Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko puolisolta vaatia ammatin vaihtamista?
09.07.2017 |
Mieheni on lentäjä, mikä käytännössä tarkoittaa todella epäsäännöllisiä työaikoja ja loputonta väsymystä. Meillä ei ole enää oikein minkäänlaista yhteyttä eikä lapsilla käytännössä isää, koska mies joko nukkuu tai haahuilee hämärän rajamailla jaksamatta olla läsnä. Kaiken lisäksi hänen unensa on todella epäsäännöllistä, minkä vuoksi hän saattaa olla pirteimmillään silloin, kun muut nukkuvat.
Näin ei ollut, kun mieheni teki toista työtä, vaan hän oli hyvä isä ja aviomies, mutta nykyinen väsymys on muuttanut hänet tyystin.
Ongelma on sama muillakin lentäjillä, joten tämä ei ole mitenkään erityisesti mieheni ongelma vaan ammattiin liittyvä ongelma.
Oletteko sitä mieltä, että minulla on oikeus vaatia mieheltä ammatin vaihtamista tai palaamista takaisin entiseen ammattiin, jotta minä saisin takaisin mieheni ja lapset isänsä? Se tarkoittaisi rajua tulotason laskua, mutta mieluummin asuisin läsnäolevan miehen kanssa kerrostalokämpässä kuin näennäismiehen kanssa omakotitalossa.
Olen jo toiveeni esittänyt, mutta en varsinaista vaatimusta. Oletteko sitä mieltä, että minulla on oikeus ruveta vaatimaan? Vai eroko tässä on ainoa järkevä ratkaisu?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Keskustelun paikka siitä minkälainen mies on kotona vapaa-ajallaan. Uskon tässä olevan muuta taustalla kuin työväsymystä. Kenties miehellä on suhde tai sivusuhteita meneillään, lentäjät saa helposti.
Et voi vaatia työpaikan tai ammatinvaihdosta. Itse en ainakaan suostuisi siihen jos olisin lentäjä ja saisin hyvää palkkaa. Elintason lasku ei kiinnostaisi. Tosin ei ne lentäjien alkupalkat päätä huimaa.
Olisihan se harmillista miehen kannalta menettää huipputyö, olet kuitenkin jo eroa miettimässä ja se voisi tulla vaikka töitä vaihtaisikin. Saavutetusta asemasta on pidettävä kiinni ellei vieläkin parempaa ole tarjolla.
Ei siis väliä, vaikka suhde vaimoon ja lapsiin kariutuu, kunhan saa kertoa kaikille olevansa lentäjä ja rahaa riittää? Ne lentokoneetko tulevat vanhainkotiin ap:n miestä katsomaan? Mitäpä luulet, kuinka moni kuolinvuoteellaan harmittelee, ettei tehnyt tarpeeksi töitä ja enemmän rahaa, verrattuna niihin, jotka toivovat olleensa enemmän läsnä lastensa elämässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne laisinkaan lentäjien työaikalakeja tai mahdollisuuksia vaikuttaa omiin töihin, mutta eikö miehellä olisi mahdollisuutta kokeilumielessä siirtyä päivätöihin kotimaanlennoille tai muille lyhyille reiteille? Tai muuta vastaavaa?
Mun exmies valitsi työn (ja alkoholin) ennemmin kuin perheensä. Sanoi vielä jälkeenpäin, että jos olisi etukäteen tiennyt, että hänen unelmien tavoittelu työrintamalla johtaisi eroon ja perheen hajoamiseen, niin olisi silti lähtenyt sitä tavoittelemaan.
Mä olen edelleen tosi ylpeä exästä ja sen osaamisesta ja tekemisestä. Sen työpanos näkyy kaikelle kansalle tuolla katukuvassa ja osa ihmisistä saa konkreettisestikin hyödyn exän oivalluksista ja uurastuksesta. Mulle tulee tosi hyvä mieli kun olin tukemassa ja mahdollistamassa sen, että hän pääsi ajatuksensa toteuttamaan ja sen vuoksi yhteiskunta säästää ja muutama ammattiryhmä on saanut työnsä mielekkäämmäksi ja helpommaksi.
Perhettä ja parisuhdettahan meillä ei sitten ollut lainkaan. Me saatiin koko ajan odottaa jotain, joustaa, luopua, pettyä, perua suunnitelmia, olla yksin jne. Mies sitten käytti vapaa-aikansa naapurissa ryypäten, kavereiden kanssa matkustellen, seksin sijaan tahtoi katsoa telkkaria ja minä ja lapset taas odotettiin, petyttiin.... minä olin vailla läheisyyttä ja lapsilla ei ollut läsnäolevaa isää. Siinä meni niin monta vuotta hakatessa päätä seinään, etten kestänyt enää. Oli helpompi olla yksin kuin sitoutua olemaan yhdessä mutta kuitenkin yksin.
