Mun elämä on pelkkää kärsimystä

Äitihulluko siellä?

Mistä arvasit. En tajua, ettei mun mieskään ymmärrä, että mun elämä on pelkkää kärsimystä heidän kanssaan :(

Nyt aion kertoa sille. Eikä mun kärsiminen heistä johdu, mutta se pahenee heidän kanssaan. Mies vaan tulee kotiin vasta illalla myöhään, jos yöllä ja ollut poissa jo kohta vuorokauden. Lapsissa ei sen enempää syytä ole, kuin se, että joudun katsomaan heidän elämänsä alasvalumista viemäristä takiamme. Meidän vanhempien takia. Ja miehestä kaikki on ainakin kohtuullisesti.

Mitä sun pitäis ja mitä sä voisit asialle tehdä?

Jos katson vanhempieni elämää, niin se vaikuttaa todella helpolt omaani verrttuna. Oli heti työpaikat ja opiskelemaan aika lailla alaa mitä halusi, ja isovanhemmat kustansi mökit, asunnot, kotiapua ja osakesalkut. Työelämä oli rennompaa ja ihmiset vielä jotenkuten yhteisöllisiä, varsinkin sukujen kesken. Nyt kaikki nököttää vain tahoillan ja koittaa toipua talvesta jne. Ihan hirveää. Ainoa, mikä ei vanhemmillani mennyt putkeen kuten ei itsellänikään oli rakkaus. Mutta eipä oo tuntunut haittaavan, varsinkaan äitiä. Koska itsestä saattoi uskoa kaikkea hyvää, koska oma äitinsä tuskin käytti koko valveillaoloaikaansa haukkuakseen äitiäni kasvattaessaan tätä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sun pitäis ja mitä sä voisit asialle tehdä?

En tiedä. Usein oma etu taas tarkoittaa jonkun toisen etujen kapenemista. Ole siinä sitten onnellinen.

Ja mies vain haluaa jatkaa vaikka kärsin ihan koko ajan!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sun pitäis ja mitä sä voisit asialle tehdä?

En tiedä. Usein oma etu taas tarkoittaa jonkun toisen etujen kapenemista. Ole siinä sitten onnellinen.

Huonosti voiva vanhempi = huonosti voivat lapset.

Eli kyllä sun jotakin kannattais tehdä ihan oman edun nimissä, jotta myöhemmin se sitten palkittaisiin myös onnellisemmilla lapsilla =D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sun pitäis ja mitä sä voisit asialle tehdä?

En tiedä. Usein oma etu taas tarkoittaa jonkun toisen etujen kapenemista. Ole siinä sitten onnellinen.

Huonosti voiva vanhempi = huonosti voivat lapset.

Eli kyllä sun jotakin kannattais tehdä ihan oman edun nimissä, jotta myöhemmin se sitten palkittaisiin myös onnellisemmilla lapsilla =D

No, kyllä. "Onneksi" tajusin nyt sanoitettuna, että kärsin, useinhan sellaista ei ole oikeutta edes sanoa, jos ei ole mitään vakavaa sairautta tai kuolemantapausta perheessä. Mutta jos mietin niin kyllä omakin äitini "kärsi" koko lapsuuteni ja oletti, että minä olisin käyttäytynyt sitten tarpeeni syrjään siirtäen hänen vuokseen. Minusta hiukan liikaa edellytetty pieneltä lapselta, jonka maailmassa ei ollut oikeastaan mikään hullusti. Mutta äidistä en ollut lojaali tai jotain, kun koitin olla onnellinen, vaikka hän ei ollut. Se oli todella raskasta pienen ihmisen kantaa. Syyllisyyttä siitä, että on tarpeet (kiukutella joskus ja kokea olevansa rakastettu jne) ja aikuinen olettaa, että siirrän ne syrjään, koska hänen aikaisempi elämänsä.

En vain osaa muuttaa kaavaa.

Vaikutti siltä, että äitini mielestä hänen kärsimisensä oli joko minun tai isäni ja hänen äitinsä vika. Eli äiti syyllisti minua ja sitä puolta minusta, joka ei ollut hänestä, siitä, että hän kärsi. Ihan hirveää. Tekisi mieleni mennä tappamaan se paska siitä! Hän varasti minun aurinkoni, ja minun iloni ja minun onneni ja itsemääräämisoikeuteni, se saatanan kääpä!!!!!!

No mitä noin kamalaa se sun äiti sulle sitten teki? Että yhä edelleen haluat vaikka tappaa sen?

Ja sitten se vielä kehtaa tulla ilkkumaan, kun minä en pärjää=voin huonosti elämässä! Jos ei kotini ole siivottu kun hän tuli vierailulle sun muuta!!! Mikä se saatanan alempi elämänmuoto on minu arvostelemaan voihan helvetin paska!!!????? Eikö se tajua, että KAIKKI se arvostelu ON SUORAAN POIS minun lapsiltani????!!!! Hänen syytääään!!!!! Kun saa toisen voimaan pahoin ja kärsimään niin se on hänen vikansa!!!!!!!!!

En ole enää tekemisissä, mutta kukapa kuvittelee neljänkymmenen vuoden kokemusten haihtuvn noin vain pois mielestä, häh mitä.

Mutta en tietenkään tee hänelle mitään, koska kuten mieheni vitsailee niin siitä saa saman kuin ihmisen tappamisesta. Ajatukseni eivät ole sama kuin teot. Raivoaminen helpottaa. En koskan voinut lapsena syyttää häntä siitä, että hän syytti minua aiheettomasti. Varmaan ei tahallaan, mutta pahalle se, ja sen jälkeinen haukunta ja arvostelu etenkin tuntuivat.

Ymmärrän tuntemuksiasi. Ei niitä oikein voi tajuta jos ei ole kokenut samaa. Ehkä voisit perustaa anonyymin blogin jos kirjoittaminen auttaa, tai sitten on foorumeja näihin asioihin keskittyen joissa on muita samaa kokeneita eikä näin ollen synny vittuilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä noin kamalaa se sun äiti sulle sitten teki? Että yhä edelleen haluat vaikka tappaa sen?

No etkö ymmärrä vittu taaskaan!!!! Elä itse niin että sinua pidetään syynä toisen kärsimyksiin ja tule sitten kertomaan miten hyvälle tuntuu!!!!!!!!!

Jaa sulla on ihan omia päänsisäisiä ongelmia. Mene hoitoon, äläkä syytä muita.

No eihän ole, sinulla niitä on, kun et ymmärrä lukemaasi ja samaistumiskyky puuttuu oleellisilta osin. Mene hakemaan hoitoa siihen.

Jaa ap:lla on ihan omia päänsisäisiä ongelmia. Mene hoitoon, äläkä syyttele muita.

Oletko kännissä jo näin aikaisin?

Vierailija kirjoitti:

Jaa ap:lla on ihan omia päänsisäisiä ongelmia. Mene hoitoon, äläkä syyttele muita.

Just sunlaisias tasottomia ihmisiä haluan hiukan valistaa, että ehkä se vika onkin sinun päässäsi, kun olet sattunut kasvamaan pullossa, etkä ole oppinut suhtautumaan itsestäsi erilaisiin ihmisiin. Jos kuvittelet, että mua sun järkyttävät loukkauksesi (tyrsk) satuttavat tai edes koskettavat (tajuanhan miten vähän ymmärrät), niin olet väärässä.

ap

Ap, porvoossako tuulee kun näin kökköjä juttuja pitää keksiä?

Vierailija kirjoitti:

Oletko kännissä jo näin aikaisin?

En todellakaan. Harrastan vain kirjoittamista a la tajunnanvirtaa.