En kyllä ymmärrä, miksi lapsuudessani ja nuoruudessani oli ok vanhempien ja muiden aikuisten olla täyskännissä lasten seurassa

Sama kokemus omasta nuoruudestani 70-luvulta. Sitä paitsi meillä kotona annettiin lastenkin maistaa alkoholijuomia. Mutta tosiaan ihan normaalia että vanhemmat oli lasten seurassa humalassa, sisällä tupakoinnista nyt puhumattakaan.

Mä elin lapsuuteni 70-luvulla eikä kyllä meidän tuttavapiirissä tollasta harrastettu. Miehet saatto juhlapäivinä lorauttaa väkevämpää kahvin sekaan mutta eivät silti mitenkään kummemmin humalassa olevilta ainakaan vaikuttaneet. Naiset ei juonu ollenkaan. Sama kai se on nykyäänkin. Joissain piireissä tollasta pidetään ihan normaalina ja joissain taas tuomitaan jyrkästi.

KYllä ja tuhkakupit nostettiin olkkarinpöydälle, vaikka muuten ei oltais savuteltukaan.

En minäkään ymmärrä, että otetaan niin, että on tukevassa humalassa. Se on mielestäni ihan ok, että pikkaisen tissuttelee olutta tai viiniä.

Vierailija kirjoitti:

Oli kyseessä sitten normaali viikonloppu tai sukujuhlat tms., aina siellä oli änkyräkännissä joko omat vanhemmat tai vähintään sukulaissedät (ja -tädit). Miten voi olla hyväksyttävää, että lasten seurassa ryypätään? Vaikka lapset olisivatkin jo "nukkumassa", niin mikä oikeus on silti vetää pää täyteen viinaa sillä aikaa? En ymmärrä tätä edes näin aikuisena.

Kyllähän aikuiset tuota harrasti lapsuudessani. En kuitenkaan muista että olisin ikinä kokenut sitä mitenkään haitallisena. Olivat kännissä mutta eivät tapelleet tai riehuneet. 

Mää oon syntynyt 80-luvulla eikä meillä kyllä ollut tuollaista. Eikä ole vieläkään. Mun mielestä alkoholia saa juoda lasten nähden, mutta humalassa ei saa olla.

Kyllä minä ymmärrän ja hyväksyn, että joissakin juhlissa ja silloin tällöin viikonloppuna osa aikuisista on sihneessä, mutta ei sen tavallista arkea pitäisi olla.

Seiskytluvulla oli sellaisia työpaikkojakin joissa oli tavallista tehdä töitä niin krapulassa kuin humalassakin (ainakin joissain miesvaltaisissa duunariduuneissa). Venäläisten kanssa veljeiltiin, ja osa joi sen takia ahdistukseen ja osa etteivät venäläiset joisi heitä pöydän alle bisnesneuvotteluissa.

90-luvulla vanhempani tekivät tuota. Juhannuksena koko suvun voimin kännättiin, me lapset puuhailimme omianne. Ei se koskaan minua haitannut, päinvastoin, oli kiva nähdä kaikki serkut ja leikkiä heidän kanssaan. Lisäksi saimme törkeän paljon karkkia yms. Niin, ja isältä oli hyvä saada kirjallisia suostumuksia lemmikkikaniin ja jos hän aamulla alkoi urputtaa vastaan niin senkus heilutti kirjallista sopimusta nenän edessä. Ei minua haitannut yhtään.

Itse en harrasta kännäämistä lasten edessä. Tosin juon hyvin harvoin muutenkaan.

Ja olipaha sellaisiakin vanhempia, jotka jättivät "nukkuvat" reippaasti alle koulu-ikäiset lapsensa kotiin, kun lähtivät itse ryyppäämään. Ketään ei siinä kännin vaiheessa enää kiinnostanut, että kun vihdoin ulko-ovesta ulos pääsivät, lapset eivät todellakaan enään nukkuneet vaan jäivät suljetun oven taakse itkemään hädissään, minne vanhemmat katosivat.  En edelleenkään, mitenkään päin ajateltuna, noin niinkuin äitinä, voi ymmärtää, miten joku voi tehdä omille lapsilleen noin??

Meillä tuota oli ja paljon. Äiti viikonloppuisin teki itselleen heti mökille päästyämme ekan viina-appelsiinimehu sekotuksen. Sunnuntaina nähtiin selvä päivä, ellei loivaria tarvittu. Jos tarvi, niin humalaksihan se meni. Isäpuoli veteli samalla tahilla, mutta aina hän kotia pystyi ajamaan.

Voi sanoa näin jälkikäteen, että on vaikuttanut omaan alkoholin käyttöön paljon.

Koska lapsenakin ymmärsin että sellainen peli ei ole normaalia, en itse halua että meillä on kukaan humalassa kun läsnä on lapsia. Sanoisinko näin että sodan kokeneiden isovanhempien kasvattama suuri ikäluokka sellaista elämää on harrastanut. Ja sen perinteen ei tarvitse jatkua.

