Raskas päivä taas tulossa kun teini valittaa ja on pahalla päällä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on totta että lapsia pitää kunnioittaa mutta lapsen pitää myös olla kunnioittamisen arvoinen.Eli mitä tahansa perseilyä ei tarvi vanhemmankaan sietää.Siinä vaiheessahan se just on hyvä opettaa että tulevaisuudessa työelämässä viimeistään on osattava käyttäytyä vaikka miten itseä risois.

Kunnioituksen pitää olla molemminpuolista

Tätini nyt 70 v. teititteli aikoinaan omaa äitiään eli mummoani, siinä perheessä ei voitu hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on totta että lapsia pitää kunnioittaa mutta lapsen pitää myös olla kunnioittamisen arvoinen.Eli mitä tahansa perseilyä ei tarvi vanhemmankaan sietää.Siinä vaiheessahan se just on hyvä opettaa että tulevaisuudessa työelämässä viimeistään on osattava käyttäytyä vaikka miten itseä risois.

Kunnioituksen pitää olla molemminpuolista

Niin, tai epäkunnioituksen. En minä ainakaan aio olla ainoa, joka täällä kunnioittaa, jos teini vittuilee niin panen takaisin. Ja pahemmin. Nolaan sen. Vien itsekunnioituksen. Valehtelen vaikka, jotta saan pikkupaskiaisen liriin siitä, ettei kunnioita.

Miksi sinua pitäisi kunnioittaa, aikuinen joka ei ole aikuistunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on totta että lapsia pitää kunnioittaa mutta lapsen pitää myös olla kunnioittamisen arvoinen.Eli mitä tahansa perseilyä ei tarvi vanhemmankaan sietää.Siinä vaiheessahan se just on hyvä opettaa että tulevaisuudessa työelämässä viimeistään on osattava käyttäytyä vaikka miten itseä risois.

Kunnioituksen pitää olla molemminpuolista

Niin, tai epäkunnioituksen. En minä ainakaan aio olla ainoa, joka täällä kunnioittaa, jos teini vittuilee niin panen takaisin. Ja pahemmin. Nolaan sen. Vien itsekunnioituksen. Valehtelen vaikka, jotta saan pikkupaskiaisen liriin siitä, ettei kunnioita.

Miksi sinua pitäisi kunnioittaa, aikuinen joka ei ole aikuistunut.

Miksi minun pitäisi kunnioittaa teiniä, joka ei tee, mitä käsketään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on totta että lapsia pitää kunnioittaa mutta lapsen pitää myös olla kunnioittamisen arvoinen.Eli mitä tahansa perseilyä ei tarvi vanhemmankaan sietää.Siinä vaiheessahan se just on hyvä opettaa että tulevaisuudessa työelämässä viimeistään on osattava käyttäytyä vaikka miten itseä risois.

Kunnioituksen pitää olla molemminpuolista

Niin, tai epäkunnioituksen. En minä ainakaan aio olla ainoa, joka täällä kunnioittaa, jos teini vittuilee niin panen takaisin. Ja pahemmin. Nolaan sen. Vien itsekunnioituksen. Valehtelen vaikka, jotta saan pikkupaskiaisen liriin siitä, ettei kunnioita.

Miksi sinua pitäisi kunnioittaa, aikuinen joka ei ole aikuistunut.

Niin, tai miksi sellaista teiniä pitäisi kunnioittaa, joka häiriköi muia valittamalla, raivoamalla, marisemalla ja niskoittelulla. En vaan pysty, sori, idiootit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sanon usein että on se kamalaa kun ihan kaikki muut saavat kaiken mitä haluavat ja sinä et koskaan mitään, voi lapsiparka.

Toihan on teinin tunteiden mitätöimistä. Eikä sellainen tee kenellekään hyvää.

Njää. Ovat ihan älykkäitä kakaroita ja tajuavat kyllä milloin valittavat vain valittamisen takia.

