siitä, kuinka lapsi ei rajoita urasuunnitelmia, ennen kuin vanhempainvapaat on Suomessa aina jaettu tasan ja miehet osallistuvat lastenhoitoon kuten naisetkin ja jäävät kotiin lapsen sairastaessa naisen sijaan. Onkohan tästä jotain tilastoa olemassa, olisi kiinnostavaa nähdä se.

- Tietenkin lapsi rajoittaa elämänkokemuksia. Se tuo monia toisenlaisia elämänkokemuksia, mutta kun se on ihan yksilöllistä, että mitä kokemuksia haluaa. En minäkään väitä, että ihminen on menettänyt kosketuksen elämään, jos hän ei harrasta 20 tuntia päivässä laitesukellusta, vuorikiipeilyä tai kuviokelluntaa. Mielenkiinnonkohteet vaihtelevat, deal with it.

- Tietysti lapsi on vaiva. Se voi olla suurimmalle osalle kaiken vaivan arvoinen asia tai sitä ei katso rakkauden tähden vaivaksi, mutta tekemistä ja vastuuta siinä kyllä on. Kirjoittajakin sanoi, että saa kohta ottaa kupin kahvia ihan rauhassa. No mitäpä jos haluaa ottaa kupin kahvia ihan rauhassa milloin tahansa? Ihme liennyttelyä, että ensin syyllistetään toisia omista valinnoista, ja sitten yritetään ikään kuin vakuutella, että katsokaa nyt, kyllä tämä tässä menee, ei tämä niin paha ole. No ei ehkä olekaan, sinulle.

- "Ihan oikeasti. Emmekö me pysty yhtään parempaan?" MIHIN?

- Siitä olemme ilmeisesti samaa mieltä, että taloustilanne tai urasuunnitelmat tai muu ulkopuolinen syy eivät saisi estää lasten hankkimista, mutta siitä on turha syyllistää niitä ihmisiä, jotka eivät niitä vauvoja tee näistä syystä. Katse pitäsi kohdistaa politiikkaan, eikä syyttää yksittäisi ihmisiä kosketuksen kadottamisesta elämään.

Ala-arvoinen kirjoitelma.

Eivät suomalaiset vihaa pelkästään lapsia vaan kaikkia mahdolllisia muitakin toisten ihmisten tekemisiä. Esimerkkeinä vaikka epärationaalinen raivo siitä että joku laittaa ostoskapulan väärin tai ei osaa kaivaa maksukorttia lompakostaan juuri oikeaan aikaan kassajonossa. Herrasiunaa jos se edellämenijä vielä vaihtaa pari sanaa kassaneidin kanssa! Nyt meni kaikki aikataulut vituksi ja jäde ja muut pakasteet suli pilalle ja pitää kai lopettaa lasten harrastuksetkin kun ei ne ehdi treeneihin kun ruoka on kymmenen sekuntia myöhässä. En tiedä mistä tämä loputon tarve kontrolloida muita ihmisiä johtuu mutta pipot ovat kireällä ja se kyllä näkyy.

Lisäksi suomalaiset pelkäävät epärationaalisia asioita. Mitään ei uskalleta tehdä kun melkein voisi olla mahdollista että saattaisi käydä jotain kamalaa. Lasten kanssa nyt voi käydä vaikka mitä kamalaa niin parempi ettei tee ollenkaan.

Sitten kun tähän soppaan lisätään vielä lasuja tehtailevat kerrostalokyttääjät ja koko viranomaisverkko jonka tehtävänä tuntuu olevan vain kytätä ja ohjeistaa - neuvolasta sossun tanttoihin - niin ei ihme ettei lapsia haluta.

Yhteiskunnan pitäisi olla rakentunut niin, että ihmiset eivät jätä lapsia tekemättä siksi, että se tarkoittaa taloudellista katastrofia tai oman hyvinvoinnin tai parisuhteen hyvinvoinnin uhraamista. Vapaaehtoisesti lapsettomien joukkoon toivoisi kuuluvan vain ihmisiä, jotka eivät halua lapsia, koska eivät halua olla vanhempia. Vapaaehtoisesti lapsettomien ei myöskään tarvitse pitää lapsista tai olla edes kiinnostuneita lapsista., mutta heidän tulee sietää lapsia ympäristössään.

Ihmisiä on monenlaisia ja kaikista emme välitä ja kaikkien kanssa emme halua olla tekemisissä, mutta  jokaisen on annettava olla sellainen kuin on ja osallistua kaikkeen omien kykyjensä mukaan. Kukaan ei voi vaatia, että joku ihmisryhmä ei saa osallistua tai näkyä toisten elämässä, vaan heidän tulisi liikkua vain erityisesti heille tarkoitetuissa paikoissa omissa porukoissaan. Me joudumme koko ajan joustamaan elämässämme toisten ihmisten vuoksi ja se on hyväksyttävä. Jokaiselta vaaditaan sen mukaan kuin heiltä voi vaatia, lapsilta vähemmän kuin aikuisilta ja esim. liikuntarajoitteiselta tai vanhukselta vähemmän kuin terveeltä ja nuorelta.