Onhan näitä nykyäänkin. Mummo on ainoa joka on selvin päin. Muu suku kännää ja tämä yksi katsoo kaikkien lasten perään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli kyseessä sitten normaali viikonloppu tai sukujuhlat tms., aina siellä oli änkyräkännissä joko omat vanhemmat tai vähintään sukulaissedät (ja -tädit). Miten voi olla hyväksyttävää, että lasten seurassa ryypätään? Vaikka lapset olisivatkin jo "nukkumassa", niin mikä oikeus on silti vetää pää täyteen viinaa sillä aikaa? En ymmärrä tätä edes näin aikuisena.

Kyllähän aikuiset tuota harrasti lapsuudessani. En kuitenkaan muista että olisin ikinä kokenut sitä mitenkään haitallisena. Olivat kännissä mutta eivät tapelleet tai riehuneet. 

Samat kokemukset mullakin (no okei, kukaan ei sammunut tai yrjöillyt tms, mutta humalassa olivat toisinaan viikonloppuisin).

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuota oli ja paljon. Äiti viikonloppuisin teki itselleen heti mökille päästyämme ekan viina-appelsiinimehu sekotuksen. Sunnuntaina nähtiin selvä päivä, ellei loivaria tarvittu. Jos tarvi, niin humalaksihan se meni. Isäpuoli veteli samalla tahilla, mutta aina hän kotia pystyi ajamaan.

Voi sanoa näin jälkikäteen, että on vaikuttanut omaan alkoholin käyttöön paljon.

Millä tavalla on vaikuttanut sun alkon käyttöön?

Vierailija kirjoitti:

Koska lapsenakin ymmärsin että sellainen peli ei ole normaalia, en itse halua että meillä on kukaan humalassa kun läsnä on lapsia. Sanoisinko näin että sodan kokeneiden isovanhempien kasvattama suuri ikäluokka sellaista elämää on harrastanut. Ja sen perinteen ei tarvitse jatkua.

Kyllä, minäkin koen että oli tuota ikäpolvea jotka sitä harrastivat, eli suurten ikäluokkien edustajat. Se oli keskiluokkaista Duunarielämää ja avointa alkoholin käyttöä lasten nähden. Tätä harrastettiin lähinnä kun ystävät ja sukulaiset kokoontuivat yhteen. Melko usein siis. Muuten vanhempani eivät kännänneet. Meillä lapsilla oli kivaa keskenämme, ja on hyviä muistoja tuon ajan yhteisöllisyydestä. Omat teini-ikäiset lapset ei ole nähneet minua koskaan humalassa johtuen juuri tuosta. Meillä otetaan lasten nähden lasi viiniä tms, mutta ei kännätä. Yhteisöllisyyttä kaipaan kyllä noista ajoista nykypäivään.

Mielestäni on hyvä juoda lasten nähden jotta lapset oppivat miten se alkoholi vaikuttaa. Lapsia ei pidä suojella elämältä.

Vierailija kirjoitti:

Koska lapsenakin ymmärsin että sellainen peli ei ole normaalia, en itse halua että meillä on kukaan humalassa kun läsnä on lapsia. Sanoisinko näin että sodan kokeneiden isovanhempien kasvattama suuri ikäluokka sellaista elämää on harrastanut. Ja sen perinteen ei tarvitse jatkua.

Toi ikäluokka on muutenkin tosi itsekäs. En tiedä mistä johtuu. Eivät auttaneet omaa yksinhuoltaja vanhempaansa, mutta vaativat omat lapset itseänsä auttamaan.

Yksinhuoltajanaisia jäi sodasta paljon, ja omat pojat miniöineen ei välittäneet auttaa heitä yhtään. Mutta nyt taas sama omat tyttäret yh.na il an miestä, sopii käskytettäviksi kun vanhukset ei jaksa hoitaa omia asioitaan. Hemmoteltuja sovinistisia kusipäitä ja miehen rahoilla eläviä kotirouvapyrkyreitä.

Ei se mitenkään sen enempää ok ollut kuin nytkään. Osassa perheissä tätä tapahtui, osassa ei, aivan kuin nykyäänkin. Ei meidän lapsuuden perheessä ollut tuollaista, eikäs suurimmalla osalla kavereitakaan. Joillain se taas oli ihan arkipäivää.

Eikö just ollu ketju, missä itkettiin vanhojen hyvien aikojen ja raittiiden naisten perään? Ihme tekopyhiä ootte!

Riittääkö syyksi ihmiskunnan kehitys?

Ryyppääminen on ollut Suomessa maan tapa niin kauan kuin päihteitä on ollut. Mutta lasten oikeuksista ollaan oltu kiinnostuneita vasta hyvin vähän aikaa ja ryyppäävien aikuisten katseluun mielletty vahingolliseksi vasta hetken aikaa. Jotkut jo 70-luvulla, toiset eivät juuri vieläkään.