Ei tietenkään voi vaatia. Erottava on jos et siedä. Ja ei kukaan vaihda unelma-ammatista kotiorjaksi. Taidat vaan olla mustis kun ukkos reissaa ja pökkii lentoemoja ;-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinähän sitten selität että mutku mä teen teille kuitenkin joka aamu puuroa vaikka olen yövuorosta väsynyt.
Asiantuntijoiden mukaan hyvää vanhemmuutta on juuri arjen pyörittäminen ja arjen läsnäolo. Eivät ne hulppeat matkat ja huvipuistot. Isän puutetta ei korvaa se, että isä pystyy rahalla järjestämään lapsille huippuhetkiä.
Tässä näkyy koulutusero. Matalasti koulutetut kuvittelevat, että vanhemmuuden voi ostaa rahalla, kun taas korkeakoulutetut ovat valmiita tinkimään tulotasostaan pystyäkseen tarjoamaan lapsille pitkän ja ehjän lapsuuden, jossa on vanhempien läsnäoloa.
Taitaa olla just toisinpäin...
Vierailija kirjoitti:
Uskon tässä olevan muuta taustalla kuin työväsymystä. Kenties miehellä on suhde tai sivusuhteita meneillään, lentäjät saa helposti.
En usko. Mies on tyypillinen humanisti"nössö", entiseltä ammatiltaan äidinkielen- ja historianopettaja. Hän vaikuttaa ihan rehellisesti väsyneeltä.
En usko, että mies on itsekään onnellinen, mutta raha vie. Kun hän hoksasi, että lentäjän lyhyellä alle vuoden kestävällä koulutuksella pääsee kiinni suuriin rahoihin, niin se oli menoa.
No, onhan sitä rahaa, mutta progressiivinen verotus pitää huolen siitä, että käytännön elämässä mikään ei ole muuttunut. Samaa käytäntöä pystyisimme pyörittämään pienemmälläkin rahalla. Hirveästi ei tarvitsisi tinkiä. Auto pitäisi vaihtaa pienikulutuksisempaan ja muutenkin turhanpäiväistä kulutusta leikata, mutta ei mitään suurta.
En näe enää tällaisessa elämässä mieltä. Kun mies arvostaa enemmän rahaa kuin vaimoaan ja lapsiaan, niin se on hänen valintansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harva suostuu vaihtamaan matalapalkkaisempaan työhön jos itse vielä tykkää työstä.
Olettaisin miehenä lisäksi että seuraavaksi tulee uusi "joko tai"-vaatimus.
Mieheni on upseeri ja on leirillä, virkamatkalla, komennuksella ulkomailla tai jollain muulla työasialla alvariinsa. Kotona nukkuu ja valmistautuu seuraavan reissuun. Arvaatka kuka on/on ollut päävastuussa lapsista? Yh-lisää en valitettavasti saa vaikka sellainen käytännössä olen. Joku humaani mies kuten opettaja olisi paikallaan, jos jaksaisin edes erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko täällä enemmänkin lentäjien puolisoita? Jos on, osaisitteko kuvailla miten teillä hoitui pikkulapsiaika ja tuliko työnantaja yhtään vastaan?
Ap:n kysymys on meilläkin aika ajankohtainen. Miestä kiinnostaisi lähteä liikennelentäjäksi. Ollaan tälläkin hetkellä hyvissä ammateissa molemmat (tyyliin lääkäreitä), mutta ammattilentäjänä olo olisi hänelle pitkäaikainen unelma.
Lapsia olisi toiveissa pian. En vain näe miten lentäjäisä ja ei-kotiäiti saadaan kuviona toimimaan. Olisinko käytännössä suuren osan ajasta yh, kun mies olisi joko töissä tai lepäisi jet lagia pois (ja tekisin samalla omaa vaativaa työtäni)? Olisiko toisen unelmaelämä sen arvoista, että toinen joutuu elämään väsymyspsykoosin partaalla?
Jotenkin repii kahtaalle kun haluaisi olla kannustava puoliso, mutta pelottaa vetää perhetilannetta liian tiukalle.
Alue: Aihe vapaa
Keskustelun paikka siitä minkälainen mies on kotona vapaa-ajallaan. Uskon tässä olevan muuta taustalla kuin työväsymystä. Kenties miehellä on suhde tai sivusuhteita meneillään, lentäjät saa helposti.
Et voi vaatia työpaikan tai ammatinvaihdosta. Itse en ainakaan suostuisi siihen jos olisin lentäjä ja saisin hyvää palkkaa. Elintason lasku ei kiinnostaisi. Tosin ei ne lentäjien alkupalkat päätä huimaa.
Olisihan se harmillista miehen kannalta menettää huipputyö, olet kuitenkin jo eroa miettimässä ja se voisi tulla vaikka töitä vaihtaisikin. Saavutetusta asemasta on pidettävä kiinni ellei vieläkin parempaa ole tarjolla.