Oikeasti meillä on älyttömän hyvät välit ja hyvä keskusteluyhteys, välillä vaan tapahtuu ylilyöntejä jotka nekin pitää noteerata jollain lailla. Vaikkapa sitten huumorilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkennus vielä, tyttö kyllä nukkuu vieläkin. Tarkoitin tulevaa päivää. Saa täysin omsn rauhan ja tilan, mitään ei vaadita. Voi kun saisin minäkin, edes hetkittäin. On se jännä, että kun purkaa tunteita täällä, niin heti on tietty porukka moittimassa/kertomassa kuinka erinomaisia lapsia heillä on.

Täällä kolme murkkua, ja lukemattomia kavereiden perheiden tilanteita nähtynä.

Teini murjottaa ja rähisee ja kapinoi kun hän kipuilee omaa aikuistumistaan. Sillä EI ole mitään tekemistä "hyvän vanhemmuuden" kanssa. Toisin sanoen, hyvien perheiden täydelliset lapset saattavat angstata paljon enemmän kuin 'huonojen perheiden'. Toisaalta ainakin jotkut psykologit ovat sitä mieltä, että jotkut nuoret peittävät kipuilunsa ja se purkautuu vasta myöhemmin. Eli vähän teimiangstaavien lasten vanhemmat eivät voi taputtaa itseään selkään ja todeta onnistuneensa kasvatuksessa täydellisesti, lapset on ehkä vaan nujerrettu muottiin jossa 'ei ole sopivaa' käyttäytyä huonosti. Tuloksena sisältä pahoin voiva lapsi. Toisaalta, jollain nuorilla vaan tuo kasvamisen tuska on pienempi. Mutta tällä EI asiantuntijoiden mukaan ole tekemistä 'onnistuneen kasvatuksen' kanssa vaan yksilöiden luontaisten erojen.

Toisaalta allekirjoitan myös sen väittämän, että vanhempi-lapsi suhde voi kasvaa kahden aikuisen tasavertaiseksi suhteeksi vain tuo murrosiän rähinän kautta. Itse olen "hyvin" kasvatettu, kapinointi nyt vaan ei ollut meidän perheen juttu - enkö vieläkään ole palannut hyviin väleihin vanhempieni, erityisesti äitini, kanssa ja koen aika voimakkaasti että se johtuu juuri siitä, ettei meillä ollut "lupaa" kapinoida ja kasvaa.

AP - teinien tehtävä on ajaa vanhempansa sekopäisiksi kanslisti meidän tehtävämme on rakastaa heitä ehdoitta. Kodin täytyy olla paikka missä kaikki ulkomaailman murheet ja näytteleminen voidaan jättää eteiseen. Ja jep, se on kyllä fakta, että teinielämän päätteeksi olet jo aivan valmis päästämään nuoreksi muuttamaan opiskelijaboksiin ;) voimia !

Ihanasti kirjoitettu. et usko että miten sain tästä voimaa. takana järkyttävä teinivuosi. olen ollut hermoromahduksen partaalla. nyt alkaa jo helpottaa mutta olisimpa lukenut tämän viime vuonna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten ap? Älä ota itseesi, ei se angsti ole sinun eikä teinin vika.

Toki on raskasta kuunnella sitä mutta älä mene siihen mukaan. Itse sanon usein että on se kamalaa kun ihan kaikki muut saavat kaiken mitä haluavat ja sinä et koskaan mitään, voi lapsiparka.

Kerran maksoin satasen että yksi teini olisi hiljaa kuukauden klo 21 jälkeen, hänellä oli tapana huutaa pari tuntia iltaisin kaikesta mahdollisesta ja se kävi liian rankaksi minulle.

Tää on aivan mainio! Taidan kokeilla :)

Annoitko satasen etukäteen vai jälkikäteen?

Kunnioituksen pitää olla molemminpuolista mutta ei se että vanhempi kieltää, opettaa ja laittaa rajat tarkoita sitä että se ei kunnioita lasta.Se on vähän niinku vanhemman tehtävä.Toki lapsi tuntee kieltämisestä mielipahaa mutta ei kunnioitus ole sitä että annetaan lapsen/nuoren tehdä mitä lystää .

Vierailija kirjoitti:

Teini nukkuu iltapäivään saakka. Jopa yli kolmeen. Annan olla omissa oloissaan. Pelata ym netissä. Iltaisin käy kavereiden kanssa ulkona.

Koitan käskeä syömään. Ruoka-ajat ei ihan osu yksiin....

Annan olla rauhassa. Hän on rauhallinen, ei ole koskaan sanonut mitään ikävää. Imuroi kun pyydän (eilen), ei päihteitä. Voi luottaa täysin.

Kyllä voi vähän katsoa myös peiliin. Ei teiniä voi pitää kurissa kuten pikkulasta. Siitä tulee vastareaktio Tottakai

Miksi kuvittelet, että teinisi rauhallisuus johtuu jostain, mitä sinä teet? Voisin lyödä vetoa, että kasvatuksesta riippumatta osa teineistä angstaa ja osa ei. Oletko kuullut temperamenttieroista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sanon usein että on se kamalaa kun ihan kaikki muut saavat kaiken mitä haluavat ja sinä et koskaan mitään, voi lapsiparka.

Toihan on teinin tunteiden mitätöimistä. Eikä sellainen tee kenellekään hyvää.

Mielestäni tuo on ihan ok suhtautuminen kohtuuttomiin vaatimuksiin. Oma kuusivuotiaani marisi keskellä kesälomaviikkoa, että vanhemmat eivät koskaan suostu mihinkään kivaan. Sattumalta lapsen toiveita oli juuri tuolloin kuunneltu erityisen herkästi: lempikaveri oli meillä monta yötä, syötiin jätskejä, tehtiin yhdessä kivoja juttuja jne. eli lapsi pyrki vain saamaan kontaktia vanhempiin tuolla marinalla. Jos olisin lähtenyt kunnioittamaan lapsen vaatimusta, olisin varmaan kysynyt, mitä pikkukeisari nyt haluaa lisää, ja pyrkinyt toteuttamaan sen. Kun tosiasiassa lapsi tarvitsi läsnäoloani, syliin ottamista ja höpöttämistä että kuinka kamala viikko nyt onkaan ollut kun ei ole saatu mitään kivaa... Ja tämä case päättyi lapsen hymyyn. 

Ei kannata kuvitella, että lapset ja nuoret osaisivat sanallisesti kertoa, mistä tuulee. Pitää yrittää tunnistaa viesti valituksen takana, ja pyrkiä reagoimaan siihen. Aina se ei ole kovin helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini-ikä ei ole tekosyy käyttäytyä huonosti.

On eri asia käyttäytyä tahallaan huonosti kun olla teini ikäinen joka angstaa, murjottaa ja kiukuttelee. Ei ne teinitkään aina tajua mistä suunnasta tuulee mutta silti kiukuttaa ja auotaan vanhemmille päätä.

Tämän tarkoitus on kypsyttää lasta ja vanhempia siihen että parin vuoden päästä lapsi muuttaa pois kotoa ja se henkinen napanuora katkeaa pikku hiljaa kiukutellessa.

Silti se teini tarvitsee ne rajat ja ennen kaikkea rakkautta ja sitä että vanhemmat näyttää että teini on omana itsenään ok ja rakastettu

Ja koska minua ei ole rakastettu niin minäkin vihaan omia teinejäni silloin kun ne käyttäytyy huonosti! Jos aikovat, vielä ne ei ole teinejä!

Tossa tilanteessa sulla ois pitäny jättää lapset hankkimatta eikö siirtää omia ongelmia lapsille

Sitten olisin joutunut olemaan katkera siitä, etten saa perhettä. Se ois ollut myös väärin.

Nyt sitten muut ovat katkeria, kun empatiakykysi on nolla.

No, miten se mua ois auttanut, että vain mä olen katkera? Miettikööt äitini vaan mistä syystä lapseni ovatkaan katkeria. Jos ovat.

Ja lapsenlapsesi jne... sinä aikuisena voit muuttaa omaa käytöstäsi, äitisi käytös ei ole lastesi syytä.

Ei sellaista voi antaa, mitä ei ole itse saanut. Eli rakkautta, kun teini käyttäytyy niin kuin teini.

Jos tiedät, ettei sinulla ole antaa rakkautta lapsillesi - siis toteuttaa vanhemmuuden ydintehtävää, mikä on moraalinen oikeutuksesi pitää lapset? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini-ikä ei ole tekosyy käyttäytyä huonosti.

On eri asia käyttäytyä tahallaan huonosti kun olla teini ikäinen joka angstaa, murjottaa ja kiukuttelee. Ei ne teinitkään aina tajua mistä suunnasta tuulee mutta silti kiukuttaa ja auotaan vanhemmille päätä.

Tämän tarkoitus on kypsyttää lasta ja vanhempia siihen että parin vuoden päästä lapsi muuttaa pois kotoa ja se henkinen napanuora katkeaa pikku hiljaa kiukutellessa.

Silti se teini tarvitsee ne rajat ja ennen kaikkea rakkautta ja sitä että vanhemmat näyttää että teini on omana itsenään ok ja rakastettu

Ja koska minua ei ole rakastettu niin minäkin vihaan omia teinejäni silloin kun ne käyttäytyy huonosti! Jos aikovat, vielä ne ei ole teinejä!

Tossa tilanteessa sulla ois pitäny jättää lapset hankkimatta eikö siirtää omia ongelmia lapsille

Sitten olisin joutunut olemaan katkera siitä, etten saa perhettä. Se ois ollut myös väärin.

Nyt sitten muut ovat katkeria, kun empatiakykysi on nolla.

No, miten se mua ois auttanut, että vain mä olen katkera? Miettikööt äitini vaan mistä syystä lapseni ovatkaan katkeria. Jos ovat.

Ja lapsenlapsesi jne... sinä aikuisena voit muuttaa omaa käytöstäsi, äitisi käytös ei ole lastesi syytä.

Ei sellaista voi antaa, mitä ei ole itse saanut. Eli rakkautta, kun teini käyttäytyy niin kuin teini.

Jos tiedät, ettei sinulla ole antaa rakkautta lapsillesi - siis toteuttaa vanhemmuuden ydintehtävää, mikä on moraalinen oikeutuksesi pitää lapset? 

Ei ole minun vikani, että mua on kohdeltu huonosti. Minun ei siis tarvitse kantaa vastuuta siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sanon usein että on se kamalaa kun ihan kaikki muut saavat kaiken mitä haluavat ja sinä et koskaan mitään, voi lapsiparka.

Toihan on teinin tunteiden mitätöimistä. Eikä sellainen tee kenellekään hyvää.

Mielestäni tuo on ihan ok suhtautuminen kohtuuttomiin vaatimuksiin. Oma kuusivuotiaani marisi keskellä kesälomaviikkoa, että vanhemmat eivät koskaan suostu mihinkään kivaan. Sattumalta lapsen toiveita oli juuri tuolloin kuunneltu erityisen herkästi: lempikaveri oli meillä monta yötä, syötiin jätskejä, tehtiin yhdessä kivoja juttuja jne. eli lapsi pyrki vain saamaan kontaktia vanhempiin tuolla marinalla. Jos olisin lähtenyt kunnioittamaan lapsen vaatimusta, olisin varmaan kysynyt, mitä pikkukeisari nyt haluaa lisää, ja pyrkinyt toteuttamaan sen. Kun tosiasiassa lapsi tarvitsi läsnäoloani, syliin ottamista ja höpöttämistä että kuinka kamala viikko nyt onkaan ollut kun ei ole saatu mitään kivaa... Ja tämä case päättyi lapsen hymyyn. 

Ei kannata kuvitella, että lapset ja nuoret osaisivat sanallisesti kertoa, mistä tuulee. Pitää yrittää tunnistaa viesti valituksen takana, ja pyrkiä reagoimaan siihen. Aina se ei ole kovin helppoa.

Juuri näin. On todella vaikea aikuisena ymmärtää lapsen "minulla ei ole mitään tekemistä", kun edelliset päivät on tehty kaikkea kivaa, hyvässä seurassa. Vähän kuin aikuisen krapula-aamu. Empatiaa ja läsnäoloa, niin tilanne tasoittuu.

Mun elämä on yhtä kärsimystä. Stana jos mun lapset aikovat teineinä lisätä sitä mulle vittuilemalla niin lentävät helvetti pois kotoa ilman päänsilitystä se on tasan näin.